sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Venäläinen, virolainen, suomalainen ja lama

Suomessa pyöriteltiin päätä, kun EU:n komissio huomautti Suomea vuonna 2002 kielteisestä Venäjä-uutisoinnista. Venäjän suurlähetystön edustajan lausuntoa ja Venäjän duumassa lokakuussa 2004 käytyä keskustelua Suomen Venäjä-suhteista seurattiin huvittuneena. Gallup International selvitti 50 000 haastattelussa yli 60 maassa maakuvaa (Voice of the People 2004: The Image of the United States; 11.10.2004). Saimme lukea häpeäksemme, että yli 60 % suomalaisista suhtautui melko tai erittäin kielteisesti Venäjään, vain vajaa 10 % suhtautui myönteisesti. Olimme pahimpia koko maailmassa, heti kosovolaisten jälkeen. Suomalaisilla on surullisen pahatapainen perinne siinä, miten suhtaudumme vierasmaalaisiin. Lamalla on ikävä taipumus tehdä pahoista taipumuksista vielä pahempia.

Lama heijastuu rasismina

Pahoinvoiva ihminen tahtoo valitettavasti liian usein alistaa toisen vielä huonommaksi, koska kuvittelee oman arvonsa kohoavan tuolla menettelyllään. Niin on käynyt yhä edelleen usein maahanmuuttajien kohdalla.

Marja-Liisa Häyrinen selvitti muutama vuosi sitten ulkomaalaisten lasten ja nuorten kokemuksia suomalaisista kouluista (M-L. Häyrinen, Maahanmuuttajanuori ja suomalainen koulu, Ulkomaalaisvaltuutetun toimiston moniste 1/2000). Häyrinen havaitsi selvityksessään ongelmaksi, että korkeakoulujen ja yliopistojen pääsykokeissa käytetään Suomessa yleensä kirjallista koetta, joka korostaa suomenkielen osaamista tavalla, joka tuottaa vaikeuksia maahanmuuttajille. Eihän suinkaan ole tarkoitus, että venäläisen vanhemman lapset erikoistuvat Suomessa aina vain venäjänkielen opiskeluun. Parhaimmassa asemassa olivat Häyrisen tutkimuksen mukaan esi- tai ala-asteikäisinä tulevat maahanmuuttajalapset ja vaikeimmassa murrosiässä yläasteelle tulevat. Lukioon pääsi 73 % kaikista maahanmuuttajahakijoista. Eniten pääsi kouluihin juuri venäläisiä maahanmuuttajista. Lukiossa olevista maahanmuuttajanuorista 11,2 % keskeytti kuitenkin opintonsa, kun vastaava luku suomalaiselle nuorille oli vain 3 %. Opetushallitus havaitsi omassa tutkimuksessaan 90-luvun lopulla, että venäjänkieliset koululaiset omaksuivat suomen kielen nopeasti, jopa kahdessa vuodessa. Tämä omaksuminen ei ole kuitenkaan vielä samaa kuin ”ajattelukielen” omaksumista. Vasta yläastevaiheessa Suomeen muuttaneet venäläiset lapset jäivät vaille huomattavaa osaa siitä reaaliaineiden opetusta, joka heille suunnataan. Venäjänkieliset lapset ovat kohdanneet suomalaisissa kouluissa myös syrjintää. Diskriminointi on loukannut yksittäisen venäläisen lapsen ihmisoikeuksia epäoikeudenmukaisesti, suvaitsemattomasti vain sillä perusteella, että hän on saapunut Venäjältä. Myönteisintä oli suomalaisten koululaisten suhtautuminen pohjoismaalaisiin, inkerinsuomalaisiin ja anglosakseihin. Kielteisemmin suhtauduttiin venäläisiin, arabeihin ja somaleihin. Heikon työllisyystilanteen vallitessa ihmiset omaksuvat tiedotusvälineiden levittämiä uhkakuvia itämafiasta ym. Nämä uhkakuvat siirtyvät Häyrisen tutkimuksen mukaan koulumaailmaan rasismiksi. Miten käy nyt vuosina 2009–2010? Olemmeko jalompia käytöksessämme, jotta emme siirtäisi suomalaiskotien pahoinvointia lastemme kautta koulumaailman rasismiksi?

