perjantai 27. maaliskuuta 2009

Suomessa sananvapaus ja poliittiset vapaudet uhattuina


Tämä on ärtyneen provosoituneen papin tilitys eräiden sairaiden suomalaisten toiminnasta. Suomessa on tavallista, että joku pappi on Kokoomuksen politiikassa mukana. Sellaisia pappeja on paljon. Minä olen toki Kokoomusta vastaan erityisesti heidän NATO-politiikansa tähden, jota puolue tukee pelottelulla Venäjän uhkasta. Suomessa on tavallista, että papit ovat myös Keskustan politiikassa mukana. Lestadiolaisuudessa on montakin keskustalaista. Minä en ainakaan tykkää nykyisestä puoluejohtajasta mainitussa puolueessa. Suomessa on ihan tavallista nykyään yhä useammin, että papit tykkäävät demareista. Pohjassa on erityisesti hyviä perinteitä tuosta suhteesta. Olen minä kohdannut myös vasemmistoliittolaisia pappeja. Kristillisdemokraattipapit eivät ole minulle outoja. Vihreissä ja ruotsalaisissa on pappeja. Muistan myös eräänkin SMP:sta eduskuntaan nousseen kirkkoherran Iisalmesta. Suomessa näyttää olevan hyvin sallittua, jos papilla on poliittinen sidonnaisuus ja jopa ehdokkuus. Periaatteessa Suomessa on poliittiset vapaudet, mutta tämä on lume, jonka valheellisuuden olen vasta äskettäin nähnyt.

Minulla ei ole poliittista puoluekirjaa tai puolueväriä. Olen kuitenkin saanut monenlaisia uhkauksia, koska minut on tulkittu yhteiskunnallisesti liian aktiiviseksi. Uhkauksia on tullut erityisen paljon eilisen ja toissapäivän aikana, enkä tarkoita sitä erästä Lehtoa, joka istuu vankilassa. Mikä siis ärsyttää? Sananvapaus näyttää päättyvän Suomessa aivan heti, jos ilmaisee jotain myönteiseksi tulkittavaa Venäjän federaation hallituksesta ja vastustaa venäläisten vihaamista. Nyt olen saanut lukea julkisesti moitteita, että seurakuntamme kotisivulta on linkki minun kotisivulleni, vaikka suhtaudun myönteisesti Naši-nuorisojärjestöön. Varmasti en ole myöskään 100 %:sti kaiken sen takana, mitä jonkun järjestön ihmisten historiasta voi löytyä, mutta sekin näyttää olevan monelle liikaa, että voin jutella näiden nuorten kanssa rauhanomaisesti. En kuitenkaan hyväksy sitä, että teemme valtavat tuomiot lähimmäisistämme, joita emme ole koskaan kasvotusten tavanneet ja joiden kanssa emme ole koskaan keskustelleet. Minä olen nyt keskustellut heidän kanssaan. Valtaosa suomalaisista on lukenut vain joitakin pelkokuvia sanomalehtien välityksellä.

Olen sitä mieltä, että suomalaiset kiivasmieliset vastustajani ovat joko psyykkisesti sairaita ja elävät jonkinlaisessa informaatiopsykologisen sodankäynnin virittämässä sotapsykoosissa tai sitten he ovat vain kokeilevia propagandisteja. Mikäli tuo jälkimmäinen vaihtoehto on tosi, he tahtovat yrittää hyökätä heikoista heikoimman kimppuun: minä olen varmasti SAFKA:an kirjoittaneista henkilöistä se heikoin lenkki, koska Venäjä-tuntemukseni on pienin ja lyhyin, historiatietämykseni heikko eikä minulla ole merkittäviä sosiaalisia suhteita tukenani. Sitä paitsi tällä hetkellä minulla on vain 5 euroa rahaa pankkitilillä, joten huomenna pitää mennä pankkiin ja neuvotella lisää kulutusluottoa. Köyhä on toden totta tavallisesti helppo uhri painostukselle. Joku kirjoittikin, että olen kaiken lisäksi tyhmin pässi kaikista.

Kerron kuitenkin yhden salaisuuden. Olen heikoin ja vähäisin kaikista, jotka ovat kirjoittaneet SAFKA:n sivuille, minulla ei ole poliittista historiaa tukenani, mutta silti haistatan ”P@K?#T” (voit arvailla sanan haisevan merkityksen) minuun kohdistetulle pelottelulle. Tiedän monta Pohjan alueen henkilöä, jotka ovat olleet mukana kaikissa vaiheissani ja tarvittaessa astuvat puolustamaan. Kaksi Pohjan alueelta tullutta toimittajaa oli myös seuraamassa mielenosoitusta. He suhtautuvat minuun lämmöllä. Valitettavasti aina on niitä säikkyjä, jotka säikkyvät säikyttelijöiden kovien sanojen tähden. Ehkä joku lähimmäisistäni säikkyy ja kohta rukoilee minulta näkymättömyyttäni.

Minä en säiky. Tiedän oman laillisuuteni toimissani. Tiedän hyvän moraalini ja lahjomattomuuteni. Edes fyysisellä väkivallalla uhkailu ei hetkauta minua. Miksikö? Olen ollut lähellä omaa kuolemaani ainakin pari kertaa ja se pelko on jo sivuutettu. Kristittynä suhtaudun elämään Jumalan johdatuksena: Jeesus Kristus on kaikki päivät kanssani maailman loppuun asti. Olen ollut paljon vaikeimmissa paikoissa myös 2000-luvun alkupuoliskon, mutta voitin tällöinkin itsekunnioituksen ja toiminnan vapauden itselleni. Miten tällaista ihmistä voisi nujertaa painostuksella ja uhkailulla? AMK:n pedagogiikan opettaja lausahti reilu vuosi sitten minulle, että voisin olla vaarallinen henkilö, koska minulla ei ole pelkoa. Hän toki hiukan liioittelu, mutta osa on totta: en pelkää mennä kenenkään ihmisen luo. Kristillinen totuus on, että Jumala on ihmistä tärkeämpi.

Pidän erittäin surullisena suomalaisen sananvapauden tilaa. Tilaa on olla todellakin eri mieltä Venäjän kulloisenkin johdon kanssa ja sellaisia huolestuneita papillisia kirjoituksia olen nähnyt kymmeniä, mutta sananvapautta tahdotaan heti rajoittaa kuvattujen hyökkäysten avulla, jos suomalaisena en olekaan moittimassa Medvedevin, Putinin tai Venäjän yhtenäisyyden puolueen jokaisia käänteitä. Moitteita ei kummastella Suomessa, mutta venäläisten ihmisoikeuksien puolustajaa kohdellaan tarvittaessa kaltoin.

Totta kai herätän pelkoa, jos mieli on sairastunut informaatiopsykologisen sodan tähden, kun tuota propagandan luomaa pelkoa ja valhetta ei yksityinen ihminen helposti havaitse. Platon vertasi ihmistä luolassa elävään olioon, joka ei ymmärrä luolan ulkopuolisesta. Minun tilanteeni on toinen, kun jouduin elämäni monien kohtaloiden tähden riisutuksi suomalaisista selitysmalleista ja statuksista, minkä jälkeen menin Venäjälle. Venäjä oli kohdattava, mutta samalla kansalliset myytit ja fobiat karisivat häiritsemästä sieluani. Nyt tuntuu varmaan pelottavalta, että tapaan joitakin nuoria poikia ja tyttöjä, jotka kuuluvat pelottavaksi väitettyyn Naši-nuorisojärjestöön tai Yövartio-järjestöön. Monet eivät tiedä, että olen minä kastanut Helvetin Enkeleihin kuuluvien lapsiakin ihan sattumalta, enkä ole pelännyt. Bensa-asemalla tehdessäni työtä, eräs Helvetin Enkeleihin lukeutuva nuori mies tukeutui paljonkin minuun, koska tiesi minut papiksi. En ole myöskään pelännyt, kun olen mennyt Venäjällä lehtimiehen roolissa haastattelemaan ihmisiä. Ihmistä ei tarvitse pelätä, vaan häntä pitää kuunnella. Totta kai pitää olla huolellinen, ettei sekopäisten ihmisten kanssa antaudu vaaralliseen tappeluun.

Pelkoa lisännee parin viikon kulussa ilmestyvä pdf-nettikirja (en ole löytänyt kustantajaa, kun ei ole ollut aikaa etsiä sellaista) Venäjästä. Ja vielä pahempaa on tulossa: kokoan aineistoa Leningradin piirityksestä kirjaa varten ja suunnittelen FSB-järjestöä käsittelevää kirjaa suomalaisille lukijoille. Jälkimmäinen perustuisi muutamiin haastatteluihin, jos saisin sellaisia järjestettyä. Luonteeni on sellainen: pelkoa ei ole, kun täydellinen Rakkaus täyttää ihmisen. Tuo uusitestamentillinen mielenlaatu ei vapauta pelkästään hengellisestä etäisestä merkityksettömyydestä, jossa usko muodostuu pakopaikaksi olemassaolevasta maailmasta, vaan se antaa oikeasti rohkeuden ihmisten kohtaamiseen ja elämän iloon.

En purista nyrkkejä ja rystysiä valkeiksi, vaikka nyrkkeilyä joskus harrastankin, vaan lähtökohtaisesti haluan elämän iloa, hymyä ja onnellista naurua. Siitä kertoo myös elämänmyönteinen valokuva blogini yhteydessä. Pelon takana on propaganda. Hymyn takana on vapaus.