Statcounter

lauantai 27. syyskuuta 2008

Nettipoliisit, nettisosiaalitädit ja mielipidevaino Suomessa 2008

1960-luvun Neuvostoliitosta tiedetään, miten monien luostarien munkit suljettiin valtiollisiin mielisairaaloihin. Ukrainassa kenraali Petro Grigorenko oli eräs tärkeistä toisinajattelijoista. Tämän vuoksi hän sai viettää 1970-luvun mielisairaalassa.

Surullista, että Suomessa on vahvistumassa hysteria erilaisuutta ja toisinajattelijoita vastaan. Minä sain 27.9.2008 suomalaisen nettipoliisin tai nettisosiaalitädin lempeän ohjaavan kirjeen, jossa minua pidettiin mieleltään sairaana ja vaarallisena!

Minun persoonaa verrattiin jopa Jokelan tapaukseen. Kirjoittajan mukaan olisin liian avoin. Se ei olisi kirjoittajan mukaan normaalia, että joku on julkinen Internetissä ja etsii asiantuntemusta niin monelta eri alalta.

Tulkitsen niin, että normaali suomalainen on terve, kun hän ei puhu, ei kirjoita, mutta juo itsensä viikonloppuna kaatokänniin ja maanantaiaamun krapulaan; normaali suomalainen ei seurustele liikaa venäläisten kanssa tai ei ainakaan ilmaise hyväksyntää Putinin ja Medvedevin politiikkaa kohtaan.

Kirkkoherran pitäisi hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin, koska olen poikkeava. Niin kirjeessä opastettiin. Käräjäoikeudessa 2001 ja hovioikeudessa 2004 konstaapeli piti huolestuttavana piirteenä, että asunnossamme kävi joka päivä venäläisiä naisia (ps. vaimoni on venäläinen)!

Hassuinta on toki tuossa nettivalvonnassa, että mainitut kirjeen kirjoittajat eivät ymmärrä maailman muutosta: internet ei ole enää erityinen asia, vaan elinympäristö yhtälailla kaiken muunkin elämän kanssa. Esim. Irc-galleriassa ovat kuvat keskimäärin hyvin hillittyjä, mutta silti paljon avoimempia kuin meikäläisen profiili! Maailma ei ole enää sellainen kuin jälkeensä jääneet tädit luulottelevat.

Tällä hetkellä dosentti Johan Bäckman, sosiologisen tutkimuksen tämänhetkinen nero ja julkkis Suomessa, on saanut vastaansa arvovaltaisen porukan, jotka ovat avoimella kirjeellään vaatineet yliopistolta, että Bäckman pitäisi vaientaa.

Olemme tulleet valitettavasti takasin mielisairaaloiden ja vankiloiden aikaan, mutta yllättävää, että tämä tapahtuu toisinajattelijoille 2000-luvun Suomessa! Olen varma siitä, että Bäckman selviää isona miehenä.

Meikäläinenkin on tullut elämän kolhuissa niin kovanahkaiseksi, että nauran pelkästään sarkaistisesti huolestuneille ihmisille, jos saan herätetyksi näissä ihmisissä ehkä jotakin levotonta aivotoimintaa pitkän hiljaisen ajan jälkeen.

Huolestuttavaksi suomalainen suvaitsemattomuus on kuitenkin kehittymässä.

Olin 7. heinäkuuta 2008 Pietarissa ja rekisteröin maahantulokorttia Hotelli Ozerin aulassa. Paikalle sattui Sveta, joka kertoi erehtyneensä hakea Suomen kansalaisuuden. Nyt koulutoimi ohjasi hänen tyttärensä psykoterapiaan, koska nämä pitivät venäläistä teinityttönä liian aktiivisena. Näin tämän sympaattisen tytön.

Mielestäni kyse oli vain siitä, että Suomessa pidetään normaalina suomalaista mykkyyttä, elottomuutta ja kuolleita kasvoja. Sveta otti lapsensa pois terapiasta ja etsii kansalaisuuden vaihtoa.

Tapasin Marinan, joka kävi tavanomaisella käynnillä sosiaalivirastossa. Sosiaalitädit pyysivät saapua kotiin. Marina oli iloinen, koska otaksui tätien avustavan häntä siivoamisessa ja tiskaamisessa. Tädit istuivat kuitenkin sohvan kulmalla, kirjoittivat muistivihkoonsa asioita. Eivät tehneet mitään Marinan hyväksi. Virastoonsa saavuttuaan tädit aloittivat prosessin, jotta Marinalta vietäisiin tytär, koska nämä tädit pitivät Marinaa liian kiireisenä lapsensa hoitamiseen. Sosiaalitätien russofobinen epäily venäläisen kyvyttömyyteen tuotti alkuaan pakkoeron äidin ja lapsen välille, kunnes konsulaatin lakimies puuttui asiaan. Marina on raitis työläisäiti, joka on työllistetty kaikkien muiden yksinhuoltajaäitien tavoin. Lapsi tuli lakimiesavun jälkeen takaisin äidille, sosiaalitäti oli pari vuotta poissa työpaikaltaan kunnes hän tuli takaisin työpaikalleen.

Lenalle tuli avioero, koska venäläinen vaimo ja lasten äiti ei hyväksynyt suomalaisen miehensä juopottelua. Sosiaaliviranomaiset näkivät juopottelevan isän ja päättivät suoraan lähettää lapset lastenkotiin. Kun lapset varttuivat tarpeeksi vanhoiksi, nämä kääntyivät lakimiehen puoleen ja voittivat oikeuden tulla äitinsä luo. Rasistisesti venäläistä äitiä ei pidetty alkuaan sopivana lapsiensa hoitajana.

Anastasia tulee hienosta venäläisestä perheestä. Ehkä pieni koulutyttö ei leiki ihan jokaisen koulutoverinsa kanssa. Hän on oppinut erilaiseen puhetapaan ja kulttuuriin. Koulu määräsi tytön psykoterapiaan.

Pari päivää sitten venäläismies kääntyi puoleeni, jotta valmistelisimme kirjeen, jossa valitamme hänen työpaikkansa rasismia ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä vastaan. Tässä helsinkiläisessä firmassa suomalaiset työntekijät saavat parhaat työvuorot ja työvälineet, mutta ulkomaalaisille ei makseta edes sunnuntailisiä, kun nämä tekevät työtä sunnuntaisin.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

International Transparency, "Poliittinen pamfletti" (2008)


Kansainvälisen International Transparency (IT) -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen sijoitus korruptiovapaana maana on laskenut ja on nyt 5. Venäjä on sijalla 147, 180 maan joukossa. Koko maailman hurjasta joukosta ei löytyisi enää montaa pahempaa maata. Väitän, että IT:n "korruptiotutkimus" on poliittinen pamfletti.

Olen itse törmännyt Venäjällä korruptioon, kun deklarantti vaati ylimääräistä rahaa häntä itseään varten, kun noudin kuorma-autollisen verran sanomalehtiä messua varten Pietarissa. Olen jutellut aiheesta Tehtaankadun kanssa ja myös siellä myönnetään korruption ongelmat. Kukaan ei kiistä Venäjän ongelmaa. Siihen on haluttu paneutua voimakkaasti. Muistan Suomen psykologikeskuksen kirkon johtajuustutkimuksen psykologin haastattelussa, kun Fredrikinkadun psykologi kysyi silmät pyörien, että sinä et siis voi elää kovin tarkasti totuuden mukaan, jos olet ollut töissä Venäjällä. Valitettavasti tuo mielikuva hallitsee yleisesti Suomessa: Venäjällä toimivat yrittäjät ja tutkijat turmeltuisivat. Nämä olisivat valmiit epärehellisyyteen!

Venäjällä on lisätty valvontaa korruption poistamiseksi. Siksi on yllättävää, että tulos vain heikkenee IT-tutkimuksessa. Tärkeä kysymys on nyt, onko korruptio sellainen ongelma kuin International Transparency (=IT) ilmoittaa. Minä väitän, että IT ilmaisee valheellisen tuloksen, poliittisen tuloksen. En kiistä korruption ongelmia, vaikka mainitun ongelman jälkeen en ole siihen itse törmännyt Venäjällä: minä väitän, että IT ei ole tutkimus, vaan poliittinen pamfletti, joka on verhottu tutkimuksen muotoon. Perusteluni on:

(1) IT käyttää Moskovan Indem (Altus) -tutkimuslaitosta, joka on itsessään pahasti korruptoitunut: http://www.datsha.com/uutiset/040607.shtml. Itse asiassa aloin omatoimisesti ja konsulttien avulla selvittää tämän Indem-laitoksen hämärärahoitusta sen jälkeen, kun olin jutellut Hellevigin kanssa, joka oli ihmetellyt samaisia ongelmia laitoksen tuloksissa. Kun kaksi toisistaan riippumatta havaitsi kummallisuutta toiminnassa, päätin reilu vuosi sitten penkoa asiaa hiukan syvemmin. Venäjää äärimmäisesti vihaava, ökyrikas juutalainen George Soros ja hänen Open Society tukevat samanaikaisesti Georgiaa ja Moskovassa toimivaa korruptiotutkimuslaitosta! Datshan artikkelin loppu on vain pieni raapaisu siitä myyräntyöstä, jota valheellisesti tehdään korruptiotutkimuksen avulla. En tarkistanut tämän vuoden raportista, onko taas kerran Indem ollut tutkimuksen laatijana.

(2) Venäjällä on voimakkaasti kaikissa tullitilastoissa tullut ilmi kaupan kasvu. Kasvu on tilastoissa voimakkaampaa kuin reaalisessa maailmassa: toinen vaihtoehto olisi, että korruptio on kasvanut, mutta hurjista tilastoista huolimatta Venäjän kauppa ja kansantulo on kasvanut jopa virallisia upeita tilastoja nopeammin. Venäjän viralliset tahot katsovat yleensä, että kiristynyt valvonta tuonut tilastollista luotettavuutta. Täten korruptio on siis pienentynyt.

(3) Kun korruptiota kirjataan Venäjän tappioksi ja Venäjän menettää vero/tariffituloja Suomen rajalla, jää ihmeteltäväksi, että yli neljän miljardin euron erot tullitilastoissa olisivat IT:n tilastoinnissa Venäjän ja vain Venäjän ongelma, mutta Suomi pesisi kätensä puhtaaksi. Olen hyvinkin ruohojuuritasolla tutkinut eräitä kokonaisvaltaisia tietojärjestelmiä (ERP) yrityksissä ja olen voinut löytää vain yhden syyn, miksi Suomen Venäjän kauppaa käyvät yritykset eivät kytke ERP-järjestelmiään sähköiseen tullaukseen: nämä suomalaiset yritykset tahtovat hyötyä kaksoislaskutuksesta. IT:n tilastoinnissa tullimiesten korruptoituneisuus on vieritetty kokonaan Venäjän paheeksi, vaikka hyöty otetaan irti tällä Suomen puolella rajaa! http://www.kauppatie.com/05-2006/2f.htm

(4) IT:n tutkimus on asiantuntijaraati, joka ilmaisee poliittisen arvostuksensa alueiden ja maiden johdosta. Tämä on selvästi havaittavissa, kun lukee tarkemmin johdantoa tutkimuksesta. Tämä on mielipide, jossa ilmaistaan paheksunta Georgian tähden. Poliittinen näkemys Georgiasta on vaikuttanut Venäjän arvostuksen tipahtamiseen, kuten IT:n uutisoinnissa on tämä avoimesti ilmaistu. Tämä kertoo, että IT:n luotettavuus itse asian osoittamisessa ei ole paljon parempi kuin Hesarin tai suomalaisten iltapäivälehtien, - ei siis juuri ollenkaan luotettava.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, 
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 22. syyskuuta 2008

Kansallissosialismi turmeli luterilaista kirkkoa

Sotia edeltänyt ja sotien aikainen luterilainen kirkko ei täyttynyt Pyhässä Hengessä, vaan Hitlerin kansallissosialismin hengessä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen luterilainen kirkko oli vielä pitkän aikaan erittäin oikeistolainen: itse Urho Kaleva Kekkonen joutui ahtaalla kirkon papiston tähden ja Kari Suomalainen osasi piirtää Kokoomuksen tuntomerkiksi liperipukuisen papin.

Aseveljet piirittivät Leningradia Toisen maailmansodan aikana. Luterilainen kirkko loi tahtoa Hitlerin hengessä kommunisteja ja juutalaisia vastaan. Bolshevikkivallankumouksen jälkeen oli Neuvostoliitossa sekä ortodoksiset että muut kirkot joutuneet tuhotuiksi, vain muutama säilytettiin kirkollisessa käytössä. Poliisin kanssa joutui ongelmiin, jos osoittautui kirkollisesti aktiiviksi. 

Mitenkään en halua enkä voi väheksyä kommunistien hirmutöitä kirkkoja vastaan. En halua vasemmistolaisen punavihreän kuplan sisään sulkeutuvaa "valesuvaitsevaista" anti-kirkkoakaan. 

