maanantai 11. toukokuuta 2009

Profilointia

Googletin tänään itseäni. Oli surkuhupaisaa lukea, miten monella nettikanavalla yritettiin profiloida meikäläistä. Profiloinnit tapahtuivat ilkikurisesti, jopa vääriä tietoja viljellään, mutta ilmeisesti kirjoittajat jossakin määrin uskoivat näkemyksiinsä. Jerrold M. Post oli CIA:n johtava asiantuntija profiloinnissa vuosikaudet. Hänen teoksensa Leaders and their followers in a dangerous world oli väitöskirjassani eräs teoreettinen viitekehys. Tunnistin siinäkin paljon ongelmia, vaikka nuo ongelmat eivät olleet tutkimukseni aihe, koska teos olisi paisunut liian paksuksi, jos joka ongelmaan olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Jo nyt lukijoille näytti muodostuvan ylivoimaiseksi löytää teokseni punaista lankaa. Ammattilaisen ja anonyymin nettikirjoittajan välinen ero on kuitenkin huomattava!

Apostoli Paavali kirjoitti Ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille vastaavasta tilanteesta. ”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkiskeltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkiskelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkimaan” (1 Kor. 2:14–15).

Kun opiskelin syksyllä 2003 Pietarissa, löysin kirjakaupasta Aleksander Puškinin kootut teokset. Vanha venäläinen runous oli mahdottoman vaikeaa luettavaa. Minun piti tarkistaa sanakirjasta liki jokaisen sanan merkitys. Hänen eräs runonsa kosketti minua siinä tilanteessa. Olen vapaasti suomentanut tähän parin pientä katkelmaa kyseisestä runosta.

Autiomaassa, pimeässä vankilassa
päiväni hiljaa matelivat.
Ilman jumalaa, ilman innoitusta,
ilman kyyneleitä, ilman elämää, ilman rakkautta.
---
Jos elämä valehtelee sinulle,
älä sure, älä ole vihainen!
Siedä kauheaa päivää.
Usko: iloinen päivä tulee.


Vuosina 2002–2004 sain kuin sainkin suoritettua tutkinnon ja muita opintoja ulkoisesta ahdingostani huolimatta. Puškinin ”kristillinen” viisaus osoittautui aivan oikeaksi. Toiset ihmiset lamaantuvat, mutta toiset eivät ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Tunnen toki mielipahaa ja turhautuneisuutta, mutta en lamaannu sanan varsinaisessa merkityksessä. Uskon iloisen päivän saapuvan, vaikka elämä valehtelisi tänä päivänä minulle.

Tänään kävin noutamassa todistuksen tohtorin tutkinnosta teologisen tiedekunnan kansliasta. Havaitsen, että maisterin tutkinnon jälkeen suoritin 40 opintopistettä Uuden testamentin eksegetiikan pääaineopintoja, 20 opintopistettä Vanhan testamentin eksegetiikan sivuaineopintoja ja 42 opintopistettä Kreikan kielen ja kirjallisuuden perusopintoja (tämä jälkimmäinen historialliskielitieteellisessä tiedekunnassa). Nämä 102 opintopistettä eivät sisällä väitöskirjaa. Viimeisimmät tentit olivat Platonin Sokrateen puolustuspuheen ja kreikankieliopin tentit, Apostolisten isien kreikankielinen käännöstentti (kahdessa osassa, koska kirjoituksia oli kuitenkin niin runsaasti) ja 5. Mooseksen kirjan hepreankielinen käännöstentti. Mielestäni ihan kohtuullisesti viran ohessa, koska en ottanut missään vaiheessa virkavapautta tai apurahaa. Eikö totta? Tein käännöksiä öisin ja vapaapäivinä. Jos herää aamulla kello 4 tai menee nukkumaan vasta kello 4 aamuyöstä, ennättää paljon enemmän.

1980-luvun alkupuolelta alkaen olen nukkunut pääsääntöisesti noin 4-5 tuntia yössä, joskus toki vähemmän. Maisteritutkintoa varten opiskellessani asuin opiskelija-asuntolassa ja tällöin nukuin poikkeuksellisen paljon tavalliseen elämääni nähden. Lukiolaispoikana heräsin kello 5 juoksulenkille. Myös pappisvirassa totuin nousemaan varhain, kun lähdin juoksulenkille ennen töiden alkua. Kun juoksu jäi vähemmälle onnettomuuksien tähden, löytyi enemmän aikaa lukemiselle.

