keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Minä ja SAFKA


Tänään isä kelkkaili pojan kanssa Ylläksellä. Sen jälkeen laskettelin Ylläksellä, mutta kärsin laskettelurinteiden liiallisesta helppoudesta, sekä vähän yli 20 asteen pakkasesta ja kovasta tuulesta.

Olen silmäillyt Internetistä, että joillakin sivustoilla on arvioitu Suomen antifasistisen komitean yhteyteen liitettyjen henkilöiden taustoja: http://antifasistit.blogspot.com/. Muiden puolesta en ole oikea henkilö lausumaan mitään, mutta korjaan sen väärinkäsityksen, että olisin venäläistaustainen. Itse asiassa minä en ole ollut mukana perustamassa kyseistä Suomen antifasistista komiteaa. Tunnen muutamia henkilöitä hyvin harvojen näkemisten avulla. En kuulu myöskään mihinkään muuhun komiteaan tai organisaatioon. Olen itsenäinen henkilö, joka tuntee jossain määrin sympatiaa Safkan aihekokonaisuutta kohtaan.

Olen Savonlinnassa syntynyt kahden suomalaisen ihmisen – isän ja äidin – avioliitossa. Biografiaani olen savolaisella epätarkkuudella tai tarkkuudella – tai päinvastoin – hahmotellut omalla kotisivullani: http://personal.inet.fi/business/molari/biografi.htm.

Vanhemmiltani olen oppinut kunnioituksen rehtiin ja ahkeraan työntekoon, jonka avulla ihminen selviää, jos on selvitäkseen. Jossakin vaiheessa elämääni opittu työhulluus meni jopa itselläni liialliseksi, kun elätin perhettäni päivällä pappisvirassa ja yöt bensa-asemalla huoltamotyöntekijänä. Se ei ollut hetkellinen innostus, vaan kesti suomalaisen miehen sisukkuudella kokonaiset 5 vuotta, kunnes poliisi epäili minua rikolliseksi ja jouduin lopettamaan kirkon työt hetkeksi. Siinä tilanteessa aloitin kirkon työn sijasta ammattikorkeakoulussa liiketaloustieteen opinnot ja selvitin opinnot varsin kunniakkaasti Heliassa. Keskityin liki kaikissa opintojaksoissa Venäjään. Tein jopa opintoja vaadittua enemmän. Suuren osan ajastani vietin siinä vaiheessa Venäjällä, jossa myös suoritin opintoja. Joskus tein siten, että olin päivällä tentissä Pietarissa, yöllä matkustin halvalla venäläisellä turistibussilla Helsingin Pasilaan tenttiin, josta heti kiirehdin Helsingin keskustaan venäläiseen turistibussiin ja matkustin takaisin Pietariin, jne. Pietarissa tein myös toimittajan töitä ja hoidin joitakin konsultin tehtäviä venäläiselle yritykselle. Siinä vaiheessa rakensin tarkemmat suhteet Venäjälle, vaikka ainoat syvälliset suhteet ovat luonnollisesti oman venäläisen vaimon kautta syntyvät suhteet.

Minulla ei ole koulu- ja opiskeluvuosista tai perhetaustasta periytyvää kommunistista taustaa, jonka varassa haaveilisin kadotettua Neuvostoliitto-Suomi –suhdetta takaisin. Sitä vastoin olen viihtynyt hyvin liikemiesten ja taloustieteilijöitten konferensseissa, joissa on arvioitu Suomen ja Venäjän kaupankäynnin haasteita ja mahdollisuuksia. Lisäksi olen saanut tutustua joihinkin venäläisiin vaikuttajiin. Vaikka minulla ei ole poliittista vasemmistolaista taustaa, olen selvästi työläistaustainen mies vanhempieni tähden. Tämä tarkoittaa, että arvostan työllänsä itseään ja perhettään elättävää ihmistä, enkä hyväksy perhetaustojen ja sukurikkauksien luomien privilegioiden tähden kenenkään ihmisen sortamista. Vaimoni vanhemmat kuuluivat toki luonnollisesti Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen ja vaimoni kävi pikkutyttönä Komsomolin nuorisoleireillä. Se kertoo enemmän yhteiskunnasta kuin yksilöistä.

