sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Hiljaa, kovaa, vaiti vai äänekkäästi?

Pääsiäispäivän saarnassani Pohjassa Pyhän Marian kirkossa (Raasepori) mietin tänä aamuna pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalle menneiden naisten järkytystä ja vaikenemista. Naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. Meidän Raamattumme vanhin evankeliumi – Markuksen evankeliumi – päättyi hyvin lyhyesti ennen kuin munkit pistivät siihen lisää jakeita joskus 300-luvulla jKr.: Evankeliumin viimeiset sanat ovat tarkasti ottaen: ”Ekstaasissa he eivät sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät”, Mark. 16:8b.

Liian usein kristillisissä kirkoissa vaadimme itseltämme ja toisiltamme sellaista tunnemaailmaa uskon hyväksi, jota pääsiäisaamun naisetkaan eivät saavuttaneet.

Italian suuren tragedian tähden- ainakin 293 kuolleen ja lähes 40 000 kodittoman katastrofin jälkeen - Roomalaiskatolisen kirkon paavi Benedictus XVI – Joseph Ratzinger – lausui varhain tänään aamuyöstä messussa Pyhän Pietarin Basilicassa naisten hämmennyksestä. Hänen mukaansa pääsiäinen opettaa nousemaan oman aikamme hämmennyksestä Kristuksen ja kirkon opetusten seuraajaksi. Raamattu alkaa luomiskertomuksella, jossa Jumalan sana ja valo muuttavat kaaoksen kosmokseksi, jos luomiskertomusta luemme hepreaksi tai kreikaksi. Paavi kertoi varhain aamuyöstä Pyhän Pietarin Basilicassa, että Jeesuksen aikaan monet hänen seuraajistaan olivat sekavia, keskellä ristiriitaisia viestejä, he eivät tienneet, mihin suuntaan kääntyä. Meidän aikamme ihmiset tahtovat piiloutua, vaikka todellisuudessa ovat sekavia. Liian tiukka ehdottomuus ja ankaruus ovat piilopaikkoja, jos ei tiedä, mihin suuntaan pitäisi kääntyä.

Ihmisenä olemiseen kuuluu epävarmuus. Kristittynä on kestettävä tätä olemisen hämmennystä, ihan kaikkeen ei tule hyvää onnellista lopputulosta. Elämme maailmassa, jossa ristiriitaisia tunteita ja viestejä tulee ulkoa ja sisästä, mutta elämän on jatkuttava. Hämmentynyttä ei saa tuomita liian ankarasti. Monta kertaa olemme hiljaa, vaikka olisi pitänyt puhua; olemme ehkä puhuneet varsin heikosti, vaikka olisi pitänyt olla vaiti; olemme ehkä puuhastelleet kovasti, vaikka olisi pitänyt jättää tekemiset tekemättä; tai olemme olleet saamattomia, vaikka olisi pitänyt tehdä. Kristitty ei ole suinkaan aina ja väistämättä parempi ja vahvempi julistuksessaan kuin pääsiäishaudan naiset, jotka eivät saaneet sanotuksi tyhjästä haudasta, koska tienneet järkytyksestä vapisten, mitä sopii ajatella.

Loppujen lopuksi tyhjä hautakin tuli kerrottua. Jumalan työ ei jäänyt kesken eikä epäonnistunut naisten hämmennyksen tähden. Jopa pyhistä pyhimmän tapahtumassa, pelastushistorian suurimmassa hetkessä, mykistävä hämmennys tuli ihmismieleen. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla armahtavainen itseämme ja toisiamme kohtaan, sillä Jumala tekee toki työtänsä, vaikka emme aina osaa valita sanoja, olemme sopimattomalla hetkellä hiljaa ja puhumme heikosti, vaikka olisi pitänyt pitää suu kiinni. Jumalan työ ei ole onneksi ihan täysin sanansaattajiensa varassa.

Valtaosa saarnoistani ovat tässä: http://personal.inet.fi/business/molari/saarnat.htm
Tämän pääsiäisen saarna on tässä linkissä: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/saarnat7.html#PAASIAINEN