Samanaikaisesti ei pidä jättäytyä sokeaksi luterilaisen kirkon omaa hirmuhistoriaa kohtaan: luterilaiset ovat olleet luomassa kansallissosialismin, jonka tarkoituksena oli arjalaiskansan valta-aseman ohessa puhdistaa lähialueet kommunisteista, juutalaisista, mustalaisista sekä muista "rappeutuneista".

Luterilaiset eivät ole oppineet rakastaa lämpimästi venäläisiä ja ortodoksista kirkkoa. Proselytistinen ja halveksiva asenne näkyy yhä, kun jotkut luterilaiset tekevät ”lähetystyötä” Venäjän maalla: monta kertaa olen saanut vastaukseksi, ettei Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa voisi tehdä yhteistyötä, vaan siksi pitää perustaa uudet kirkot. Luterilainen kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola suositti joitakin vuosia sitten Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalin hävittämistä Tallinnasta, koska katedraali ilmentäisi Venäjän sortovallan henkistä perintöä. Suomalaisen luterilaisuuden perinne on tässä suhteessa valitettavan pitkä. 

Ruotsalainen Dagens Nyheter kirjoitti tammikuussa 1937, että natsismilla on Suomessa enemmän kannattajia kuin missään muualla Skandinaviassa. Tämä natsismi oli erittäin voimakasta luterilaisessa kirkossa ja sen saarnastuoleissa, kun Suomi ja Saksa kävivät aseveljinä sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja piirittivät Leningradia. Inkerin kirkot olivat saksalaissuomalaisten asevoimien käytössä, kenttäpapit saarnasivat fasistista ideologiaa.

Johan Bäckman on uudessa teoksessaan Pronssisoturi (2008) paljastanut seikkaperäisesti tuolloisen natsismin laajuutta Suomessa ja Virossa. Hänen teoksensa on mielenkiintoista luettavaa, vaikka kirkollinen puoli on jäänyt hänen teoksessaan niukaksi. Kirjassa kerrotaan, että Tor Högnäs kertoo kokemuksistaan Neuvosto-Karjalan hävitysretkeltä: ”Suomalaiset kenttäpapit ovat sanoneet, että Leningrad olisi tuhottava maan tasalle ja muutettava siksi suoksi joka se oli alun perin ollut”. Sodan alettu kotijoukkojenrovasti Hannes Anttila ilmoitti radiohartaudessaan Suomen toteuttavan Jumalan antamaa tehtävää, kun Suomi kurittaa suurta naapuria: ”Nyt on bolshevismin tilinteon hetki tullut”. Hitlerin ja Mannerheimin piirittämässä, sotahistorian ainutlaatuisessa nälkäsaarrossa Leningradissa kuoli toista miljoonaa ihmistä, myös Vladimir Putinin pikkuveli. 

Arkkipiispa Erkki Kailan allekirjoittama kirkolliskokouksen julkilausuma julkaistiin lokakuussa Helsingin Sanomissa: kirjoituksessa Neuvostoliittoa kutsuttiin petollisimmaksi, petomaisimmaksi ja antikristillisimmäksi kaikista maailman valloista. Tämän vuoksi Suomen kristittyjen on rukoiltava, että Jumala kukistaisi ja nöyryyttäisi sen. Suomen kirkonmiehet olivat Hitlerin kannattajia. Piispat Kaila, von Bonsdorff, Lehtonen, Lomaranta, Mannermaa ja Sormunen lähettivät Herättäjä-lehteen kesällä 1941 kehotuksen, että suomalaisten on sodittava pyhän uskon puolesta länsimaisen sivistyksen puolesta. Juutalaisvainoja ei protestoitu, muta sitä vastoin Lutherin hirvittävä antisemitistinen teos Juutalaisista ja heidän valheistaan julkaistiin suomeksi jo 1937.

Kansallissosialismi (Nationalsozialismus) eli natsismi (Nazismus) oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP:n) fasistinen ideologia. NSDAP hallitsi totalitaristisesti Saksassa 1933–1945, kun Hitler maan diktaattorina. Kansallissosialismi korosti johtajan tärkeyttä arjalaisen kansan johtajana ja sen vihollisten tuhoamiseksi. Keskeiset viholliset olivat juutalaiset ja kommunistit (marxilaiset). Kansallissosialismin synty oli jo 1800-luvun lopulla, kun pastorit Friedrich Naumann ja G. Göhre perustivat "Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen". Luterilainen saarnaaja Adolf Stöcker oli perustamassa kristillis-sosiaalinen puoluetta ja esitti vaatimuksensa jo vuonna 1903, että "joutui juutalaisten vaikutusvaltaa olisi vähennettävä kaikilla julkisen elämän alueilla ja maahanmuutto pitää kieltää juutalaisilta”. Myöhemmin nimeksi tuli "Kansallissosialistinen Puolue". Luterilaisilla papeilla ja saarnaajilla on ollut ratkaiseva vaikutus Toisen maailman sodan syttymiseen ja Hitlerin valtaan. He ovat olleet itse rakentamassa mainitun puolueen jo hyvin paljon ennen kuin Hitler itse edes omaksui antisemitististä vakaumusta. 

Juutalaisvihamielisyys oli luonnollisessa vihasuhteessa Neuvostoliittoa vastaan, koska kommunistisen puolueen johdossa oli runsaasti juutalaisia. Bolshevismi ja juutalaiset samaistettiin johdonmukaisesti.
Kansallissosialismi hyväksyi sellaiset uskonnot, jotka puolestaan olisivat valmiit hyväksymään elämän kovat tosiasiat arjalaisen rodun ylemmyydestä. Natsit tahtoivat luoda uuden uskonnon muinaisten skandinaavisten uskomusten mytologiselle pohjalle. Tässä mytologiassa uusi pääjumaluus oli Sallimus. Suomalaiset runoilijat osasivat hommansa sotien aattona, kun korostivat saksalaisen ja suomalaisen rodun ylivoimaisuutta Kaitselmuksen johtamissa kohtaloissa. Pappien joukossa oli toki kansallissosialismin vastustajiakin 1930-luvun Saksassa, mutta nämä vastustajat kuuluivat ei-luterilaisiin protestanttisiin suuntauksiin, mutta suurin osa luterilaista papeista ja kirkon jäsenistä toimi Hitlerin johdolla vuonna 1933 perustetussa Evankelisten kirkkokuntien liitossa (Deutsche evangelische Kirche). Tämä luterilainen valtakirkko tuki täysin natsihallintoa ja sen uskonnollista puoluetta Deutsche Christen (DC). Protestanteista muutama johtaja rakensi Tunnustuskirkon, vastalauseeksi luterilaisen kirkon fasistisuudelle. Bonhoefferin kokemukset ovat tunnettuja. Hänen virsi on uudessa suomalaisessa virsikirjassa numero 600.

Martin Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan syntyi jo 1543. Kirjan kannessa lukee, että tämä on koko kansan asia. Vuonna 1938 piispa Martin Sasse Eisenach uudisti saman teoksen Saksan silloisia tarpeita varten. Esipuheessa kerrotaan kirjan julkaisupäivänä 10. marraskuuta 1938, Lutherin syntymäpäivänä, että nyt on lopullisesti poltettava Saksan synagogat ja juutalaisten talousvalta olisi päätettävä Saksassa. Ihmiset saisivat täten kruunata Jumalan asettaman johtajan taistelun täydellistä vapauttamista varten. Maailmankuulu filosofi Karl Jaspers 1962 tulkitsi Saksan mentaalista historiaa siten, että Luther "antoi neuvoja juutalaisia vastaan, Hitler vain teloitti" (Der philosophische Glaube angesichts der Offenbarung, München 1962, S. 90) .

