perjantai 27. helmikuuta 2009

Suomen eduskunta harkitsee apartheid-toimia

27. helmikuuta 2009 MTV3 -Kymmenen uutisten pääaihe oli, että eduskunta pohtii venäläisten osto-oikeuksien rajoittamista Suomessa tehtävissä kiinteistökaupoissa. Puolustushallinto oli uutisen mukaan raportoinut 45min -ohjelman esityksen jälkeen. Keskustan Markku Laukkanen kertoi tarpeesta vakavasti selvittää rajoituksia. Kokoomuksen Pertti Salolainen väitti, että ostaminen ei ole vastavuoroisesti tasapuolista Suomessa ja Venäjällä. Kristillisdemokraattien Kankaanniemi piti tärkeänä apartheid-lain saattamista Suomeen. Myös venäläisen rahan alkuperä epäilytti. Ilmeisemmin poliitikot eivät ole käyneet sanaakaan keskusteluja kiinteistövälittäjien kanssa, koska heidän elinkeinonsa ja eettisesti tarkka valvonta rahan alkuperästä ei ole tullut heidän tietoonsa.

Edellispäivän kyselytunnilla piti tulla jo hyvin selväksi kuitenkin Perussuomalaisia apartheid-ennakkoluuloja vahvistavia populisteja vastaan, että mitään turvallisuusuhkaa ei ole ollut kaupoista, mutta sen sijaan mediassa on ollut liioittelua. Tavanomaisten kaavojen avulla on saatavissa kaikki tarpeellinen turva, mitä olisi mahdollisesti kaivattavissa. Suomalaista ja muun maalaista ostajaa ei voi asettaa erilaiseen asemaan kaupassa eikä sellainen apartheid pelastaisi mitään, koska pulvaanin käyttö on tunnettu tapa kiinteistökaupoissa. Itse olen ollut usean vuoden ajan toisaalla tukemassa venäläisten edellytyksiä löytää Suomesta kiinteistöjä ostettavaksi. Pidän myönteisen kehityksen jälkeen taas kerran suomalaisten surullisena typeryytenä uusinta vouhotusta, joka on levinnyt televisio-ohjelman perusteella Suomen eduskuntaan. Voisiko eduskuntamme tehdä jotakin parempaakin kuin katsoa televisiotamme, jotta älyllinen keskustelu ja päätöksenteko eivät entisestään vähentyisi parlamentissamme?

Kiinteistökauppahysterian virittäminen on eräs ilmaus suomalaisesta apartheid-politiikasta, jossa ihmisiä haluttaisiin asettaa eriarvoiseen asemaan kaupankäynnissä henkilön (juridinen tai fyysinen henkilö) kansallisuuden perusteella. Venäjällä sitä vastoin perustuslaki jo estää tuollaisen syrjivän käytännön. Pertti Salolainen ei ole ilmeisesti lukenut venäläistä lakiakaan huolella, kun päästää suustaan kummallisuuksia. Elena Kabatova on tarkastellut etevästi Venäjän perustuslakia ja Lakia ulkomaisista investoinnissa 1991, jossa artiklassa 6 säädetään, että ulkomaiset sijoitukset nauttivat Venäjän federaation alueella täyttä laillista suojaa eivätkä ulkomaiset sijoittajat ole huonommassa asemassa kuin venäläiset tahot (s. 372: Legal Foundations of Russian Economy; Kikimora Publications, Ser. B: 14, 2000)

