keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kuka tarvitsee Somalian merirosvoja?

Olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota toistuviin NATO-mainoksiin, joiden aiheena ovat olleet Somalian merirosvot. Sitten selasin vanhoja papereita ja löysin muutaman hyvän artikkelin Somaliasta, mutta artikkeleita ei ollut kirjoittanut NATO-mannekiinit. Sen tähden viritän hiukan spekulaatiota ja skeptisyyttä sitä vastaan, että Yhdysvallat ja NATO olisivat nyt vain suurina hyväntekijöinä innostuneet Somalian merirosvoista. Sotilasmahtien peli taitaa olla paljon likaisempaa ja kierompaa kuin Ylestä pari päivää sitten lukemamme lyhyen uutisen valossa saattaa olettaa. Sehän oli "sopiva" mainos suomalaisille, jotka ovat epäilleet NATOn tuottavan vain verta ja ruumisläjiä sinne, minne sotilasliitto menee. Olisiko nyt vihdoin kyseessä suuri inhimillinen rakkaudenosoitus, jonka avulla pelastetaan vapaa maailma merirosvoilta?

Vuonna 2008 julkisuutta leimasi aktiivinen taistelu Somalian merirosvoja vastaan. Jos historiaa selaa hiukan taaksepäin, voi toki nähdä, että itse asiassa Yhdysvalloilla on ollut jo kauan intressejä aluetta kohtaan. Nuo intressit on perusteltu monilla eri nimillä. Vuoden 2008 lopulla näytti kiistatta siltä, että merirosvoilu yltyi. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt se seikka, että joku näitä merirosvoja rahoittaa ja rahat kulkevat myös tiettyjen tilien kautta.

Monet ryhmäkunnat osallistuivat tähän kamppailuun merirosvoja vastaan. Euroopan Unionista ja Natosta tuli aluksia, niin myös Venäjältä, Kiinasta, Intiasta ja Japanista. Taas pari päivää sitten NATO sai julki YLE:ssä mainoksensa uutisen muodossa, että NATO tehostaa toimiaan Somalian rannikolla merirosvoja vastaan.

Somalian merirosvojen suurimmat saavutukset olivat vuonna 2008 seuraavat. Saudien supertankkeri Sirius Star takavarikoitiin. Tankkerilla oli raakaöljyä 100 miljoonan dollarin arvosta. Jopa tällaiset valtavat alukset saattoivat joutua kohteeksi. Toinen tapahtuma oli Faina-nimisen aluksen aseiden ja ampumatarvikkeiden rosvoaminen. Näiden alusten lunastusehdot nousivat aivan uusille tasoille aiempiin tapauksiin verrattuna. Tähän saakka lunnasvaatimukset olivat olleet satoja tuhansia dollareita, mutta supertankkerista piti maksaa 3 miljoonaa dollaria ja Fainan lastista 3,2 miljoonaa dollaria.

Usein etsitään merirosvouden syytä Somalian väestön köyhyydestä, jatkuvasta nälänhädän uhkasta ja kulkutaudeista, jotka ovat puolestaan suoraa seurausta siitä, että maassa käydään sisällissotaa. Aluetta kurittaa epäilemättä kauhea humanitaarinen katastrofi ja kilpailu sotaa käyvien rikollisten klaanien välillä. Merirosvous ei ole kuitenkaan vain suoraa ilmausta kansan epätoivoisista selviytymisen keinoista, vaan merirosvous on hyvin organisoitua liiketoimintaa, jolla pitkä historia. Monista yhteiskunnallisista epäkohdista voi olla samaa mieltä, mutta syiden etsiminen pelkästään nykyisistä vallitsevista tilanteista johtaisi arviot syvästi harhaan. Merirosvouteen liittyy kaksi keskeistä seikkaa: merkittävät rahavirrat ja kauttakuljetettujen tavaroiden katoamiset.

Somalian merirosvous ei ole vain primitiivistä meriliikenteen ryöstämistä, jolla rahoitettaisiin Somalian klaaneja ja ylläpidettäisiin sisällissotaa ja poliittista vaikutusvaltaa. Ensinnäkin rahat alusten ostoon ja lastiin on siirretty välittäjien kautta: klaanien niin sanotut ”vanhimmat” käyttävät tilejä Euroopassa, Saudi-Arabiassa, Omanissa ja Yhdysvalloissa kaukana kotimaastaan. Laivojen ja lastin lunastusrahojen kolmasosapuoli on aina ulkomailla tahoissa, jotka läntisten poliittisten standardien mukaan toimivat sivistyneen liiketoiminnan piirissä.

