keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kauheita kuvia sähköpostissa

Sain tänään kauheita kuvia Hitlerin aikojen keskitysleireistä. Minussa ei ollut sellaista masokistista mieltymystä, että olisin voinut katsella kuvia ihmisen julmuudesta. Kiitos kuitenkin ex-työtoverilleni Pihlajamäkeen, että sain nämä kuvat päivän ajankohtaisena uutisena! Olen lukenut viime päivinä erittäin monia psykiatria selvityksiä keskitysleiri- ja sotatraumoista. Traumatologia muodostaa tärkeän lähtökohdan itselleni, kun yritän ymmärtää evankeliumien syntymistä juutalaissodan järkyttävissä esivaiheissa, sodan aikana ja sen jälkeen.

Sigmund Freudin mukaan traumaattiset tapahtumat ja voimakkaat vietit elävät tiedostamattomassa omaa elämäänsä. Ihminen ei hallitse omaa sisäistä maailmaansa eikä toimi nautintoperiaatteen odotusten mukaisesti. Sodan traumaattiset kokemukset saattavat toistua unissa. Lasten leikeissä kivulias menetys toistetaan yhä uudestaan. Masokistille nautinto ja kipu ovat jopa päällekkäiset. Potilaat saattavat ilmaista paradoksaalista nautintoa kivuistaan, käyttäytyä itsetuhoisesti ja torjua terapeuttiset ohjeet. ”Egolla on mysteerinen masokistinen trendi” (Freud, SE 18:14). Ihminen ole herra omassa talossaan vaan hän elää elämäänsä merkittävältä osalta tiedostamattomien sielullisten tapahtumien varassa.

Erityistä mielihyvää teki lukea sana sanalta, rivi riviltä Kristina Saranevan artikkelin: Freudin traumateoria ja Nachträglichkeit-periaatteen merkitys psykoanalyysissa (Psykoterapia 2008, 27 [3]: 168-188). Kerrankin sai lukea jotakin hyvää analyysiä suomeksi. Saraneva tarkasteli seikkaperäisesti, miten Katarinan hoitotapauksessa vuonna 1895 Freud löysi Nachträglichkeit-ilmiön. Tuon periaatteen mukaan traumaattinen myöhempi kokemus palauttaa spiraalimaisesti tietoisuudesta torjutun muistikuvan. Tiedostamattomat muistijäljet saavat kausaalista merkitystä myöhempien tapahtumien yhteydessä. Sotaneuroositutkimustensa yhteydessä Freud täydensi traumakuvaansa. Trauma rikkoi väkivaltaisesti psyykeä suojaavan ärsykesuojan, mikä herätti ylisuuren määrän psyykkistä energiaa, jota henkilö ei enää kykene integroimaan muistityöskentelyllä. Traumaattisessa hyökyaallossa ihminen joutuu psyykkisen organisaation disintegraatioon. Tämä tarkoittaa sitä, että sotaneuroosin vaurioittamat sotilaat pelkäsivät tosiasiassa myös sisäistä vihollista eikä vain ulkoista.

Saranevan mukaan Freud käsitti, että trauma rikkoo elämän- ja kuolemanvietin fuusion ja tasapainon, mistä syystä osa kuolemanviettiä pääsee vapaaksi vaikuttamaan ihmisen mielessä. Menneisyyteen kuuluvat tapahtumat tarkistetaan psyykkisten merkitysten kannalta myöhemmissä elämänkokemuksissa. Myös kognitiivisen psykologian edustajat katsovat vakavien todisteiden puhuvan sen puolesta, että niin tiedostamattomat ja kuin tiedostetutkin prosessit ovat tärkeitä. Toistuvien traumatisoivien kokemusten on uskottu johtavan persoonallisuuden muutoksiin ja riippuvuuden lisääntymiseen. Miten ihminen menettelee tuossa tuskassa? Hänen primitiiviset lohkomisen menetelmät astuvat esiin, jolloin paha heijastuu ulkopuolelle. Henkilö saattaa kehittää deluusion, harhaisen fantasian. Fantasiassa hän korottaa itsensä tai lahkonsa johtajan yli-inhimilliseen asemaan, jolloin ehdottoman kuuliaisesti muu väki luopuu henkilökohtaisesta vastuusta idealisoidun kohteen hyväksi.

On häpeällistä, että luterilaisena pappina en voi pestä käsiä Hitlerin palvonnasta ja murhateoista, sillä Hitler sai Saksan luterilaisesta kirkosta mitä parhaan tuen valtapyrkimyksilleen ja kansallissosialismin syntymiselle. Vainoharhaisuus, joustamattomat mielipiteet, kyvyttömyys nähdä ”toisissa” ihmisissä samankaltaisuus kuin itsessämme eivät ole primitiivisen identifikaation (alkukantaisen itsemäärittelyn) tuntomerkkeinä kadonneet mihinkään Hitlerin hirmutekojen jälkeen – valitettavasti! Myös Raamatun evankeliumeissa on havaittavissa, että viholliskuvat kehystävät ja täyttävät lähimmäis- ja vihollisrakkauden käskyjä! Jacques Lacan kiinnitti hyvästä syystä huomiota siihen, että toinen ihminen määritellään kristillisessä lähimmäis- ja vihollisrakkauskäskyssä ”lähimmäiseksi” tai ”viholliseksi”, koska tämä henkilö ei enää ole osallinen asianomaisen kristityn omista arvoista. Lähimmäinen ei viittaa siis samankaltaiseen olentoon, vaan traumoja aiheuttavaan pahaan. Tämä paha lähimmäinen ei ole enää kuitenkaan avoin tarjotulle hyvyydelle. Tällä tavalla voi analysoida valitettavan usein, että kauniilta vaikuttaviin lauseisiimme on rakennettu ideologinen vihamielisyys.

Ps. olen erittäin vihamielinen muutamaa venäläistä henkilöä vastaan, jotka tahtovat turmella tyhmillä viesteillään blogini Amnesty Internationalista (toisessa blogissani). Nämä venäläiset ovat hyvin epäisänmaallisia Venäjän federaation näkökulmasta. Kun saan paremmin aikaa loppuviikosta, teen parhaani tuhotakseni heidän sähköpostit. Olen etsinyt tiedot näistä henkilöistä. Tällä tavalla informaatiosota koskettaa meikäläisenkin blogia! Olisi kiva tietää, onko kenelläkään muulla vastaavia ongelmia.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha