keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ленин, Партия, Комсомол


Työ- ja perhekiireiden tähden kirja Venäjästä ilman fobiaa on viivästynyt luvattoman paljon. Yritys on nyt kova, koska torstai ja perjantai ovat tällä viikolla vapaita päiviä kirkon viranhoidosta. Silloin ennätän järjestellä kirjan asioita aamuyöstä keskiyölle. Tässä kuitenkin kirjan johdantoluvun jälkeen ensimmäinen varsinainen kappale (ei ole vielä oikoluettu). Se paljastaa paljon minun antifasistisesta aatesisällöstäni ja tähän aatesisältöön liittyvästä kokemustaustasta.

*****

Leonid Iljitš Brežnevin (ven. Леонид Ильич Брежнев) aikaa on kutsuttu pysähtyneisyyden kaudeksi. Hän toimi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuodet 1966–1982. Hän ei koskaan kohonnut johtajaksi, jäi pelkäksi ”sihteeriksi”. Proletariaatin vallankumous ja kommunismi oli edennyt niin pitkälle. Arkielämän vapaus koettiin tähän aikaan työläisten parissa aivan myönteiseksi. Kaupoissa oli ruokaa. Työläinen sai mennä ruokataulolla omille asioilleen ja palata takaisin töihin. Eipä ihme, että tämä sihteeri on arvioitu yhä uusissa mielipidemittauksissa hyvin rakkaaksi. Brežnevin sisäpiiri päätti lähettää neuvostojoukot Afganistaniin. Liennytys päättyi. Carterin ja Reaganin aika tuntui Neuvostoliitossa Kylmänä sotana. Ulkopoliittisen tunnelman saattoi tiedostaa, vaikka kansalaiset olivat muutoin uutispimennossa. Kylmä sota oli tullut jo käsitteenä käyttöön.

KGB-mies Juri Vladimirovitš Andropov (ven. Юрий Владимирович Андропов) oli vain kaksi vuotta NKP:n johdossa, mutta tuo aika tuntui kaikkialla vapauden murenemisena. Valvonta kiristyi. Edes työläisten ruokatauot eivät olleet enää vapaita. Kadulla pysäytettiin ja tarkistettiin dokumentit, jos työläinen erehtyi ruokatauolla ulos. Pahin kommunismin vastainen rikos oli kuitenkin usko Jumalaan. Nuorten piti tehdä valinta: Uskotko Jumalaan vai Komsomoliin? Jos kesäleiriläinen katsahti sisään vanhaan kirkkoon, mikäli sellaisia ei ollut tuhottu, tästä syntyi valtava kuulustelu. Nuori sai rangaistuksen. Hänet lähetettiin pois leiriltä. Julisteet ja iskulauseet opettivat Leninin ikuisuutta: Ленин жил, Ленин жив, Ленин будет жить, ”Lenin eli, Lenin elää, Lenin tulee elämään”. Hyvä kommunisti ei saanut myöskään tehdä avioeroa. Sekin johti rangaistuksiin ja kovaan puhutteluun. Вперёд, к победе коммунизма! (Voitto kommunismille!).

Pioneeri-leireillä (Пионерская; Всесоюзная пионерская организация имени В. И. И. Ленина Ленина) oli terve kasvatus. Kommunismi oli juuri maailman nuoria varten. Kommunismi rakensi hyvän nuoruuden: Коммунизм – это молодость мира и его возводить молодым. Aamulla herätyksen jälkeen 7-14 vuotta vanhat lapset, jotka olivat jaettu iän mukaan eri ryhmiin, suorittivat aamuvoimistelut. Leirin johtaja kertoi päivän ohjelmasta ja kertasi menneen päivän tapahtumista. Tämän jälkeen lapset marssivat tahdissa ruokailemaan. Raittiit ja kasvattavat laulut kajahtivat tervemielisiltä pioneereilta. On vaikea kuvitella mitään kauniimpaa kuin näiden pioneerien upea laulu:

Взвейтесь кострами, синие ночи! Nouskoon tuli, sininen yö!
Мы пионеры - дети рабочих. Me pioneerit, työläisten lapset.
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Радостным шагом с песней веселой Iloisesti marssien laulaen hauskaa laulua
Мы выступаем за комсомолом. Me tulemme komsomol-nuoriksi
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Грянем мы дружно песнь удалую Me kajautamme yhdessä railakkaan laulun
За пионеров семью мировую, Pioneerit maailmanlaajuisesta perheestä
Будем примером борьбы и трудов. Olemme esimerkkeinä taisteluissa ja töissä
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”

Мы поднимаем алое знамя. Me nostamme punalipun
Дети рабочих, смело за нами! Työläisten lapset, rohkeasti meidän
puolestamme!
Близится эра светлых годов. Lähestyköön valoisten vuosien ajat
Клич пионера: "Всегда будь готов!" Pioneerien huuto: ”Aina olemme valmiit!”


Railakas laulu ja tahdikas marssi veivät aterialle, jonka jälkeen lapsilla oli hiukan vapaata. Lasten tuli siivota huolellisesti leirialue. Lapset menivät myös päivälliselle ryhdikkäästi marssin tahdissa. Sen ajan Neuvostoliitossa ei harjoitettu mitään paheita: ei juotu viinaa eikä harjoitettu seksiä. Sitä eivät tehneet edes aikuiset, saati nuoret. Kommunismin tuhoutuminen merkitsi myös moraalin tuhoutumista! Sellaiset paheet kuuluivat Neuvostoliitossa vain rikkaalle eliitille sekä heidän ulkomaisille valtiovierailleen. Ahkeruus oli tärkeäämpi kuin nautinnot, kansainvälistä työväenpäivää toukokuussa sopi odottaa, kun ensin ahkeroi rauhan ja työn hyväksi: Мир, Труд, Май. Kansa oppi sen viisauden, mikä on elämässä tärkeintä. Katujen ja rakennusten julisteet antoivat kunnian Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle: Слава кпсс! Neuvostokansalainen sai tuntea itsensä osaksi maailmanlaajuista mullistusta: Проле-тарии всех стран, соединяйтесь, Kaikki maailman proletaarit, yhtykää!

Neuvostoliitto ei tarkoittanut ihmisten tasa-arvoisuutta, vaan ainoastaan köyhät olivat keskenään tasa-arvoisia niin kuin köyhät ovat keskenään tasa-arvoisia myös 2000-luvun Suomessa. Экономика должна быть экономной , ”talouden on oltava taloudellista”; kommunistisen tasa-arvoisesti köyhät oppivat elämän viisautta suurista julisteista ja iskulauseista. Neuvostoliiton rikkaat elivät aivan omaa elämäänsä. Heidän lapsensa eivät käyneet tavallisen väen lasten kanssa samaa koulua. Tehtaanjohtajien ja poliitikkojen lapset saivat erityiskouluolot. Nämä ostivat myös ulkomaisia tuotteita, joista tavallinen köyhä väestö ei tietänyt mitään. Neuvostoarmeijan suuret johtajat määräsivät väärennettäväksi kirjanpitoa, jotta armeijan käyttöön tarkoitetut tavarat sai merkitä tuhoutuneeksi, mutta nämä tavarat siirtyivät johtajien omiin koteihin ja huviloihin. Muutamat toisinajattelijat kirjoittivat ongelmista, mutta nämä joutuivat vankilaan. Tämä ei ollut suinkaan Stalinin aikaa, jolloin saattoi joutua kuolemaan, vaikka ei olisi mitään kirjoittanutkaan. Mielipiteen vapautta ei ollut ennen kuin Gorbatšov tuli valtaan.
Neuvostoliittolainen oli oikeasti köyhä. Neuvostoliiton sortuminen ei tehnyt häntä köyhäksi, vaan hän oli köyhä jo ennen sortumista. Valtaosa väestöstä ei voinut ostaa koskaan autoa perheelleen. Jos auton arveli ostavansa jotenkin ansaituilla varoilla, autoa piti odottaa useita vuosia. Tällöin autovalikoimaan kuului kolme eri merkkiä: Mosse (Moskvitš; Москвич), Žiguli (Жигули; joka tunnetaan kapitalistimarkkinoinnissa nimellä Lada) ja Запорожец (Zaporozhets), joka tunnetaan lähinnä vammaisille sopivana pikkuautona. Se oli kuitenkin kokonaisten perheiden käytössä. Näitä autoja näkee yhä Venäjän katukuvassa. Neuvostolaatu kestää. Kansa ei saanut ostaa Volgaa: se kuului puoluejohdolle ja takseille.

Konstantin Ustinovitš Tšernenko (ven. Константин Устинович Черненко) oli vain muutamat vanhuutensa päivät NKP:n pääsihteeri, kunnes kuoli (10.3.1985). Antifasistinen meikäläinen sai jo vihdoin omakohtaisia kokemuksia Neuvostoliitosta mm. Leningradista ja Petroskoista, kun NKP:n pääsihteerinä toimi Mihail Sergejevitš Gorbatšov (ven. Михаил Сергеевич Горбачёв). Hänen kautensa kesti 1985–1991. Tämän jälkeen en ole ollut riippuvainen toisten kokemuksista, kun kerron Neuvostoliiton ja Venäjän ihanuutta ilman fobioita.

