perjantai 17. lokakuuta 2008

Valitan: en ole jyrkkämielinen fundamentalisti!

Minua loukkaa, että olen saanut hienotunteisia moitteita. Olisin muka epäuskon ja hengettömyyden edustaja. Olen liian joustava ja epäfundamentalistinen kirkkoherra. Vasta äskettäin kuulin taas kerran, että en lukisi Raamattua Pyhän Hengen avulla, koska luen muitakin kirjoja kuin Raamattua. Mitä muita kirjoja minä luen?

Minä näen tilanteen juuri päinvastoin: uskoni ei tarvitse suojaksi jäykkää fundamentalismia, koska usko ei ole oman lihani varassa. Leppoisa, vuorovaikutukseen antautuva asenne on erityisen tärkeä tämän hetken evankelisluterilaiselle kirkolle, joka on suurien rakennemuutosten kourissa. Sekä yhteiskunnallinen asema on muuttumassa että seurakunnat kokevat organisaatiomuutoksia – liittoutumia ja yhdistymisiä. Stressi saattaa synnyttää jonkin sortin fundamentalismia, vaikka tämä ei olisi uskonnollista. Luottamushenkilömme ovat onneksi kokeneita ja sydämellisiä kristittyjä. Heillä ei ole mustavalkoista maailmankuvaa.

Jumala varjelkoon meitä!

NATON TUTKIMUKSIA

Olen ollut viime päivät ja yöt haastavien poliittisten ja psykologisten tutkimusten parissa. Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Uusimmat ovat vasta menneeltä sateiselta kesältä 2008 (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein & Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen.

ERVIN STAUB

Kirjahyllystäni löytyi pari vuotta sitten ostettu ihan hyvä tutkimus, jossa Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub (2003) tuo ilmi useita 2000-luvulla tekemiään tutkimuksia sodan ja vihan ilmiöistä sekä holokaustin ja sotien traumoista. Hänen havaintojensa mukaan ”de-individualisoituminen” (2003:388), persoonallisen identiteetin menettäminen, tapahtuu, kun ryhmän päämäärien mukaisesti yksilöllisen persoonan tilalle asetetaan korvaava identiteetti (”compensatory identity” (2003: 357). Suurissa sosiaalisissa muutoksissa kokemukset kaaoksesta ja järjestyksen menetyksestä uhkaavat turvallisuuden tunnetta, maailmasta tulee vaikeasti ymmärrettävä ja ratkaisuksi astuvat vihollisia demonisoivat lahkot (2003: 357–376, 384, 387).

AMERIKAN DIPLOMAATTILAUKKU

Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia jo vuonna 1997. Tällöin he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden piirteitä. Teosta on luonnehdittu arvovaltaisuutensa vuoksi ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic bag). Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen presidenttihallinnossa. Post on psykiatri, joka oli perustamassa Yhdysvaltojen hallinnolle persoonallisuustutkimuksia tekevää keskusta (US Government’s Center for the Analysis of Personality and Political Behavior).

VENÄJÄN TURVALLISUUSAKATEMIA

Amerikkalaishenkisten tutkimusten ohessa olen tehnyt tuttavuutta menneen viikon aikana venäläisiin tutkimuksiin. Venäjällä on syntynyt muutaman vuoden aikana suuri määrä tutkimuksia, joissa on selvitetty sekä uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa että informaatiopsykologian näkökulmasta stressiä ja vallankäyttöä. Venäjän federaation turvallisuus-, puolustus- ja lainvalvontaan erikoistuneen akatemian professori Andrei Viktorovič Manoilo (2005; 2008a; 2008b; 2008c) painottaa informaatiopsykologisten keinojen kykyä tuottaa stressiä ja saattaa suhteellisen vakaat järjestelmät psykologisten puolustusmekanismien tarpeeseen. Kun vanhat defenssimekanismit eivät auta, rakennetaan illuusio, jossa ideologia antaa suojan sopivan myytin avulla. Informaatiopsykologian avulla käydään ”sota” ilman todellisia vihollisiakin. Poliittisetkin ryhmät ja valtakoneistot saattavat käyttäytyä uskonnollisen lahkon tavoin, jossa yhtenäisyyden ylläpitämiseksi reagoidaan alitajuisesti ja luodaan erot ”meidän” ja ”muukalaisten” välille. Nykyaikana informaatiopsykologia tarjoaa edellytykset myös ”vapaaehtoiselle vallankäytölle”, ”piilotetulle henkiselle pakottamiselle” ilman henkilökohtaisen identiteetin jyrkkää muodonmuutosta.

Venäjän kirjallisuusseuran jäsen, Kiovan yliopiston kansainvälisten suhteitten professori Georgi Georgievič Počepcov (1994; 1999; 1999b) on tuonut myös esille informaatiopsykologiaa illuusion rakentamisessa ja väkijoukkojen johtamisessa.

Useat tutkimukset ovat käsitelleet tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005. Ks. myös NATO:n sarjassa julkaistut: Sharpe (toim.) 2008 ja Finklestein & Dent-Brown 2008). Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin.

YMMÄRSITKÖ?

Kun mainittujen kirjojen ja tutkijoiden avulla katselee maailmamme menoa, ymmärtää hysterian ja fundamentalismin rakentuvan illuusioille ja myyteille, joita tarvitaan primitiivisesti de-individualisoitumisen tuottamiseksi, korvaavan identiteetin rakentamiseksi. Ymmärsitkö? Ei se mitään, jos et ymmärtänyt: asian tärkeyden jälkeen sopii lukea juttu uudestaan…

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha