sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

демонстрация (23.03.2009)

Я не являюсь лидером антифашистской организации или идеологии. Я просто христианин, пастор. Я читаю Библию и молюсь за любовь, мир и уважение.

Эстонские политические лидеры хотят достать скелетов из шкафа, чтобы сделать ненависть к России и русским более ”лёгкой”.

Для этого они приехали в Хельсинки, чтобы и фины поняали, надо бояться и ненавидеть русских, так как Сталин был очень жестоким правителем, что надо просить помощи у NATO, чтобы защитить себя от России.

Я молюсь за Россию и русских, да благословит вас Бог, придёт вам успех и любовь.


демонстрация (23.03.2009): http://antifasistit.blogspot.com/2009/03/mielenosoituskutsu.html

En minä ole koskaan ilmoittanut olevani suuri tietäjä ja johtaja antifasistisessa liikkeessä, tai muutenkaan kansainvälisissä asioissa tärkeä osaaja. Olen tavallinen kyläpappi ja kristitty, joka uskonsa tähden juttelee ihmisten kanssa siellä ja täällä. Uskon ja pelkään Jumalaa niin paljon, että en hyväksy lähimmäisen halveksimista tai sortamista. Kirkon eräs synnintunnustus kuuluu: ”Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua, vaikka olisimme voineet estää sen. Usein olemme vaienneet, kun olisi pitänyt puhua. Usein olemme vain puhuneet, kun olisi pitänyt toimia”. Toinen vanha kirkkorukous pyytää:

Jumalani, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, loisin yksimielisyyden…

Kun näitä tällaisia rukouksia ja synnintunnustuksia lukee joka päivä pappina kotona ja alttarilla, ei voi jäädä penseäksi, jos lähimmäinen joutuu sorron kohteeksi.

Elin Venäjällä vuodet 2002–2004, mutta vietin tavallista yksinkertaista elämää, kotona (pääasiassa asuin anopin kanssa!), kouluissa ja muualla. Sitten olen viime päivinäkin haastatellut joitakin virolaisia vaikuttajia myös antifasistisen liikkeen ulkopuolelta, mutta pääasiassa varsin yksinkertaista elämää. Joskus Israelissa (jossa olin pienen tovin tutkimustyössä) ja Kyproksella tein vähän tuttavuutta sikäläisiin venäläisiin, mutta tämä on todella tapahtunut vain tavallisena suomalaisena luterilaisena kristittynä.

Nyt maanantaina 23.3.2009 on tulossa Nashi-järjestön kanssa toteutettava mielenosoitus, mutta mielenosoituksessa minä olen todella sivusta katsova autokuski; ehkä rukoilen tapahtuman siunauksellisuutta tapahtuman puolesta ja osallistun tiedotustilaisuuteen. Haluan korostaa näillä sanoillani tässä ja nyt myös sitä, että antifasistina ei tarvitse olla maailman viekkaiden suhteiden erinomainen tuntija, kansainvälisen politiikan professori, vaan tarvitsemme vain tavallista ihmistä, hyvän rauhantahtoisen sydämen. Vanhat kirkkorukoukset ja synnintunnustukset pitää ottaa todesta. Se riittää! Siksi ensimmäisessä hakukirjeessäni Suomen antifasistiselle komitealle (SAFKA) kerroin avoimesti tietämättömyydestä ja pyysin jo silloin anteeksi, että minulla ei ole suuria suhteita eikä tarkkaa tietämystä asioiden kulusta. Haluan ainoastaan rauhaa (niin kuin missitkin). Sain iloisen vastauksen, että se riittää antifasismin puolesta: rauhan ja rakkauden tahto! Autuaita ovat rauhantekijät!

Fasismia varten pitää keksiä kaikki mahdolliset myytit ja historialliset luurangot, jotta voisi puolustaa sortoa toista ihmistä vastaan. Minä en noita historioita tunne enkä tiedä juonikkaita propagandamalleja, vaan ainoastaan rukouksen ja rauhantahtoisen sydämen