30. tammikuuta 1933 Hamburin uusi luterilainen piispa Ffancis Tüberl katseli uuden liittokanslerin Adolf Hitlerin paraatia ja lausui avoimesti luterilaisen kirkon puolesta siunauksensa, että sanoinkuvaamaton tunne historian Herrasta täyttää nyt hänen sydämensä: "Mit klopfendem Herzen erlebte ich den Einzug der Männerbataillone durch das Brandenburger Tor und den Vorbeimarsch an dem greisen Reichspräsidenten und seinem jungen Kanzler [= Hitler] unter dem endlosen Jubel der Menschenmassen ... Ein unbeschreibliches Hochgefühl, verbunden mit dem tiefsten Dank gegen den allmächtigen Herrn der Geschichte, erfüllte mein Herz ...". Luterilaisten kirkkojen tuki jatkui innokkaana Hitlerin hyväksi myös, kun 4.3.1933 Hitler piti puheen Königsbergissä. Die Allgemeine Evangelisch-Lutherische Kirchenzeitung kuvaili, että rukoukset nousivat jopa aivan taivaaseen saakka. Luterilaiset papit tukivat Hitleriä vaaleissa innokkaasti ja NSDAP saikin vaaleissa 44 % annetuista äänistä. Otto Dibelius, tunnettu luterilainen teologia ja pappi (Der evangelische Generalsuperintendent von Brandenburg) lähetti Hitlerille kirjeen 8. maaliskuuta 1933, että ”vain harvat meistä eivät olisi kiitollisia koko sydämestään teidän valintaanne” ("Es werden unter uns nur wenige sein, die sich dieser Wendung nicht von ganzem Herzen freuen"). Sanomattakin selvää on, että Dibelius ei ollut näiden harvojen joukossa. Luterilainen kirkko suositteli huhtikuussa 1933 alkanutta taloudellista boikottia juutalaisia vastaan. 26. huhtikuuta 1933 Bayerista tuli luterilainen pappi Walter Künneth, joka antoi lausunnon, jonka mukaan Hitlerin antama asetus juutalaisten rajoittamisesta hallinnossa on tarpeellinen, koska juutalaisten vaikutusvallan liiallinen leviäminen Saksan julkisessa hallinnossa on vaarallista ("Insbesondere erweist sich diese Neuregelung erforderlich infolge des Überhandnehmens des jüdischen Einflusses, der die Gefahr einer Überwucherung des deutschen Geistes im gesamten deutschen Öffentlichkeitsleben bedeutet"). Lausunnossa puhuttiin vielä väkivallattomasta juutalaisten siirtämisestä pois. Hitler vetosi samana päivänä uskonnolliseen perinteeseen. Samana päivänä perustettiin myös Saksan salainen valtiollinen poliisi Gestapo.

Huhtikuussa 1933 Bayerin luterilainen sanomalehti ylisti Hitleriä upeilla otsikoilla: "Werkzeug göttlicher Vorsehung", jumalallisen kaitselmuksen väline: ”Me näemme hänet jumalallisen kaitselmuksen välineenä” (”Wir sehen in ihm ein Werkzeug der göttlichen Vorsehung ... Möchte er das, was er kraftvoll begann, vollenden dürfen zum Segen unseres Volkes und unserer evangelischen Kirche"). Vapun päivänä Münchenin kaupungin papit esiintyivät jopa hakaristivaatteissa. 6. toukokuuta 1933 sanottiin irti yliopistoista kaikki juutalaiset professorit. Erittäin tunnettu Tübingenin yliopiston teologian professori, raamatuntutkija Gerhard Kittel julkaisi kesäkuussa 1933 esseen, jossa tuettiin juutalaisten ongelman ratkaisemista Hitlerin viitoittamalla tavalla. Tämän jälkeen Kittel antoi papistolle ammattiapua aina vuoteen 1944 saakka. Berliinissä 7.6.1933 Saksan evankelisen kirkon komitea (Der Deutsche Evangelische Kirchenausschuss beim Kirchenbundesamt in Berlin) julisti kaiken tapahtuneen jälkeen, ettei Saksassa ole mitään juutalaisvainoa.

Suomen sotaveteraanit ovat pelastaneet Suomen monelta kovalta kohtalolta. Nyt on sinänsä hyvä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat luterilaiset kirkot saaneet taas avautua. Nyt on varottava, ettei Toisen maailmansodan henki, kansallisaate ja vihantunteet täytä uudelleen avattujen kirkkojen tiloja. Tällöin kirkkojen viesti olisi täysin väärä, jopa erehdyttävästi palauttaisi historiansa muistaville venäläisille mieleen vanhojen aikojen ideologiat.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, 
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 15. syyskuuta 2008

Terveisiä Inkerin kirkosta!

Perjantaina 12.9.2008 lähdimme odotetulle seurakuntamatkalle Pohjan suomalaisesta seurakunnasta Venäjälle. Rajan ylityksessä ei ollut ongelmia. Pappispuvussa selvitin, että pikkupaketit menevät lasten kotiin. Rajaviranomainen antoi meidän mennä. Molempiin suuntiin muodollisuudet menivät ”niin kuin voi”, ”kak masla” (ven.). Kävimme menomatkalla Pietarissa Pyhän Marian kirkon konsertissa, joka oli vaikuttava kokemus.

