keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Väitöskirja Q-evankeliumista haastaa papit ja kirkkokansan uudistumiseen

Juha Molarin väitöskirjassa on ”ensimmäinen evankeliumi”, kadonnut Q-evankeliumi, nyt ensimmäistä kertaa käännetty ja entisöity suomen kielelle. Esitarkastajat ovat näyttäneet valoa ja odotan tiedekuntaneuvoston päätöstä. Tällä hetkellä odotan tuomiota ja teen tekstiä päivä päivältä vähän kauniimmaksi ja älykkäämmäksi. Toki tutkimuksessa on paljon kaikkea muutakin kuin Q-evankeliumi – valtaosa on kaikkea muuta. Tutkimuksen liitteenä on koko Q-evankeliumin rekonstruktio ja käännös suomeksi yksityiskohtaisin selityksin varustettuna (s. 408–444). Valtaosa teologian tutkijoista – ja erityisesti seurakunnan papistosta - käytännössä sivuuttaa Q-tutkimuksen vaikeat spesiaalikysymykset ja askartelevat epämääräisellä ”traditiolla” ja muilla tarinoilla, kun selittävät Jeesusta ja evankeliumeja. On jopa väitetty, että Q-ekspertit ovat vaarassa jäädä esoteeriseksi lahkoksi vaikeiden kysymystensä tähden. Q-tutkijan näkökulmasta tilanne on surkuhupaisa. En tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä!

Minä entisöin Q-evankeliumin ensimmäistä kertaa pöytälaatikkooni 1980-luvun puolivälissä, kun tein pro Gradu –työtä tekstikohdasta, jossa Markuksen evankeliumi ja Q-evankeliumi osoittautuivat lomittaiseksi. Sen jälkeen olen korjannut ja uudistanut rekonstruktio kerta toisensa jälkeen. Tutkimuskirjallisuus on tullut läheiseksi itse kustakin jakeesta ja jakeen puolikkaasta. Tutkimustietoa on jo liian paljon, jotta osaisin vielä ilmaista käsitykseni kyllin helposti ja yksiselitteisesti. Kerran kysyin kustantajaa evankeliumirekonstruktioni suomennokselle, mutta vastausten perusteella tämän ensimmäisen evankeliumin harrastajat ovat todella liian esoteerinen lahko Suomessa. Kulttuuritekoja on vaikea tehdä, kun bisnes ei ole tuottoisa.

Tilanne on todella surullinen teologisen sivistyksen – tai sen puuttumisen – näkökulmasta. Surullinen tilanne on jotensakin sama, jos keskussairaaloiden ja terveyskeskusten sairaanhoitajat ja lääkärit ylilääkäreihin saakka eläisivät yhä edelleen pelkästään Turun piispan Mikael Agricolan (n. 1510—1557) vuonna 1544 Tukholmassa painetun "Rucouskirian" varassa sekä määrittäisivät hoitopäiviä ja -ohjelmia dies aegyptiacaen, pahan onnen päiväkalenterin mukaan sen mukaan, miten planeetat hallitsivat elämäämme. Kirkollinen raamattukäsitys on pahimmissa tapauksissa samaiset puolivuosituhatta tutkimustietoa jäljessä, jos edes enää Lutheria tunnetaan. Minun tarkoitukseni on suomenkielisen väitöskirjan avulla haastaa teologikunta ja kirkkokansa paremman teologisen sivistyksen puolesta: on aika siirtyä keskiajalta 2000-luvulle myös käytännön raamattutyöskentelyssä.

Olin kirkkoherran hakuun vaadittavaa johtajatutkintoa suorittamassa Helsingin Herttoniemessä opistolla: eräs vanhempi kappalaismies kertoi pyyhkivänsä ”persettään” (hän käytti tuota karkeaa sanaa) Q-evankeliumilla ja kaikilla eksegetiikan tutkimuksilla. Toivottavasti kylätohtori antaa mainitulle pastorille oppaaksi tähtikartan, kun pastori valittaa seuraavan kerran sydänvaivoja, vatsavaivoja tai peräpukamia tuolle lääkärille. Lääkärin neuvot ja pastorin raamattukäsitys kohtaavat silloin toisensa samassa yhteisessä hengessä. Molemmat jäävät keskiajan viisauteen, mutta sivuuttavat tuoreemman ajattelun.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha