perjantai 6. maaliskuuta 2009

Naistenpäivä 8. maaliskuuta

Kun tutustuin venäläiseen vaimooni toistakymmentä vuotta sitten, ymmärsin jo pian, että suomalaiset tavanomaiset syytökset venäläisen naisen alisteisesta asemasta eivät pidä paikkaansa. Nekin syytökset olivat ilmiö tyypillisestä suomalaisesta fobiasta, jonka mukaan kaikki pitää selittää Venäjällä pahemmaksi kuin Suomessa, jotta Suomessa asuessa voisi ummistaa silmät omalle vääryydelle.

Naistenpäivä 8. maaliskuuta on erityisesti päivämäärä, jolloin näkyy naisen palvonta Venäjällä. Kerran matkustimme rajan yli autolla naistenpäivänä ja yllätys oli iloinen, kun Venäjän puoleisella raja-asemalla kaikki naiset saivat tulppaanit. Yhä edelleen tämä päivä on tärkeä päivä muistaa, jotta isä ja poika juhlivat perheen äitiä - ja ylipäätänsä kunnioittavan naista.

On toki totta, että venäläinen nainen kiinnittää keskimäärin enemmän huomiota pukeutumiseen ja seksikkyyteen kuin suomalainen nainen. Myös venäläinen viihdemusiikki on merkittävästi eroottisempaa kuin suomalainen musiikki. Mainituista ilmiöistä on kovin usein erheellisesti vedetty Skandinaviassa ja erityisesti Suomessa väärät olettamukset venäläisen naisen alistetusta asemasta. Pikemmin näyttää siltä, että miehen on helpompi olla mies ja naisen nainen Venäjällä. Kulttuuri on kokonaisuudessaan vähemmän häpeilevä ja enemmän elämisestä nauttivaa. Guardian –lehti 23.2.2004 asetti kyseenalaiseksi uskomuksen venäläisestä sovinismista ja naisen alisteisesta asemasta: tuolloin Nick Paton Walsh kirjoitti Moskovasta, että tutkimusten valossa venäläiset yritykset täyttyivät naisjohtajista. Tällöin artikkelissa epäiltiin mahtavien lukujen heijastavan Venäjän talouskasvua ja avioerojen luomaa pakkoa naisille tavoitella uraa.

Tuore kansainvälinen tutkimus tuli julki 5. maaliskuuta 2009 ja paljasti taas kerran venäläisen naisen vahvan aseman yrityksissä. Iso-Britanniassa perustettu konsulttiyritys Grant Thornton tutki muun muassa perhesuhteita ja naisen asemaa. Yhteistyökumppanina on ollut mm. Unicef. Tutkimusyhtiö selvitti naisen asemaa 36 eri valtiossa (Grant Thornton's International Business Report on Women in management positions; www.internationalbusinessreport.com ). Tutkimusta varten selvitettiin yli 7200 yrityksen tilanne. Maailmanlaajuisesti katsottuna vain 24 % yrityksen ylimmästä johdosta (senior management) oli naisia. Luku on aivan sama kuin vuonna 2007 ja vain vähän parempi kuin vuonna 2004.

Suomessa naisten asema yritysjohdossa oli heikompi kuin keskimäärin naisten asema yrityksissä maailman valtioissa: Suomessa yritysjohdosta vain 23 % oli naisten käsissä. Naisten aseman parantamiseksi on ollut Suomessa toki monia koulutushankkeita, joita myös EU on rahoittanut. Euroopan yhteisöjen komission kertomus Yrittäjyyden Euroopan rakentaminen (1.3.2001) painotti jo vuosia sitten yhteisön toimia naisyrittäjien tukemiseksi. Komission kertomuksessa todettiin, että jäsenvaltioiden 18 miljoonasta pk-yrityksestä vain 20–30 %:n johdossa oli nainen. Naiset perustavat kolmasosan uusista yrityksistä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tuottanut kuitenkin vaikeuksia. Lainansaannissa on ollut ongelmia. Pankit ja muut rahoittajat eivät ole arvostaneet tarpeeksi naisyrittäjiä. Helsingissä Kauppakorkeakoulussa on ollut myös mm. Naisyrittäjien yhteistyötä yli rajojen –hanke, jonka tavoitteena on ollut tukea suomalaisten ja venäläisten naisyrittäjien yhteistyön kehittämistä ja syventämistä sekä laajentaa verkostoitumista. Hankkeessa parannettiin merkittävästi Venäjä-yhteistyössä ja Venäjän-kaupan harjoittamisessa tarvittavia valmiuksia ja osaamista (http://www.kauppatie.com/10-2005/6f.htm).

Pietarissa työskentelevän Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen tutkimuskoordinaattorin Johanna Logrénin tutkimus ”Suomalaiset ja venäläiset naisyrittäjät” (Helsingin Kauppakorkeakoulu, Mikkeli Business Campus Publications N 43/2005) paljasti myös selvästi, että suomalaiset naisyrittäjät saavuttivat huomattavia onnistumiskokemuksia Venäjällä. Tutkija on itse kertonut allekirjoittaneelle haastattelussa 5.10.205, että möröt katosivat ja luottamus syntyi naisyrittäjien kesken. Kun jututin tutkijaa tuolloin, tämä kertoi suomalaisten naisyrittäjien hämmästyneen sitä, “ettei se Venäjä ole mikään mörkö”. Naisyrittäjien mielikuvien muutos oli ”dramaattinen”. ”Ennakkoluulot romuttuivat”. Pelkojen sijasta Venäjällä alettiin nähdä mahdollisuuksia. Naisyrittäjät kirjoittivat kokemuksinaan, että “Venäjä ei ole ´karhu´” ja ”Peikko on voitettu” (http://www.kauppatie.com/10-2005/2f.htm).

Suomalaisen naisen hyväksi on tehty mainittuja ja muitakin hankkeita, ja erityisesti Venäjällä suomalainen nainen saa kokea onnistumisia. Kaikesta huolimatta kansainvälinen tutkimus yhä edelleen vuonna 2009 antaa surullisen tiedon, että Suomen naisten mahdollisuudet yritysten urakehityksessä kuuluivat vain samaan kategoriaan Chilen ja Kreikan naisten kanssa. Suomen naisten asema oli valtakuntien vertailussa vasta 20. sijalla. Toki Tanskan (13 %) ja Belgian (12 %) naisille oli suomalaisia naisiakin vaikeampaa rikkoa lasikatto yrityselämässä.

Grant Thornton totesi tutkimuksessaan, että Venäjästä on tullut yksi johtava valtio naisten aseman parantamisessa. Äskettäin Medvedev kiinnitti huomiota siihen ongelmaan, että Venäjän hallituksessa on liian vähän naisia. Venäläisen tutkimuskeskuksen VTsIOM mukaan 58 % venäläisistä kokee, että Venäjällä vallitsee naisen ja miehen välinen tasa-arvo. 10 % uskoi, että kauniimmalla sukupuolella on enemmän oikeuksia.

Filippiineillä oli 47 % yritysten ylimmästä johdosta naisten vallassa. Venäjällä yrityselämässä naisten asema oli myös huomattavasti parempi kuin muualla maailmassa: Venäjän naiset pitävät kansainvälisessä vertailussa toista sijaa 42 %:n osuudella. Grant Thornton –tutkimuslaitoksen mukaan venäläiset naiset ovat parissa vuodessa parantaneet vahvasti asemiaan yritysjohdossa, hyppäys on ollut 9 prosenttiyksikköä. Japanissa vain 7 % yritysten ylimmästä johdosta oli naisten käsissä.