sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Tunturipapiksi Ylläkselle


Lähdimme autollamme Ylläkselle vasta kello 12, koska tämä perheen isä päätti nukkua kaikesta edellisestä matkustamisesta väsymykset pois. Helsingistä on matkaa Ylläkselle lähes 1000 kilometriä, joten internet lupasi matkan kestävä 12 tuntia. Itse laskin aikaan vielä tunnin tai pari lisää, koska perheen kanssa pitää myös pysähtyä ruokailemaan matkan varrella vuorokauden aikana.

Ylläksellä tehtäviini kuuluu tunturipappina toimittaa sunnuntaina iltana pieni rukoushetki. Lisäksi minulla on tulevalla viikolla tiistaina ja keskiviikkona sanajumalanpalvelukset ja torstaina viikkomessu. Maanantaina on avioliiton kirkollinen siunaus. Asumisoikeuteeni kuuluisi myös perjantai, mutta kotitekoisten Pohjan työkiireiden tähden lähden jo varhain perjantaina 7.1. aamulla autoilemaan kohti Helsinkiä ja Pohjaa. Papin vip-kortilla saa lasketella tuntureilla.
Jyväskylän tuntumassa meikäläistä autoilijaa väsytti kovasti, koska matkanteko oli sellaista tylsän totista. Torniosta päätimme ajaa Ruotsin Haaparannan puolelle pientä U-kierrosta varten. Voimmepa nähdä ja kokea, miten helppo on Suomen ja Ruotsin välisen rajan ylitys. Odotan mielenkiinnolla ja innolla, että Suomen ja Venäjän välille saataisiin yhtä vaivattomat rajamuodollisuudet, mutta tämä toive ei toteutune ihan lähitulevaisuudessa, koska Suomi luulottelee viisumipakolla saavansa venäläiset matkustajat järjestykseen.

Napapiirin jälkeen maantielle palautui 100 km/h –nopeusrajoitus, tie oli hyvä ja kuiva, liikennettä keskiyöllä vain kohtuullisesti, joten haluja olisi tuntea miten villipetomaisesti Jaguar murahtaa 140 km/h –nopeudenkin jälkeen, mutta meikäläinen ajaa tunnetusti sakkoja peläten nopeusrajoitusten mukaan. Ihmisiä on kai ainakin kahta tyyppiä: toiset osaavat olla varsin joustavia lain suhteen ja pitävät lakia ihmisen palvelijana eikä toisinpäin; sitten on meitä neurootikkoja, jotka eivät uskalla rikkoa lakia edes tyhjällä yöllisellä kadulla, vaan seisoo punaisten liikennevalojen takana ylittämättä tietä lainvastaisesti. Pietarissa asuessani sain vapauttaa tuosta jälkimmäisestä asenteesta jopa siinä määrin, että alkuaan Helsinkiin tultaessa oli vaikea totutella ylittää tie vihreällä valolla. Pietarissa on eräs pahimmista ”laittomuuden paikoista” Ligovski prospektin ja Nevski prospektin risteys Moskovan rautatieaseman lähellä: ihmiset kävelevät reilusti päin punaista ja pakottavat liikenteen pysähtymään. Valokuvaa on hiukan manipuloitu enkä ajanut 250 km/h, vaikka tahtoa olisi ollut.

Kello 1 yöllä odotti perillä Ylläksellä kylmä todellisuus: - 30 astetta Celsiusta. Sunnuntaina 4.1. pakkanen oli jopa pari astetta kylmempää, joten en tänään ainakaan laske syöksynä rinteitä alas. Saattaisi olla vähän vilu.
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha