torstai 13. marraskuuta 2008

Voiko pappi rakastaa perhettään enemmän kuin kutsumustyötään


Päivitin tänään 12.11.2008 kotisivuni biografian http://personal.inet.fi/business/molari/biografi.htm, koska havaitsin, ettei meikäläisen savolaissyntyisen miehen ymmärtämistä voi jättää lukijan vastuulle. Se olisi vastuuntunnutonta pappismieheltä, jonka on totuttu (”luultu”) ottavan kaiken ihan fundamentalistisella vakavuudella. Sama kärsimys kohtaa valitettavasti myös, kun luemme Raamattua: jotenkin kirkossa on kasvettu tosikoiksi, jolloin savolainen luku- ja tulkintatapa Raamattua kohtaan ei näytä sujuvan meikäläisessä uskonnollisuudessa, vaikka itse Raamattua olisi kirjoitettu ja tulkittua alkuaan yhtä hyvin vakavasti kuin moniselitteisesti, ironisesti, sarkastisesti ja humoristisesti.

Pappina olen voinut katsoa monenlaista seurakuntaelämää parikymmentä vuotta. Olen käynyt herätysliikkeissä, ei-kirkollisissa lahkoissa ja ihan kansankirkollisessa kultissakin. Olen myös tavannut ulkomaisia uskonnollisia ja poliittisia tähtiä. Lisäksi psykohistorian väitöskirjassa tutustuin seikkaperäisesti psykoottisen ja narsistisen vuorovaikutuksen rakenteisiin. Narsistisesti riippuvuuden tunnetta, kunniaa ja itsekehua korottaen sekä sopivasti uhkakuvia esittäen voidaan yllyttää ihmisten primitiivisiä tiedostamattomia tunteita, joiden avulla johtaja saa kohottaa itsensä karismaattiseksi tähdeksi. Olen ollut hyvin pilkallinen mainittua asetelmaa vastaan. Kirkkoherran virkaan installoinnin yhteydessä 30.3.2008 pidetyssä saarnassa lausuin hyvin ironisesti ”kirkkoherran narsistisen runon” (http://personal.inet.fi/atk/molari/saarnat6.html#verkko), koska kirkkoherroja uhkaa poikkeuksetta narsistinen ammattisairaus. Jo tuo nimi ”kirkkoHERRA” kuulostaa niin hyvältä! Jos vaikka kansa tahtoisi ruokkia sisäistä lasta narsistisesti suhteessa johtajaan, itse en salli, vaan tahdon korostaa aikuisuutta itseni ja seurakunnan terveyden kannalta.

Kukas minua vedestä katsoo? Minäkö se olen? Mutta olenpas minä komea kirkkoherra! Suorastaan ihana! Oikea hurmuri! Rakkautta ensisilmäyksellä! Olen niin onnellinen kun löysin itseni! Olen itselleni täydellinen kumppani! Tahdon olla aina lähelläni! Katsokaa, puut ja pensaat! Katso minua, maailma! Katso täydellisintä luomustasi! Ah, kuinka kaikki näyttää nyt niin paljon suurenmoisemmalta! Kuinka minä olenkaan kaunis! Minun silmäni, minun nenäni, minun käteni, ihanat jalkani, minun kaunis puheeni, pusipusi... voisin suudella niitä loputtomiin! Aah! Rakastan itseäni niin valtavasti että meinaan pyörtyä! Kuinka tällaista onnea voi ollakaan! Tahtoisin hukuttaa itseni lahjoihin ja laulaa serenadeja oman pikkupappilani avaran ikkunan alla oman pikku puron ihanassa säestyksessä! Vannon olevani ikuisesti uskollinen itselleni! En koskaan jätä minua! Pysyn aina yhdessä! Voi kunpa en koskaan menettäisi itseäni! En voisi elää jos kuolisin.

KARISMAATTINEN KIUSAUS

Otaksuin, että Fjodor Dostojevskin Kellariloukku olisi hyvä tulkinnan avain biografiaani http://personal.inet.fi/business/molari/biografi.htm, mutta se ei näytä riittävän. Olen ollut pappi noin 20 vuotta ja katsellut "narsistisen karismaattista" (termistä enemmän: Post 2004) seurakunnallisuutta seikkaperäisesti. Vakavaa tarkastelua varten suosittelen luettavaksi nämä teokset tai artikkelit:
• C.W. Wahl (1979), Psychoanalysis of the rich, the famous, and the Influential. Contemporary Psychoanalysis 10:71-76.
• S.L. Warner (1991), Psychoanalytic understanding and treatment of very rich. Journal of the American Academy of Psychoanalysis 19:578-594.
• P.B. Gruenberg (1995), Nonsexual Exploitation of Patient: An Ethical Perspective. Journal of th American Academy of Psychoanalysis 23: 425-431.
• Jerrold M. Post (2004), Leaders and their followers in a dangerous world - the psychology of political behavior. Cornell University Press: Ithaca and London.
• Stanley J. Coen (2007), Narcissistic Temptations to Cross Boundaries and How to Manage Them, Journal of the American Psychoanalytic Association, 55: 1169–1190.

