maanantai 19. tammikuuta 2009

Suomen ja Viron yhteinen uhka

Suur-Suomen rakentajien syvät tunteet mukaan lukien on Viron ja Suomen kohtaloita arvioidu yhdessä, vaikka tiet kulkivat eri tavalla. Euroopan Unionissa Viron ja Suomen kohtalot ovat jälleen yhdenlaiset. Meillä on yhteinen uhka: uhka, uhka, uhka.

Viro ja Suomi ovat joutuneet lamaan: meidän pitää nyt pelätä ennen kaikkea sitä, että Venäjä kiinnostuu Kiinasta ja Intiasta meidän ja Euroopan sijasta. Sen sijaan voimme lopettaa iänikuisten fobioiden ruokkimisen Venäjän mahdollisesta uhkasta.

Venäjällä Arkady Dvorkovich lausui 28.11.2008 osuvan analyysin, että kriisi luo myös mahdollisuuksia Venäjälle. Maa ei saa rapistua petrotaloudeksi, joka elää tehottomasti luonnonrikkauksista, vaan maan täytyy tuottaa hyvää ja uudistua. Lama pakottaa tähän uudistumiseen. Suomalaisille yrityksille Venäjän hidastunut talouskasvu merkitsee myönteistä, kun ylikuumenneet työmarkkinat rauhoittuvat. Ihmisille kelpaa vihdoin työ eivätkä nämä tähyä heti uutta työpaikkaa ja parempaa palkkaa.

Tällä hetkellä Viro elää vakavaa talouskriisiä – pahinta sitten itsenäistymisensä. Virossa on jopa kaksinkertainen lama – omatekoinen pudotus alkoi jo ennen globaalin laman syttymistä. Nyt Viron hallitukselta vaaditaan näkökykyä, jossa talouden pudotusta ei selitettäisi vain jälkimmäisellä, globaalilla lamalla. Pelkään pahoin, että Viron hallitus tahtoo pestä kätensä omatekoisesta lamasta, jolloin Viron kehitys viivästyy. Viron hallitus on tunnettu ”epäpätevyydestä, ylimielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta” (Rainel Kattel, (Eesti Päevaleht 15.12.2008).

Miten Viron yhteiskuntajärjestys säilyy kaksinkertaisessa lamassa, kun valtion johto ei ole kyennyt hyvinäkään aikoina rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa? Kuluva vuosi 2009 on Viron pahin itsenäistymisen jälkeen. Eriarvoisuus ja sorto luovat aina riskin yhteiskuntarauhalle, erityisesti kaksinkertaisen talouslaman aikana Viron hallituksen kestävyys on koetuksella. Laskemme jo viikkoa, miten kauan hallitus kestää.

Marju Lauristin ym. ovat antaneet karun tuloksen Virosta jo vuonna 2007 raportissaan Human Development Report for Estonia. Tuon tutkimuksen valossa alle 30 vuotta täyttäneet Viron venäläiset ansaitsivat alle 70 % samanikäisten virolaisten ansioista. Ulkomaiset yritykset käyttivät venäläisiä halpatyövoimana. Venäläisten asema oli heikompi, vaikka nämä osasivat kieltä ja olivat Viron kansalaisia. Yli 50 % Viron venäläisistä oli kokenut omakohtaisesti syrjintää taustansa tähden työelämässä. Työttömyys oli yli kaksinkertainen venäläisvähemmistön parissa. Tämä eriarvoisuus ei ole hyvä pohja lama-Virolle!

