maanantai 20. lokakuuta 2008

Amnesty International tarkistakoon toimintaansa!

Amnesty International elää valitettavasti huolestuneisuudesta. En sano, että Amnesty elää huolestuttavassa maailmassa, vaan tietoisesti: elää huolestuneisuudesta. Jeesus sanoi, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Amnesty elää huolestuneisuudesta. Jos yhteisössä ei olisi keksittyä tai todellista huolestuneisuutta, se lakkaisi merkitsevänä järjestönä! Amnesty International löytää länsimaisessa kulttuurissaan helposti huolestumisen aiheet Venäjältä. Amnesty valehtelee.

Amnesty International katselee suomalaista televisiota ja länsimaisia juttuja, joissa on huolestuneisuutta Venäjästä aivan liikaa. Miksi Laura Rantanen ei katso Venäjän televisiota, ei lue Venäjän lukuisia sanomalehtiä, ei lue venäläisiä internet-blogeja ja sanomalehtiä? Ilmeisesti hän ei osaa venäjää – tai hän on vain taitamaton löytämään näitä sivustoja ja televisiokanavia. Suomessakin voi katsoa toista kymmentä venäläistä televisiokanavaa, jos osaa kääntää lautasantennin sopivaan suuntaan. Miksi Lauran televisioon tulee norjalaisesta satelliitista lähetetyt televisiokanavat, muttei näitä lukuisia venäläisiä televisiokanavia? Jos Laura olisi katsonut venäläistä televisiota monipuolisemmin, hän ei päästäisi tuollaisia ankkoja suustaan. Jos Laura olisi katsonut esimerkiksi Johan Bäckmannin teoksen johdosta syntynyttä venäjänkielistä nettikeskustelua, hän olisi havainnut, että Venäjällä on mielipidevapaus ja pluralismi.

Amnestyin tiedotteen 7.10.2008 mukaan Amnesty International vaati toimittaja Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä Venäjää rankaisemaan toimittajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneitä. Hassu vaatimus! Miksi hassu? On kai itsestään selvää, että murhasta annetaan rangaistus. Tämän kai Amnesty tietää, mutta nyt Amnesty tahtoo julkisuutta. Yhteisö tarvitsee koota joukkoja liikkeelle. Huolestuneisuus on itsetarkoituksellista. Anna Politkovskajan muistolle järjestettiin kynttilämielenosoitus 7.10. klo 18.30. Venäjän suurlähetystön edustalla. Meri ja Laura - miksi kynttilänmielenosoitusta ei järjestetty Iso-Britannian suurlähetystön edustalla, vaikka mainittu valtio suojelee Berezovskia? Meri Mäkihannu Amnestyn Suomen osastosta kertoi tiedotteessa, että Venäjällä kriittisten mielipiteiden ilmaiseminen olisi viime vuosina vaikeutunut huomattavasti. Mielestäni Meri puhuu löperöitä.

KATSOVATKO MERI MÄKIHANNU JA LAURA RANTANEN TELEVISIOTA?

Amnesty Internationalin Suomen Venäjä-maakoordinaattori, Vihreiden politiikkaankin osallistuva Laura Rantanen väittää Amnesty International (5/2008) lehdessä, että Venäjällä rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Rantanen sanoo Amnestyin nimissä, että Venäjällä tilanne olisi huono. Duumaan tuodaan muka jatkuvasti uusia lakialoitteita, joiden avulla lehtien lakkauttaminen ja journalistien valvonta on entistä helpompaa. Erityisesti Laura on huolissaan kansalaisjärjestölaista ja rikoslainpykälästä 282. Rantasen mukaan ihmisiä pelotellaan ja suuret mediat tepastelisivat hallituksen tahdin mukaan. Opposition edustajien kommentteja ei olisi nykyään yhdenkään tv-kanavan uutislähetyksissä. Jopa Internetissä blogien kirjoittajat olisivat nyt tulilinjalla!

En ole ihan vakuuttunut, että Laura olisi koskaan lukenut venäjäksi mainittua pykälää! Pykälä 282 tekee rangaistavaksi, paitsi rodulliseen vihaan yllyttämisen, myös ekstremistisen – äärimmäishenkisen - materiaalin hallussapidon sekä "Venäjän yhtenäisyyden loukkaamisen ja kansallisen ylpeyden loukkaamisen". Laura ei sano, että ekstremistinen tarkoittaa suomeksi äärimmäishenkistä, mutta kerrottakoon tämä, koska Laura ei ehkä tiedä sanan suomalaista merkitystä. Tuskin hän vilpillisyyttään kirjoittaa niin tyhmästi? Miksi Laura valehtelee, että tässä säädettäisin jotain Venäjän yhtenäisyydestä ja kansallisesta ylpeydestä? Onko Amnesty Internationalin tapana valehdella?