Ukrainalaisen Faina-laivan ryöstön kohteena olivat laivan kuljettama raskas sota-aseistus ja ilmatorjuntajärjestelmä. Laivan varustus oli kuitenkin täysin tehoton Somalian sisällissodan tarpeita varten. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki rosvotut aseet siirrettiin muille käyttäjille Somalian ulkopuolella. Tämä rosvous oli täysin järjestäytynyttä. Joten merirosvot suorittivat jonkun toisen tekemän asetilauksen. Venäjän Somalian suurlähettiläs Mohammed Mohammud Handul kuvasi tuota tilannetta osuvasti: ”On syytä epäillä, että merirosvot eivät ole mitään muuta kuin palkkasotureita. Kuka maksaa? Tämä kysymys on yhä auki”.

Merirosvous on hyvin kätevää poliittista peliä, kun Yhdysvallat tahtoo järjestää turvallisen salaisen kanavan käteisrahaliikenteelle ja asekuljetuksille tilanteissa, joissa tämä ei olisi mahdollista laillisesti kansainvälisten pakotteiden ja rajoitusten tähden. Merirosvojen hyökkäys on ihanteellinen syy suurelle yleisölle, joka on tämän jälkeen tyytyväinen annettuun tulkintaan tapahtumista. Aseet on varastettu, joten virallisen valmistajien tuotemerkit eivät enää viittaa tiettyyn maahan. Tämä on hyvin kätevää, kun aseet tahdotaan siirtää uusia aseellisia konflikteja varten esimerkiksi Etelä-Sudanin sotaan tai Georgian hyökkäystä varten Etelä-Ossetiaa vastaan (elokuu 2008). Fainan aseet tulivat Ukrainasta, dokumentit oli kirjoitettu Kenian hallitusta varten. Selitykset olivat heti täysin valmiit. Täsmälleen samat Ukrainassa valmistetut aseet olivat Georgian sotilaiden käytössä, kun nämä taistelivat venäläisiä joukkoja vastaan Etelä-Ossetiassa. Ilmatorjuntajärjestelmät ja muut aseet oli siirretty salaa Georgiaan. Niiden laajuus tuli ilmi vasta silloin, kun Georgian joukot hävisivät ja Venäjän sotilaat saivat tutkia Ukrainasta tulleen sotilasvarustuksen laajuuden.

On syytä huomata, että koko kansainvälinen yhteisö on osoittanut yllättävää avuttomuutta, kun niiden olisi pitänyt torjua Somalian merirosvoja. Somalian Venäjän suurlähettiläs M. Handule sanoi eräässä haastattelussa, että ”tämä on synkkää historiaa. On olemassa mahdollisuus, että merirosvotut aseet liittyvät Georgiaan ja Yhdysvaltoihin”.

Huomiota on herättänyt myös se, että Somalian merirosvojen torjunnassa kansainvälinen yhteisö on ollut todellakin avuton. 8. joulukuuta 2008 Somalian rannikolla alkoi suurin merirosvojen torjuntaoperaatio merenkulun historiassa, ns. Atlanta-operaatio. Siihen liittyi lukuisia sotalaivoja Euroopan Unionin maista (Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Kreikka). Tulokset eivät olleet kuitenkaan rohkaisevia. Kauppalaivojen saattaminen ei johtanut merkittävästi merirosvojen vähentymiseen. Suuret ja suhteelliset hitaat sota-alukset eivät pystyneet tavoittamaan merirosvojen nopeita aluksia. V. Mjasnikov arvioi tilanteen osuvasti: ”On aika lakata puhumasta. Merirosvojen veneissä on tehokkaat moottorit, tutka- ja navigointilaitteet”.

Somalian merirosvot ovat hyvin järjestäytyneet. Heille on annettu kaikki, mikä on tarpeen laajamittaista merellä tapahtuvaa sissisotaan varten. Heillä on hyvin toimiva toimitusketju, jota kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset joukot eivät ilmeisemmin halua nähdä julkisesti. Somalian merirosvojen rahoituslähteet olisi mahdollista tunnistaa ja estää. Näiden välittäjien avulla varat kulkevat Somalian maan ulkopuolella. Operaatio Atlantan todelliset tavoitteet ovatkin herättäneet epäilystä. Oliko se vain kaunis legenda, että Atlanta taistelee aktiivisesti merirosvoja vastaan? Operaatio näyttää vain kauniilta mielenosoitukselta, koska kuitenkin on toisaalla havaittavissa, että täsmälleen samoja Ukrainasta toimitettuja aseita, 34 T-72 tankkia ja juuri samojen ilmatorjuntajärjestelmien kanssa Georgia tarvitsi Etelä-Ossetiaa vastaan.

Yhdysvalloilla on ollut jo pitkään halu tulla Somaliaan, erityisesti nyt tämän legendansa avulla, jonka mukaan he taistelevat merirosvoja vastaan. Ennen kuin USA tunkeutuu tällä kertaa Somaliaan, niin kuin se on tunkeutunut yksin tai yhdessä NATO:n kanssa lukuisiin muihin valtioihin parin viime vuoden aikana, on hyvä muistaa, että Somalian sisällissodassa USA rahoitti sotapäälliköitä. Tuo verinen sota jatkui 16 vuotta. Tammikuussa 2007 Yhdysvallat suoritti myös ilmaiskuja etelä-Somaliaan kohteena al Qaeda henkilöt, jotka ovat surmanneet tuntemattoman määrän siviilejä. Tämä oli Yhdysvaltojen ensimmäinen avoin sotilaallinen interventio Somaliaan sitten vuoden 1993. Lukuisat viattomat siviilit saivat surmansa. Kesäkuussa 207 Yhdysvallat jatkoivat tulituksiaan: sota-alus tulitti epäiltyä Al Quidan kohteeksi nimettyä Puntlandissa. Maaliskuussa 2008 Yhdysvallat teki Somalian alueelle Dhoblen kaupunkiin ohjushyökkäyksen, koska epäili erästä henkilöä Al Quidan jäseneksi. Huhtikuussa 2008 Yhdysvaltojen ilmahyökkäyksessä Somaliaan sai ilmeisemmin surmansa islamistinen johtaja Aden Hashi Ayro. Lokakuussa 2008 Yhdysvaltojen johdolla NATO sopi, että laivasto alkaa valvoa Somalian vesiä. Pari kuukautta sitten, huhtikuussa 2009, Somalian presidentti varoitti Yhdysvaltoja hyökkäämästä merirosvojen tukikohtiin Somalian maaperällä. Varoitus ei ole Yhdysvaltojen aggressiivisen historian valossa mitenkään perusteeton. Sanottakoon vielä huonosti karttaansa tunteville, että Somalia on varsin kaukana Yhdysvalloista.

Somaliaan saapuminen olisi Yhdysvaltojen johdolle mieluisaa tehdä Somalian hallituksen kutsusta, jos suinkin mahdollista, jotta interventiota ei tulkittaisi sotilaalliseksi hyökkäykseksi. Mahdollisesti Atlantan tarkoituksena on ollut valmistella maaperää Somalian alueen sotilaallisille järjestelyille. Yhdysvaltojen työvälineet ovat tyypillisesti veriset eri puolilla maailmaa, vaikka ongelmiin tulisi etsiä poliittista ratkaisua.

Poliittinen ratkaisu syntyisi Somalian merirosvoutta vastaan siten, että kansainvälinen rahoituskanavat katkaistaisiin. Merirosvous ei säilyisi elossa, jos se jäisi rosvojen oman kustannusten vartaan. Merirosvoilla on kaikkein uusinta teknologiaa ja satelliittiseurantalaiteet. Tämän vuoksi rahoituslähteet pitäisi katkaista. Toiseksi pitäisi luoda sanktioita sitä vastaan, että näitä merirosvottuja aseita käytetään eri puolilla maailmaa etnopoliittisiin konflikteihin. Kolmannessa vaiheessa on luonnollista kehittää Somalian taloutta ja työllisyyttä, jotta rosvous ei jää ainoaksi elinkeinoksi.

Lisätietoja ja tarkempaa analyysia Somalia-ongelmasta löytyy esim. artikkelista: V. Manoilo, ПОЛИТИЧЕСКОЕ РЕШЕНИЕ ПРОБЛЕМЫ ПИРАТСТВА В АДЕНСКОМ ЗАЛИВЕ И ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ ОПЕРАЦИИ (2009).