Kiinteistökauppahysterian avulla ei voida edes pelastaa Suomen turvallisuutta, vaan uhkaavat tahot voisivat periaatteessa hyvin ostaa strategisia kiinteistöjä Suomeen rekisteröityjen juridisten henkilöiden tai fyysisten henkilöiden välityksellä, joten hysterian avulla ei voiteta reaalista turvallisuutta. Olisiko Salolaisen mukaan ulkomaalaisissa kiinteistöjen omistajissa myös laatu- ja luotettavuuseroja, eri luokkia? Tuollaisen venäläisvastaisen spekulaation avulla voidaan vaikeuttaa suomalaisten yksityisten ihmisten ja suomalaistaustaisten yritysten asemaa Venäjällä, mikäli Venäjä alkaa soveltaa vastaavia rajoituksia suomalaisiin. Tuossa tilanteessa kaikki suuret suomalaiset kiinteistöjen rakentamiseen erikoistuneet suuryritykset menevät muutamassa kuukaudessa konkurssiin, jos kiinteistörakentamisen suurin veturi talouslaman rahoitusvaikeuksien lisäksi asettaisi vastaavia juridisia apartheid-rajoitteita suomalaisille kiinteistöyrityksille.

Kiinteistökauppahysteria uppoaa suomalaiseen mielenlaatuun, joka on erityisen kateellinen, jos venäläisillä on varaa ostaa kalliita kiinteistöjä. Kateellisuudessa on tavanomaista, että kadehdittu henkilö loihditaan mielikuvaksi vaaralliseksi ja pahaksi tai häntä vähätellään. Kyseessä on suomalaisuutta kulttuuria vaurioittava ihmisen alkeellinen reagointitapa, jota tavataan erityisesti pikkulapsilla.

Moraalisen hysterian teoreettinen tausta

Kiinteistökauppahysteria tarjoaa suomalaisille mielipidejohtajille ja erityisesti politiikoille työvälineen äänestäjien johtamiseksi siten, että Venäjän uhkan korostamisella perustellaan uusia turvajärjestelyjä. Tämä on myös syy, miksi kapitalistipuolue Kokoomus on lähtenyt huolestuneiden puolueiden joukkoon, eli toimii kapitalisminsa periaatteiden vastaisesti sekä tahtoisi rajoittaa ostamisen ja myymisen vapautta rodullisten ja kansallisten luokkien perusteella. Hitlerin Saksassa - Kokoomukselle vanha tuttu veljesryhmä - määriteltiin ostorajoituksia juutalaisille kansallisen turvallisuuden nimissä.

Erityisesti dosentti Johan Bäckman on omassa väitöskirjassaan käsitellyt ansiokkaasti ilmiötä, joka tunnetaan nimellä moraalinen hysteria. Myös muissa tutkimuksissa on käsitelty tuota ilmiötä, joka jälleen kukoistaa Suomen eduskunnassa. Kansainvälisesti ilmiö on tullut tunnetuksi erityisesti Cohenin (1972; 2001) tutkimusten valossa. Cohen, Stanley 1972. Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers. London: MacGibbon and Kee. Kolmas painos 2002. Routledge. Cohen, Stanley 2001. States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering. Cambridge: Polity Press

Cohenin mukaan moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta moraaliyrittäjät voivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta suhteellisen pieniinkin tapahtumiin (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan pahuuden personifikaatioksi. Yksittäisten tapausten ja yhteiskunnan laajemman rappion välille esitetään paniikissa sosiaaliset merkityssuhteet, turvaudutaan stereotypioihin, defenssi- ja coping -keinoihin. Päämääränä on sosiaalisen valvonnan vaatimus uhkien poistamiseksi. Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, toimittajat, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti johtajaa, jonka vaatimuksia varten persoona jakautuu ja yksilön vastuu minimoidaan.

Moraalipaniikkia esiintyy erityisesti aikoina, jolloin yhteiskunta ei ole kyennyt sopeutumaan dramaattisiin muutoksiin. Suomi on rappeutumassa nopeaa vauhtia, joten kontrollin menettämisen pelko etsii sopivia pikkupaholaisia, joiden avulla voidaan perustella kansanedustajan toimeliaisuus isänmaan puolustajana. ”Jotkut henkilöt pelkäävät muutosten tähden kontrollinsa menettämistä” (Furedi). Bradley (1994) on kuvannut, kuinka 1990-luvulla Britanniassa rikoksen tehneestä Bulgerista tuli symboli kaikelle pahalle, jolloin ei enää etsitty rationaalisia selityksiä, vaan fokukseksi tuli pahan ja viattomuuden erojen määrittäminen. Bradley, Ann 1994. A Morality Play For Our Times. Living Marxism 63, January 1994. Saatavana wwwmuodossa: http://www.informinc.co.uk/LM/LM63/LM3_Burger.html Tällä tavalla ”ilmaistiin tarve menneisyyden traditionaalisten arvojen restauraatiolle”.

Goode ja Ben-Yehuda (1994) määrittävät moraalisen paniikin tuntomerkeiksi huolen (concern), vihan (hostility), problematisoimattomuuden ja arvojen määrittämisen (Goode, Erich – Ben-Yehuda, Nachman 1994. Moral Panics. The Social Construction of Deviance. Oxford: Blackwell. 2002 reprinted). Nämä muodostuvat tunnusomaisiksi erityisesti sosiaalisen stressin aikana, jolloin ahdistus suunnataan irrationaaliseen pelkoon. Moraalisen paniikin avulla kukin ryhmä tavoittelee itselleen hyötyjä: eliitti tavoittelee asemaansa liittyviä intressejä ja materiaalisia etuja, keskiluokka maksimoi moraalista paremmuuttaan ja tavoittelee statukseen liittyviä etuja ja aktivistit havittelevat moraalista esimerkillisyyttä.

Ben Yehuda on kiinnittänyt huomiota todellisen (reality) ja kerrotun todellisuuden (reporting about reality) jännitteeseen. Ben-Yehuda, Nachman 1990. The Politics and Morality of Deviance. Moral Panics, Drug Abuse, Deviant Science, and Reserved Stigmatization. SUNY Press. Ben-Yehuda, Nachman 1995. The Masada Myth: Collective Memory and Mythmaking in Israel. Madison: University of Wisconsin Press. Ben-Yehuda, Nachman 2002. Sacrificing Truth: Archaeology and the Myth of Masada. Amherst, N.Y: Humanity Books. Ben-Yehuda, Nachman 2005. Terror, Media, and Moral Boundaries. International Journal of Conporative Sociology 49 (1-2): 33-53.

Jää nähtäväksi, onko kiinteistökauppaa asetettavat rajoitteet todellinen tarkoitus. Todennäköisin kohde on puolustus- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut. Perussuomalaiset apartheid-äänentunnot antavat tällä merkillisellä tavalla tukensa KokoomuSS-kapitalistien takinkääntämiselle, mitä tulee vapaaseen markkinatalouteen kiinteistöjen ostamisesta: KokoomuSS saa perussuomalaisten huolestuneisuudesta tukea NATO-intohimojensa hyväksi. SS-sukulaisuus syntyy nimeen, koska puolueessa on ilmeisiä tarpeita virittää vihaa ja pelkoa Venäjän valtiota ja venäläisiä vastaan, jotta Suomi voitaisiin militarisoida NATO:n avulla. Vihan, pelon ja militarisoinnin yhtälö on SS-ideologiaa.

Ulkomaisten ostajien todellinen merkittävyys

Todellisuudessa venäläiset asiakkaat ovat joutuneet kohtuuttomasti omatoimisesti etsimään myytäviä suomalaisia kiinteistöjä. Venäläiset ovat viime vuosina aktiivisesti sijoittaneet muualle Eurooppaan. Vasta parin viime vuoden aikana on havahduttu Suomessakin venäläisten sijoitusten mahdollisuuteen. Suomalaiset ovat tunnetusti ostaneet kiinteistöjä Venäjältä jo heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suomalaiset rakennuttajat ovat myös tuoneet hyvinvointia Venäjälle ja Suomeen mittavilla rakennusprojekteillaan. Perjantaina 19.1.2007 A-zoom TV-ohjelmassa kerrottiin venäläisten tonttiostoista Suomessa. Uhkakuvaksi syntyi, että suomalaiset eivät mahtuisi Saimaan rannoille, kun uusrikkaat venäläiset valloittavat kaikki rannat - ja maksavat niistä “mitä tahansa”.

YLE Vaalit 2007 –vaalikone kuvasi dramaattisesti Suomen itärajaa. Vaalikone tarjosi yhden “ei mitenkään” –vastauksen ja kolme toinen toistaan tiukempaa vastausta pelokkaaseen kysymykseen: ”Varakkaat venäläiset ovat kiinnostuneet kiinteistöjen ja loma-asuntojen ostamisesta Suomessa. Miten tonttikauppaa olisi säädeltävä?” Myös lukuisilla keskustelukanavilla sanomalehdissä ja Internetissä on teroitettu miekkoja venäläisten uhkaa vastaan. Miksi ei ole kysytty niin, että miten tonttikauppaa olisi edistettävä, jotta saisimme elinvoimaa rappeutuvalle osalle Suomea?

Ulkomaisista kiinteistöostajista huolestuminen on järjetöntä toimintaa lama-ajan Suomessa, jossa pitkään on ollut päinvastoin murheena, että hyvästä maineesta huolimatta kansainvälisten sijoittajien sijoitukset ovat vähentyneet Suomessa. Kiinteistösijoitus Oyj Citycon on Suomen suurin vähittäiskaupan toimitiloihin erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö. Cityconin osakekanta on pääosin ulkomaalaisten omistuksessa (93%). 100 suurimman rekisteröidyn osakkeenomistajan joukosta ei löydy venäläisiä nimiä. Suurin osakkeenomistaja on norjalainen Odin Forvaltnings AS.

Aberdeen Property Investors Finland Oy:n toimitusjohtaja Pertti Vanhanen otti kantaa kiinteistöjen (venäläisistä) ostosta nousseeseen fobiaan kirjoituksessaan Kauppalehdessä 5.2.2007: ”On ollut suorastaa hämmästyttävää lukea alan ammattilaisilta kommentteja, joiden mukaan ulkomaalaisille ei saisi myydä asuntoyhtiöitä (vuokrataloja) tai pientaloja (lähinnä Itä-Suomessa). Näille kommentoijille haluan esittää kysymyksen: kuka tekee myyntipäätökset? En ole EU:n aikana havainnut tällaista protektionismia finanssisektorilla tai telekommunikaatioklusterissa. - - Kansainvälistymisen vuoksi vaatimukset ja osaaminen ovat kasvussa ja kiinteistö- ja rakennusalalle avautuu erilaisia työpaikkoja monipuolisesti”.

Palautetaan Venäjälle?

Monet alueet Suomea rappeutuisivat muutamassa vuodessa, jos ulkomaisten ostajien oikeuksia merkittävästi rajoitettaisiin. Professori Panarin ennusti, että Yhdysvallat saattaisi hajota osiin vuoden 2010 aikana. Suomen hajoaminen venäläisomistusta tarvitsevaan Suomeen ja tämän osan mahdollinen palauttaminen Venäjän federaation omistukseen voisi olla ratkaisu Suomen eduskunnan toimintakyvyttömyydessä, jos eduskuntamme ei tahdo eikä osaa pitää huolta koko Suomen hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta. Eduskuntamme muutamat poliitikot tahtovat palauttaa tälle osalle Suomea toistaiseksi vain susien elinvoimaisuuden. Myös Pro Karelian –palautuslahko voisi saada mielenrauhansa Venäjään liittyvässä uudessa itäisessä osassa: silloin he voisivat tuntea asuvansa vanhassa valtakunnassa, jossa Inkerin alue ja Viipuri ym. olivat yhtenäistä kokonaisuutta. (ja tämä loppu oli provokaatio - ironiaa sitä russofobiaa kohtaan, jota Suomessa koetaan!)