tiistai 9. joulukuuta 2008

Aleksei II on poissa, mutta Kristus herättää kuolleet

En ollut uskoa todeksi, kun eilen puhuin puhelimessa Johan Bäckmanin kanssa ja tämä kertoi 5. joulukuuta Moskovassa kirjailijakonferenssia järkyttäneestä uutisesta: Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksei II kuoli Moskovassa 79 vuoden iässä. Minä vain juhlin sinä päivänä liperipuvussa Dragsvikin upseerikerholla, kun kirkon johtaja suuri kuoli. Kysyin, onko se hän!

VASTA IHAN ÄSKETTÄIN

En ole itse koskaan tavannut Aleksei II:sta, mutta olen lukenut tavanomaisia ikäviä länsimaisia ja suomalaisia juoruja sekä esimerkillisiä venäläisiä kertomuksia. Vielä vanhoilla päivillään hän kävi muutama kuukausi sitten rakentamassa rauhaa Georgiaan, jotta ortodoksit eivät nyt tapaisi toisiaan. Sitten hän kävi Valko-Venäjällä hoitamassa kirkon suhteita valtion johtoon. Vladimir Putin vastasi vasta äskettäin patriarkka Aleksei II:n kysymykseen kirkon rahoituksesta. Tämä keskustelu käytiin Iverskomin luostarissa 12.1.2008. Näin Vladimir Putin : ”Sberbankin kautta Venäjä on investoinut kymmeniä miljoonia dollareita kirkkojen jälleenrakentamiseksi.” Ihan vasta äskettäin.


Aleksei II oli Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja 18 vuoden ajan. Hänen patriarkaatin aikana Venäjän hengellinen elämä uudistui merkittävästi. Hän oli myös osallinen useisiin suuriin historiallisiin tapahtumiin, myös ortodoksisten kirkkojen yhdistymisprosessiin. Ortodoksinen kirkko nousi oikeaan elämään ja arvostukseen kiviraunioista, jollaisiksi useat kirkot olivat rappeutuneet. Ortodoksisen kirkon nousu aiheutti joissakin proselytistisissä länsimaisissa protestanttilahkoissa ärtymystä, koska protestantit olisivat halunneet täyttää ortodoksisen kirkon jättämän aukon. Mutta se aukko saatiin täytettyä: ortodoksinen kirkko toimii hyvin Venäjällä.

TALLINNASTA

Maalliselta nimeltään hän on Aleksei Mihailovitš Ridiger. Mies syntyi Tallinnassa 23. helmikuuta 1929 hyvin uskonnolliseen perheeseen. Aleksei on lähtöisin saksalaisesta aatelisperheestä. Bolshevikit teloittivat Aleksein mummon (Elena Iosifovna Pisarevan äidin). Viro olisi siinä vaiheessa itsenäinen valtio. Ridiger toimi 1945–1946 Aleksanteri Nevskin katedraalin lukkarina Virossa, kunnes 1946 päätti suorittaa Leningradin teologisessa seminaarissa opinnot, mutta alle 18-vuoden ikäisenä poikasena häntä ei hyväksytty. Vuotta myöhemmin mies pääsi opintoihin. Opinnot tulivat valmiiksi 1949. 15. huhtikuuta 1950 mies asetettiin diakonin virkaan Tallinnassa. Vuonna 1953 isä Aleksei sai valmiiksi opinnot teologisesta akatemiasta. Aleksei meni jopa naimisiin Vera G. Alekseevan kanssa 11.4.1950, mutta epävirallisen selityksen mukaan se oli opiskelijan pyrkimys välttää asepalvelus ja virallisen selityksen («Московских новостей» (МН№ 21 от 22 мая 2001 г., стр. 2—3) mukaan Aleksei ei ole koskaan koskenut naiseen ”sillä tavalla”.

Mies eteni kirkollisten vastuutehtävien kantamisessa, Aleksei II hoiti monissa eri tehtävissä Kirkon ulkosuhteita useita vuosia. Aleksei von Rüdiger. Aleksei oli Tallinnan piispa 1961. Vuonna 1961 hän alkoi harjoittaa aktiivista ulkopolitiikkaa ja ekumeenisia suhteita: valtuuskunnan kanssa Venäjän ortodoksinen kirkko osallistui III yleiskokouksen Maailman kirkkojen neuvoston (WCC) kokoukseen New Delhissä (1961) ym. Vuonna 1984 Aleksei valmistui teologian tohtoriksi ja vuonna 1986 Leningradin ja Novgorodin metropoliksi. 3. toukokuu 1990 kuoli Moskovan ja koko Venäjän silloinen patriarkka. Kirkko valitsi 7. kesäkuuta 1990 Aleksein patriarkaksi. Aleksei on myös teologian tohtori, joka laati toista sataa julkaisua teologiasta, kirkon historiasta, rauhanturvakysymyksistä.

Viron valtio tekisi ehdottoman oikein, että Tallinnan historian suurimman suurmiehen kuoleman tähden olisi ollut valtakunnassa suruliputus. En ole kuullut, koska en ole seurannut Viron elämää paikan päällä. En ole edes kuullut mitään asiasta Suomen televisiosta, jota toki katson vain hyvin satunnaisesti ja pääasiassa viihteen vuoksi.

