keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Lama 2009 ja kirkko Suomessa


Edellisellä kerralla 90-luvun alussa lamavuosien taloudellinen ja henkinen hätä synnyttivät kirkossa uusia auttamisen ja vapaaehtoistyön muotoja. Työttömien toimintaa ym. lähimmäisavun pisteitä syntyi satoja. Siihen aikaan seurakuntien veroäyrimäärät laskivat 11 %. Taloutta tasapainotettiin ennen muuta luopumalla rakentamisesta ja investoinneista. Muistan hyvin, että minultakin jäi saamatta lomarahat. Lisäksi henkilöstön määrää vähennettiin 11 %.

Laman aiheuttamat paineet kohdistuivat diakoniatyöhön, joka sai yhä enemmän asiakkaita. Valitettavasti samanaikaisesti kirkolta loppui varat diakoniatyöväen palkkoihin ja monia virkoja lakkautettiin tai jäädytettiin. Kaiken lisäksi lapsi- ja nuorisotyössä vähennettiin rajusti työvoimaa, vaikka lama koski kovasti lapsiperheitä ja nuoria.

Lama ei itsessään aiheuttanut tätä kaikkea pahaa, vaan laman seurauksena kirkosta erottiin ennätysmäärin, joka puolestaan pudotti verotuloja. Vuosien 1992–1993 aikana kirkosta erosi yli 60 000 henkeä.

MITEN KÄY POHJASSA 2009–2010?


Mielestäni seurakuntamme ja uuden seurakuntayhtymän vuoden 2009 budjetti ei ole lamabudjetti, jossa olisi avoimesti käyty keskustelua laman vaikutuksista. Se on tavanomainen optimistinen budjetti.

Minä kirkkoherrana otaksun, että Pohjan suomalaisessa seurakunnassa on aiheellista tarkistaa omaa budjettia heti vuoden 2009 alussa esimerkiksi siten, että diakoniatyöhön suunnataan enemmän varoja muista työmuodoista. Kun hätä on suuri, pelkkä 3000 euroa ei taida riittää avustuksiin, vaikka se olisi 50 % enemmän kuin vuodelle 2008 budjetoidut varat. Toki suureneva määrä ei voi tarkoittaa hölläkätistä avustamista, vaan eheyttävää ja elämää suojelevaa avustusta ruoan ostoa varten yms.

Tärkeää on myös itse elämän merkityksen ja hyväksynnän antaminen jokaiselle seurakuntalaiselle. Siihen tarvitaan myös muuta toimintaa kuin pelkkää diakonian avustuslappuja.

LAMA TUO KÄRSIMYSTÄ


Edellinen lama toi seurakuntiin hyvän ja tarpeellisen vapaaehtoistoiminnan kun tämä oli jo päässyt virkamiesmäisyydessä unohtumaan valitettavasti. Nämä rakenteet ovat jo nyt olemassa. Pohjassa on jo päätetty tehostaa diakoniatyössä vapaaehtoistoiminnan osaamisverkostoja siten, että diakonian Postilla-paikka siirtyy uudella tehostuneella tavalla johdetuksi. Pohjan ruotsinkielinen ja suomenkielinen seurakunta on nimennyt edustajansa Postillan johtokuntaan, joka johtaa ja suunnittelee siellä tapahtuvaa toimintaa. Luulen, että tämä luo hyvää vahvistusta diakoniatoimintaan suositussa Postillassa. Hetki on juuri oikea, koska vuosi 2009 on taloudellisesti ja henkisesti vaikeampi kuin vuosi 2008.

En voi yhtyä kuitenkaan niihin papillisesti kuultuihin toivotuksiin, että lama täyttäisi kirkot. Minun aito pelkoni on, että kirkosta eroaminen vahvistuu laman seurauksena. Eroamista voidaan hidastaa, jos alueen väki ymmärtää kirkon panostavan juuri nyt erityisesti huono-osaisten ja kärsivien auttamiseen. Jos tuo hyvä työ ei onnistu täydellisesti, kirkon voi käydä hyvin pahasti. Suomalaiset odottavat nyt enemmän kuin sanoja: tämä vaatii seurakunnan vastuunkantajien – työntekijöiden ja luottamushenkilöiden – yhä parempaa jalkautumista kärsivän lähimmäisen luo.

"MASENNUKSEN SAARNOISTA" IHMISEN HYVÄKSYNTÄÄN

Lama provosoi vanhojen kokemusten ja lukuisten tutkimusten valossa ihmisen alkukantaisia tunnereaktioita. Toinen menettää uskonsa tulevaisuuteen ja on valmis syrjäytymään depressiivisen elämäntunnon tähden. Tällainen ihminen ei tarvitse masennuksen edelleen vahvistamista työntekijöiden väsyneellä surkeudella, vaan myönteisiä kokemuksia ja lähimmäisen kannustavia kosketuksia, jotta elämisen arvo ja hyväksyntä säilyisivät kukkaro tyhjänäkin. Pidän ehdottoman tärkeänä, että työntekijöinä ja seurakuntana uudistumme kannustavaksi kristilliseksi seurakunnaksi, koska tulevat vaikeat ajat ovat kuitenkin rajalliset. Kokemuksesta tiedän kertoa, että suuretkin menetykset voi kääntää uusiksi mahdollisuuksiksi, jos vain uskaltaa kuunnella itseään ja omia unelmia ilman että häpeäisi omaa köyhyyttä ja ulkoista osattomuutta.

LAMA SAATTAA VALITETTAVASTI RADIKALISOIDA

Ympäri maailmaa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että elintason kurjistuminen saattaa myös radikalisoida ihmisiä. Joskus tämä radikalisoituminen ilmenee rasistisena ehdottomuutena, jolloin oman pahan olon tuska heijastetaan muukalaisiin tai johonkin muuhun ulkoiseen objektiin. Seuraukset voivat olla vaarallisia.

Radikalisoituminen ei ilmene aina poliittisena, vaan ideologinen järjestelmä saattaa olla myös uskonnollinen, jossa hengellisistä menoista, kokemuksista ja symboleista etsitään ehdoton perusta olemisen pelottavaa osattomuutta vastaan. En pidä hyvänä myöskään uskonnollista intoilua, jossa joustavuus ja kyky monilla eri silmälaseilla katsomiseen häviävät. Ymmärrän hyvin, että tällainen paranoidiseksi tunneasenteeksi kutsuttu kiivasmielisyys on ihmisen alkukantainen tunneprosessi, jossa asianomainen henkilö ei uskalla kohdata itsessään olevaa heikkoutta, kuolemaa, tuskaa, vihaa terveesti. Apunsa hän löytää aatteellisen idealisoinnin ja jyrkkämielisyyden avulla, jonka toivotaan häivyttävän mielestä tämän ulkoisen maailman epävarmuus. En halua seurakunnan kirkkoherrana käyttää laman tuomaa tuskaa ihmisten kasvualustana jyrkkämieliseen uskonnollisuuteen, koska sellainen uskonnollisuus on kielteisessä mielessä sielullista, se tuottaa myös aina enemmän vammoja kuin kestävää siunausta.

Molemmat edellä mainitut käyttäytymismuodot ovat itselleni hyvin tutut, koska väitöskirjassani tutkin juutalaissodan esivaiheissa eläneitä kristittyjä. Näiden maailma oli radikalisoitunut, epäreilu, elinolot olivat köyhät. Näiden kristittyjen Jeesus vääntyi samanlaiseksi tiukaksi ehdottomuuden edustajaksi. Näistä luurangoista on vuosituhantinen kirkko täytynyt kärsiä meidän päiviimme saakka. Väitöskirjani kansi ja karonkkakutsu kortti valmistuivat juuri äskettäin. Yliopistopainosta Mari Soini suunnitteli väitöskirjan kannen antamieni ohjeiden valossa. Tällaiselta väitöskirjani taka- ja etusivu näyttävät (ks. kuva). Itse teos ei ole vielä kuitenkaan painettu julkiseksi, vaan lähetän aineistoni painoon ensi lauantaina.

LAMA LUO MAHDOLLISUUDEN STRATEGISEEN AJATTELUUN

Kirjoitin pari päivää sitten kolme laajaa Venäjän taloutta käsittelevää artikkelia, mutta noiden artikkeleiden opetukset ovat soveltuvin osin arvokkaita myös kirkolle lamaan vaipuvassa Suomessa. Venäjän kauppatie –lehti julkaisee nämä artikkelit joulukuun puolessa välissä 2008. Minua miellytti erityisesti pääministeri Vladimir Putinin selvänäköisyys Venäjän talouspolitiikan linjanvedoissa. Tiedän toki, ettei monet tykkää hänen persoonastaan. Erityisesti viime päivinä Pro Karelia -liike on omistautunut Putinin halventamiseen. Itse en näe siihen perusteita ylipäätänsä, mutta erityisesti nyt hän osoitti oikeaa harkintakykyä.

Pääministeri Vladimir Putin painotti, että Venäjä ei unohda strategista kehittämistä tässä taloustilanteessa. ”Vain aidosti tehokas talous voi taata kohtuulliset tulot ja elämän laadun ihmisille, jotta muodostuisi todellinen, laaja ja aktiivinen keski-luokka”. Putinin mukaan maailmanlaajuinen kriisi on jälleen kerran vahvistanut tunnettua totuutta, että vaurauden perusta pitää olla kansallinen, talouden turvallisuus rakentuu ensisijaisesti kilpailukykyiseen reaalitalouteen. ”Nyt on korjattava talouden tehokkuutta ja parannettava infrastruktuuria sekä päästävä eroon tarpeettomista kustannuksista”. Eikö samalla tavalla olisi sanottava kirkossa, että kirkon on toimittava nyt tehokkaasti, osattava tehdä oikeita asioita lähimmäisten hyväksi. Työntekijöiden omahyväinen traditio ei voi enää johtaa ihmisten kohtaamista, vaan nyt on kirkon mahdollisuus uudistua oikeiden asioiden tekijäksi.

Putinin mukaan talouskasvu ei synny synkistelyssä, vaan tekemisessä ja uskalluksessa. Tämä on havaittavissa myös Putinin puheen päätöksestä: ”Sanottakoon suoraan, että suotuisan talouden aikakaudella öljyn korkea hinta ja muut perinteiset vientihyödykkeet sallivat tehdä eräistä kollegoistamme liian rentoja (”rasslabilis”). - - - Usko Venäjään auttaa ihmisiä saavuttamaan todella erinomaiset tulokset. Haluat elää vapaassa ja vauraassa maassa. Haluat rakentaa rehellisesti ja hyvässä uskossa työn varassa turvallista tulevaisuutta itsellesi ja lapsillesi. Haluat olla ylpeä kotimaasi menestyksestä” (Putin). Eikö tämäkin olen soveltuvin osin totta kirkkoa varten, jota pitäisi rakentaa rehellisesti ja hyvässä uskossa turvallista tulevaisuutta varten itsellemme ja lapsillemme. Olemme olleet kirkon työntekijöinä toisaalla liian rennot julkisoikeudellisen verotulorakenteen tähden, puuhasteltu jopa epäolennaisissa asioissa, mutta nyt meidän on tehtävä tekoja, joiden jälkeen voimme olla ylpeät omasta kirkostamme.

Kotisivuni on tässä:
http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha