keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Rasistiset uhrit järkyttävät


Minulla on omakohtaisia kokemuksia perheeseeni kohdistuneesta rasistisesta asenteesta, jota jopa viranomaiset ovat harjoittaneet. Eräs salaliittokuvitelmissaan elävä poliisi väitti istuneensa 10 päivää asuntomme ulkopuolella, jotta saisi selville, miten paljon minä ja maahanmuuttajavaimo olemme yhdessä. Lisäksi hän tiukasti tiedusteli sukupuolisten kanssakäymisten päivämääriä, lukuisuutta, ehkäisyn käyttöä ym. Aikamiehenä tuollainen tunkeutuminen yksityisyyteni ärsytti niin kovasti, että mieli teki pistää turpaan mainittua häirikköä – vanhempaa konstaapelia. Onneksi järki piti itseni hillinnässä, sillä poliisia vastaan tehdystä pahoinpitelystä en tuskin olisi päässyt rangaistuksetta. Ylipäätänsä on paras aina välttää vihan tähden syntyvät hullut teot ja ylilyönnit. Minä aikamiehenä olen kuitenkin paremmassa asemassa kuin pienet lapset, jotka joutuvat rasismin kohteeksi päiväkodeista alkaen, vaikka edellä mainitut seikat ovat vain pieni murto-osa itse todellisesta rasistisesta asenteesta perhettäni vastaan. Puhuin syytetyn asemassa alkupuheenvuorossa Helsingin käräjäoikeudessa v. 2001 viranomaisten rasismista, mutta tuomari pyysi minut keskeyttää puheenvuoroni, joka oli annettu syytetyn oikeudeksi kertoa oma näkemys tilanteesta!

En tiedä, mikä oli tänään Igor-poikaani tarttuneen päiväkodin opettajan henkinen tasapaino ja tausta. Poikani leikki pihalla ja muiden lasten tavoin oli innoissaan, jopa ilman mitään lasten välistä ilkeämielistä kamppailua. Poikani puhuu venäjää paremmin eikä ymmärrä (eikä kuule) aina suomenkieltä yhtä hyvin. Tämä toisen ryhmän opettaja tuli poikani luo ja pelästytti hänet huutamisellaan itkuun saakka. Edelleenkään poikani ei ymmärtänyt, mitä mies tahtoi sanoa, koska hän puhui äkäisesti suomeksi. Huomenna menen tiedustelemaan, oliko miehellä kaikki päässään kunnossa. Tällainen tilanne on isälle myös vaikea tilanne itsehillintään, sillä minun luonteeseeni ei kuulu sallia, että pieniä pelotellaan. Jos pientä poikaa pelotellaan, syntyy luontainen testosteronin ja adrenaliinin ryöppy minuun, jotta vastavuoroisesti lapsia säikyttelevä mies saa kusta housuihinsa. Ymmärrän hyvin, että opettajien täytyy huolehtia järjestyksestä päiväkodissa, jopa hillitä liiallista meteliä. Sitä vastoin opettajien täytyy voida selittää lapselle toimiensa merkittävyys, jotta lapselle ei jää pelonomainen fantasia opettajan henkilökohtaisesta ongelmasta. Tällä kertaa opettaja menetti malttinsa. Onneksi tapaan miehen vasta huomenna, jos onnistun siinä, sillä silloin yön yli nukkuneena olen jo maltillinen isä, joka katsoo lasta säikyttänyttä opettajaa kasvoihin silmistä silmiin, jotta näkee, mikä ja kuka tuo malttinsa menettänyt opettaja on ihmisenä.

TUTKIMUS VENÄLÄISTEN LASTEN SYRJINNÄSTÄ SUOMESSA (v. 2000)

Marja-Liisa Häyrinen selvitti v. 2000 ulkomaalaisviraston tarpeisiin ulkomaalaisten – erityisesti venäläisten - lasten ja nuorten rasistisia kohtaloita suomalaisissa kouluissa (M-L. Häyrinen, Maahanmuuttajanuori ja suomalainen koulu, Ulkomaalaisvaltuutetun toimiston moniste 1/2000), mutta järkyttävä tulos unohdettiin heti ilmestymisensä jälkeen. Häyrinen totesi yksiselitteisen selvästi sen jonka jokainen venäläisen maahanmuuttajaperheen ystävä tietää karujen tarinoiden perusteellakin: Venäjänkieliset lapset ovat kohdanneet suomalaisissa kouluissa syrjintää. Diskriminointi oli loukannut yksittäisen venäläisen lapsen ihmisoikeuksia epäoikeudenmukaisesti, suvaitsemattomasti vain sillä perusteella, että hän oli saapunut Venäjältä.