Rikoslain 282 ensimmäinen ja toinen momentti on tässä venäjäksi (rangaistusasteikon luettelo on jätetty pois). Sen jälkeen se on suomeksi.

Статья 282. Возбуждение ненависти либо вражды, а равно унижение человеческого достоинства
1. Действия, направленные на возбуждение ненависти либо вражды, а также на унижение достоинства человека либо группы лиц по признакам пола, расы, национальности, языка, происхождения, отношения к религии, а равно принадлежности к какой-либо социальной группе, совершенные публично или с использованием средств массовой информации, -

2. Те же деяния, совершенные:
а) с применением насилия или с угрозой его применения;
б) лицом с использованием своего служебного положения;
в) организованной группой, -


Epävirallinen käännös:
1. Toimet, joiden tarkoituksena on yllytys vihaan tai vihamielisyyteen, samoin kuin ihmisarvon alentamiseen jotakin henkilöä tai henkilöryhmää vastaan, sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, uskonnollisten asenteiden, samoin kuin sillä perusteella, että kuuluu johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään. Jos nämä teot on tehty julkisesti tai joukkoviestimiä käyttäen,
---
2. Samoista teoista tuomitaan:
a) henkilö, joka käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa sen käytöllä;
b) joka käyttää omaa virka-asemaansa
c) joka toimi järjestäytyneessä ryhmässä

Toisessa momentissa siis annetaan kovennettu rangaistus, jos henkilö liittää rasistiseen toimintaansa väkivaltaa, virka-asemansa tai järjestäytyneen toiminnan! Tätä vastaan Suomen Amnesty protestoi: Herätkää ja hävetkää!

Koomiseksi tämän Lauran huolestuneisuuden tekee se, että hän sai ilmeisesti käännettyä mainitut jutut englanninkielisiltä sisarjärjestöiltä vasta 2-3 vuotta ajankohtaisen keskustelun jälkeen! Nyt Suomen Amnesty tahtoo huolestua laista, jonka perusteella on joskus Kaliningradin alueella Alla Barabanova tuomittu siitä, että hän levitti juutalaisten ja muslimien vastaista rasistista aineistoa. Kenen puolella Amnesty seisoo? Antisemitistien ja rasistien puolella! Vallan merkillistä!

Alexander Verkhovsky
, venäläisen SOVA-keskuksen johtaja, esitteli tuon jälkijättöisen huolestuneisuutensa puolitoista vuotta sitten, 29. maaliskuuta 2007, Wienissä ETYJ: n kokouksen kupeeseen viritetyssä demonstroidussa tiedotustilaisuudessa, koska kokouksen aihelistalla oli kokoontumis- yhdistymis- ja sananvapaus. Nyt Suomeen nämäkin kantautuvat toista vuotta myöhässä. Verkhovsky oli huolissaan, että Venäjällä lainsäädäntö on myös ”ääriliikkeitä” vastaan, mutta ihmiset voisivat joutua luokitelluksi tuohon melkein mistä syystä tahansa (tässä hänen puheensa: http://www.eminol.com/skriv_ut.html?catid=6&artid=133, mutta ole varovainen, sillä sivusto tahtoo aloittaa printtauksen). Mielenkiintoista, että Amnesty ei havaitse Venäjän poliittisia vapauksia, mitkä ilmenevät tällaisten kriitikkojen puhemahdollisuuksista: Verkhovsky ei olisi puhunut, jos ei olisi sananvapautta!

RAKENTAVA NÄKÖKULMA RASISMIN VASTAISEEN LAKIIN

Eikö Amnestyn pitäisi etsiä rakentavia vaihtoehtoja rasististen ja ihmisarvoa loukkaavien rikosten poistamiseksi maailmastamme kuin kerätä pienet kannattajajoukot mielenosoitukseen, jossa huolestutaan Venäjän säätävän tuollaisia rasismin vastaisia lakeja, kun on russofoobikkojen pelättävissä niitä käytettävän väärin?
Brianne Todd, Notre Damen yliopistosta poliittisista tieteistä valmistunut toimittaja on tutkinut rasismin vastaisen lainsäädännön tarpeita Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Artikkelissaan ”Hooliganism or Violent Intolerance?” hän kertoo surullisista tapauksista, jotka hänen mukaansa osoittavat, että suvaitsemattomuus ja muukalaisviha ovat osittain institutionalisoituneet sekä Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Yhtä vähän kaupunginjohtaja Juri Luzhkov kuin senaattori George Allen ovat puuttuneet rasistisiin rikoksiin, jotka lainsäätäjä on kuitenkin määrännyt tuomittavaksi. Hänen mukaansa Venäjälle tarvitaan vahva lainsäädäntö, jonka mukaisesti rangaistaan rikollisia rasistisesta suvaitsemattomuudesta. Todd kulkee siis ihan päinvastaiseen suuntaan kuin Suomen Amnestyn huolestuneet naiset!

Todd kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ja Venäjällä on myös valvottava tämän lain täytäntöönpanoa. Hän käyttää nimitystä ”hate crime”, ”vihan rikos”. Hän muistuttaa, että vuonna 2005 Nižni Novgorodissa moskeija joutui vandalismin kohteeksi ja ihmisillä oli pelko tulla ulos moskeijasta. Todd toteaa, että FBI:n vuoden 2005 tietojen mukaan Yhdysvalloissa oli 5190 tapausta luokiteltavissa mainittuun kategoriaan. Todd viittaa Moscow Times maaliskuun 2007 juttuun, jonka mukaan Venäjällä oli vuoden 2006 aikana loukkaantunut 67 ihmistä rodullisen suvaitsemattomuuden tähden syntyneissä väkivaltaisuuksissa. Todd toteaakin kiitoksella, että rikoslain 282 pykälä tuomitsee ”yllyttämisen vihaan tai rasistisiin ajatuksiin” ja pykälän toisessa momentissa käsitellään ”ääriliikkeitä”. Rikoslain pykälässä 105 käsitellään murhia, joiden motiivina on ollut kansallinen, rodullinen tai uskonnollinen viha. Rikoslain 357 artiklan tarkoituksena on puolestaan tuomita kansanmurhat. Rikoslain 244 artikla kieltää hautapaikkojen tuhoamisen, ja täten uskontojen loukkaaminen.

Suomessa on ihmisvihaaja-misantrooppi –yhteisöjen tarpeellisuus tullut yhä tiukemman arvioinnin kohteeksi, kun nuoret ovat alkaneet tappaa toisiansa. Venäjällä ovat useat tutkimukset ovat käsitelleet viime vuosien aikana tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005). Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä ääriliikkeet (jotka Suomen Amnesty kirjoittaa kauniisti muotoon ”ekstremit”) riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin. Ääriliikkeiden kriminalisointi voi olla hyvinkin aiheellista omassa maailmassamme, vaikka Suomen Amnesty International tahtoo ilmaista huolestumisensa tuon lainsäädännön johdosta.

Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Uusimmat ovat vasta menneeltä kesältä 2008 (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein & Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen, CIA:n johtava psykiatri, jonka kirjoituksista pidän kovasti, Jerrold Post on monissa kirjoituksissa, tutkimuksissa ja puheenvuoroissa arvioinut huolestuttavan uhkan, jonka ääriliikkeiden psykodynamiikka sisältää. Kenen puolella Laura on – ihmisvihaajien vai rodullisen suvaitsevuuden puolella?


PTP ПЛАНЕТА 19.10.2008


Amnestyn suomalaisten huolestuneiden naisten väite Venäjän televisiosta, opposition oikeuksien ja sananvapauden rajoittamisesta on erheellinen. Venäjänkielinen televisiolähetys 19.10.2008 (PTP ПЛАНЕТА) kesti usean tunnin verran. Mukana oli mielenkiintoisesti eri tavalla ajattelevia opposition ja valtiollisen johdon mukaisia vaikuttajia. Aiheena oli arvioida Stalinin paikkaa Neuvostoliiton ja Venäjän historiassa.

Yhtenä keskustelijana oli Venäjän opposition suurin nimi, Gennadi Andrejevitš Zjuganov (Генна́дий Андре́евич Зюга́нов). Hän on Venäjän federaation kommunistisen puolueen pääsihteeri, duuman jäsen ja Euroopan neuvoston parlamenttiryhmän jäsen, joka hävisi Venäjän presidenttivaaleissa Medvedeville. Häviönsä tähden on ollut hyvin katkera mies.

Toinen keskustelijoista oli Viktor Stepanovitš Tšernomyrdin (Ви́ктор Степа́нович Черномы́рдин), Jeltsinin Venäjän pitkäaikainen entinen pääministeri, eräs Gaspromin suurista omistajista ja yhtiön hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja, Venäjän suurlähettiläänä Ukrainassa, Jeltsinin nimeämä erityisedustaja entisen Jugoslavian kriisialueille, joka johti presidentti Martti Ahtisaaren ohella Kosovon rauhanneuvotteluja (en tiedä, miksi hän ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa?). Tšernomyrdin kysyi tylysti ja kaunistelematta Zjuganovilta ja kenraali Varennikovilta, miksi tarvittiin 27 miljoonan kuolleen hinta. ”Se oli Stalinin hinta”.