RAUHAN MIES

Aleksei II:n aikana Venäjällä on aktiivisesti alettu palauttaa tuhoutuneita temppeleitä ja rakentaa uusia. Kristus Vapahtajan katedraali lienee tärkein Moskovassa. Tällä hetkellä katedraali on eräs Moskovan tunnuksista. Aleksei on tehnyt paljon työtä ortodoksisen kirkon yhdistämiseksi. Hänen yhteistyönsä on ollut myös aktiivista kansanedustajien, terveysalan ammattilaisten, asevoimien, oikeuden valvojien ja viranomaisten kansa sekä kulttuurialan ihmisten kanssa. Aleksei oli mukana myös neuvotteluissa Armenian-Azerbaidžanin konfliktin ratkaisemiseksi, myös Moldovalle ja Pohjois-Kaukasuksella. Aleksei II tuli tunnetuksi rauhanomaisista pyrkimyksistä edistää ortodoksisen Kosovon väestön ihmisarvoista kohtelua, kun sitä vastoin Ahtisaari – Nobelin rauhanpalkinnon saaja – oli enemmän väkivallan mies. Aleksei II on itsekin saanut hyvästä paljon tunnustuspalkintoja: ”Человек года" (vuoden ihminen), "Выдающиеся люди десятилетия (1990-2000) ”способствовавшие процветанию и прославлению России" (vuosikymmenen ihminen Venäjän hyvinvoinnin ja oikeuden kehittämisessä”), "Российский национальный олимп" ja "Человек-эпоха" http://gov.cap.ru/hierarhy_cap.asp?page=./2123/2271/3248/3250


KORKEAN ETIIKAN PUOLESTA

Alexy II halusi edistää moraalin elpymistä Venäjällä. Hän näki yhdeksi tärkeäksi asiaksi moraalin kehittämisessä väestön yleisten väestöpoliittisten olojen korjaamisen, huumeriippuvuuden katkaisemin, alkoholismin vastaisen työn sekä ääriliikkeiden ja terrorismin vastustamisen. Keväällä 2008 on ortodoksisella kirkolla ollut pieniä erimielisyyksiä valtion kanssa Venäjän federaation 6.02.2008 antaman lain № 138 tähden, jossa puututaan vuonna 2002 annetun presidentin ukaasiin, jolla papit olivat vapautettu varusmiespalveluksesta. Указ Президента РФ от 14 января 2002 г. № 24 «О предоставлении священнослужителям отсрочки от призыва на военную службу» (Собрание законодательства Российской Федерации, 2002, № 3, стр. 192)

Demari 23.4.1996 s. 11 väittää: ”Aleksei II oli KGB:n mustarastas”. Lehti siteeraa Dagens Nyheter –sanomalehteä, joka väitti, että Aleksei II oli Virossa värvätty KGB:n ilmiantajaksi 29 vuoden iässä 28.2.1958. Nimimerkki olisi ollut mustarastas («Дроздове»). Tällaisen henkilön tehtäväksi tiedetään isänmaallisten tunteiden ja Neuvostoliiton vastaisten tahojen havaitseminen ortodoksisessa kirkossa: «на патриотических чувствах для выявления и разработки антисоветского элемента из числа православного духовенства». Patriarkka ei ole kiistänyt eikä myöntänyt näitä yhteyksiä. Vsevolod Chaplin ja Keston College lausuvat: "Väitteet siitä, että patriarkan ja muiden johtavien piispojen ja Venäjän ortodoksisen kirkon yhteistyötä KGB perustuu todellisuuteen.» Moskovan patriarkan tiedottaja isä Vsevolod kutsui esitettyjä väitteitä ”täysin perättömiksi”. ”En usko, että suoraa vuoropuhelua olisi tapahtunut nykyisen patriarkan ja KGB:n välillä." Vsevolod myönsi vain, että "kaikki piispat" oli ilmoitettava uskonnollisten asioiden komissiolle, joka toimitti kaikki materiaalit KGB:lle. Aikaisemmin on asiasta ollut syytettynä Isä Gleb Yakunin, jota Vsevolod moittii ”uusien valheiden” esittämisestä patriarkkaa vastaan. Koodinimen Mustarastas tiedetään dokumenttien valossa syntyneen helmikuussa Tallinnassa. Roomalaiskatolisen tutkimuslaitoksen raportti tähdentää, ettei Aleksein tapaus ole mitenkään poikkeuksellinen, vaan KGB:lla oli yhteydet kaikkiin uskontokuntiin, myös Viron luterilaiseen kirkkoon. KGB johto hyväksyi briefing paper No 48s "KGB:n organisaation käyttö ja Venäjän ortodoksisen kirkon vastavakoilun mahdollisuudet
Venäjällä ja ulkomaailla” (28. heinäkuuta, 1970). Georgian ortodoksisen kirkon patriarkan Iljan KGB: n koodinimi oli "Iverieli”. Catholic World News (CWN) Feature Stories. Confirmed: Russian Patriarch Worked with KGB http://www.catholicculture.org/news/features/index.cfm?recnum=13868 . Ks. myös Christopher Andrew and Vasili Mitrokhin, The Mitrokhin Archive: The KGB in Europe and the West, Gardners Books. (2000). Minun mielestäni kysymys Mustarastaasta on sensaatiohakuista uutisten metsästystä, jossa sokeudessa unohdetaan pääasia: ne valtavat haasteet, jotka Aleksei II onnistui menestyksellisesti ratkaista vastuullisessa kutsumuksessaan, jonka hän oli saanut Kristukselta ja kirkolta.