maanantai 22. kesäkuuta 2009

Jussi K. Niemelä, Vapaa-ajattelijoiden tosi kuva?




Muslimiveljien kanssa en kokenut tänään ongelmaa mielenosoituksessa, koska minulle kristittynä nämä veljet ovat myös lähimmäisiä. Myöskään paikalla olleiden ortodoksien kanssa en kokenut ongelmaa. Sitä vastoin "Vapaa-ajattelijoiden" joukko Jussi K. Niemelän, käsiin tatuoitujen natsisymbolien, miniatyyrikokoisten rautaristien, töhrimän miehen, johdolla oli vähintäänkin kyseenalainen joukko, jos pitää puhua "vapaudesta". Jopa itse Halla-ahon kerrotaan sanoutuneen irti Niemelän islam- ja maahanmuuttokriittisistä näkemyksistä. Katsotaan nyt, mitä hänestä vielä tulee ilmi, sillä olen aloittanut perusteellisen selvityksen uskonnottoman "uskomuksista". Olen sanonut - ja niin sanoin torillakin -, ettei "vapaa-ajattelijaa" ole, vaan vapaa-ajattelijalla on omat epäjumalansa ja sidoksensa. Tämähän on totta myös hermeneutiikan näkökulmasta ja kognitiotieteen pohdiskelujen jälkeen, kun kysytään, miten ihminen muodostaa arvonsa, päämääränsä ja uskomuksensa/epäuskomuksensa. Hän ei ole vapaa, jos vaikka kuvittelee vapauttansa. Tähän ei tarvitse lukea edes Heideggeria tai Lacania, vaan riittää ihan yksinkertaisempikin oppimäärä, että tajuaa vapaa-ajattelijan ongelmallisuuden. Väitöskirjassani olen käsitellyt tiiviisti, mutta varsin kattavasti - monen auktoriteetin avulla - poststrukturalismin ym. yhteyksiä ateismiin tai agnostismiin länsimaisessa kulttuurikeskustelussa 1800-luvulta 2000-luvulle.

Vapaa-ajattelija siis uskottelee, ettei pyhää ole. Jos tuo lähtökohta hyväksytään hänelle, silloin vapaa-ajattelijalla ei ole siis pyhää eli "jumalaa", jota voisi loukata. Muslimien ja kristittyjen uskontokampanjat eivät loukkaat vapaa-ajattelijan "pyhää", koska vapaa-ajattelijalla ei ole tuota pyhää. Jos se sitä vastoin luokkaa vapaa-ajattelijaa, silloin vapaa-ajattelijallakin on "jumala", toki epäjumalaksi tai negaatioksi vääntyneenä: hän ei ole päässyt niin sanoakseni yli Jumala-kysymyksestä. Sitä vastoin muslimille ja kristitylle on pyhä, sitä on tuskin kiistäminen. Tämän vuoksi tuollainen anti-kampanja on suoranainen hyökkäys uskonnollisia tunteita vastaan. Ks. http://juhamolari.blogspot.com/2009/06/vapaa-ajattelijat-nauttivat.html. Varmasti keskustelu ei tähän pääty - enkä minäkään vaikene tämän pienen kirjoitukseni jälkeen. Nyt olemme virkani - myös teologisen tutkimustyöni - ydinalueella.

Minä en ole sinänsä herkkä uskonnollisille solvauksille, mutta ajattelen tällä kertaa muslimilähimmäisiä, bussikuskeja ja muita herkempiä ihmisiä (ml. niitä vanhoja mummoja, joista on keskusteltu tässä ketjussa). Tämä lähimmäinen ei ole sellainen kovanahkainen kuin meikäläinen. Somalimuslimit ovat joutuneet jättämään kotinsa kovien kokemusten jälkeen, ovat eläneet osattomana ja toivottomana mahdollisesti vuosikaudet, sitten he saavat jotakin työtä perheensä elättämiseksi, vaikka kotona ovat saattaneet olla hyvin oppineita miehiä. Nyt he ajavat bussia ja vaivalloisesti selviävät kuukauden kuluista. Jo muutoin identiteetti on kovilla, kun heidät on siirretty eteläisistä oloista tänne Pohjolaan, mutta nyt heidän työpaikalleen viedään mainoslaput, ettei Jumalaa ilmeisesti ole. Voin ihmisenä hyvin ymmärtää, että sellainen kampanja sopii Jussi K. Niemelän ohjelmaan. Se tuntuisi sopivan liiankin hyvin sen kanssa, jos ja kun "natsisymbolinen" mies herjaa muslimeja ja maahanmuuttajia. Tutkitaan! Uskonnosta riippumatta en pidä tätä kampanjaa nyt kohtuullisena näitä bussikuskeja ja busseilla matkustavia vanhoja mummoja kohtaan. Emmekö voisi olla edes hieman hienotunteisia? Eikö uskonnottomalla ole pyhän tajua, jos vaikka itse ei tuntisi pyhyyttä? Tämän hienotunteisuuden ymmärtämisessä ei tarvitse olla imaamin pukuun kaunistunut Abdullah Tammi tai liperipukua kantava Juha Molari eikä hienotunteisuuden ymmärtäminen ole mitenkään demokratian hylkäämistä, vaan pikemmin ihmisarvon loukkaamattomuuden tajuamisesta. Demokratiaa ei synny siellä, missä lähimmäistä ei kunnioiteta; missä lähimmäistä ei kunnioiteta, siellä syntyy sosiaalidarwinismin järkyttävimmät ylilyönnit - tai jopa natsistista rotuoppia, jota on joskus toki demokratian avulla yritetty saattaa valtaan.