Keskustelemassa oli myös Cambridgessa syntynyt, venäläinen intellektuelli vanha professori, Rooman klubin jäsen, Unescon Kalinga-palkinnon voittaja, Sergei Kapitsa (Сергей Петрович Капица), venäläisen demokrafian – väestöolojen – asiantuntija ja TV-ihminen.

Vanha kenraali Valentin Ivanovitš Varennikov (Валентин Иванович Варенников), Neuvostoliiton Afganistan joukkojen komentaja, toimi 1990-luvun alussa kommunistisessa puolueessa, mutta vuodesta 2003 äärinationalistisessa Rodina-puolueessa (Партия "РОДИНА"). Puolue yhdistää nationalistiset ja sosialistiset ajatukset toisiinsa. Varennikov tahtoi korostaa isänmaallisen sodan merkittävyyttä koko Euroopalle ja tällä hetkellä eläville venäläisille sekä Stalinin merkittävyyttä tämän taiston johtamisessa, mutta hän sai vastaansa Tšernomyrdinin kritiikin.

Valko-Venäjällä professorina toimiva Sergei Mironovski (Сергей Мироновский) kutsui Hitleriä osaksi ”historiaamme, meidän traagista historiaamme”.

Moskovan yliopiston taiteen tiedekunnasta valmistunut, kommunistisen sananvapauden ongelmat kokenut ja 1980-luvulla Pariisissa elänyt, mutta 1990 Venäjälle palannut, Puskin-palkinnon voittanut, runoilija Juri Kublanovski (Юрий Кублановский ) on luonnehtinut itseään sillä, että hänellä on ”poliittisen imigrantin psykologiset haavat”. Hänellä ei ole ihannekuvaa kommunistisesta Neuvostoliitosta!

Andrei Saharov (Андрей Сахаров) ei ole noussut haudasta, vaan tämä keskustelija oli Venäjän historiantutkimusinstituutin johtaja, Venäjän tiedeakatemia jäsen.

Keskustelemassa oli myös moninkertaiset akateemiset tittelit opiskellut Dmitri Olegovitš Rogozin (Дмитрий Олегович Рогозин). Hän on tunnettu poliitikko kansallispatrioottisesta Rodina-puolueesta. Mies on eräs kovasanaisimpia opposition, myös duuman ulkopuolelle heitettyjä, politiikkoja, mutta silti häntä ei ole hyllytetty! Rodinaa ja Rogozinia estettiin osallistumasta Moskovan duuman vuoden 2005 vaaleihin sen rasistisen kampanjoinnin vuoksi. Sittemmin hän oli perustamassa Suur-Venäjä-puoluetta muutaman ex-Rodinan jäsenen ja (laitonta) maahanmuuttoa vastustavan poliittisen tahon kanssa. Viranomaiset estivät kuitenkin tämän puolueen rekisteröinnin. Rogozin on saanut jyrkästä oppositioasemastaan huolimatta merkittäviä tehtäviä Venäjän politiikassa. Hänen toimintansa ei ole aina ollut Venäjän hallituksen ja Putinin sovittelevan linjan mukaista: Rogozin on toiminut Euroopan neuvoston parlamentaarisen kokouksen (PACE) Venäjän edustajana, mutta Venäjältä evättiin vuodeksi äänivalta, kun Rogozin arvosteli neuvostoa kovasanaisesti sen tuomittua Tšetšenian sodan. Nyt keväästä 2008 hän on toiminut Venäjän NATO-edustajana.

Lopulta keskustelemassa oli myös - jopa keisarillisesta kuvernööristä ja prinsessasta (isovanhemmat) periytyvä - Nikita Sergeyevitš Mikhalkov (Никита Сeргеевич Михалков, 63v.), vuonna 1974 Elokuvataiteen korkeakoulun ohjaajalinjalta valmistunut, sittemmin hyvin tunnettu ja palkittu venäläinen elokuvaohjaaja. Hän on aktiivinen persoona myös Venäjän politiikassa. Mikhalkov on venäläinen nationalisti, ortodoksi, Hän on ollut mukana Nomocanom-kokouksessa, jossa kiistettiin serbien sotarikokset 1992–1999. Mikhalkov puhuu (Naton) sodasta ortodokseja vastaan. Hänen mukaansa ortodoksinen usko on ”pääasiallinen kulttuurinen ja intellektuaalinen voima, joka vastustaa McDonalsin valtaa”. Mikhailkov on myös Vladimir Putinin tukija.

Enemmän Juhasta, ks. kotisivut: http://personal.inet.fi/business/molari/ (Juha Molari)

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha