torstai 16. heinäkuuta 2009

Amerikkalaisprofessori oli oikeassa

Harvardin emeritusprofessori E.O. Wilson lausui äskettäin USA:n innovaatiokonferenssin tieteilijäpaneelissa, että ”tässä Stars Wars –sivilisaatiossamme meillä on kivikautiset tunteet, keskiaikaiset instituutiot ja jumalalliset teknologiat. Tämä on vaarallinen yhdistelmä” (sitaatti Kauppalehdestä 16.7.2009 s. 8). Edelleen innovaatioraati summasi suuntaviivoiksi: ”Yrittäjähenki pitää ajatella uskonnoksi”.

Olin iloinen innovaatiokonferenssin havainnosta jo senkin vuoksi, että väitöskirjassani ”Q-evankeliumi ja psykohistoria” (2009) kirjoitin loppulauseiksi hiukan ylevästi tuon samaisen muutostarpeen:

Psykohistoriallinen tutkimus voi opastaa mielenterveyttä tukevaan vastuullisuuteen, kun vanhoja uskonnollisia tekstejä käytetään julistuksen lähtökohtana. Suomalaisen luterilaisen kirkollisuuden kaksijakoisuus suhteessa liiketoimintaan ja yrittäjyyteen voi pohjautua ainakin osaksi siihen, ettei edes Jeesuksen julistuksessa ja hänestä kertovassa ensimmäisessä evankeliumissa, Qevankeliumissa, kyetty sen enempää aikuisen itsenäisyyden ja regressiivisyyden kuin reaalisen nykyisyyden ja hallusinoidun tulevaisuudenkaan välisten suhteiden käsittelyyn rauhanomaisissa yhteiskunta- ja perheoloissa. Käsittelemättömän trauman kirjallisesta tallentamisesta oli se seuraus, että yhä edelleen kirkollisessa etiikassa ja seurakunnallisissa puheissa mammona ja Jumala sekä rikkaat ja köyhät esiintyvät keskenään kilpailevina vastakohtina. Samanaikaisesti tiedetään hyvin selvästi, että kansankirkko selviytyy kustannuksistaan vain menestyvän kansantalouden ansiosta. Sen sijaan että tehokkuus, uuden oppiminen ja luovuus koettaisiin Jumalan toimiksi ihmisissä ja uskon hedelmiksi, ovat nöyrtyminen, vaatimattomuus ja regressiivisyys muodostuneet sellaisiksi kuvitelluiksi hyveiksi, jotka ovat myös Jumalan mieleen” (s. 231).

Kivikautisista tunteista sain tänään vaikuttavan todistuspuheenvuoron, kun menin antikvariaattiin. Kaupan ulkopuolella alkoi toki samaanaikaan uskonnollinen todistuspuheenvuoro erään henkilön puhuessa megafoniin ja toisen soittaessa kitaralla synkän puolista hengellistä laulua. En tarkoita tätä kaupan ulkopuolella tapahtuvaa todistuspuheenvuoroa, joka ei edes minua mielyttänyt uskosta ja virastani huolimatta.

Kirjakaupan omistajalle kertyy luonnollisesti arvokasta kokemusta ihmisten mieltymyksistä ja ostohaluista. Hän näytti Juhani Suomen Kekkonen kirjaa ja Paasikivestä kirjoitettuja teoksia sekä kertoi niiden olevan yksinkertaisesti ”out”. Sama pätee 70-80 –luvuilla kirjoitettuihin – silloin arvostettuihin – kulttuurihistorian ja poliittisen historian teoksiin, ensimmäinen maailmansota ja Suomen sisällissotakaan ei kiinnosta. 90-luvun kirjoittajat ovat jo menettäeet suosionsa. Sitä vastoin kaikki teokset Hitleristä menevät nopeasti kaupaksi. Ne ovat "in". Niitä osaavat kysyä muutkin kuin "käsivartensa merkeillään mustanneet kaljupäät", joita vain hyvin satunnaisesti vierailevat kaupassa. Myös uudemmat SS-suomalaiset ”historian” kirjoittajat menevät välittömästi kaupaksi. Niillä on kysyntää. Mielestäni eurovaalien tulos korreloi kirjakaupan tunnelmia.

Surullista, että E.O. Wilson oli hyvin oikeassa, jos vaikka lauseita sovittaisi Suomeen: ”kivikautiset tunteet” näyttävät jopa vahvistuvan keskuudessamme. Kirjakauppias surkutteli, ettei Sigmund Freudista löydy uusia painoksia tämän hetken Suomen kirjamarkkinoilla (silmäilin erästä elämäntarinaa, jonka olin lukenut jo monta kertaa). Olin tästäkin asiasta samaa mieltä kauppiaan kanssa. Kivikautiset primitiiviset tuntet lienevät liian vaikeita kohdattaviksi henkilökohtaisesti, minkä tähden vallitsevassa kehityksessä tuollaiselle itsensä tutkimiselle ei ole kysyntää, joka herättäisi myös kustantantajat.

En ostanut Juhani Suomen Kekkonen –kirjaa, vaikka Suomi on mielestäni paras alansa kirjoittaja ja tuntija. Valitettavasti antifasistisen kirkkoherran kukkaro on pieni ja tyhjä. Siksi ostin tällä kertaa vain Edwin Robertsonin teoksen: ”Dietrich Bonhoeffer – elämä ja julistus”. Totta kai on mukava omistaa oma teos, jossa sankarina on maailman tunnetuin antifasistinen teologi. Ostin myös Juha Siltalan teoksen ”Lapuan like ja kyyditykset 1930”, sillä Siltalan teoksilla oli merkittävä vaikutus jo väitöskirjani syntyyn. Suomessa koettua pohjoismaisen demokratian kriisiä ja kulissientakaista peliä on myös hyvin tarpeellista ymmärtää. Nuo lapualaiset tahtoivat ”viedä vapaussodan loppuun”. Tuolloisen julmuuden tutkiminen ei ole yhtään menettänyt merkitystään tällä hetkellä, jolloin SS-kirjoittajat ja Hitler kasvattavat taas uudestaan suosiotaan suomalaisissa kirjakaupoissa.