lauantai 16. toukokuuta 2009

ужасная судьба матери и её сына

Olen aidosti tyytymätön ulkoministerimme Alexander Stubbin toimintaan lapsikaappauksen hyväksynnässä Venäjän Federaation alueella. Yksityiset ihmiset tekevät hulluja virheitä ja laittomuuksia, mutta diplomaattikunnan rikoksia ei saa hyväksyä ja suosia. Tämä kritiikkini ei kohdistu itse Kokoomus-puoluetta vastaan sinänsä, eikä puolueen jäseniä tai äänestäjiä vastaan, vaan Stubbin epäinhimilliseen menettelyyn Anton Salosen kaappauksen yhteydessä. Minun oma poikani on melkein saman ikäinen kuin Anton, joten ymmärrän hyvin pojan ja äidin keskinäisen merkittävyyden. Siinä ei tarvitse katsoa edes psykologian kirjoja, jotta ymmärtää, ettei lasta saa väkivaltaisesti viedä äidiltä. Menetelmien on oltava toiset, jos asioille on oikeudelliset perusteet.

Kaksoiskansalaisuus on mahdollisuus

Vuoden 2002 lopussa Suomen Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen uudeksi kansalaisuuslaiksi. Presidentti Halonen vahvisti allekirjoituksellaan lain 16. päivänä toukokuuta 2003. Laki tuli voimaan 1. kesäkuuta 2003. Suomessa syntynyt lapsi ei menetä Suomen kansalaisuutta, toisin kuin monet kirjoittajat väittävät ja spekuloivat netissä, kun lapsi saa Venäjän kansalaisuuden tms. Myöskään Suomessa syntyneen lapsen Venäjän kansalaisuus ei ole mitenkään sekundaarinen, alisteinen tai vähempi arvoinen, johonkin muuhun verrattuna. Venäjän federaation kansalaisuuslaki tuntee kaksoiskansalaisuuden, itse asiassa Venäjän lainsäädäntö on ollut moderni ja ajanmukainen jo ennen kuin Suomi sai vastaavan lainsäädännön. Laissa Venäjän kansalaisuudesta (jonka nykyinen versio on annettu 19.5.2002: Закон о гражданстве Российской Федерации. Федеральный закон. Собрание законодательства Российской Федерации, 2002. № 22, ст. 2031.) säädetään pykälässä 6, että Venäjän kansalaisella voi olla myös toisen maan kansalaisuus, vaikkakin Venäjän federaatio käsittää henkilön aina oman maansa kansalaiseksi.

Pykälässä 12 säädetään Venäjän kansalaisuuden saamisesta, jotta lapsi saa Venäjän kansalaisuuden, jos molemmat vanhemmat ovat Venäjän kansalaisia. Tällöin ei ole merkitystä, missä maassa lapsi syntyy. Pykälässä 14 säädetään, että lapsi voi saada myös Venäjän kansalaisuuden, jos vain toinen vanhemmista on Venäjän kansalainen, vaikka lapsi olisi syntynyt toisessa valtiossa (esim. Suomessa). Tuolloin täytyy saada suostumus siltä vanhemmalta, joka ei ole Venäjän kansalainen. Tämä kohta ei ole nyt hoidettu huoltajuusriidan tähden asianmukaisesti Suomen diplomaatin toimittamassa salakuljetustapauksessa.

Чему нас научила эта ужасная судьба матери и её сына? Теперь мы поняли, что как только рождается ребёнок надо оформлять ему российское гражданство, не надо стесняться, двойное гражданство никогда не помешает.

Suomessa syntyneen venäläisen vanhemman ja suomalaisen puolison lapsi saa Suomen kansalaisuuden automaattisesti, mutta lapsi voi saada myös Venäjän kansalaisuuden, jos lapsen vanhemmat kääntyvät Venäjän konsulaatin puoleen ja toimittavat vaadittavat paperit. Venäjän konsulaatti antaa lapsesta merkinnän Venäjän kansalaisen passiin sekä asiaa koskevan asiapaperin, joka täytyy lapsen vanhempien vielä Venäjän federaation OVIR:n toimistoon, jossa kerrotaan useita vaadittavia lisätoimenpiteitä Suomessa syntyneen lapsen rekisteröimiseksi Venäjän federaation kansalaiseksi. Kaksoiskansalaisuuden saamisessa voi kulua hyvinkin useita kuukausia. Balahnassa oikeus epäsi tämän venäläisen äidin pienen Anton-pojan Venäjän kansalaisuuden rekisteröinnin vuoden 2008 puolella, mutta teki sen itse asiassa ”virheellisesti” väitteellä, ettei Suomen ja Venäjän välillä ole sopimusta kaksoiskansalaisuudesta (что в 2008 году суд Балахны лишил мальчика российского гражданства на том основании, что между Россией и Финляндией нет договора о двойном гражданстве.). Todellisuudessa sekä Venäjä että Suomi tuntevat kaksoiskansalaisuuden – ja kaksoiskansalaisuuden mukaisesti jo tuhannet ihmiset ovat saanet elää vuosikaudet!

Sergei Lavrovin protestointi Stubbille Suomen ja Venäjän diplomaattisten suhteiden hengen vastaisista toimista, jotka Suomen suurlähetystö nyt järjesti, on vähintäänkin aiheellinen. Erityisesti Venäjän suurlähetystö on vaatinut selvitystä, miten on mahdollista, että Suomen suurlähetystö on mukana tällaisessa oman käden toiminnassa. ”Tällaiset toimet eivät jää nyt ilman seuraamuksia” (Такие действия не могут остаться без последствий».).

Lapsen rekisteröinti Venäjällä

Kansan suussa ja toimittajien kirjoituksissa kansalaisuus ja OVIR:lla tapahtuva rekisteröinti sekoittuvat usein. On totta, että taas kerran venäläinen äiti toimi tyhmästi eikä hankkinut kansalaisuutta jo välittömästi lapsen syntymän yhteydessä. Se olisi tärkeää lapsen ja äidin oikeuksien turvaamiselle Stubbin bandiittijoukkoja vastaan. Olen sanonut lukuisille venäläisille äideille, että hoitakaa asianne kunnolla lastenne ja itsenne oikeusturvan kannalta. Liian monet äidit pelkäävät, että poika voi joutua Venäjän armeijaan, jos sille haetaan Venäjän kansalaisuus. Pelko on typerä eikä perustu asianmukaiseen tietoon. Armeijan suhteen on monia erilaisia mahdollisuuksia.

Suomen bandiittijoukot löivät nyrkillä vasten äidin kasvoja heti äitienpäivän kunniaksi. Ilmaiseeko tämä sovinistista ajattelua Stubbin joukoissa vai onko tämä vain nationalistista kiihkoilua Ulkoministeriössämme? Aina on yksi varma asia lapsella: äiti. Isästä voidaan spekuloida.

Loppujen lopuksi lapsi sai kansalaisuuden, vaikka äidillä oli ongelmia kotikylässään Venäjällä. Nuo ongelmat ovat hyvin tunnettuja, eivätkä varsinaisesti koske enää itse kansalaisuuden olemassaoloa, vaan asian rekisteröintiprosessia, joka on itselleni hyvin tuttu juttu: http://www.datsha.com/uutiset/220703.shtml

Oikeusjuttu lapsen oikeuksista, isän ja äidin suhteista, velvollisuuksista ja oikeuksista tapahtu toisaalla. Se ei synny kansan huutaessa äänensä kuuluviin. Se ei tapahdu myöskään bandiittiryhmän tehdessä hyökkäyksiä äitien kotiin ja viedessään heidän lapsensa toiseen maahan. Se ei tapahdu myöskään tallaisen blogikirjoituksen avulla. Vierasmaalaisen bandiittiryhmän väkivaltainen hyökkäys äitiä vastaan ja lapsen ryöstö äidiltä on mitä primitiivisin ja brutaalin toimi, jota ei voi puolustella millään isän oikeudella – ei edes juridisella, jos sellaista olisi. Valitettavasti Alexander Stubb kaikesta huolimatta puolusteli tapahtunutta ilman pientäkään häpeän häivähdystä. Tämä herättää epäilyjä…

Lapsen katastrofi

Tilannetta pitäisi katsoa lapsen sydämellä ja silmin! Äiti alistettiin ja pieni lapsi vietiin äidiltä kummalliseen Ladaan, jossa oli tummat lasit ja outoja ihmisiä, vanha isä ei puhu sanaakaan ymmärrettävästi poikansa kanssa, jonka kanssa hän ei ole ylipäätänsä koskaan elänyt. Sitten lapsi pistetään auton tavaratilaan ja toimitetaan rajan yli. Melkoisen järkyttävä kokemus pienelle lapselle!!!

Tapahtumasta pitäisi keskustella lapsen silmin, mutta Stubb haluaa nyt rakentaa uraansa ja mainettaan toimintakykyisenä miehenä. Tällä kertaa oma into petti ulkoministerimme ja perustuvat ihmisyyteen liittyvät eettiset perusteet sortuivat.

Toimiko Simo Pietiläinen yksin?


Tapasin konsuli Simo Pietiläisen esimerkiksi 15.6.2007 Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa. Tuo tapaus oli hyvin mieleenpainuva, koska Simo kertoi oikeusoppineena suuria. Hänen mukaansa hän ei ota edes lakikirjaa esiin oikeusoppineena, vaan tunnustelee asiansa sydämellään. Mikä pisti Simon sydämen nyt sekaisin?

Yrityslainsäädäntöä selvittäessään Simo näki silloin suurimmaksi ongelmaksi suomalaisten merkillisen tavan omavaltaisuuteen tehdä suullisia sopimuksia Venäjällä: “Miksi yrittäjät pistävät nimensä sopimuksiin, kun eivät osaa lukea venäjää?” “Onko bisneksen kiihko niin suuri ettei ennätä miettiä?”. Konsuli Pietiläisen mukaan useimmissa syntyneissä ongelmatapauksissa suomalaiset ovat tahtoneet pettää venäläistä osapuolta. “Molemmilla oli vilpillinen mieli, molemmilla ketunhäntä kainalossa, suullinen sopimus ja pätemättömyysperusteet ovat jo erilaiset”. Nyt Pietiläinen näyttää oppineen suomalaisten pahat tavat omaksi toimintatavakseen. Esitelmän jälkeen jatkoimme samaa matkaa hissillä alakertaan: ehkäpä Containershipsin johto tahtoisi tietää, mitä konsuli tavaili tuossa hetkesä asioiden ”viattomuudesta” mainitun asian hoidossa?

Kysymykseni kuuluu: kun/jos Olli Perheentuvan, Simo Pietiläisen ja A. Stubbin sähköposti- ja puhelinliikenne tarkistetaan tai hakkeroidaan menneen viikon ajalta, jolloin Paavo Salonen oleskeli luvattomasti Venäjän Federaation alueella konsulaatin tiloissa ja konsulaatissa suunniteltiin operaatiota Antonin kaappaamiseksi Venäjän kansalaiselta Venäjän maaperällä, paljastuuko, että Pietiläinen ei toiminut ilman saamaansa hyväksyntää? Kysehän on varmasti siitä, ettei tuo toimenpide ollut satunnainen päähänpisto, vaan suunniteltu ja järjestelty pitemmällä ajalla. Sitä oli toteuttamassa useampi henkilö niin kuin ulkoiset puitteet jo paljastavat. Tämä merkitsee, että asioista on pitänyt sopia etukäteen.

Väitän, että suunnitelmalla oli Suomen ulkoministerin hyväksyntä jo etukäteen – ei vasta nyt jälkikäteen. Väitän, että Pietarista on oltu yhteydessä ulkoministeriimme tämän viikon aikana. Tulee mieleen Suomen hiihtomaajoukkueen doping-käry, joka alkoi vähitellen paljastua yhä laajemmaksi, kun suut avautuivat ja dokumentit saatiin julkisiksi. Milloin Perheentupa ja Stubb tekevät omat johtopäätöksensä mahdollisuuksiinsa toimia enää Suomen ulkoministeriön palveluksessa?

Toivon, että Perheentupa ja Stubb osoittavat väitteeni vääräksi, sillä eihän meikäläinen voi mitään varmaa todistaa, vaan vain spekuloida olettamuksilla.