sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kasvotusten

Monet nimettömät nimimerkit luovat pahamielistä mielikuvaa meikäläisestä. He voivat vastuuntunnottamasti kirjoittaa mitä tahansa valhetta. He voivat kehitellä merkillisiä ajatuskuvioita, mutta eivät tarvitse kantaa vastuuta sanomisistaan. Niin moni ajattelee, että hän vapautuu ajattelemisen ja sanomisen vastuusta, kun hän piiloutuu nimimerkin taakse.

Minä olen valinnut jo hyvin kauan sitten toisen linjan. Lähtökohtaisesti en toimi nimimerkin varassa, vaan omalla nimellä. Olen minä aina ja kaikkialla, koska haluan ottaa vastuun sanottavasta ja uskallan kohdata myös vastapuolen jokaisessa tilanteessa.

Nimerkit voivat valitettavasti provosoida meikäläistäkin ylilyönteihin, vaikka heidän itsensä ei tarvitse kantaa vastuuta sanottavastaan. En luovu ihmisyydestä omalla nimellä kirjoittaessani. Oma nimi ei tarkoita jumaloidun oman minuuden vaatimusta, mutta toki edellyttää suomalaisilta melkoista sivistystasoa, joka saattaa olla yhä edelleen liian haastava monille. Hyvään sivistykseen kuuluu ymmärrys ihmisenä olemista kohtaan.

En ole pelännyt koskaan kohdata ihmistä eri tilanteissa. Malmin seurakunnassa sain usein toimitettavaksi hautajaisia, joissa äiti ja isä olivat menettäneet pienen vauvan. Työtoverit kai katsoivat, että uskallan kohdata myös vaikean tilanteen. Bensa-asemalla työskennellessä jouduin silmätysten varkaiden kanssa ja huomasin suureksi vahvuudeksi pelottoman rohkeuteni kohdata heidät, koska sillä tavoin saatoin kukistaa aina myös väkivaltaiset uhkailijat. Lehtimiehenä toimiessani menin ihan kenen tahansa luo ja havaitsin ihmiset ihmisiksi. Nyt olen tavannut esimerkiksi Nashi-nuoria ja Yövartio-liikkeen tärkeitä persoonia, mutta vain ihmisen kohdatessa ihminen voi syntyä täydempi kuva kuin pelkästään tyytyessä anonyymiin fantasiaan nettimaailman valheellisuudessa.

Jos jollakin on voimakkaita mielikuvia meikäläisestä, on paras kohdata minut kasvotusten omalla nimellä. Minä en ole tähän saakka pelännyt kohdata ketään kasvotusten. Ääriliikkeitä kannattavien pelkureiden luonne on aina sama: he potkivat, jos mahdollista yhdessä ja näkymättömissä, mutta kahdenkesken he ovat surkeita pelkureita. Sanalla sanoen he ovat ryhmäsieluja, jotka ovat sopivia totalitarismin kannattajiksi, mutta itsenäiseen ajatteluun he eivät kykene pelkonsa tähden. Totuus syntyy, kun ei häpeä omia kasvoja, ja kohtaa toisen ihmisen kasvotusten.

Pyhän Marian kirkon äitienpäiväsaarna on tässä: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/saarnat7.html#AITI