Viron tilanteeseen heräävät ulkomaiset yritysjohtajat vetävät toimintonsa pois lilliputti-kansantaloudesta: poistumisstrategia syventää edelleen Viron kaksinkertaista lamaa, kun talouden veturina toimineet ulkomaiset investoinnit katoavat. Jälkimmäisiä viestejä olen ainakin itse saanut henkilökohtaisissa haastatteluissani, joita olen tehnyt Tallinnassa toimiville yritysjohtajille. Toinen syy poistumisstrategiaan oli liiketalouden kasvulle mahdottoman pienet näkymät, jota laman kulutuskysynnän romahdus ei paranna. Tällöin Virossa pääsee valitettavasti vallalle taas vanhat primitiiviset henkilökohtaiset ansaintatavat, jotka eivät ole niin kauniit, että pappi viitsisi niistä avoimesti kirjoittaa. Kansalaisyhteiskunta pitäisi kansan terveenä ja reiluna, mutta vallitseva aatemaailma on ollut johtajilla valitettavasti päinvastainen. Identiteettiään rakentava nuori valtio on valitettavasti alkanut määrittää itseään erilaiseksi kuin Venäjä, sen sijaan että olisi löytänyt oman tehtävänsä. Tuo on tunnetusti tyypillinen ongelma, että naapurit määrittävät itsensä vihamieliseksi koetun vihollisen avulla, sen sijaan että löytäisi oman itsensä.

Näistä näkökulmista käsin olen pahoillani Max Jakobsonin komission loppuraportin hengestä, jossa Viron yhteiskunnan ongelmia ratkotaan uudella mytologialla, jonka avulla voidaan yhä edelleen alistaa vähemmistöryhmiä, erityisesti venäläisiä. Raportti tukee olemassa olevaa syrjintää ja eriarvoisuutta. Viro tarvitsisi juuri päinvastaista henkeä: ihmisen hyvinvointia tukevaa visiota.

Suomessa köyhien määrä kasvaa noin 200 henkilöllä joka päivä, ehkä laman päästessä huippuunsa vieläkin nopeammin. Juuri äskettäin Iltalehti kertoi, että köyhien määrä on Suomessa jo yli 700 000. Olen surullinen, että tällaisessa tilanteessa suomalaiset suvaitsevat yhä edelleen vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat Venäjän johtoa vastaan. Johto voi vaihtua, mutta aina vallitsevaa johtoa vastaan pitää olla, jotta suomalainen suvaitsevaisuus säilyisi. Mutta miten käy tällaisen suomalaisen, jonka mukaan Venäjän yhtenäisyyden puolueen – johtavan poliittisen puolueen – politiikka on parasta tarjolla olevista, jopa aivan hyvää? Suomalainen ulkopolitiikka perustu tietämättömyyteen Venäjästä ja haluun jäljitellä Länttä, vaikka ei tiedetä oikein jäljiteltävääkään. ”Länsi” on vain yhtä epämääräinen fantasia kuin ”Venäjän politiikka”, koska Venäjällä on lukuisa määrä politiikkoja ja puolueita. Tällöin suositaan myös tarpeita kuvitteellisesta turvasta olematonta uhkaa vastaan, kun sen sijaan pitäisi harjoittaa viisasta politiikkaa suomalaisen työläisen ja yrittäjän hyvinvoinnin lisäämiseksi. Mitä enemmän räksytetään kyläkoirana naapurin tontille, sitä vähemmän naapurilta saa mitään hyvää itsekään.

Suomalaisilla ja virolaisilla olisi yhteinen mahdollisuus: myös laman aikana kasvava Venäjän kulutuskysyntä. Näistä syistä minä vastustan myyttistä historiografiaa, koska se luo ihmisten epäreilua erottelua, Venäjä-pelkoa, hyvinvoinnin mahdollisuudet tuhotaan turhaan ns. periaatteellisuuteen. Erityisesti minua koskettaa väärinkohdeltu ihminen: vasta äskettäin tapasin taas kerran venäläisen maahanmuuttajan, jota oli pahoinpidelty. Hänen osansa on hyvin orpo, mitä moni suomalainen ei tajua kovasydämisyydessään. Pahoinvointimme lisääntyy ja eriarvoisuus syvenee tietynlaisen oikeistolaisen politiikan (en tarkoita terveitä ja elämästä vastaavia liikemiehiä) seurauksena, jota NATO-fantasiat ja russofobia vain mustaavat edelleen.