maanantai 15. syyskuuta 2008

Terveisiä Inkerin kirkosta!

Perjantaina 12.9.2008 lähdimme odotetulle seurakuntamatkalle Pohjan suomalaisesta seurakunnasta Venäjälle. Rajan ylityksessä ei ollut ongelmia. Pappispuvussa selvitin, että pikkupaketit menevät lasten kotiin. Rajaviranomainen antoi meidän mennä. Molempiin suuntiin muodollisuudet menivät ”niin kuin voi”, ”kak masla” (ven.). Kävimme menomatkalla Pietarissa Pyhän Marian kirkon konsertissa, joka oli vaikuttava kokemus.

Illalla saavuimme Pietarin "toiselle puolelle" Kolppanaan, jonka historia on jo vuosisatainen. Kolppanan kirkko sai syntynsä 1800-1802, mutta kirkko suljettiin 1937 sotien tähden. Saksalaismiehityksen aikana inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943, mutta näitä palautettiin Neuvostoliittoon pitkälle Siperian kiertomatkalle. Neuvostovallan aikana kirkko häväistiin täydellisesti. Kestopäällyste pistettiin hautausmaan päälle. Itse kirkko muutettiin osaksi tehdasrakennusta. Nyt kirkosta on saatu pieni sakastiosa palautettua kirkolliseen käyttöön.

Lauantaina 13.9.2008 oli Kolppanan kirkon suuri juhla. Seurakunnan kirkkoherrana toiminut, rovasti Arvo Soittu sai toimittaa piispa Aarre Kuukaupin kanssa poikansa Aleksander Soittun pappisvihkimyksen. Myös allekirjoittanut oli avustamassa pappisvihkimystä Raamatun sanan ja kättenpäällepanemisen avulla. Sain seisoa itsensä piispan vieressä. Tällaisissa pienissä köyhissä seurakunnissa, jotka ovat kokeneet vuosien aikana kovia yhdessä alueen muun väestön kanssa, ymmärtää kirkon olemassaolon aivan eri tavalla suureksi Jumalan lahjaksi kuin mitä itsestään selvyytenä elävässä Suomessa. Piispa kertoi, että ”kolmea pappia yhteen sukuun on historiallista Inkerin kirkossa”.

Arvo Soittu saarnasi pojalleen, että sähköinsinöörinä hän piti äitiään vanhuudenhöperönä, kun tämä oli pyytänyt pojalleen uskoa. Ihmeellisesti Arvosta tuli pappi. Alexander-pojan pappisvihkimys on historiallinen hetki. Jumala antoi enemmän kuin äiti pyysi.

Jätimme seurakuntamme lahjatavarat, jotka menivät lastenkodin hyväksi. Lastenkodin elämän on nopeasti kehittynyt. Tällä hetkellä lapset voivat jo matkustaa Espanjaan lomalle tai laskettelemaan. Heillä on riittävästi vaatteita. Tuen luonne ja sisältö on muuttunut. Lopulta kävimme Villa Inkerin vanhainkodissa. Leirikeskuksemme oli itsessään ihme siihen nähden, mitä se oli ollut vielä joitakin vuosia sitten. Leirikeskuksessa riittää kuitenkin yhä runsaasti työtä. Meitä kohtaan herra ja rouva Soittu olivat erittäin vieraanvaraisia. Ateriat olivat runsaat.

Sunnuntaina 14.9.2008 menimme 100 vuotta vanhan Terijoen kirkon uudelleen vihkimiseen. Terijoen pormestari oli paikalla. Ortodoksipappi tuli kunnioittamaan juhlaa. Piispa Kuukauppi toimitti kirkon uudelleen vihkimisen. Tämä kirkko oli joutunut pois käytöstä Neuvostoliiton aikana. Paikalla oli elokuvateatteri Bobeda, ”voitto”. Elokuvateatterin perustajat eivät tienneet tästä voitosta, jota 14.9.2008 todistaa. Kuukauppi puhui ihmeestä. Jumala uudistaa. Niin kuin elämämme voi olla poljettu, sorrettu, mutta ihme tapahtuu. Kristuksessa syntyy uusi luomus, entinen on mennyt. "Jos Herra ei rakenna huonetta, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa". Piispan mukaan tällaiset tapahtumat ovat Inkerin kirkolle tärkeitä, "konkreettisia todisteita Jumalan lupausten toteutumisesta". Lutherin sanoin syntinen hyväksytään Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Seurakunta veisasi Jumala ompi linnamme, suomeksi ja venäjäksi. Evankeliumisaarnateksti oli Matteuksen evankeliumin luvusta 22, jossa Jeesukselta kysyttiin lain suurinta käskyä. Pastori Aleksandr Kudrjavtsev piti hyvin vanhoillisen saarnan, jossa käsitteli vihollisuutta ja moitiskeli, ettei ihmisillä ole aikaa tulla kirkkoon. ”Ihmisiä kiusataan ajan puuttumisella”.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha