maanantai 18. toukokuuta 2009

Maahanmuuttajaäidit tarvitsevat kunnioitusta

Olemme jälleen kerran kuulleet järkyttävästä kohtalosta, miten maahanmuuttajaäiti on osaton, jos hän joutuu ongelmiin suomalaisen miehen kanssa Suomessa. YouTubessa on useita koskettavia puhelinhaastatteluja, joissa äiti kertoo kohtalostaan. Hänen tavallinen osallistuminen Moskovan patriarkan alaiseen ortodoksiseen kirkkoon leimataan Suomessa lahkolaisuudeksi, vaikka tuo kirkkokunta on suurempi kuin Suomen luterilainen kirkko ja vaikka tuo kirkkokunta on yhtä samaa kristikuntaa luterilaisten, katolisten ja anglikaanien kanssa! Itse asiassa olen pappina pikemmin iloinen sitä, että äiti on uskovainen äiti, sen sijaan että äiti olisi pakana, joka ei tahdo kuunnella Jumalan sanaa, rukoilla ja osallistua jumalanpalveluksiin!

Jo vuoden 2008 lopulla on tullut julki internetissä äidin kauhea kohtalo väkivallan uhrina. Äiti kirjoitti silloin kaksi kirjettä. Tämä ei ole edes ainut järkyttävä tapaus. Viime syksyllä sain parikin puhelinsoittoa vastaavasta toisesta tapauksesta, vaikka siihen ei liittynyt lasta ongelmien uhrina: iäkkäämpi venäläinen nainen soitti puhelimella minut apuun, koska suomalainen mies hakkasi häntä sairaalakuntoon, mutta poliisi ei tutkinut pahoinpitelyjä lääkärintodistustenkaan jälkeen. Vaimo ei uskaltanut ottaa avioeroa, vaikka mies pahoinpiteli ja varasti häneltä, koska avioeron jälkeen vaimo ei saisi enää jatka Suomessa työssä, vaan menettäisi oleskeluluvan. Tällöin hän joutuisi palaamaan Venäjälle, jossa ei ollut enää kuitenkaan mitään asuntoa, työtä tai suhteita.

En ole ihannemies, mutta suomalaisena miehenä haluan tukea vaimoni venäläistä identiteettiä ja oikeutta kuulua ortodoksiseen kirkkoon. Olen ollut alusta alkaen toimelias, jotta poikamme saa Venäjän kansalaisuuden Suomen kansalaisuuden ohessa. Mielestäni terve suomalainen mies ei varasta maahanmuuttajavaimoltaan eikä riistä hänen identiteettiään tai kansalaisuuttaan.

Miksi liian harvat venäläiset äidit vaativat Suomessa syntyville pojilleen Venäjän kansalaisuutta? He ovat mahdollisesti avioituneet patologisesti russofobisen suomalaisen miehen kanssa, joka ei voi hyväksyä Venäjän kansalaisuutta. Miehellä on identiteettiongelma, jonka tähden pojan Venäjän kansalaisuus tuntuu uhkalta. Tuossa tilanteessa äidit ovat alistuneet.

Liian monet äidit ovat myös tietämättömiä huonon sivistyksensä tähden. Olen opastanut muutamia venäläisiä äitejä tiedostamaan oikeutensa ja toimimaan käytännössä lapsensa kansalaisuuden saamiseksi. Se tarkoittaa Suomessa syntymätodistusta, sen virallista käännöstä ja leimaa sekä isän kanssa käyntiä Venäjän suurlähetystössä Suomessa. Byrokratia on hyvin niukka, mutta hyöty sitä suurempi!

Monet tuttava naiset pelkäävät, että pojat joutuvat Venäjän armeijaan, mutta sekin pelko on liioiteltu. Tyttöjen kohdallahan nämä mainitut pelot eivät yleensä häiritse samalla tavalla kansalaisuuskysymyksen järjestelyjä. Venäjän armeijassa on todellisuudessa tarjolla monipuolisia mielenkiintoisiakin tehtäviä, myös muita vaihtoehtoja on kuin lähteä armeijaan. Jos käy Suomessa varusmiespalvelun, tuskin tulee kutsua Venäjän armeijaan, mutta olen vakuuttunut siitä, ettei Suomessa syntyneen Suomen kansalaisen pidä Venäjän kansalaisuutta hävetä, sillä Venäjän armeijassa voi kohdata iloisia yllätyksiä: Блестящие, Брат мой десантник, mutta saa leikkiä myös miehisiä leikkejä: http://www.youtube.com/watch?v=0rAHrHd2lcw&NR=1 (Александр Буйнов - ВДВ)

Чему нас научила эта ужасная судьба матери и её сына? Теперь мы поняли, что как только рождается ребёнок надо оформлять ему российское гражданство, не надо стесняться, двойное гражданство никогда не помешает.
Jo