keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Vapaa-ajattelija ei tue vapautta

Hyvää aineisto Jussi K. Niemelän taustoihin tulee parista paljastavasta blogikeskustelusta: http://www.soininvaara.fi/2007/09/08/maassa-maan-tavalla/,
Tuota keskustelua on ihan osuvasti analysoitu myös tässä: http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/09/18/jussi-k-niemelan-kirjoittelusta/ Julkaisen ja analysoin myöhemmin vielä seikkaperäisemmin tätä ja muuta aineistoa, mutta nyt minulla on kiire ostaa Mitä, Missä ja Milloin kirja 2009, koska siellä on tyttärestäni parin sivun mittainen haastattelu hänen tramboliiniharrastuksensa tähden. Lisäksi vaimo painostaa (mikä tuskin on kuitenkaan "fasismia"?) ikkunoiden pesua varten.

X X X

Irtaantuminen Suomen Sisusta ei tarkoita sitä, että Jussi K. Niemelän ja vapaa-ajattelijoiden ohjelma tulisi antifasistiseksi tai edes suvaitsevaiseksi, vaikka antifasistit eivät suosikaan Suomen Sisua! Jussi K. Niemelän ohjelmassa on se perustava vaara, jota olen usein kuvannut ranskalaisen psykoanalyytikko Jacques Lacanin sanoilla: "Minä rakastan sinua enempänä/toisena kuin sinä olet, joten minä muutan sinut". Tästä poimin seuraavien päivien aikana lukuisia surullisen loistavia esimerkkejä, joita J.K. Niemelä on tarjonnut puheenvuoroissaan viime vuosien aikoina.
Politiikan tutkimuksessa tämä surullisen vaarallinen ajattelukehikko tunnetaan hyvin ja sen jäljet pelottavat: Suosittelen luettavaksi eri sivilisaatio- ja kulttuurimalleja varten А.В. Манойло, Технологии несилового разрешения современных конфликтов (Москва, Горячая линия – Телеком 2008), erityisesti sivulta 215 alkaen. Olen esitellyt sitä omassa "Venäjä-kirjassani" (Pdf). Hän esittelee mm. anglosaksisen kulttuuri-sivilisaatiomallin, jonka mukaisesti Yhdysvallat katsoo oikeudekseen tunkeutua Afganistaniin ja Irakiin. Mallin mukaan amerikkalaiset vievät demokratiansa maailmaan, vahvistavat demokratiansa voittokulkua informaatio-psykologisen sodan ja journalistien värikkäiden reportaasien avulla sekä viime kädessä rauhaan pakottamisoperaatioiden ja asevoimien avulla. Maailman karttaa katsottaessa voi kuitenkin helposti havaita, että juuri anglosaksinen kulttuuri- ja sivilisaatiomalli aiheuttaa konflikteja eri puolelle maailmaa.

Jussi K. Niemelän ohjelma vapaa-ajattelijana on rakenteellisesti samalla tavalla – jopa hyvin analogisesti - imperialistinen kuin Manoilon mainitsema, protestantismista valloitushalunsa ammentava anglosaksisen kulttuuri-sivilisaatiomalli. Yhtä kaikki: niissä ihminen ei saa olla oman vakaumuksensa ja "pyhän" kanssa sellaisenaan kunnioitettu, vaan hänet pitää ”integroida” jonkun muun sanelemaan järjestelmään muuttamalla hänet toisenlaiseksi. Tämä ”muuttamisen” ja ”integroimisen” malli toteutuu Amerikan politiikassa, Viron apartheid-politiikassa (jonka tueksi Jussi K. Niemelä tahtoisi rajoittaa [!] voimakeinojen avulla dosentti Bäckmanin opetusoikeutta yliopistolla, sillä oli ns. nimilistan allekirjoittaja), ja se toteutuu vapaa-ajattelijan tahtomasa Jumalasta poisriisumisen ohjelmassa. Kyseessä on demokratian ja sananvapauden nimissä markkinoitu irvikuva, koska ihmistä ei kuitenkaan kunnioiteta sellaisena kuin tämä ihminen on omasta tahdostaan. Kyseessä on siis se Ėmile Durkheimin mainitsema ”suvaitsematon mekaaninen solidaarisuus”, vaikka sitä markkinoidaan nyt demokratian ja sananvapauden nimellä!

J.K. Niemelä on avoimesti julistanut, ettei hän hyväksy muslimia Jumalaansa uskovana muslimina (ei myöskään kristittyä kristittynä), vaikka maahanmuuttajia muutoin voisikin sietää toisin kuin hänen entiset kaverit Suomen Sisu –porukoissa. Niemelän mukaan nämä maahanmuuttajat uskontoineen tulisi integroida nyt uskonnottomaan maailmaan. Kyse ei ole siis demokratiasta, vaan ylivallasta ja mielivallasta. Jamaikalla toimiva psykiatrian professori Frederick W. Hickling antaa kesäkuun numerossa The Journal of Psychohistory 2009 artikkelissa ”The European-American Psychosis: A Psychohistriographic Perspective of Contemporary Western Civilization” kansainvälisen, monikulttuuristen instituutioiden aineistojen avulla lukuisia esimerkkejä vastaavasta "eurooppalais-amerikkalaisesta psykoosista", joka on vuosisatojen aikana vaihtanut muotoaan haasteiden ja protestien tähden. Tyypillistä näyttää olevan yhtä kaikki vaihtelevat koloanilismin muodot, joissa Karibialta, Afrikasta tai muualta kaukaa tulevat ihmiset leimataan pahimmissa tapauksissa jopa ”terroristeiksi” tai ainakin vähempi arvoisiksi vakaumuksensa ja lähtökohtiensa tähden. J.K. Niemelä on tämän vuoksi tunnetusti myös tiukasti arvostellut Abdullah Tammen ja Suomen islamilaisen puolueen toimintaan.

Mielestäni vapaa-ajattelijan keulakuvan ideologiaa ja ohjelmaa parempi ja oikeampi vapaus löytyisi siis Durkheimin mainitsemasta "orgaanisesta solidaarisuudesta". Durkheimin analyysin mukaan orgaanisessa solidaarisuudessa kokonaisuuden yksilöllisyys lisääntyy samalla kun sen osien yksilöllisyys: erilaisuus on yhteiskunnan voimavara, ei hajottava tekijä. Se edellyttää toki sitä, mistä psykiatri Frederick W. Hickling myös kirjoittaa tuoressa artikkelissa: itsestä pois lohkotun pahan ja toiseen heijastettujen haamujen tunnistamista; itse käyttäisin pikemmin ilmaisua ”omien epäjumalien” näkemistä. Vapaa-ajattelija ei ole vapaa; vapaa-ajattelijaa ei ole olemassa.

Yhteiskunnasta tulee kyvykkäämpi toimimaan sopuisasti samalla, kun sen jokaisella aineksella on enemmän toimintaa, joka on juuri sille tyypillistä” (Durkheim, Sosiaalisesta työnjaosta, 1990: 128). Durkheimin ihanne olisi individualismia korostava saint-simonilainen sosialismi. Minä en tunne tuota sosialismia niin hyvin että voisin sitä markkinoida kenellekään, mutta individualismin oikeutta puolustan, vaan hyvin radikaalisti eri tavalla kuin Jussi K. Niemelä tahtoisi sen tehd. Surullisena skenaariona oli väkinainen työnjako, jossa ihmiset pakotetaan ideologisen kasvatustyön, aivopesun avulla "Meidän" tietämiimme oikeisiin uskomuksiin (tai uskomusten kieltämiseen), minkä jälkeen hänet sidotaan tehtäviinsä ja asemiinsa suoranaisella pakolla, ohjauksella, halveksunnnalla ja kaikenlaisella ideologisella muokkaustyöllä. Mieleeni tulee Foucaultin tiukat sanat sitä pakkoa vastaan, jota täällä yhä harjoitetaan. Vapaa-ajattelija ei salli uskovan olla uskova, ainakin mitä tulee Niemelän lausahduksiin asian johdosta. Hän ei suinkaan halua raivata tilaa vain omalle uskonnottomuudelleen, vaan hän haluaa muuttaa uskovat uskonnottomaksi, mikä paljastaa, ettei Niemelä puhu vapaa-ajattelijana vapauden puolesta, vaan ideologisen totalitarismin puolesta, jonka nimi on nyt "ateismi". Totalitarismiin hänellä ei ole valtaa eikä voimaa, joten hän esiintyy sananvapauden ja demokratian puhujana ikäänkuin vapauden nimissä, mutta silti tahtoo puuttua toisen ihmisen Jumalaan/jumalaan. Sinänsä ideologinen depaatti on ihan kelvollista ja tarpeellista,mutta "vapaa-ajattelija" depaatin toisena osapuolena muodostuu valheelliseksi, koska hän ei tunnista omia epäjumaliaan eikä omaa missiotaan, joka on kuitenkin vapauden markkinanimen vastakohta.

Ervin Goffman kirjoitti hyvin kriittisesti tuollaista yhteiskuntanäkemystä vastaan, kun kuvaili mielisairaaloita ja tuberkuloosiparantoita, joissa ihmisiä säilytettin tahdosta riippumatta: näitä ihmisiä pidettiin vaarallisina. Goffmanin groteski kuva kertoi, miten totaaliset laitokset riisuivat asukeiltaan ihmisarvon siinä, että nämä ihmiset eivät saaneet enää määritellä ja tukea omaa identiteettiään omilla henkilökohtaisilla omaisuuksillaan.