torstai 8. tammikuuta 2009

Miten Viro kestäisi edes vuoden tai pari?

1,5 miljoonan kansa ei voi olla oikea kansantalous. Vielä pari vuotta sitten tilastot näyttivät kauniilta, maata kehuttiin, mistä toki kiitos ulkomaisten sijoittajien. Nyt kuluttajahintojen kasvu noussut rajummaksi kuin koskaan elokuun 1998 jälkeen, työpaikkojen hintakilpailuetu ei vie enää uusia yrityksiä Viroon, markkinanäkymät loppuvat heti Tallinnan ydinkaupungin rajoille. Pari päivää sitten Viron omat ekonomit otaksuivat vuodelle 2009 noin 5 % BKT:n laskua Viroon, joten Viro kokee pahimman talouskriisinsä sitten itsenäistymisen 1991. Joulukuussa 2008 Viron pankki uskoi vielä yli 4 % romahdukseen vuodelle 2009, mutta nyt kuva vain kurjistuu. Vuosi sitten oli otaksuttu vuoden 2009 talouskasvuksi 6,4 % ja sitten kesällä 2008 uskottiin vielä vuodelle 2009 2,6 % kasvua, mutta nyt kansantalous joutuu todella vaikeuksiin. Viron kansantalouden nopea taantuma alkoi jo ennen kansainvälisten taloussuhdanteiden nopeaa romahdusta. Työttömyysprosentiksi noussee 9, työttömyys siis kaksinkertaistuu Virossa lyhyessä ajassa. Miten Viron yhteiskuntajärjestys säilyy tuossa tilanteessa, kun valtion johto ei ole kyennyt hyvinäkään aikoina rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa? Kuluva vuosi 2009 on Viron pahin itsenäistymisen jälkeen.

Nähtäväksi jää dosentti Bäckmanin kysymys, miten epäkansantalous kestää kymmentäkään vuotta. Bäckman lausahti kovat sanansa, koska oli tuohtunut valtion johdon tapaan häväistä kuolleiden hautoja ja muistoa. Niin ei mikään elävä sivistysvaltio menettele. Jos Viro menettelee niin, se näyttää itsessään kuoleman esimakua.

OECD:n analyytikot lausuivat marraskuun lopulla 2008, että Viron pahin näkymä on kotimaisen oman kysynnän jyrkkä romahdus. Tallinnan teknillisen yliopiston professori Rainel Kattel on äskettäin arvioinut (Eesti Päevaleht 15.12.2008), että Viron nopea talouskasvu on tullut ulkomaisten sijoittajien ansiosta, mutta hän kysyy, miten nyt käy, jos ja kun nämä kääntyvät pois. Hän vaatiikin Viron johtoa tajuamaan, että maan nykyinen talouspoliittinen malli romahtaa; varhaisemman talouskasvun veturit ja edut ovat jo päättyneet. "Hallitus on menettänyt näkynsä viedä Viroa eteenpäin". Viron kyvyttömyys uudistua ilmenee tilanteen vaatimuksia varten "hallituksen epäpätevyydessä, ylimielisyydessä ja suvaitsemattomuudessa".

Totta kai näkisin mielelläni Suomen eteläpuolellakin kehittyvän kansantalouden, mutta sen kuherrusaika on päättynyt rajulla tavalla. Kesällä kävin Tallinnassa tuota kehitystä tarkkailemassa, kun haastattelin joitakin venäläisiä yrittäjiä siellä: näiden hämmästyttävän selkeä näkemys oli, että Viro on tullut kannattoman pieneksi, sisäisesti rikkinäiseksi, poliittisesti arveluttavaksi alueeksi. Kun yritys tahtoo kasvaa, se lähtee Virosta pois. Nyt taloustaantuman aikana ulkomaiset yritykset joutuvat tiukasti vetämään alas liiketoimia monilla markkina-alueilla: supistukset alkavat Virosta, koska siellä ei ole enää mitään potentiaalia.

Talousongelmilla on valitettavasti taipumus kärjistää ihmisryhmien välisiä suhteita. Kleinin ja Bionin psykoanalyysin näkökulmasta puhutaan projektiivisesta identifikaatiosta, josta on tullut minun lempisanoja. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset heijastavat oman pahoinvointinsa syntipukkeihin, ulkoisiin vihollisiin. Työttömyyden ja vaikeuksien tullessa on vaarana, että huonot opitut tavat vain pahentuvat. Virossa on valtionjohto opettanut virolaisia ja venäläisiä vihaamaan toisiansa, vaikka nämä elivät hyvässä sovussa ennen nykyisen johdon valtaan astumista. Viron nykytilanteen ratkaisemiksi on Rainel Kattelin kysymystä toistaen pohdittava, onko epäpätevä, ylimielinen ja suvaitsematon hallitus siihen oikea. Mielestäni kansaa ja kansanryhmiä ei pidä kyyditä pois Virosta eikä vanhan eteläafrikkalaisen politiikan tavoin eristää tai alistaa, vaan rauhanomainen ratkaisutapaa varten pitäisi löytää pätevä, omaa kansaa ja valtiota rakastava, suvaitseva hallitus. En tahtoisi nähdä parin kymmenen kilometrin päässä virkapaikastani etelään mitään onnettomuuksia kuluvan vuoden aikana.