EU:N KOMISSIO HUOMAUTTI SUOMEA (v. 2002)

Suomessa pyöriteltiin päätä ihan oman ymmärtämättömyyden tähden, kun EU:n komissio huomautti Suomea v. 2002 kielteisestä Venäjä-uutisoinnista. Venäjän suurlähetystön edustajan lausuntoa ja Venäjän duumassa lokakuussa 2004 käytyä keskustelua Suomen Venäjä-suhteista seurattiin huvittuneena, koska Suomessakaan ei selvästi ymmärretä tai ollaan pelkästään välinpitämättömiä tähän apartheid- ja rasismi- eetokseen, jonka uhreiksi joutuvat jopa puolustuskyvyttömät pienet ihmiset.

YLI 60 % SUOMALAISISTA ON RASISTEJA

Vuonna 2004 Gallup International selvitti 50 000 henkilön haastattelussa yli 60 maassa maakuvaa (Voice of the People 2004: The Image of the United States; 11.10.2004). Saimme lukea häpeäksemme, että yli 60 % suomalaisista suhtautui melko tai erittäin kielteisesti Venäjään, vain vajaa 10 % suhtautui myönteisesti.

VTT, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti oli toteuttamassa tutkimusta ”Venäjän- ja vironkielisten maahanmuuttajien syrjäytyminen ja integraatio Suomessa”. Uudempi saman teeman käsittely syntyi v. 2004: K. Liebkind, S. Mannila, I. Jasinskaja-Lahti, M. Jaakkola, E. Kyntäjä & A. Reuter , Venäläinen, virolainen, suomalainen (Gaudeamus). Venäjän- ja vironkielisistä maahanmuuttajista yli 40% oli kokenut työnhaussa apartheid-politiikkaa Suomessa. Työpaikkakiusaamista oli kokenut yli 25%. Kiusaamista harjoittivat työtoverit. Etninen tausta esti työssä ylenemisen enemmän kuin joka viidennen mielestä. Noin 35% oli kohdannut jokapäiväisessä ympäristössään solvauksia, tönimistä ja muuta arkielämän rasismia. Enemmän kuin joka viides oli kohdannut naapureiden taholta rasismia. Noin 20% oli kohdannut asunnon hankinnassa rasismia: vuokralaisen valinnassa etninen tausta häiritsi, pankista oli myös vaikea saada lainaa.

SAAKO VENÄLÄINEN OLLA VENÄLÄINEN SUOMESSA?

Sosiaalipsykologi Inga Jasinskaja-Lahti ja psykologi Riku Perhoniemi selvittivät v. 2006 ilmestyneessä tutkimuksessaan Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla (2006) immigranttien kokemuksia.

Integroitumisvaatimusten (Suomessa nimitys ”kotouttaminen”) ja apartheid-politiikan sukulaisuus näkyy mainitun tutkimuksen uutisoinnissa Helsingin Sanomissa. Riku Perhoniemi on itse arvostellut tuota uutisointia Hesaria vastaan allekirjoittaneen haastattelussa, joka on myös julkaistu v. 2006 (Venäjän kauppatie 6/2006). Hän moitti sitä, että Hesarissa (ja siinä ohessa muutamissa muissa sanomalehdissä) annettiin ymmärtää, että venäläisten kääntyneisyys toisten venäläisten puoleen olisi pääkaupungin alueella ongelma kotoutumisen myönteiselle kehittymiselle! Psykologit eivät suinkaan sanoneet niin tutkimuksessaan! Apartheid-hengessä suomalainen media loi vaatimuksia, muka tutkimustuloksena, että venäläiset eivät saa olla venäläisinä onnellisia, vaan heidät täytyy integroida suomalaisiin: Suomalaisuus määriteltiin Hesarin tulkinnassa ”normaaliksi”, venäläisyys poikkeavuudeksi. Riku Perhoniemi sitä vastoin huomautti lehtijuttuja vastaan, että mainitussa tutkimuksessa ei selvitetty lehdistössä spekuloituja laadullisia kysymyksiä siitä, oliko venäläisillä paljon venäläisiä ystäviä oman seurallisen kulttuurinsa, venäläisen maahanmuuttajaväestön suuren määrän, suomalaisten vihamielisten asenteiden vai venäläisten eristäytymishalun tähden. Tutkimuksessa ilmeni ainoastaan se, että venäläisillä maahanmuuttajille oli runsaasti venäläisiä ystäviä Helsingissä! Venäläisillä oli myös runsaasti suhteita valtakunnan rajojen ulkopuolelle sukulaisiinsa. Ystävyys on yleensä voimavara ihmisten elämälle.

Tutkija, psykologi Riku Perhoniemi painotti haastattelussani, että tutkimuksen lähtökohtana ei ollut tutkimuskysymykseen rakennettua rasismia, jossa luonnollinen pidettäisiin suomalaisuutena. Yhteydet suomalaisiin oli vain yksi kysymys useiden kysymysten joukossa.

Niin mitäkö Perhoniemi totesi mainitussa tutkimuksessa? Hän totesi, että valitettavasti yli 45 % venäläisistä maahanmuuttajista oli joutunut kokemaan rasismia Suomessa pääkaupunkiseudulla!

SUOMEN ANTIFASISTINEN KOMITEA

Minä en ole perustanut Suomen antifasistista komiteaa (SAFKA) enkä johda sitä. Minun kompetenssini ja tehokkuuteni ei riittäisi siihen. http://antifasistit.blogspot.com/

Ymmärrän tuota komiteaa johtavien dosenttien ja historiantutkijoiden tarpeen omien karujen kokemusteni tähden. Kyse on ihmisarvosta – pienen ja ison ihmisen oikeudesta olla ihminen sellaisena kuin Luoja on hänet luonut. Aivan oikein on hyvä tarkkaavaisuus koventuvien asenteiden tähden, jota eräskin kunnallisvaalien voittajapuolue on markkinoinut Suomessa. Internetistä löytyy yllättävän nopeasti ja helposti lukuisia blogeja ja keskustelukanavia, joissa rodullinen viha, rasismi ja jopa väkivallan lietsonta hallitsevat. Kehitys on Suomessa huolestuttava - jopa vaarallinen. Toivon, ettei mitään ihmisvihaajayhteisöstä häiriintyneiden nuorten kaltaisia väkivaltatekoja tuli noiden rasististen ryhmien toimittamana Suomeen. Minunkin nimen oli joku pistänyt Murha-listalle eräälle tuon nimiselle nettisivustolle! Ihmisten häiriintyminen on huolestuttavaa, etenkin kun väkivalta otetaan mukaan. Ihmisellä saattaa olla pahoja ja vihaisia tunteita niin kuin minullakin on ollut kokemani vääryyden tähden, mutta sen sijaan vain eritavalla ajattelevia ihmisiä vastaan osoitettavat väkivaltauhkaukset eivät ole enää normaalia vihan tunnetta terveessä ihmisessä. Tällöin on kyse psykoanalyytikkojen mainitsemasta projektiivisesta identifikaatiosta, jossa primitiivisiin paranoidisiin asetelmiin regressoituen jotkut henkilöt yrittävät ratkaista oman sielunsa vakavaa tuskaa. Väitöskirjani eräs teoreettinen päätahti - Jerrold Post (CIA:n psykiatrisen osaston johtaja ja perustaja) on hyvästä syystä varottanut tuollaisista väkivaltafantasioita suojelevista splitting-lahkoista.

Presidentti Martti Ahtisaari – nyt myös Nobel-voittaja – sanat rukouspäivän julistuksessa itsenäisyyspäiväänsä valmistautuvalle Suomelle 5. joulukuuta 1996 ovat yhä ajankohtaiset apartheid-politiikan ongelmien tähden:

Guds kärlek som tar sig uttryck i Kristus, ger oss möjlighet till försoning med Gud och med våra medmänniskor. I kärleken har försoningen sitt ursprung och sin kraft. Försoning innebär att vänskapsband återknyts och kärlek åter växer fram mellan människor som fjärmats från varandra genom fiendskap och konflikter. Försoning innebär också att känslor och attityder förändras: fientlighet ersätts med fredsvilja, söndring ersätts med enhet. När det andra årtusendet går mot sitt slut är vi i särskilt stort behov av fred i vår värld. För att åstadkomma försoning och tolerans behövs gemensamma ansträngningar mellan folk, nationaliteter, raser och religioner. http://www.finlex.fi/sv/laki/alkup/1996/19960967

17. tammikuuta 1999 Suomen Lähetysseuran juhlissa (http://www.tpk.fi/ahtisaari/puheet-1999/P990117.lahetyru.html) presidentti Ahtisaari puhui Namibian apartheid-kokemuksista, Suomesta – ja kristinuskosta:

För varje stat är nationell enighet en förutsättning för framgång. Enigheten garanterar att medborgarna upplever att de hör till samma land oberoende av sin politiska, etniska eller religiösa bakgrund. Särskilt viktigt är det att måna om den nationella enigheten när nationen genomlever stora förändringar eller konflikter. Enighet behövs när man bygger upp ett fredligt liv efter en våldsam konflikt. Vårt eget lands historia är ett bra exempel på detta.

Enighet har i många länder skapats genom att medborgarna garanterats jämlik och demokratisk rätt till deltagande, genom tryggande av minoriteternas ställning och genom att man sökt rättvisa lösningar i fråga om medborgarnas utkomst. Det är allt annat än ett enkelt arbete. Djupa konflikter som delat en nation tar årtionden att överbrygga. - - - Religionen kan också vara en splittrande faktor. I religionens och kristendomens namn har det också rivits upp och krigats. Vår kontinents historia är full av religionskrig och krig som förts i religionens namn. - - - När Namibia blivit självständigt betonades försoningens betydelse för åstadkommandet av nationell enighet. Kyrkorna kan med rätta säga att begreppen försoning och förlikning hör till kyrkans centrala terminologi. Även om kyrkan betonar försoningen mellan Gud och människan, betonar kyrkan tillsammans med den världsliga statsmakten också försoningen mellan människor, befolkningsgrupper, raser och folk. Just i försoningen och förlikningen utkristalliseras det budskap som kristendomen och missionsarbetet har till nationer som söker inre enighet.