Suomen oppiminen ei vähentänyt syrjintää

VTT, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti on ollut toteuttamassa tutkimusta ”Venäjän- ja vironkielisten maahanmuuttajien syrjäytyminen ja integraatio Suomessa” (ks. myös K. Liebkind, S. Mannila, I. Jasinskaja-Lahti, M. Jaakkola, E. Kyntäjä & A. Reuter (2004), Venäläinen, virolainen, suomalainen (Gaudeamus). Venäjän- ja vironkielisistä maahanmuuttajista yli 40 % oli kokenut työnhaussa työsyrjintää. Työpaikkakiusaamista oli kokenut yli 25 %. Kiusaamista harjoittivat työtoverit. Syrjintä ja kiusaaminen koskivat sekä virolaisia että venäläisiä. Etninen tausta esti työssä ylenemisen enemmän kuin joka viidennen mielestä. Noin 35 % oli kohdannut jokapäiväisessä ympäristössään solvauksia, tönimistä ja muuta arkielämän rasismia. Enemmän kuin joka viides oli kohdannut naapureiden taholta rasismia.

Noin 20 % oli kohdannut asunnon hankinnassa rasismia: vuokralaisen valinnassa etninen tausta häiritsi, pankista oli myös vaikea saada lainaa. Venäläiset, suomalaissyntyperäiset venäjän kieltä puhuvat ihmiset ja virolaiset maahanmuuttajat kohtasivat Suomessa syrjintää. Venäläiset olivat vihatuimpia kurdien, arabien ja somalien rinnalla. Jasinskaja-Lahti otaksui, etteivät kadulla suomalaiset tarkista solvaukseen ryhtyessään, onko venäjää puhuva maahanmuuttaja inkerinsuomalainen vai venäläinen! Venäläiset ja virolaiset kohtasivat päiväkodeissa harvoin kiusaamista, mutta koulussa useammin. Koulu- ja opiskelutoverit syyllistyivät kiusaamiseen, myös jossakin määrin opettajat olivat syyllistyneet. Jasinskaja-Lahti oudoksui, ettei opettajien koulutukseen sisälly pakollista monikulttuurisuuden opetusta. Syrjintää kokeva maahanmuuttaja oli tutkimuksen perusteella nuori venäläinen, joka asuu Helsingin alueella, käy pienituloisessa työssä, osaa hyvin suomea, ja on asunut pitkään Suomessa. Tällä venäläisellä on vähän tekemisiä suomalaisten kanssa. Suomenkielen taito ei vähentänyt syrjintää, vaan nämä venäläiset havaitsivat solvaukset ja muut loukkaukset paremmin kuin muut maahanmuuttajat. Vain todella pieni määrä (n. 10–20 %) kääntyi poliisin puoleen jouduttuaan suoranaisen rasistisen rikoksen tai syrjivän kohtelun uhriksi. Poliisin ei luotettu. Mitä enemmän syrjintää, sitä enemmän ilmeni psykosomaattisia oireita; mitä enemmän syrjintää, sitä heikompi oli luottamus oman elämänsä hallintaan. Dosentti Jasinskaja-Lahden mukaan tutkimukseen eivät edes vastanneet kaikkein syrjäytyneimmät. Työttömien osuus aineistosta oli vain 27 %. Pääsääntöisesti venäläiset maahanmuuttajat (79 %) jaksoivat kuitenkin yhä toivoa, että menestys Suomessa riippuu heistä itsestään. Ilman toivoa ei ole myöskään yrittämistä.

Minä pidän erittäin vakavana ongelmana lapsen ja nuoren kehitykselle, jos hän kohtaa solvauksia ja loukkauksia kulttuurinsa, kielensä tai perhetaustansa tähden. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnassa koettu häpäisy saattaa ajaa joitakin uhreja vaaralliseen radikalisoitumiseen lahkoissa, joissa johtaja antaa heille hyväksynnän. Oikeusvaltion ja rauhanomaisen demokratian säilyttämiseksi olisi erittäin tärkeää, että syrjintään puututaan pikemmin nopeasti kuin liian hitaasti. Pahoinvoinnin heijastaminen maahanmuuttajia vastustavaan vihamielisyyteen on myös surkea primitiivinen tunnereaktio, joka ei auta asianomaisen asemaa yhteiskunnassa eikä lisää kansakunnan hyvinvointia. Sitä vastoin pitäisi auttaa siihen, että itse kukin voisi tuottaa hyötyä yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Minä tunnen surullisen monta yksittäistapausta, kun maahanmuuttaja on kertonut surullisesti kokemistaan loukkauksista Suomessa. Suomalaisten omien asenteiden on muututtava suvaitsevaisemmiksi ja joustavimmiksi, jotta hyvinvointimme vahvistuisi ja pahoinvointi vähenisi keskuudessamme.

Tänään alkaa kirkoissa diakonian valtakunnallinen Yhteisvastuukeräys, jonka aiheena on työllisyyden tukeminen.