maanantai 23. maaliskuuta 2009

Mielenosoitusraportti 23.3.2009


Minä en juuri kansainvälisiä suhteita hallitse, mutta Leena Hietanen ja Johan Bäckman olivat kutsuneet Virosta Yövartio-liikkeen ja venäläisen Naši-järjestön Helsinkiin mielenosoitukseen. Aamulla olin Bäckmanin (ja MTV3-toimittajien) kanssa vastaanottamassa Virosta tulevia edustajia Viking-terminaalin luona. Itse en luonnollisesti pitänyt puhetta. Naši-järjestön komissaari esitteli itsensä ja viehättävän nuoren naisen, ja kysyi: "Katso, eihän meitä tarvitse pelätä". Viittasin naiseen ja vastasin venäjäksi: "Ei, todella sympaattinen Naši". Minä olen rauhan rakentaja, en pelon ja paranoidisuuden rakastaja.

Sen jälkeen siirryimme Ruoholahteen lehdistötilaisuuteen. Kyydissäni kulki muutama Virosta saapunut Naši-järjestön edustaja. Juttelimme huvittuneena, miten KAPO (Viron turvallisuuspalvelu) oli seurannut erästäkin nuorta miestä Kanadaan saakka ja etsiskellyt siellä. Kerroin, että KAPO:n pitäisi kiittää Yövartiota ja näitä nuoria, koska KAPO:n työntekijät saavat mielenkiintoisia laivamatkoja ja ulkomaanpäivärahoja tällä tavalla. KAPO tarvitsee Yövartio-liikettä ja Naši-järjestöä.

Lehdistötilaisuus oli täynnä toimittajia. Siellä tuli julki surullinen tieto KAPO:n (internetissä) julkaisemasta ohjelmasta, jonka mukaan KAPO:n tehtävänä on estää venäläisten poliittinen aktivoituminen. Tämä oli erittäin hyvä vastaus Halla-aholle, joka kysyi, miksi Viron venäläiset eivät ole poliittisesti aktiivisia. Heidän aktiivisuutta estetään poliisin toimin. Itse kysyin yhden kysymyksen, koko tilaisuuden viimeisen: ”Onko Viron, Latvian ja Liettuan suurlähetystöjen järjestämällä tilaisuudella tarkoitus luoda jonkinlaista mielleyhtymää (assosiaatiota) Stalin hirvittävyyden ja nyky-Venäjän ja venäläisten välille? Olisiko tuollainen seikka syynä siihen, että he tulevat Helsinkiin?” Bäckmanin arvion mukaan sellainen tarkoitusperä on kyseessä mainituilla tahoilla.

Paikalla ollut kirkollinen media tahtoi haastatella minua ja kerroin, että Naši-järjestö on rauhan asialla (http://www.pod.fi/suomi/?tag=juha-molari). Jutussa kirjoitettiin minun sanomisesta seuraavaa, mutta tittelit ovat toimittajan itsensä keksimiä, sillä en toimi titteleiden varassa:

Pohjan seurakunnan kirkkoherra Juha Molari on profiloitunut aktiivisena keskustelijana Viron venäläisten asemaa koskien. Molari sanoo osallistuvansa Našin tukemiseen oman maahanmuuttajataustaisen perheensä kokemusten ja omantuntonsa rohkaisemana. Kirkkoherra Molari osallistuu aktiivisesti Suomen antifasistisen komitean Safkan blogintoimittamiseen. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Našin jäsenet olivat Suomessa Safkan kutsusta. Ohessa Našin tiedotustilaisuudesta tavoitetun Molarin haastattelu. (Ville Talola 23.3. 2009, kuva: Mikko Huotari)”. Mainittu haastattelu on kuultavana tästä: http://www.pod.fi/suomi/?p=2386

Minä olen yksinkertainen rukoileva kyläpappi, jonka käy sääli Virossa asuvien venäläisten tähden, koska heitä sorretaan siellä. Rukoilen rauhaa ja rakkautta väestöryhmien välille. Sitä rauhaa ja rakkautta ei saa menneisyyden haamuilla eikä uusilla myyteillä rikkoa. Ihminen on tärkein. Mielenosoittajat eivät mellastaneet, vaan pitivät keskinäistä kanssakäymistä tärkeänä: lähdimme tiedotustilaisuuden jälkeen yhteiselle lounaalle kiinalaiseen ravintolaan kutsuttujen vieraittemme kanssa. Sitten oli jo pian kiire Sanomatalolle, jossa alkoi mielenosoitus. Halusimme saada esille Viron apartheid-politiikan propagandesteja vastaan myös toisen äänen, tämän päivän äänen. Propagandistit väärentävät historiaa "työvälineeksi" niin kuin he itse sanovat, mutta tämä työväline on muovattu giljotiiniksi pyövelille, jonka uhreiksi halutaan saattaa Virossa asuvat venäläiset!

Mielenkiintoinen ensituttavuus oli imaami Abdullah Tammi, joka osallistui mielenosoituksen tukemiseen. Hänen kanssaan sain jonkin verran jutellakin. Ehkä tapaamme joskus uudestaan. Vaihdoimme käyntikortteja. Kun sitten menimme elokuvateatterin luo, Tammi pyysi, että sanoisin jotain kovaääniseen. Se oli kohteliaasti imaamilta, joka osoittautui sympaattiseksi, kun minullakin oli ollut ennakkoluuloja muslimeja vastaan.

Sanoin lyhyesti pari lausetta: ”Minä ajattelen tässä takana seisovia nuoria ihmisiä, jotka ovat joutuneet kärsimään Virossa. Siksi luen vanhan kirkkorukouksen ja synnintunnustuksen: ’Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua, vaikka olisimme voineet estää sen. Usein olemme vaienneet, kun olisi pitänyt puhua. Usein olemme vain puhuneet, kun olisi pitänyt toimia. Jumalani, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden”.

Toki moni ihminen oli loukkaantunut, että pappi on Naši-nuorten ja Yövartio-liikkeen kanssa. Kerroin jo kirkollisessa haastattelussa, että nämä Naši-nuoret ovat rauhan asialla, ihmisen asialla. Nuoret kokoontuvat Pietarissa jopa ortodoksisen kirkon tiloissa. Käskin katsoa näitä nuoria ja nähdä, että he ovat nuoria ihmisiä, ihan kunnon ihmisiä. Joku innostui syyttää Stalinia hirmuteoista, kun keskustelimme kasvotusten, mutta näytin nuorta mielenosoittajaa ja kysyin, milloin hän oli syntynyt. -1975. –Mitä tekemistä on tuolla nuorella miehellä, häntä vastaan sanotuilla herjauksilla ja Stalinilla? Ei pitäisi olla mitään yhteyttä, mutta nyt Viron, Latvian ja Liettuan suurlähetystöjen propagandasodassa rakennetaan tarun ja toden avulla Stalin-myyttiä, jonka tarkoituksena on lisätä venäläisten tuskaa. Nyt pitäisi olla kuitenkin nyt.

Historian dosentti Kurkola kertoi radiohaastattelussa kirjakokemuksestaan, että Baltian suurlähetystöt luonnollisesti vaikenevat vuosista 1939–1941, koska ne ovat heille itselleen kiusallisia; Bäckman muistutti lehdistötilaisuudessa, että Baltian hallituksen propagandistit tahtovat kaunistaa ja nostaa kunniaan natsien kanssa eletyt suhteet, kun vastaavien toimien ihannointi on syvästi paheksuttua muualla, myös Saksassa.

Minä olin luonteeni mukaisesti sivustakatsoja, hiljainen rukoilija. Sain minä toki myös myönteisiä kommentteja: ne tulivat kahdelta Pohjan alueelta (nyk. Raasepori) tulleelta ihmiseltä. Toinen heistä sanoi, että kirkosta eroaminen loppuisi, jos kaikki papit olisivat samanlaisia. Hänen kanssaan myös aterioin sittemmin Helsingin keskustassa. Myös Abdullah Tammi jutteli mielenosoituksen jälkeen ravintolassa myönteisesti papin roolista. Virolainen pöytäseura osoitti myös mielenkiintoa.

Näimme tänään rauhanomaisen mielenosoituksen, koska näillä kunnollisilla ihmisillä ei ollut tarkoitusta tehdä mitään vallankumousta. SAFKA:n toimintaa puuhakkaasti järjestelleet Hietanen ja Bäckman eivät halunneet järjestää mitään demonstraatiota venäläisestä invaasiosta tai joukkovoimasta Helsinkiin: tähtäyspisteenä oli vähemmistö, Virossa alakynteen jääneet ihmiset ja heidän oikeutensa. He halusivat tuoda esille sorrettujen ihmisten äänen, jotta suurlähetystöjen puheesta ei tulisi monotonista. Yhteistoiminta varmasti jatkuu.