tiistai 23. syyskuuta 2008

Kauhajoen surmat 23.9.2008: Vihan mysteeri


Nuori mies surmasi 10 henkilöä ja itsensä Kauhajoella. En ole kovin kiinnostunut pohtimaan nuorten ja nuorten aikuisten "liian helppoa" elämää, koska en usko tuohon selitykseen. Sitä vastoin on kiehtovaa pohtia aggressiivisen, tuhoavan vihan rakennetta oman pään sisällä - yhtäläisyyksiä ja eroja, jotta voisi saada jotain kosketuskohtaa Kauhajoen tapahtumiin. Yleensähän me olemme julkisessa minässä kovin siveitä ja kauhistelemme murhaajaa. Tämä voi olla aivan oikein, jotta kansalaismoraali säilyy. Ei pidä liikaa ymmärtää.

KUVA: Venäjän taiteilijayhdistyksen Kiril Ovtsinnikovin maalaus (Juha Molarin ottama valokuva Kirilin kotona Pietarissa 2007)

Joskus joillakin ihmisillä syntyy tuhoamisen halu. Onko totta, ettei minulla ja sinulla ole koskaan syntynyt mitään pahaa halua? Mikä sen synnyttää? Joskus se on koettu vääryys. Tässä Kauhajoen tapauksessa on vihjailtu, että tuhoamisen halu syntyisi jopa julkisuuden tarpeesta. Jotkut viittaavat tietokonepeleihin. En tiedä, onko pelkästään nämä jälkimmäiset syyt riittäviä. Video- ja tietokonepelit saattavat elää, koska niille on kysyntää: on vihalle halua. Toinen juttu on se, että nämä antavat malleja ratkaista viha väkivaltaisesti.

Ketä vastaan tuhoamisen halu kohtaa? Perustelu on tuskin rationaalinen, kun terve ihminen tarkastelee tilannetta. Se voi olla institutionaalinen kohde, itse laitos ja järjestelmä, joka on "loukannut" vihaisen ihmisen "kunniaa", "tulevaisuuden toivoa" tms. Voisiko se olla täysin ulkopuolinen yhteisö henkilölle? Tässä Kauhajoen tapauksessa eivät uhrit olleet surmaajalle täysin vieraasta laitoksesta. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että kukaan olisi koulussa mitenkään oikea uhri hyvästä syystä! Pois se! Sitä vastoin sanon, että murhaajan sielun näkökulmasta tähän paikkaan piti purkaa viha.

Miksi kaikki eivät sorru konkreettisiin pahoihin tekoihin? Jokin seikka pitää kipinän "toivosta", mahdollisuudesta. Rakastettu kumppani/puoliso saattaa suojella, omat vanhemmat saattavat luoda estoja vihan ilmauksissa, oma lapsi saattaa luoda hillintää, vaikka mielessä puuhastelisi kaiken pahan kanssa. Minulle tärkeä tekijä on ollut kristillinen usko Jumalaan: Jeesus lupaa kastekäskyssä, että hän on kaikki päivät meidän kanssamme aina maailman loppuun asti. Vihan sytyttyä mielessäni, väkivaltakuvien tullessa mielikuvitukseen, kun minuuteni on riisuttu inhimillisistä turvatekijöistä, säilytin sittenkin häivähdyksen toivosta, koska Jeesus on kaikki päivät kanssani. Ehkä Hän järjestää tässä hulluudessa ja epäoikeudenmukaisuudessa sittenkin merkityksellisen elämän, vaikka nyt ei näytä mitään perustelua elää?

Minulle tuo vihan tunne instituutiota kohtaan on tuttu, kun valehteleva vanhempi konstaapeli väärensi todistusaineistoa ja todisti oikeudessa minua vastaan järkyttäviä ongelmia minulle aiheuttaen v. 2001. Lisäksi menetin myös lapseni, kun ex-puoliso käytti tilannetta hyväkseen. Menetin toki ammattini, koulutukseni, toimeentulon, työtoverit, kaikki "ystävät". "Haaveilin" minun tapaukseen osallisten poliisien tappamisesta mielikuvituksessani, koska vihani oli suuri. Tämä haave ei tullut vain yhtä kertaa, vaan toistui moninaisissa tilanteissa. Säilytin itsehillintäni pahoista mielikuvistani ja lähipiirille lausutuista sanoistani huolimatta, koska en halunnut menettää elämääni muutaman läheisen ihmisen tähden. Mutta ennen kaikkea uskoin lapsellisesti, että Jeesuksella on valta kaikki päivät - jopa nämä mahdottomat elämäntilanteet ovat Jeesuksen vallassa. Lisäksi sain toki uuden toivon, kun aloitin uudet opiskelut Suomessa ja Venäjällä. Sain purkaa vihani, kun nyrkkeilin venäläisten upseerien kanssa. Vähitellen viha muuttui terveelliseksi energiaksi, sen tuhoava puoli hävisi.

Oman kokemukseni ja tutkimustyöni (olen tutkinut satojen sotilaiden vastaavia kohtaloita tutkimuskirjallisuuden kautta) perusteella uskallan väittää, että tietyt kriisitilanteet saattavat laukaista suhteellisen terveessä ihmisessä tuhoavan kuoleman ja surmaamisen halun mielikuvituksissa. Onneksi valtaosa näistä ihmisistä kokee kuitenkin edelleen elämässään jotakin arvokasta lapsuutensa ja nykyisyytensä kokemusten perusteella, joten he välttävät pahimmat hulluudet. Valitettavasti ihminen on hullumpi ja heikompi sekä vaarallisempi kuin julkinen kuva kansalaisista antaa ymmärtää. Elämän halua tukevia tekijöitä pitäisi vahvistaa hyvin paljon. Kristillinen usko Jeesukseen Kristukseen ei ole vähäisin, vaan ihan tärkein elämää tukeva voima ihmiselämässä.

Keskiviikkona 24.9.2008 klo 9:00 Cafe Starissa Pohjan ostoskeskuksessa aamuhetkessä sekä sunnuntaina 28.9.2008 klo 18:00 Pohjan Pyhän Marian kirkossa Pohjamessussa sytytetään kynttilä Kauhajoen surman uhrien ja omaisten hyväksi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha