lauantai 6. kesäkuuta 2009

Venäjällä tiedetään terrorismista enemmän

Suomen Eduskunnan Tulevaisuuden valiokunta (19.1.2007), Suomen Puolustusministeriön julkaisu Haasteiden Venäjä (2008) ja Venäjä-toimintaohjelma - Valtioneuvoston periaatepäätös (16.4.2009 ) ovat kaikki samassa linjassa räksyttämisen kanssa. Ei siis ihme, että jopa suomalaiset toimittajat, valveutuneet ihmiset ja poliitikot ovat kiinnittäneet huomiota Putinin vierailun aikana ongelmiin Suomen ulkopoliittisessa kanssakäymisessä Venäjän kanssa. Osuvasti Jälkiviisaat arvioivat Putinin vierailun tilannetta ja kysyivät kriittisesti, onko Suomen agenda oikea, mikä on neuvottelutaito?

Olen käsitellyt sivuilla 79-83 hyvin tiiviisti Venäjän kohtaamaa terrorismin ongelmaa. Lisäksi olen käsitellyt Tšetšenian aluetta myös muissa kohdissa, mm. vaalien yhteyksissä. Kirjoitan nyt monografiaa – tähän yhteen asiaan keskittyvää perusteellista teosta – Tšetšeniasta. Tämän kirjan, joka toivottavasti julkaistaan myös painettuna, rakenne on varsin selkeä: (1) historiallinen katsaus alueen esihistoriaan ja uudempaan historiaan, n. 15-30 sivua. (2) Seikkaperäinen kuvaus Tšetšeniasta tulevien terroristien hirmuteoista, terroristien rahoitussuhteista ja kansainvälisistä suhteista, persoonallisuudesta sekä tavoitteista luoda vihapropagandaa Venäjää vastaan, n. 100-150 sivua; (3) Terroristien agendan vastaanotto länsimaisten poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen ja median puolesta, n. 30-50 sivua.

Lähden sunnuntaina 7.6.2009 Pietariin seurakuntavelvollisuuksien – messu ja vanhemman väen kirkkopyhä – jälkeen. Etsin Pietarista aineistoa kirjaani varten. Kirjoittaminen ja tutkimustyö jatkuvat pitkälle syksyyn saakka. Pietarista saavun toki Suomeen tällä kertaa jo varhain aamuyöllä keskiviikkona 10.6.2009. Etsin Suomesta kustantajaa. Toki tiedän, että Johan Bäckman on taitavasti sivunnut aihetta teoksessaan "Saatana saapuu Helsinkiin".

Tässä ikään kuin ”tiivistelmä” siitä näkökulmasta, joka säännönmukaisesti unohdetaan Suomessa, kun puhutaan Tšetšeniasta. Tämä tiivistelmä on luku 17.5. Venäjä-kirjastani (sivut 79–83).

17.5. Venäjällä tiedetään terrorismista enemmän


Venäjällä on koettu Neuvostoliiton sortuessa ja tämän jälkeen niin paljon levottomuuksia, että rauha ja turvallisuus eivät ole leikinlaskun aiheita toisin kuin Suomen Puolustusministeriön informaatiosodassa. Venäjällä rauhantyö ei ole idealistista ja ihmisyyttä sortavaa: rauhantyö kiinnittyy todelliseen elämään, ihmisten turvallisuuden lisäämiseen. Suomessa on liian pitkälle sallittu poliittinen agenda, jossa kulissina on "sananvapaus", mutta tuo agenda on äärimmäisen vihamielinen ja vaarallinen tuki terrorismiin vihkiytyneille henkilöille. Miksi kukaan ei keskustele kriittisesti Suomen omasta kyseenalaisesta sallivuudesta jihadististen ääriryhmien propagandalle, jota suojellaan Bulevardi 2:n ryhmäkunnan ja verkostojen avulla?

Venäjä kiinnitti 90-luvun lopulla paljon huomiota rauhantyöhön kansainvälistä terrorismia ja ääriliikkeitä vastaan. Tuo antaa hyvän osaamisen erilaisten fasismin kaltaisten ihmisyyden vastaisten voimien tunnistamiseen. Suomessa olot ovat olleet suhteellisen vakaat eikä äärimmäisliikkeiden ja lahkojen vihan ilmiöihin osata tämän vuoksi suhtautua riittävän vakavasti. Suomen Puolustusministeriön Venäjä-kirja jopa kuvailee pahaksi Venäjän turvallisuuspalvelujen olemassaolon, vaikutusvallan ja toimintakyvyn. Rauhan tahto tarkoittaisi päinvastoin siunauksen toivomista Venäjän sisäministeriön joukoille ja armeijalle, jotta terroristijärjestöt eivät voisi tuhota ihmisarvoista elämää. Suomen Puolustusministeriö on valinnut tiekseen informaatiosodan Venäjän avulla suomalaisten äänestäjien pelottelua varten.

Venäjällä suurin vaara syntyi 90-luvulla kansainvälisistä terroristijärjestöistä, näiden lähettiläistä ja kannattajista Pohjois-Kaukasiassa, erityisesti Tšetšenian tasavallassa. ALAVIITE: 57 Tässä esitettävä terroristitekojen luettelo on vain pieni katkelma tragediasta, jonka Venäjä on joutunut kokemaan 1990- ja 2000 –luvulla terroristien takia, joita suomalaiset fanittavat kaikesta huolimatta. Luultavasti useimmat suomalaiset eivät edes tiedä terroristien tekojen hirvittävyyttä, paitsi ne, jotka kulissien takana antavat jihadisteille kaiken tuen! Kattavampi luettelo terroriteoista löytyy esimerkiksi BBC:n sivuilta: http://news.bbc.co.uk/hi/russian/russia/newsid_3621000/3621314.stm tai wikipediasta: http://ru.wikipedia.org/wiki/Террористические акты, совершённые в России


Kun nämä terroristit saivat konkreettista taloudellista, aineellista ja henkistä tukea muilta terroristijärjestöiltä, nämä rikolliset ryhmät ulottivat terrorismin koko Venäjän federaation alueelle. Terroristit tekivät useita hyökkäyksiä. Tšetšenian sodan yhteydessä 9.1.1996 terroristit prikaatinkenraali Hunkar-Pashi Israpilovan (Хункар-Паши Исрапилова; kuoli 5.12.2000 miinaan) ja entisen Komsomolaktivistin, tuolla hetkellä 28 vuotta täyttäneen nuoren terroristin Salman Raduevan (Салмана Радуева; hänet onnistuttiin pidättää vasta 12.3.2000) johdolla hyökkäsivät dagestanilaiseen Kizljaren (Кизляр) kaupunkiin ja ottivat 3700 ihmistä panttivangiksi kaupunginsairaalassa. Radueva kuoli sittemmin 14.12.2002 sisäiseen verenvuotoon ja tähän liittyvään verenmyrkytykseen. Kuolinsyissä viitattiin sekä lymfoomaan että leukemiaan, mikä saattaa viitata terroristien vaarallisiin tavoitteisiin radioaktiivisten aineiden käsittelyssä. Sitä vastoin Amnesty International ilmoitti huolestuneisuutensa ja vaati puolueetonta kuolinsyyn tutkintaa. Kolmas johtaja terroristiryhmässä oli Turpal-Ali Atgeriev (Турпал-Али Атгериев). Atgeriev pidätettiin 16.7.1999 ja joulukuussa 2001 Korkein Oikeus tuomitsi hänet vankeuteen 15 vuodeksi terroriteon johtamisesta. 18.2.2002 tämäkin mies kuoli verenvuotoon, joka liittyi leukemiaan. Kuolleiden määrä läheni kokonaisuudessaan noin sataa panttivankitragedian selvittelyssä.

Dagestinalaiskaupungista tiedetään valitettavasti, että vielä marraskuussa 2007 poliisi takavarikoi sieltä suuren joukon rynnäkkökivääreitä ja ammuksia. Kaupunki tunnetaan myös myönteisemmin, erityisesti elokuulta 2007 Vladimir Putinin paidattomista kalastuskuvista, kun presidentti oli kalastusretkellä Monocan prinssin Albertin kanssa. Suomen Ulkoministeriön kehitysviestinnän global.finland –sivustot edustavat sitä samaa surullista ja vihamielisestä suhtautumista Venäjään kuin Puolustusministeriön Venäjä-kirja (ALAVIITE: 58 http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=70160. Erikoista on, että Ulkoministeriön tietopaketti ei ole yhtään objektiivisempi kuin terroristeja avoimesti tukevan Suomi-Tshetshenia Seura ry:n sivusto: http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/lahihist.htm, joka myös vaikenee tästä kaupunkisairaalatragediasta, jonka terroristit aiheuttivat. Eeva Martinsen (seuran sihteeri), Tapani Mattila (pj) johtavat järjestöä, joka tukee terroristien toimintaa).

Ulkoministeriö esittelee sivustollaan Tšetšenia-kriisin kronologian, mutta esittelee tämän terroristien ylistyksenä. Ulkoministeriön dis-informaatioon sopii, että näiden terroristien hyökkäystä kaupunginsairaalaan ei kerrota.

Terroristit räjäyttivät 11.6.1996 klo 21.10–21.15 pommin Tulskajan (Ту́льская) ja Nagatinskajan (Нагатинская) metroasemien välissä Moskovassa, 4 henkilöä kuoli ja 16 loukkaantui vakavasti. Pommi oli sijoitettu auton istuimen alle. Tšetšeeni-terroristit ottivat vastuun pommista. Räjäytys toteutettiin päivää ennen presidentin vaaleja. FSB:n mukaan kotitekoisen pommin räjähdysvoima oli noin luokkaa 400–500 g TNT. Ihmiset kävelivät kesäiltana metroasemalle, kun terroristit räjäyttävät pommin. Kaksi vanhempaa naista, yksi vanhempi mies ja 14 vuotta vanha tyttö kuolivat. Kansainvälinen hyväntekeväisyysrahasto ”Maailman lapset” (Международный благотворительный фонд "Дети Мира") tähdentää, että terrori-iskuissa kuolleet viattomat ihmiset ovat muistamisen arvoisia. Heidän kirjoittamassaan kronologiassa muistetaan myös kesäkuun 1996 terrori-iskua. (ALAVIITE 59 Ks. kotisivut http://www.deti-mira.ru/pain/).

Sitä vastoin Suomen Ulkoministeriö vaikenee tästäkin terroriteosta Tšetšenian kriisin kronologiassa. Suomen Ulkoministeriö ei kunnioita viattomana tapettujen vanhusten ja lasten muistoa. Venäjällä toukokuussa 2006 Voitonpäivän tapahtumilla tuettiin Maailman lapset -hyväntekeväisyysrahastoa. Yli 400 sotaveteraania juhlisti Voitonpäivää lasten hyväksi. Rahasto on perustettu vuonna 2000 ja rekisteröity 14.7.2003 Moskovassa. Rahaston tarkoituksena on tukea sellaisia ohjelmia, jotka vahvistavat perheen arvostusta ja merkitystä yhteiskunnassa. Lisäksi he tahtovat valtiolta entistä tehokkaampia taloudellisia, teknisistä ja humanitaarisia panostuksia lasten hyväksi. Rahasto on hyvin tunnettu Moskovan metron julisteista. Vastaavia hyväntekeväisyysjärjestöjä on muitakin. Nämä kaikki antavat ihmisyydelle arvon: terroristien iskuja ei pidä vähätellä. Suomen ulkoministeriön vähättelevät ja vaikenevat toimet ovat tehneet isänmaastamme ihmisvihaajien äidin.

Kolme henkilöä haavoittui 1.1.1998 klo 9:39 Tretjakovskajan (Третьяковская) metroasemalla Moskovassa pommin räjähdyksessä. Pommi oli voimakkuudeltaan noin 150 grammaa TNT. Pommi löytyi sisäänkäynnin lähettyviltä pienestä käsilaukusta. Kaksi haavoittuneista oli siivoojia. Etelä-Venäjällä sijaitsevan Kabardi-Balkarian tasavallan (Кабарди́но-Балка́рская Респу́блика) pääkaupungissa Naltšikissa (Нальчик; 274 000 as) räjähti terroristien pommi. Se oli sijoitettu linja-autoon takapenkille. Linja-autopommissa 26.6.1996 kuoli kuusi henkilöä ja 24 haavoittui. Terrori-iskulla haluttiin nimenomaisesti virittää pelkoa Venäjää vastaan lähestyvien vaalien edellä. Ruslav Hayharoev (Руслана Хайхароев) tilasi iskun: 17-vuotias Ahmed Vorokov (Ахмед Вороков) ja hänen 16-vuotias veli Ismagil (Исмагил Вороков) tekivät tilauksesta terrori-iskun. Helmikuussa 1997 Ismagil tuomittiin seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi ja Ahmed seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Viattomia ihmisiä vastaan suoritettu terrori-isku toistui vähän ajan kuluttua uudestaan: räjähdyksessä 22.11.2007 sai surmansa neljä henkilöä, 11 henkilöä haavoittui. Tasavalta on hyvin monikansallinen niin kuin itse Venäjäkin. Tasavallassa asuu 96 eri kansallisuutta, ihmiset puhuvat 40 eri kieltä. Alue sijoittuu Abhasian ja Tšetšenian väliin. Uudemman kerran terroriteko sattui Naltšikissa 13.10.2005, kun 150–200 aseistettua miestä tunkeutui kaupunkiin, hyökkäsi poliisiasemille, turvallisuuspalvelun toimistoon, hallintorakennuksiin ja pyrki valloittaa kaupungin lentokentän. Kymmeniä ihmisiä sai surmansa. Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi kaupungin saarrettavaksi, jotta hyökkääjät eivät pääsisi pakoon. Tšetšeeniterroristien Kavkaz-Center-internet-sivustolla hyökkäyksen tekijäksi nimettiin kapinallisten "Kaukasian rintama" ja paikallinen islamistinen ryhmittymä Jarmukin. Sisäasiainministeriö on tiedottanut useamman kerran alueelta löydetyistä räjähteistä.

Dagetanilaisen Kaspiinskin kaupungin rajavartioiden perheet joutuivat hyökkäysten kohteeksi 16.11.1995. Terroristit räjäyttivät yhdeksän asuintaloa ja tappoivat 70 ihmistä. Nämä kertovat sellaisesta tragediasta, jonka tähden ei ole älykästä ja rauhantahtoista langeta idealismiin, jonka mukaan turvallisuusorganisaatiota, miliisiä ja armeijaa ei tarvittaisi Venäjällä lainkaan. Suomalainen tavanomainen media välitti vain tietoja ryssofobian mukaisesti ikään kuin Venäjää pitäisi pelätä, mikä oli juuri terroristien tavoitteena: luoda pelkoa ja turvattomuutta Venäjällä liikkumisesta ja olemisesta. Puolustusministeriön julkaisu ”Haasteiden Venäjä” ei ole kyennyt Venäjä-osaamisessa parempaan kuin tavanomainen suomalainen media, mikä ei kerro paljon sen enempää suomalaisesta mediasta kuin julkaisusta.

5.2.1998 Groznyin kaupungin lentokentällä siepattiin venäläinen kenraalimajuri Gennari Shpigun (Геннадий Шпигун). 3.10.1998 siepattiin Valentin Vlasov sekä kolme brittiä ja yksi Uuden- Seelannin kansalainen tapettiin raa’asti Groznyissa. Suomalainen media ei paheksunut terroristien ihmisyyden vastaisia tekoja. Koko tapahtuma unohtui russofobian täyttämiin keltaisiin lööppeihin milloin mistäkin uhkasta, joka koittaisi Suomea. 1990-luvun lopulla asekauppa, huumeet, radioaktiivisen materiaalin tavoittelu aiheuttivat suurta vahinkoa Venäjän turvallisuudelle. Niissä oloissa Venäjä tehosti rauhantoiminnan mukaisia operatiivisia toimenpiteitä, joiden avulla se onnistui hillitsemään kaikkein suurimpia uhkia, jotka olisivat vaarantaneet kansalaisten turvallisuuden. Eräs menetelmistä oli 8.10.1998 aloitettu erityiskoulutus, jota varten täsmennettiin tehtävät ns. a-ryhmän «А» (группа «Альфа») ja b-ryhmän «В» («группа – «Вымпел») välillä. Tarkoituksena oli operatiivisen tehokkuuden vahvistaminen.

Vuonna 1999 jatkuivat surulliset terroriteot: Elokuussa 1999 räjäytykset antoivat selvää informaatiota terroristien kansainvälisistä suhteista. 7. elokuu 1999 taistelijoiden joukko L. Basajevin johdolla hyökkäsi Tšetšenian tasavallan alueella Dagestanissa. Samalla tuli ilmi yhteydet ulkomaisiin terroristijärjestöihin. Nämä yhteydet sivuutetaan täysin suomalaisessa mediassa, jolloin propagandistisesti syntyy kuva isovenäläisestä vihasta vähemmistökansoja vastaan. Tuossa tilanteessa alueelle perustettiin erityinen koulutuskeskus, jonka tehtävänä oli torjua tehokkaasti terroritekoja sekä antaa asianmukaista koulutusta rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi. Mitä Suomessa tehtiin? Annettiin suosionosoituksia mainituille terroristeille! Terroristit olivat aloittaneet hirmutekojen sarjan. 4.9.1999 Tšetšenian terroristit räjäyttivät pommin Dagestanin tasavallassa Buinaksken (Буйнакске) kaupungissa virkamiesten viisikerroksisessa asuintalossa ja tappoivat 64 ihmistä. Alueen väestö on ollut myös sekä aiemmin että sittemmin terrori-iskujen kohteina (esim. 2003, 2004 ja 2005). Vähän myöhemmin jo samassa kuussa terroristit tekivät hyökkäykset Guryanovan ja Kashirskojen moottoritiellä Moskovassa ja Volgodonskessa. Nämä johtivat satojen siviilien kuolema Venäjällä. 8.9.1999 klo 23:59 terroristit räjäyttivät yhdeksänkerroksisen asuintalon Moskovassa Gurjanovan kadulla no. 19 (на улице Гурьянова). Pommimiesten autokuski (Mercedes Benz, rekisterinumero ZIL-5301) jäi tuntemattomaksi. Surmansa sai yli 106 ihmistä ja 215 loukkaantui. Tuo terroriteko avasi viimeistään uuden pelon ja laajamittaisen terrorismin aikakauden. Tätä surupäivää on muistettu sittemmin. Moskovalaiset sukulaiset ja ystävät ovat tuoneet paikalle kukkia, kynttilöitä ja lasten leluja. ALAVIITE: 60 Esimerkiksi surupäivän muistamisesta: http://www.antiterror.ru/news/96755107 (Общественный проект Россия Антитеррор ).

Historiaan ovat jääneet eräänkin pelastukseen osallistuneen äidin sanat. Äiti yritti verisin kynsin auttaa, mutta itki: ”Siellä on minun tyttäreeni. Minä kaivan hänet esiin. Jos hän kuolee, miksi minä olen täällä. Miksi he pelastivat minut?”

Mutta mitä Suomessa on tehty? Sinänsä on tyypillistä, että vakavat tragediat virittävät huhuja. Suomessa eräs merkillinen dosentti ja moni muu Venäjän vastaisen vihan propagandisti väitti jopa, että Putin olisi räjäyttänyt mainitun talon ilman että dosentti lainkaan katselee edeltäviä ja seuraavia terroritekoja Venäjällä. 4-16. syyskuuta 1999 terroritekojen sarjassa kuoli kaikkiaan 307 ihmistä ja yli 1700 ihmistä loukkaantui. Muutamien suomalaisten ylläpitämä Tšetšenian terroristien tukeva fan-club saa säilyä kaikesta huolimatta Internetissä ja järjestää ohjelmaa, vaikka koko järjestö tuli ehdottomasti kieltää rikollisena organisaationa. Uskoakseni ero suomalaisten tsuhnien ja meikäläisen antifasistin välillä on myös verenhimoisuudessa itsessään, koska kukaan moraalinen ihminen ei voi olla niin hävytön kuolleita ihmisiä vastaan kuin Suomessa saa kokea.

Minä muistan terroriteot myös hyvin emotionaalisesti, koska vaimoni puolelta sukua ja ystäviä asuu Venäjällä. Terrori koskettaa tällöin myös omaa elämää. Gurjanovan asuintalon vastainen terroriteko on yhteydessä useiden muiden tekojen joukkoon. Adam Dekkushev piileskelee Gruusiassa. Terrori-iskussa on ollut mukana arabipalkkasoturi Samir Saleh Abdullah Al-Suwailem, Ibn Al-Khattab (kuoli 20.3.2002 ilmeisemmin Venäjän erikoispalvelujen toimittamana). Al-Khattab oli aktiivinen Saudi-Arabien taistossa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Miehellä on tuolta ajalta läheiset suhteet Osama bin Ladeniin. Jo vuonna 1992 hän tutustui Shamil Basajeviin, Tšetšeeni-terroristien johtajaan. Hän sai kuolemansa jälkeen 12.1.2004 tuomion Moskovan kaupungin tuomioistuimessa, tuomarina toimi M.A. Komarova. Myös Dekkushev sai tuomion, samoin Krimšamhalova. Adam Dekkushev oli vuonna 1997 opiskellut Tšetšeniassa Kavkaz-leirillä ja tällöin tutustunut al-Khattabiin. Khattabin johdolla hän oli erityisesti Serzhen-Yurtin kylässä harjoitellut räjähteitten käyttöä. Dekkushev myönsi terroriteon, mutta vetosi siihen, että terroristit olivat pakottaneet hänet tekoon. 8.7.2004 Korkein Oikeus vahvisti tuomion. Rahoitukseen osallistui myös Al-Khattabin kanssa Abi-Umar Kaukasuksessa toimivan ”islamilaisen” instituutin välityksellä. Myös Krimšamhalova ja muut terroristit saivat räjähdeainekoulutuksen samaisella leirillä. Kolme muuta terroristia olivat Ravil Ahmjarov (Равиль Ахмяров), Denis Saitakov (Денис Сайтаков) ja Zaur Batzajev (Заур Батчаев). Saitakovin tiedetään kuolleen Tšetšeniassa käveltyään miinaan. Azimeza Gozijajeva (Ачимеза Гочияева), Jusufa Krimšamhalova (Юсуфа Крымшамхалова) ja Hakim Абаева (Хакима Абаева) ovat olleet yhteydessä terrori-iskun toimittajiin. FSB:n terrorismin ja ääriliikkeiden torjunnan pääosastolta pääsyyttäjä Gennadi Solojev on moittinut, että Georgian (Gruusia) viranomaiset tietävät ja sallivat terroristien piileskelevän maan alueella Pankisin solassa.

Terroristit hyökkäsivät Armenian parlamenttia vastaan, tappoivat 8 henkilöä mukaan lukien pääministerin. 40 henkeä otettiin panttivangiksi. Venäläiset auttoivat tilanteen ratkaisemisessa. Venäjällä oli turvallisuutta edistävä rauhantyö ja koulutus saavuttanut jo yhä enemmän merkitystä ja toimintakykyä. Vuonna 2000 painopisteenä oli huumekauppiaiden, korruptoituneiden virkamiesten ja rikollisjärjestöjen johtajien pysäyttäminen. Lazarevskoyessa (Sochi) ja lentoasemalla Sheremetyevo-1 venäläiset osoittivat korkeaa ammattitaitoa neuvotteluprosesseissa, joiden seurauksena panttivangit vapautettiin. Vastaavia onnistuneita tekoja kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi on useita näiden vuosien ajalta. Tarpeet ovat kiistämättömät. Sitä vastoin Suomessa saa tavan takaa lukea kauhistelua, että Venäjällä turvallisuuselimet ovat olemassa.

Vuonna 2004 Venäjällä tehtyjen yhteiskunnallispoliittisten seikkaperäisten analyysien tulos oli, että kansainväliset terroristit yrittivät toteuttaa silloin ohjelmallisesti strategiaa, jossa Venäjälle luotaisiin pelon ilmapiiri, viritettäisiin epäluottamusta väestöä vastaan ja Federaation hallitus pakotettaisiin bandiittiryhmien johtajien kanssa keskusteluihin. Turvallisuusasiantuntijat raportoivat tuolloin täsmällisesti, että Venäjän vastainen strategia tuli ilmeiseksi terroristien aseellisessa hyökkäyksessä 24.8.2004 Tulan alueella, Tu-134 ja TU-154 matkustajakoneita vastaan tehdyissä hyökkäyksissä. 90 ihmistä menestyi. ALAVIITE: 61 Lisätietoa terroriteosta: http://www.waronline.org/forum/viewtopic.php?p=415124&sid=6a254b38e923d1dfcfe7eb613b19c5b1

Shamil Basajaevin terroriorganisaatio teki 6.2.2004 kello 8:32 moskovalaisesta metroasemasta maanalaisen ruumishuoneen niin kuin "Kommersant" (6.2.2004) kuvaili: junassa matkusti noin 1500 ihmistä, kuolleiden määrä nousi ainakin 250:een. ALAVIITE: 62 Ks. myös esim. http://lenta.ru/articles/2004/02/06/blasthistory/

Sanomattakin selvää on, ettei Suomen Ulkoministeriön Tšetšenia-kronologia muista tätäkään ruumishuonetta, vaikka terrori-iskun tekijät tulivat aivan selväksi. Kashirskojen moottoritien tapahtuma sekä erityisesti Beslanissa panttivankionnettomuus osoitti, etteivät terroristit sääli mitenkään siviili-ihmisiä. Kun miljoonat venäläiset perheet valmistautuivat ensimmäisen koulupäivän juhliin – 1. syyskuuta – terroristit hyökkäsivät näitä perheitä vastaan. On vaikea keksiä ala-arvoisempaa, ihmisyyttä loukkaavaa tekoa! Beslanen tragedia osoitti Venäjälle, että ääriryhmien valvonta ja operationaalisesti tehokas rauhantyö ihmisten turvallisuuden suojaamiseksi on entistä tärkeämpää. Pidän hyvin surullisena fasistisena ja moraalittomana piirteenä, että Suomessa näyttäisi olevan tietoisena strategiana Venäjän vastaisen pelon ilmapiirin luominen. Tällöin on omaksuttu terroristien tavoitteet.

Vuonna 2006 turvallisuus- ja rauhantyö kehittyi Venäjällä taktisesti. Terroristien saama rahoitus ja yhteydet jordanialaiseen Abu Havs al-Urduniin saatiin lopetettua, mutta mitä Suomen media totesi: Vaikeni, vaikeni, vaikeni! Vuodesta 1995 tämä henkilö oli rakentanut suhteita al-Qaidaan. Tarkoituksena oli Pohjois-Kaukasian terroristien toiminnan taloussuhteiden ja logistiikan kytkeminen kansainväliseen terrorismiin ja ääriliikkeisiin. Abu sai ansaitun rangaistuksensa. Fasistisen eetoksen luonteenomainen piirre on tukea pelon ilmapiiriä, mutta väheksyä rauhanteon mukaisista saavutuksista, joilla ääriryhmien rahoituskanavat saadaan tukittua. Aleksandr Vasilevits Bortnikov (Александр Васильевич БОРТНИКОВ) on viimeksi joulukuussa 2008 kertonut vakavia tietoja siitä, miten al-Quidan terroristit yrittävät taas kerran vahvistaa asemiansa Kaukasian alueella. Nämä tahtovat kaikella tavalla luoda Venäjän vastaista pelon ilmapiiriä. Hän on myös osaavasti analysoinut elokuun 2008 sodan yhteyksiä. Venäjällä on hyviä tarpeita vahvistaa etelä-Ossetian alueella turvallisuutta. Pidän tärkeänä antifasistisena eetoksena, että ymmärrämme kansainvälisen terrorismin aiheuttamat uhkat naapurimaassamme, emmekä tue tässä tai muussakaan tilanteessa russofoobikkojen vihamielistä asennoitumista Venäjää vastaan. Venäjä tahtoisi rakentaa turvalliset ja rauhanomaiset sekä kaikin tavoin taloudellisesti kaikkia osapuolia hyödyttävät suhteet. Juuri terroristit tahtovat rakentaa sellaista Venäjä-kuvaa, jota valitettavasti Hautala, Jacobson ja Ahtisaari markkinoivat Venäjästä: pelko, pelko, pelko. Mainittakoon, että sekä Jacobson että Ahtisaari ovat syntyneet Viipurissa, mikä lienee jättänyt heidän sieluunsa vamman, jota he nyt julkisella poliittisella kentällä hoidattavat isänmaamme tappioksi.

FSB:n hallituksen kokouksessa 29.1.2009 presidentti Dmitri Medvedev kertoi ytimekkäästi Venäjän valtiollisen turvallisuuspalvelun prioriteetti: "Toimia separatismia, etnistä ja uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan – luoda vakautta ja yhtenäisyyttä meidän monikansalliseen valtioomme. FSB:n on vastustettava ankarasti nationalismia ja ääriliikkeitä” ("любая пропаганда сепаратизма, национальной и религиозной нетерпимости — вызов стабильности и единству нашего многонационального государства - - жесткое противодействие национализму и экстремизму"). Venäjän valtiollinen johto ja turvallisuuselimet kokevat valtiollisesti vahingollisena, että venäläisiä ja muita Venäjään liittyviä toimittajia murhataan. Fanatismi herättää Venäjän vastaista pelkoa eikä tuo pelko ole Venäjän tavoitteiden mukaista. Murhat ja häiriöt palvelevat terroristien ja Venäjää vihaavien ryhmien pyrkimyksiä. Johtopäätös hahmottuu varsin helposti FSB:n toimintatavoista: Isovenäläisyys tai uus-stalinismi ei ole Venäjän poliittisen johdon ja turvallisuuspalveluiden tavoitteiden mukaista asennoitumista oman aikamme maailmaan. Venäjä ei ole imperialistinen valtio. Siellä ei eletä suurissa pettymyksissä NL:n vanhojen symbolien tähden tai vanhan NL:n imperiumin rajojen tähden. Se mikä kiinnostaa, on vahingonteko ja vihan muodot nykyistä Venäjää ja venäläisiä vastaan. Venäjällä on selvä halu vuorovaikutukseen, kun taas eräät vihamieliset tahot tyytyvät pelkokuviin Venäjästä.

Lähde. Juha Molari Юха Молари
(2009):Venäjästä ilman fobiaa ja russofobiasta. О России без фобии и о руссофобии. http://personal.inet.fi/atk/molari/bezfobi.pdf