lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kirkkoherra nautiskeli lauantaina

Kun olin seurakuntapastori, minulla ei ollut juuri koskaan vapaita lauantaipäiviä, vaan olin aina toimituksissa kastamassa tai hautaamassa. Sinänsä työtä ei ollut liikaa, mutta lauantait olivat aina sidotut töihin, paitsi kerran kuukaudessa anoessani vapaata viikonlopuksi. Nyt kirkkoherrana työmäärä on vain vähentynyt ja elämä helpottunut. Luultavasti kaikki seurakuntapastorit tahtoisivat nopeasti kirkkoherroiksi, jos tietäisivät palkan parantuvan ja työmäärän kohtuullistuvan. Työmäärä ei sinänsä ole kai merkittävästi muuttunut, mutta nyt voi olla enemmän oman kalenterin herra, mikä helpottaa elämää.

Tänään lauantaina ei ollut mitään toimituksia. Toki papin työ ei ole vain kasteita ja hautajaisia, vaan läsnäoloa ihmisten elämässä. Olisin voinut hyvin viettää aikaani Påminnen laskettelurinteessä tai Pohjan ostoskeskuksessa. Päätin kuitenkin hoitaa kehoani. Nukuin aamulla reilusti. Se tekee hyvää mielialalla, että on saanut nukkua pitkät unet kiireettömästi. Sitten katselin yksinäisenä poikana televisiosta urheilukilpailuja. Vaimo ja poika ovat Pietarissa, joten yksinäisyys pitää käyttää virkistävästi. Urheilujen jälkeen menin autolla Pirkkolaan ja juoksin siellä metsälenkillä 5 kilometriä. Reitti oli hyvin hiekoitettu. Tuli ihan eri tunne kuin eilen hiihtämisessä: osaan minä edelleen juosta! Kunto ei toki riitä yhtämittaiseen juoksuun reippaalla vauhdilla. Juoksin muutamasta hölkkääjästä ohi jo alussa. Luonnollinen juoksuvauhtini on noin 3.10–3.30 min/kilometri. Tämä on hyvin helppo kiireetön vauhti minulle. Sitä vastoin havaitsin, että vasta maanantaina ollut 38,7°C kuume nostatti kuumotusta päähän ja sydämen tykytystä tavalla, joka ei ollut ihan tervettä. Tiistaina en enää mitannut kuumetta, koska joka tapauksessa piti olla töissä. Edelleen on pientä yskää. Piti juosta totutellen vain lyhyen lenkin, jotta ei juokse itseään taas sairaaksi. Selkälihasten huono kunto ja kertyneet tarpeettomat rasvat sekä eilinen vähäinen hiihto tuntuivat alaselän jäykkyytenä juostessa, mutta nautin näistä pienistä tuntemuksista, koska tiedän, että tämä ongelma saadaan vielä järjestyksiin liikunnalla.

Tavoitteeni on, että huhtikuussa viikon pisimmäksi lenkiksi saisin venytettyä onnistuneen 15 kilometriä, toukokuussa jo puolikkaan maratonin ja kesäkuussa 30 kilometriä. Toki voin juosta nytkin hiljaista hölkkää nuo matkat, mutta itse en kutsu niitä juoksemiseksi, jos teknisesti suoritus ei ole tarmokas. Huomenna on hienoa herätä aamulla jumalanpalvelukseen, joka toimitetaan lähetystyön merkeissä. Jumalanpalveluksen ja lähetyslounaan jälkeen pistän postiin kirjeet rovastikunnalliselle Venäjän matkalle osallistujille (enemmän matkastamme: http://www.pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/48). Sen jälkeen lähden kotiin ja juoksulenkille. En epäile, etteikö reilusti alle 3 tunnin maraton aika voisi syntyä helpostikin: pitäisi vain hidastaa juoksuvauhtia, mutta jaksaa 8 kertaa pitempi matka kuin tänään.