Näiden tohtoritenttien lisäksi suoritin tämän parin vuoden aikana 114,50 opintopistettä informaatioteknologian AMK-opintoja tradenomitutkintoa varten – kirkkoherran viranhoidon ohessa. Tuskin kukaan havaitsi poissaoloani seurakunnasta, koska käytin vapaa-ajan tehokkaasti. Erosin koulusta kuitenkin äskettäin 16.3.2009, koska tunsin itseni jo liian väsyneeksi. Varsinaisesti en tehnyt enää näitä informaatioteknologian AMK-opintoja lainkaan syksyllä 2008. Kun nyt katsoo taaksepäin, voi hyvin ymmärtää, miksi tunsin väsymystä: 216 opintopisteen ja väitöskirjan jälkeen, jotka tein todella kaikki öisin ja vapaapäivinä. Lisäksi kirjoitin väitöskirjan ohessa myös 400 sivua paksun, ankarasti dokumentoidun Venäjä-kirjan, joka ilmestyy toukokuun 2009 aikana. Lisäksi en väheksyisi niiden 80 talouspoliittisen julkaistun sanomalehtiartikkelin ja haastattelun kirjoittamista, jotka syntyivät tämän saman kahden vuoden aikana! Tuomiokapitulin ja Kirkon koulutuskeskuksen parin kymmenen opintopisteen johtajuustutkinnot ja jatko-opinnot (esim. Kirjo 2A ja Muutosjohtaminen) eivät ole sitä vastoin minun mielestäni opintoja lainkaan, vaikka ne vievät jossakin määrin aikaa ja niitä mitataan opintopisteillä. Nekin tuli suoritettua tänä aikana.

Jossakin määrin on pidettävä virheenä, että sanoin itseni irti IT-opinnoista 16.3.2009 sen hetkisten väsymyksen tunteiden perusteella. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että minulla oli monta samanaikaista projektia. Nyt tilanne on muuttunut yhtä äkkiä oudoksi minulle. Minulla ei ole mitään virallista opiskeluhanketta. Luultavasti kirjoitan kesälomalla jonkun noin 300 sivua paksun kirjan. Kävin jo neuvottelua asiasta erään arvovaltaisen organisaation kanssa, mutta päädyimme kuitenkin, että suomalaisen Nashi-kohun yms. tähden on parempi, etten kirjoittaisi sellaisesta aiheesta.

Tällainen kerronta harrastuksista voi tuntua joidenkin mielestä itsekehulta, mutta sen tarkoitus on vain sanoa aivan muuta: jätä murehtiminen vähemmälle ja tee oikeasti hyödyllistä, älä väheksy itseäsi vaan rohkeasti aseta itsellesi haaveita, älä pelkästään unelmoi vaan pistä töpinäksi. Todellisuudessa nuo ”suoritukseni” eivät vaadi mitään erityistä, vaan kuka tahansa pystyy vastaavaan tai enempään, jos vain lopettaa tarpeettoman murehtimisen, itsensä väheksynnän ja hyödyttömän haaveilun. Jari Sarasvuo kirjoitti joskus aivan oikein tässä edellä mainitussa mielessä, että suomalaisia vaivaa uskon puute. Uskon puutteessa ei uskalleta kurottaa mitään tavoitteellista, koska pelätään jo lähtökohtaisesti katajaan kapsahtamista. Se on uskon puutetta.

Jään miettimään, mitä tekisin nyt, kun minulla ei ole juuri mitään suurempaa hanketta vireillä. Yhtä kirjahanketta olen luvannut pitää esillä, että saisimme tehtyä teoksen Itämeren alueen informaatiosodasta. Minulla on ainakin runsas nippu hyviä artikkeleita aihetta varten, mutta suomalaiset ja virolaiset kumppanit pitäisi saada aktiiviseksi aiheessa. Hyvä uutinen on se, että minulla lähettää postia, nämä kaksi todistusta, Tuomiokapituliin nimikirjaa varten.