Moskovan tuntumassa Gagarinin kaupungissa oli kaupunki kaupungissa, tällä kertaa avoin sotilaskaupunki. Jotkut toiset sotilaskaupunkiosat olivat sitä vastoin suljettuja. Täällä ei ollut kuitenkaan aitoja, vain pelkkiä sotilasrakennuksia. Toki sotilaiden työalueet olivat suljetut. Kouluopetuksessa ei käsitelty lainkaan Stalinia. Stalinista vaiettiin 70- ja 80- luvuilla lasten kouluopetuksessa. Hänet tiedettiin eläneen, mutta hänestä ei kerrottu hyvää eikä pahaa. Kouluissa ei kerrottu myöskään mitään Suomea vastaan käydystä sodasta. Akateemikot ovat asia erikseen, mutta tavallinen kouluopetus ei kertonut Neuvostoliiton sodasta Suomea vastaan. Hitleriä vastaan käyty sota opettiin toki voitoksi fasisteista. Ensimmäistä kertaa Suomea vastaan käyty sota kerrottiin tavalliselle koko kansalle sekä koulu- ja opiskelijanuoren kuultavaksi Mihail Gorbatšovin aikana. Silloin neuvostoliittolaiset sanomalehdet kirjoittivat, että Neuvostoliitto meni sotaan Suomea vastaan ja yritti saada Suomen itselleen, mutta Suomi ei tehnyt mitään pahaa. Suomi-kuva oli jopa idealistisen kaunis. Sanomalehtikuvien perusteella suomalaiset olivat ystävällisiä ihmisiä, jotka odottivat vain, että neuvostoliittolaiset joisivat ja juhlisivat heidän kanssaan. Koko sodan olemassaolo oli monelle keski-Venäjällä asuneelle venäläiselle nuoremmalle ihmiselle täysi yllätys. Petroskoissa jututtamani kaksi nuorta opiskelijatyttöä ilmoittivat suurimmaksi unelmakseen avioitua suomalaisen miehen kanssa. Suomi ja suomalaiset olivat mitä kauneinta, kun paljon muuta ei ollut tietoa.

Gorbatšov ilmoitti televisiossa, että nyt Neuvostoliitto on vapaa maa. Ihmiset saavat mennä ja matkustaa. Nuoret tytöt ja pojat hyppivät aivan kirjaimellisesti ilmaan, että nyt saa matkustaa, vaikka he eivät pahemmin tietäneet, mitä matkustaminen edes tarkoittaa. Vanhemmat ihmiset olivat tylyjä ja ihmettelivät, miksi Neuvostoliitosta pitäisi matkustaa muuhun maailmaan. Tämä aika oli vapaata aikaa, mutta kaupat olivat ankean tyhjät. Leipää sai jonottaa kuusi tuntia. Beriozka (Березка) –kaupasta saattoi ostaa toki ruokaa, mutta valtiolliset kaupat olivat tyhjiä. Turistikaupassa kelpaksi rahaksi vain dollarit. Neuvokas neuvostohenkilö löysi dollareita, jos möi militaarikaupasta 3 ruplalla ostamiaan sotilaskelloja (командирские часы) dollareita maksaville italialaisille. Suomalaiset ostivat vodkaa ja amerikkalaiset matruska-nukkeja. Katujen varsille tuli laittomat rahanvaihtajat. Nämä vaihtoivat saadut dollarit rupliksi. Kapitalismi alkoi syntyä Neuvostoliittoon.

Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Nikolajevitš Jeltsin (ven. Борис Николаевич Ельцин; 1991–1999) merkitsi neuvostoihmisille yksityisten kauppojen ilmaantumista. Valtiolliset kaupat jatkoivat olemassaoloaan, mutta näiden hyllyt jatkoivat ammottavaa tyhjyyttään, mihin jo Gorbatšovin aikana oli opittu. Sittemmin näissäkin kaupoissa otettiin dollarit käyttöön, kunnes ue. –merkintä korvasi dollariin perustuvan hinnoittelun. Yksityisissä kaupoissa oli mahdollista ostaa vain dollareissa. Pahimman kriisin aikana banaanin ostaminen herätti kateutta ja pahaa huutelua, etenkin jos erehtyi laittaa kapitalistibanaanit läpinäkyvään muovipussiin. Neuvostoaikana ei ollut farkkuja, ihmisillä ei ollut edes oikeuksia käyttää sellaisia kapitalistisia vaatteita. Neuvostoliiton aikana oli vain pari sanomalehteä, vain rajallista neuvostomusiikkia saattoi kuunnella, television ohjelmatarjonta oli suppea. Nyt tarjonta täyttyi ulkomaisilla tuotteilla.

Minä olen sellainen antifasisti, että en murehdi Neuvostoliiton ja kommunismiksi väitetyn ideologisen totalitarismin sortumista. Iloni ei tarkoita kuitenkaan kaiken muuttamista pahaksi, jos jotakin tiedän tapahtuneen Neuvostoliitossa kommunistisen ideologian perusteella. Neuvostoliitto tuhoutui omaan mahdottomuuteensa. Valheelle rakennetut viisivuotissuunnitelmat ja niiden valheelle rakennetut valvontaraportit eivät voi pitää loppujen lopuksi enää koko järjestelmää hengissä, jos suunnitelmien laadinnasta puuttuu kansalaisten, kuluttajien, kysyntään perustuva ohjausjärjestelmä. Tämä ohjausjärjestelmä syntyy vain hinnan ja kysynnän vuorovaikutuksessa, jos kuluttajalla on riittävä vapaus valita ostamisen ja tuotteitten välillä. Neuvostoliitto tuhoutui kommunistisen talousjärjestelmän mahdottomuuteen.