sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Tyttären konfirmaatio

Tänään oli tyttäreni konfirmaatio. Tyttö on kasvanut jo pitemmäksi kuin isä, oli niin kaunis kuin tyttö voi olla, hiukset oli hiukan värjätty punaiseksi ja meikkiä oli myös sopivasti.

Konfirmaatiossa Malmin seurakunnan alueella Viikin kirkossa juhlaansa vietti Pohjassa Kisakeskuksessa rippileiriään viettänyt ryhmä. Vaikutti siltä, että tyttäreni oli kasvanut tytöistä pisimmäksi, paitsi muutamalla oli toki korkeammat kannat. Hän kertoi kiinnostuksensa isoseksi.

Raamatun teksti ei ollut ihan kaikkein kaunein konfirmaatiojuhlaa varten, sillä siinä Jeesus puhui elämänsä kadottamisesta: ”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadota, on sen löytävä” (Matt. 16:25). Ymmärrän tuollaisen tekstin Jeesuksen ajan ja hänen seuraajiensa ongelmallisesta tilanteesta käsin, jossa Jeesuksen seuraajaksi ryhtyminen merkitsi radikaalia välienrikkoa juutalaisen sukuyhteiskunnan kanssa, jossa suku määräsi uskonnon, aviopuolison, ammatin ja toimeentulon. Jos tuollaiset tekstit siirtäisi ajattelemattomasti omaan aikaamme, voisi seurata skitsofreeninen elämänkäsitys, josa ihminen ei uskaltaisi enää rakastaa ja hoitaa omaa elämäänsä, vaan tuntisi vain elämänsä vihaamisen oikeaksi. Niin ei luonnollisesti saa olla. Pappi puhui tänään ihan asiallisesti siitä, mikä on arvokkainta elämässä: ihan oikeastiko raha on tärkeintä, vaikka rahaa toki tarvitaan Helsingissä elämää varten. Jos on kovin paljon rahaa tai liian vähän rahaa, molemmat voivat olla riski.

Minä itse ajattelen, että Jeesuksen sanat kertovat rohkeudesta vapauden ja elämän hyväksi, myös päätösten hyväksi, jotka eivät ole muiden ihmisten sovinnaisten odotusten mukaisia. Jeesuksen sanat puhuvat uskomisen vapauden puolesta silloisessa maailmassa, jossa suku ja sukuun liittyvä toimeentulo sanelivat, mitä ihmisen sopii puhua ja uskoa julkisesti. Väitöskirjassani olen käsitellyt aika laajasti ”kristinuskon” syntyä lahkon tavoin silloisissa epäreiluissa sosiaalisissa oloissa.

Eilen vihin sulhasen ja morsiamen. Tällöin luin heille vapaasti englannista kääntämäni runon, jossa ylistettiin elämän rakastamista. Alistamista, vähättelyä, nöyryyttämistä, sortamista ja halveksuntaa vastaan asetan pappina ja isänä rakkauden elämään:

Jos te näette sateenkaaren värien kauneuden, teillä on toivoa, teillä on rakkautta elämään.
Jos te annatte kätenne ystävyydessä toisillenne, teillä on toivoa, teillä on rakkautta elämään.
Jos kumppanin kärsimys täyttää sinut kivulla ja tuskalla, teillä on toivoa, teillä on rakkautta elämään.
Jos kohtaate pahaa ja kaikki väitetään jo turhaksi, niin kohottakaa katseenne: teillä on toivoa, teillä on rakkautta elämään.
Rakkaus suojaa teidän elämäänne, kun mitään muuta ei edes ole. Sitä se tarkoittaa, että usko, toivo j rakkaus ovat tehdyt taivaassa.