Illalla saavuimme Pietarin "toiselle puolelle" Kolppanaan, jonka historia on jo vuosisatainen. Kolppanan kirkko sai syntynsä 1800-1802, mutta kirkko suljettiin 1937 sotien tähden. Saksalaismiehityksen aikana inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943, mutta näitä palautettiin Neuvostoliittoon pitkälle Siperian kiertomatkalle. Neuvostovallan aikana kirkko häväistiin täydellisesti. Kestopäällyste pistettiin hautausmaan päälle. Itse kirkko muutettiin osaksi tehdasrakennusta. Nyt kirkosta on saatu pieni sakastiosa palautettua kirkolliseen käyttöön.

Lauantaina 13.9.2008 oli Kolppanan kirkon suuri juhla. Seurakunnan kirkkoherrana toiminut, rovasti Arvo Soittu sai toimittaa piispa Aarre Kuukaupin kanssa poikansa Aleksander Soittun pappisvihkimyksen. Myös allekirjoittanut oli avustamassa pappisvihkimystä Raamatun sanan ja kättenpäällepanemisen avulla. Sain seisoa itsensä piispan vieressä. Tällaisissa pienissä köyhissä seurakunnissa, jotka ovat kokeneet vuosien aikana kovia yhdessä alueen muun väestön kanssa, ymmärtää kirkon olemassaolon aivan eri tavalla suureksi Jumalan lahjaksi kuin mitä itsestään selvyytenä elävässä Suomessa. Piispa kertoi, että ”kolmea pappia yhteen sukuun on historiallista Inkerin kirkossa”.

Arvo Soittu saarnasi pojalleen, että sähköinsinöörinä hän piti äitiään vanhuudenhöperönä, kun tämä oli pyytänyt pojalleen uskoa. Ihmeellisesti Arvosta tuli pappi. Alexander-pojan pappisvihkimys on historiallinen hetki. Jumala antoi enemmän kuin äiti pyysi.

Jätimme seurakuntamme lahjatavarat, jotka menivät lastenkodin hyväksi. Lastenkodin elämän on nopeasti kehittynyt. Tällä hetkellä lapset voivat jo matkustaa Espanjaan lomalle tai laskettelemaan. Heillä on riittävästi vaatteita. Tuen luonne ja sisältö on muuttunut. Lopulta kävimme Villa Inkerin vanhainkodissa. Leirikeskuksemme oli itsessään ihme siihen nähden, mitä se oli ollut vielä joitakin vuosia sitten. Leirikeskuksessa riittää kuitenkin yhä runsaasti työtä. Meitä kohtaan herra ja rouva Soittu olivat erittäin vieraanvaraisia. Ateriat olivat runsaat.

Sunnuntaina 14.9.2008 menimme 100 vuotta vanhan Terijoen kirkon uudelleen vihkimiseen. Terijoen pormestari oli paikalla. Ortodoksipappi tuli kunnioittamaan juhlaa. Piispa Kuukauppi toimitti kirkon uudelleen vihkimisen. Tämä kirkko oli joutunut pois käytöstä Neuvostoliiton aikana. Paikalla oli elokuvateatteri Bobeda, ”voitto”. Elokuvateatterin perustajat eivät tienneet tästä voitosta, jota 14.9.2008 todistaa. Kuukauppi puhui ihmeestä. Jumala uudistaa. Niin kuin elämämme voi olla poljettu, sorrettu, mutta ihme tapahtuu. Kristuksessa syntyy uusi luomus, entinen on mennyt. "Jos Herra ei rakenna huonetta, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa". Piispan mukaan tällaiset tapahtumat ovat Inkerin kirkolle tärkeitä, "konkreettisia todisteita Jumalan lupausten toteutumisesta". Lutherin sanoin syntinen hyväksytään Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Seurakunta veisasi Jumala ompi linnamme, suomeksi ja venäjäksi. Evankeliumisaarnateksti oli Matteuksen evankeliumin luvusta 22, jossa Jeesukselta kysyttiin lain suurinta käskyä. Pastori Aleksandr Kudrjavtsev piti hyvin vanhoillisen saarnan, jossa käsitteli vihollisuutta ja moitiskeli, ettei ihmisillä ole aikaa tulla kirkkoon. ”Ihmisiä kiusataan ajan puuttumisella”.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, 
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha