perjantai 29. toukokuuta 2009

Onko jo Saakašvili vaihdettu uuteen agenttiin Georgiassa?

Georgiassa ei ole (vielä) vaihtunut uusi agentti presidentiksi Saakašvilin jälkeen, koska amerikkalaiset omistajat eivät ole vielä vaihtaneet Saakašvilille seuraajaa. Luultavasti he ovat jo valinneet hänet. Kun syksyllä ennustin Viron hallituksen kaatumista parissa kuukaudessa, erehdyin reilut kaksi kuukautta. Nyt Georgiassa ovat levottomuudet suosionsa menettänyttä Saakašvilia vastaan jatkuneet kuitenkin jo niin ankarina riittävän kauan, että rohkenen odottaa amerikkalaisten omistajien vaihtavan uuden agentin Georgian presidenttinukeksi jo ennen kesän päättymistä. Voi olla parhaassa tapauksessa, että tämä blogi tulee jo liian myöhään, sillä ehkä Georgiassa on jo uusi agentti, kun otaksun kirjoittavan vielä vanhasta presidentistä. Kävisi samalla tavalla kuin joitakin vuosia sitten Pietarissa, kun olin uutispimennossa Suomen politiikasta: kirjoitin juttua pääministeri Jäätteenmäestä, mutta kun jo olin laittamassa artikkelia päätoimittajalle, yllätyin sattumalta näkemääni kummaan uuteen nimeen Suomen hallituksen pääministerinä. Onko Georgiassa jo uusi agentti ”presidenttinä”?

Sunnuntaina 31.5.2009 ilmestyssä kirjassani ”Venäjästä ilman fobiaa” on käsitelty monipuolisemmin Venäjän ja Yhdysvaltojen roolia Georgian tapahtumissa sekä suomalaisille levitettyä psykologista Venäjä-vastaista propagandaa. Kirjaan olen kääntänyt 14 sivua tiivistä tekstiä Georgian toimista niin kuin Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemian professori on asian esittänyt tutkimuksessaan. Olin hämmästynyt, että hän oli ajatellut aivan samalla tavalla tapahtumista kuin minä olin tehnyt toisaalla.

A.V. Manoilo: ”Yhdysvaltojen psykologiset operaatiot Gruusian hyökkäyssodassa Etelä-Ossetiaa ja Abhasia vastaan” (Alkuperäislähde: Манойло А.В., Дипломатическая академия МИД РФ: ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ ОПЕРАЦИИ США В ВОЙНЕ ГРУЗИИ ПРОТИВ ЮЖНОЙ ОСЕТИИ И АБХАЗИИ. 2008).

Tässä on siis katkelma tekstistä, jossa diplomaattiakatemian professori arvioi amerikkalaista agenttia M. Saakašviliä muutamilla sanankäänteillä:

Me tiedämme, että Mihail Saakašvili tuli valtaan Amerikan poliittisten strategioiden tukemassa ”ruusuvallankumouksessa”, jossa hyödynnettiin amerikkalaista teknologista osaamista, psykologian vaikutusta siviiliväestöön ja amerikkalaista rahaa. Hän ryhtyi heti töihin ja alkoi pahentaa suhteita Venäjään. Saakašvili provosoi jatkuvasti poliittista vastakkainasettelua. Ei ole mitään epäselvyyttä Saakašvilista Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun osana: hänellä on agentin luonne” (Manoilo).

Agentin psykologiasta tiedetään hyvin, että ajan mittaa agentti pyrkii vapautumaan riippuvuudesta ja tahtoo rakentaa itsenäistä poliittista peliä. Tämä kehityskaari tapahtuu lähes kaikilla agenteilla, jotka ovat saaneet todellista valtaa ja rahoitusvirtoja. Saakašvili ei ole poikkeus” (Manoilo).

Ajan myöten hän alkaa uskotella, että uran lentoonlähtö oli ainoastaan hänen omia henkilökohtaisia ansioitansa, ei enää merentakaisten omistajien. Hänellä itsellään olisi erityinen persoonallisuus. Hän olisi luonnollinen johtaja, kansan rakastettu suosikki. Koska valta on tullut jo hänen käsiinsä, amerikkalaiset neuvonantajat voivat enää vain antaa ”suuret kiitokset henkilökohtaisista ansioista”. Juuri kuvattu asetelma aiheuttaa merkittäviä ongelmia tilanteen kehitykselle” (Manoilo).

Hän alkaa myös miettiä sitä, että ottaisi vallan käsiinsä koko kansakunnasta. Hänestä on tullut suuren kaliiperin poliittinen vaikuttaja, joka voi yksinkertaistaa Yhdysvaltojen poliittisen pelin sääntöjä Georgiassa” (Manoilo).

Hänestä tulee patologisesti itsevarma, joka näkee perusteluksi Yhdysvaltojen taatun tuen myös toimille, joita ei ole sovittu amerikkalaisten kanssa. Hän tietää, että Yhdysvallat toivat hänet valtaan. Sen vuoksi Yhdysvallat säilyttävät ja vahvistavat hänen henkilökohtaisen valtansa. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden taisteluihin kotimaassa kaihtamatta poliittisia murhia (esimerkiksi huonosti peitelty pääministeri Z.Žvania ja B. Patarkatsišvilin tappamiset). Yhdysvaltojen on pakko ottaa riski hänen maineestaan huolimatta, hyväksyä mahdollisuus uusista pienemmistä epämielittävistä onnettomuuksista. Näin syntyy vahinkotapahtumien ketju omistajan ja edustajan välille, jossa agentti harjoittaa ”pehmeää” painostusta ja kiristystä omistajaansa vastaan” (Manoilo).

Mitä enemmän valta keskittyy hänen käsiinsä, sitä enemmän hän alistaa kotimaansa väestöä valtaansa. Jos yhteistyömotivaatio perustuu vallan ja rahan janoon, agentti alkaa pian uskoa, että hän on saanut mestareiltaan jo kaiken, mitä on halunnut. Hän ei näe enää mitään tarvetta kulkea ”lyhyessä talutushihnassa”, josta hänen ulkomaiset isäntänsä pitävät kiinni” (Manoilo) .

Kaikki nämä muutokset ilmentävät agentin pyrkimystä päästä pois ja kirjoittaa uudestaan tyhjältä pöydältä suhteensa omistajiinsa. Itse asiassa on mahdollista laskea jopa etukäteen aika, jolloin tämä kaikki tapahtuu. Tällaiset tilanteet voivat korjautua vain, kun muodostetaan uusia agenttien ja isännän välisiä suhteita tai yhteyksiä, jotka ovat luonteeltaan yksipuolisesti riippuvaisia. Nämä yhteydet voivat olla seuraavanlaisia:
- ulkopolitiikassa: agentti provosoi ja järjestää ulkopoliittisen seikkailun, jossa taataan siviliiväestön uhreja ja jopa kansanmurha
- sisäpolitiikassa: jonkun taktisen yhdistelmän avulla nimitetään nykyiselle johtaja seuraaja ”samettivallankumouksen” avulla, joka tekee selväksi johtajalle, että hän on vain pelinappula isossa pelissä, mutta hänet voidaan helposti korvata tai uhrata pois
” (Manoilo).

Itsevarma Saakašvili työntyy poliittisiin seikkailuihin ja johtaa maata ”aivopesutekniikan” avulla melko helposti. Agentin seikkailujen jo varhaisessa vaiheessa häneltä hämärtyy kuitenkin oma vastuuntunto. Hän tuntee olevansa rankaisematon, mikä on tyypillistä psykopaatille. Hän on aloittanut jo seikkailunsa ja vahvistanut henkilökohtaista osallistumista roiskimalla viattomien siviilien verta. Hän tapaa itsensä yllättäen tilanteesta, jossa hänen osallistumisen sotarikokseen voi pelastaa vain hänen suurin asiakkaansa ja isäntänsä: Yhdysvallat” (Manoilo).

Yhdysvalloilla on mahdollisuus korvata psykologisten operaatioidensa avulla demokratian puitteissa M. Saakašvili muilla henkilöillä, jotka ovat tällä hetkellä lähellä presidenttiä. I. Okruašvili on entinen läheinen kollega Saakašvilille. Okruašvili ei juuri Saakašvilista eroa, ovat kuin klooneja jopa poliittisilta kannoiltaan. Georgiassa on vahvistunut yleinen uskomus, että Okruašvili olisi uusi johtaja Georgiassa Saakašvilin jälkeen. Tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Uusi ”samettivallankumous” pysähtyi nopeasti Yhdysvaltojen tähden. Georgian johdossa on ilmeisesti ymmärretty Washingtonin selvä vihje oikein” (Manoilo).

Poliittinen johtaja, joka tulee valtaan ”samettivallankumouksen” psykologisten tekniikoiden avulla, ei voi pysyä kauan suosion huipulla: romanttinen kuva uuden vallankumouksen ja onnellisen puolueettomuuden puhujasta romahtaa nopeasti, kun ihmisillä ei ole maksaa velkojaan uuden johtajan ulkomaisten ystävien lupauksista huolimatta. Kloonit eivät voi yleensä muuttaa mitään maan taloustilanteessa. Poliittinen populismi menettää ajan mittaa uutuutensa. Valittavat ihmiset saavat nyt osakseen äärettömiä leimoja, mikä puolestaa ärsyttää ja herättää ihmisten halveksuntaa. Tällaisten kloonien kuin Saakašvili tai Juštšenko toimintaa rajoitetaan vaihtamalla kiireesti uusi klooni paikalle, koska muuten ihmiset voivat itse päättää korvata johtaja vallankumouksellisesti. Samettivallankumouksen seurauksena tilalle astuu uusi klooni ja romanttinen kuva, joka tilapäisesti piilottaa edelliset poliittiset epäonistumiset. Klooneja on vaihdettava säännöllisin väliajoin, käytännössä rajottoman useita kertoja” (Manoilo).