torstai 11. kesäkuuta 2009

Aleksander Stubb tarjosi amerikkalaista tulkintaansa Venäjästä

Tänään 11.6.2009 Helsingissä Ritarihuoneella Ulkopoliittisen instituutin ja Aleksanteri-instituutin tilaisuudessa ulkoministeri Aleksander Stubb tarjosi tutulla tavallaan amerikkalaista tulkintaansa Venäjästä. Hän joutui myös vastaamaan Helena Rytölahti-Apusen osuvaan kysymykseen asian johdosta. Tätä kysymystä ei ole tällä videolla, mutta myöhemmin laitan myös kysymykset ja kommentit blogiini.

Rytölahti-Apunen on minun suosikkini, mitä tulee Suomen ja Venäjän suhteiden tutkimukseen ja tulkitsemiseen. Myös Markku Kivinen piti ihan kelpo esitelmän, mutta sitä vastoin Timo Vihavainen, Osmo Jussila ja Arkady Moshes pitivät esitelmät, jotka eivät mielestäni russofobisen blogikirjoittelun heikkoa tasoa ylittäisi, paitsi että ne ovat kerrottu alkeellisesti englannin kielellä upeasssa ympäristössä. Arkadyn eduksi on toki sanottava, että hän osaa esittää asiansa sujuvasti jopa englanniksi, vaikka sisältö oli sitä tavallista tuttua tarinaa. Olen pahoillani tästä tyrmäävästä kritiikistäni, jopa vihamielisyydestäni, mutta koin esitelmät aidosti pettymyksiksi! Ehkä moitteeni sparraa parempaan yrittämiseen seuraavalla kerralla.

Hiukan kävi sääliksi, mutta enemmän vihastutti, etteivät mainitut tutkijat edes esittäneet venäläisiä tutkimustradioita samojen kehityskulkujen arviointia varten. Mielestäni esitelmät kertoivat enemmän tutkijoiden omista viitekehyksistä kuin Venäjästä itsestään. Ylipäätänsä UPI:n seminaarin virhe oli, ettei yksikään luennoitsija ollut Venäjällä asuva venäläinen professori, vaikka aiheena oli Venäjä (Russia: Lost or Found?). Oliko syynä venäläisten oppineiden torjumiseen mahdollisesti se, että Venäjästä voi puhua hienostuneesti vain englanniksi, vaikka englantia ei edes osattaisi puhua sujuvasti (tai joskus jopa ymmärrettävästi)?

En halua uskotella jotakin suurta dramatiikkaa tai vastakkainasettelua, kun tarkastelemme suomalaisina Venäjää. Ian Hacking (2001; 2002) toi joskus sosiologian maailmassa selvästi esille sen, miten nimeämisen käytäntö itse asiassa muokkaa inhimillistä toimintaa. Käsitteitä - jopa tieteellisiä käsitteitä - käytetään sekä todellisuuden kuvaukseen että sen nimeämiseen. Nuo käsitteet rakentavat todellisuutta. Ideat, joita meistä rakennetaan, vaikuttavat siihen, miten toimimme. Suomalaisten professoreiden Venäjä-kuvat luovat todellisuuskuvaa ja vaikuttavat toimintatapoihimme, vaikka ne kertovat enemmän tutkijoista itsestään kuin Venäjästä.

Editoin myöhemmin tähän Stubbin esityksestä videotiivistelmän.