NATO-sotilasliittoon suhtaudun kielteisesti. En katso hyvällä, mitä Israelissa tapahtuu Yhdysvaltojen sallivien silmien alla. En katso hyvällä, miten NATO tappaa siviilejä Afganistanissa. En katso hyvällä, miten Georgia havittelee sotilaallista tukea Yhdysvaltojen avulla. Olen samaa mieltä kuin Moskovassa diplomaattiakatemiassa vaikuttava informaatiopsykologisen sodankäynnin spesialisti Manoilo sanoi minulle tekemässäni haastattelussa: Suomessa yritetään virittää primitiivisiä pelkoja, virittää Venäjä-vastaisia arkkityyppejä Talvisota-kauhuja muistuttaen, jolloin primitiivisissä peloissa ihmiset etsivät vapahtajaa uhkaa vastaan ja löytävät pelastajakseen NATOn. Minä en koe noita primitiivisiä pelkoja enkä katso hyvällä, että sen enempää oikealla kuin vasemmalla puolella poliittista kenttää eletään ja kasvatetaan noita pelkoja ja uhkakuvia. Minulle Venäjä, Venäjän poliittinen johto tai turvallisuuselimet mukaan lukien armeija ja FSB eivät ole uhkia, vaan luonnollisia tosiasioita, jotka ovat ihmisten hyväksi, eivät ihmisyyttä vastaan. Minä en ole kokenut Venäjällä koskaan mitään uhkaa, mutta toki en ole tyhmästi liikkunut siellä, koska en juopottele enkä räyhää ihmisille. Pidän kiistämättömänä seikkana, että NATO-jäsenyys turmelisi suuren osan niistä taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista mahdollisuuksista, joita Suomen ja Venäjän välillä olisi kehitettäväksi: NATO-jäsenyyden kustannus suomalaisen ihmisen hyvinvoinnille tulisi liian kalliiksi, jos Venäjä-kauppa alkaisi tökkiä tyhmän vihamielisen suomalaisen politiikan tähden. Lisäksi näen julkisuudessa vahvimpien NATO-intoilijoiden henkilökohtaiset motiivit siirtyneet nyt häpeilemättömästi julkiselle päätöksenteon pöydälle: Ahtisaaresta ja Jakobsonista alkaen hoidetaan henkilökohtaista häpeää, henkilökohtaisia traumoja ja narsistisia nautinnon haluja NATO-kestipöytien ääressä. Henkilökohtaiset ongelmat pitäisi hoitaa psykoterapeutilla, ei valtakuntien välisellä politiikalla!

Minä suhtaudun myönteisesti kansanliikkeeseen, joka on käynnistänyt Suomen antifasistisen komitean, SAFKA. Tämä ei tee minusta kuitenkaan Safkan perustajajäseniä, johtohahmoja tai edes jäsentä!

Tiedostan Safkan monen vetäjän vasemmistolaisen ja jopa kommunistisen viitetaustan, mutta tiedän myös joidenkin korkean akateemisen pätevyyden. Itse en ole mainittuihin puolueisiin sillä tavalla sitoutunut. Pidän itseäni jonkin verran maltillisempana työläisenä. Olen poliittisesti väritön ja sitoutumaton. Korostan demokraattisia ratkaisutapoja.

Lisäksi katson samanaikaisesti, että hyvin hoidetut yritykset ja kansantalous ovat kaikkien yhteinen etu. Pidän hyvänä sitä, että SAFKA kiinnittää kriittisesti huomiota politiikan ja historian mytologiaa, jonka avulla yritetään puolustaa jotakin kansanryhmää tai työväestön vastaista sortoa; Viron yhteydessä puhutaan yleisesti Apartheid-politiikasta, jota uudempi venäläisen historian uuskirjoitus Virossa palvelee. En hyväksy myöskään niitä uhkakuvia, joita esitetään Suomessa elävää maahanmuuttajaväestöä vastaan. En hyväksy ylipäätänsä ihmisen ihmisarvon loukkauksia, kun tätä ihmistä halutaan luokitella toiseksi tai epäiltäväksi. Ehkä syynä on minun henkilökohtainen traumani, kun poliisi tunkeutui elämääni vuosituhannen alussa ja yritti todistaa epäilyksensä liian läheisestä suhteesta venäläisiin. Suhteeni oli intiimi, muttei rikollinen. Tämän vuoksi ymmärrän, että epäilevän ihmisen silmälasilla luonnollinen elämä alkaa näyttää uhkalta ja viattomat yksilöt kärsivät. Pahimmissa tapauksissa tuloksena ei ole turvallisuuden vahvistuminen, vaan sorretun ihmisen radikalisoituminen isänmaamme vastaiseksi. Tämä on syy, miksi tuen SAFKA:n intressejä poistaa vastakkainasettelua ja sortoa eri ihmisryhmien välillä Suomessa ja suomalaisessa mediassa. En halua olla kuitenkaan minkään organisaation, klubin tai komitean "kahleissa", jos joku sellaista vaatisi, vaan olen yksilö suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.