Minun on pakko nauraa. Fundamentalistinen totuudellisuus ja sellaisesta totuudellisuudesta riippuvuus on ihan liian naurettavaa, vaikka surullisen vakavaa ihmisten elämässä.

Luin tänään useita kiehtovia psykoanalyyttisiä artikkeleita, eräs sellainen oli tämä Stanley J. Coenin kertomus narsistisista kiusauksista terapiatyöskentelyssä. Mutta se on totta myös soveltuvin osin seurakunnalliseen ja muuhun aatteelliseen tai julkiseen toimintaan.

TUNNE OMAT KIUSAUKSET


Coen on Columbian yliopiston psykiatrian professori. Hän piti elokuussa 2006 Oslossa Pohjoismaisessa psykoanalyyttisessa konferenssissa mainitun sittemmin julkaistun esitelmän. Hän korostaa, että narsismia pitää hoitaa, vaara on pistettävä merkille. Tärkeintä on ensimmäiseksi ymmärtää omat narsistiset kiusaukset. On aivan liian helppoa vain varoittaa idealisoinnista ja ylivertaisuuteen korottamisesta (niin kuin Kohut 1971 tekee), kun pappien, terapeuttien ja politiikkojen pitäisi sitä vastoin tutkia ennen kaikkea omia narsistisia heikkouksia, joissa ilmenee asianomaisen ihmisen häpeän tunteet tai tarpeet vaalia enemmän omaa sietokykyä kuin vastata asiakkaiden tarpeisiin. Asiantuntijan oma narsistinen ahdinko voi vinouttaa hoitotapahtumaan liian paljon, siirtää työn pois asiakkaan tarpeista. Asiantuntijana pappi, terapeutti tai poliitikko saattaa toivoa voittavansa mainetta, valtaa, voimaa, älykkyyttä, rikkautta, arvostusta, lahjakkuutta, luovuutta, kyvykkyyttä, puoleensavetävyyttä, seksikkyyttä, nuoruutta tai kokemuksia. Coen hylkää Kohutin esittämän ajatuksen, että analyytikko tarvitsisi liittyä potilaan narsismiin voidakseen kehittää tätä: missään tapauksessa ei saa loukata narsistista rajaa.
Narsistinen potilas voi vaatia asettumista hänen maailmaansa. Asiantuntijan pitää jäädä skeptiseksi ja ihmetteleväksi sen suhteen, ovatko hänen henkilökohtaiset aikeet tiedostetut, provosoituuko hän kiusauksiin suosiosta. Asiasta on yllättävän vähän kirjoitettu. Vähäiset jutut ovat olleet toistaiseksi sattumanvaraisia ja impressionistisia. Karismaakin on käsitelty lähinnä Max Weberin sosiologisen mallin mukaisesti rationaalisen institutionaalisen rakenteen vastakohtana.

MARILYN MONROE -UHKA

Coen korostaa asiantuntijan tarkkaavaisuutta ja tiedostamista. Tämä asiantuntija voisi olla yhtä hyvin seurakunnan työntekijä tai poliitikko, vaikka Coen tarkastelee psykoanalyytikkoa. Henkilön on itsensä tiedostettava riskit, joita suosionosoitukset aiheuttavat hänelle ja joista asiakkaat (myös kannattajat) voivat saada jopa omaa tyydytystään. Coen kirjoittaa: ”Hälytyskellot soivat kun opin, miten nuoret psykoanalyytikkokollegat, erityisesti Hollywoodissa ja New Yorkissa, näyttävät tulleen ylikansoitetuksi median julkkiksista. - - On tuskallista lukea kunniallisten ja arvostettujen kollegojen vaarantavan ammatillisen rehellisyyden potilaiden tähden, jotka ovat kuuluisia, vaikutusvaltaisia ja rikkaita”. Vaaraksi muodostuu yli-innostua näiden ihmisten elämästä, laiminlyödä oma perhe ja muut asiakkaat. Analyytikon rajat ovat tällöin ylitetty ja rikottu. Analyytikko pääsee nauttimaan omaa kaikkitietävyyttä ja kaikkivoipaisuutta, yhteisöllisyyttä kuuluisten potilaiden asioihin. Tämä on ollut myös minun kritiikkini Martti Ahtisaaren loisteliasta Nobel-uraa vastaan, kun hän halusi heti investoida Nobel-palkinnon Nato-ylistyksellä: Viipurista lähtenyt pikku poika saa liiallisesti innostua suurten joukossa!

Coen kertoo Spoton (1993) kirjoittamasta vaikuttavasta Marilyn Monroe biografiasta. Marilyn oli saanut psykoanalyytikoksi Green Greensonin, joka Spoton tarinan mukaan on hyvin destruktiivinen – tuhoavan hallitseva – omassa ylenmääräisessä osallistumisessa Monroen elämään. Analyytikko erottautui omista ystävistä ja asetti vaatimuksia myös tähdelle erottautua muista, tahtoi rajoittaa asiakkaansa autonomiaa. Greenson ei itse asiassa palvellut Monroen tarpeita, vaan analyytikon omaa riittämättömyyden tunteena ilmenevää narsistista – huomion kipeää – ahdinkoa. Analyytikko omistautui tähdelleen 24 tuntia vuorokaudessa. Myös loppu oli traaginen. Marilyn kuoli juuri sinä yönä, jota ennen hän oli irtisanonut hoitosuhteensa mainittuun analyytikkoon. Marilyn tahtoi mennä omaa tietänsä ja avioitua uudestaan Joe DiMaggion kanssa. Spoto väittää, että kuoleman välitön syy oli peräruiskeena annettu klorihydraatti, kun Monroe oli jo täynnä barbituraatteja. Luultavasti taloudenhoitaja antoi ruiskeen mainitun analyytikon neuvosta. Coen kertoo useita vastaavia terapeuttien narsistisia ylilyöntejä.

OMA PERHE TYÖSANKARUUDEN EDELLE!

Seurakuntamme monella tavalla lahjakas diakoni Sauli Tuuli on joskus saanut kateellista, mustasukkaista ja outoa ihmetystä, kun hän sanoo asettavan perheen työn edelle. Onko se laiskuutta? Eikö hän ota työtä vakavasti? Ottaa varmasti vakavasti. Ihan varmasti kukaan ei koskaan kuule eikä tiedä ennakolta kaikkia toiveita, joita seurakuntalaisten keskuudessa voi olla, jos niitä ei esitetä suoraan ja avoimesti. Mutta sitäkin tärkeämpää on ymmärtää, että jokaisen lahjakkaan ihmiskeskeisessä työssä olevan ihmisen PITÄÄ asettaa oma perhe työssä koettavan sankaruuden edelle. Miksikö? Coen vastaa siihen erinomaisesti.

Joskus potilas vetoaa analyytikkoon ylistyksien ja liioittelun avulla. Jos tämän potilas tai kannattaja tai seurakuntalainen tekee hienovaraisesti ja taidokkaasti, heikossa asemassa oleva analyytikko tai johtaja ei ymmärrä vaaraansa. Hänen omista tarpeista ja haavoittuvuudesta riippuu, miten hän selviytyy mainituissa kiusauksissa. Pitääkö hän huomion kohteena asiakkaansa, vai asettaako hän omat tarpeet tähtäyspisteekseen?

Narsistisessa yhteisössä toiminta tai narsistista palvontaa antavan kannattajan kohtaaminen ei saa johtaa rajojen ylistykseen, vaan korkeintaan vastatunteita siinä mielessä mitä analyytikot tarkoittavat sanalla countertransferency. Mitkä ovat varoittavat signaalit? Liian paljon jännitystä, liian paljon huomiota vaikutusvaltaiselle asiakkaalle, liian paljon tarvetta keskittyä tämän asiakkaan elämään ja maailmaan! Erityislaatuinen innostus pitäisi hälyttää kellot tarkkaavaisuuteen: jos analyytikko kuvittelee mieluummin asioista asiakkaansa maailmassa kuin analyytikon omassa arkisessa maailmassa, hänen on syytä harkita lopettaa koko mainitun asian hoito. Erityisen altis on sellainen johtaja tai analyytikko, joka kokee itsensä uhatuksi, haavoittuvaksi ja tunnenälkäiseksi tai otaksuu elävänsä elämän ja kuoleman taistossa. Jos asiantuntija tuntee itsensä liian tärkeäksi, liian iloiseksi ja ylpeäksi kyvyistään, on tämäkin signaali mainitun henkilön omasta narsistisesta ahdingosta. Jos asiantuntija menettää kykynsä huolestua omasta ihastumisen riskistä ja yli-innostumisen vaarasta, ehkä kiistää, järkeistää ja vähättelee vaaraa, on syytä pelätä eettisiä rikkomuksia.

Huomaa! Meillä on Pohjassa Kristus-päivä, kristittyjen yhteinen rukoustapahtuma tiistaina 18.11.2008 klo 18:30: http://www.pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/kalenteri.html?date=2008-11-18&eventId=241#cal_event241