tiistai 17. maaliskuuta 2009

Normaalia perhe-elämää

En ole enää aikuistuttua kaikkein eniten turvallisuushakuinen, mutta silti vietän hyvin tavallista perhe-elämää, ainakin mitä tulee monikulttuuriseen perheeseen. Joskus anoessamme vaimolle pysyvää oleskelulupaa, jouduimme tiukkoihin vääntöihin tutkivan poliisin kanssa siitä, miksi vaimo on niin usein Venäjällä. Olinhan minäkin usein siellä, mutta tavallinen näytti epätavalliselta, kun osapuolet olivat pappi ja venäläinen vaimo.

Tänään myöhään illalla vaimoni ja poikani tulevat takaisin Helsinkiin Pietarista. Anoppini oli jäänyt auton alle Pietarissa. Siksi vaimoni meni Pietariin ja järjesteli asioita, jotta äitinsä pääsisi sairaalasta kotiuduttua uuteen sairaalaan, koska yksin hän ei selviäisi nykytilanteessa kotona. Tämä oli kova työ vaimolleni, jolle tuli samalla 38 asteen kuume. Lisäksi kuusivuotta vanha poika piti keksiä päivittäin aina johonkin kyläpaikkaan hoitoon. Onneksi poika osaa venäjää eikä venäläisessä kodissa kyläily tuota ongelmaa. Loppujen lopuksi illalla vaimoni oli uuvuksissa kaupungilla juoksemisesta ja kuumeesta. Eilen puolestaan pojallemme tuli lähes 40 asteen kuume. Ei elämä ole aina helppoa. Tänään he matkustavat junalla Pietarista Helsinkiin.

Vaimolleni ei ole pelkkää lomaa Pietariin meno, vaan se on palkaton työmatka. Hän menettää luonnollisesti Helsingissä työpaikastaan tuon ajan palkan. Kohta hänen pitää mennä uudestaan, kunhan tulee aika siirtää anoppi sairaalasta kotiin tai hoitaa muita asioita siellä. Seuraavalla kerralla poika jäänee Helsinkiin hoitooni, mitä yritän järjestellä kirkkoherran viran ohessa kunniallisesti. Olisi huomattavasti edullisempaa matkustaa venäläisellä turistibussilla yksin ilman lapsen seuraa.

Sitoutuminen omista vanhemmista huolehtimiseen kuuluu perinteiseen kristilliseen etiikkaan ja käskyyn ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Tämä käsky ei saa unohtua myöskään omana aikanamme.