perjantai 31. heinäkuuta 2009

ETYJ-päätös 3.7.2009 ja Suomen nationalistinen juhlakalenteri uusiksi

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ; OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on yksi maailman laajimmista alueellisista turvallisuusjärjestöistä. Järjestö teki 3.7.2009 lauselman, jonka mukaisesti se tuomitsi Natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton aiheuttamat kansanmurhat.

Rauhan ihmisenä ja uskovaisena kirkkoherrana koen, että tämän päätöksen pitäisi näkyä myös keskuudessamme Suomessa, kun vietetään keväisin nationalistisia juhlia. Niiden sisältöä pitäisi uudistaa kansainvälisyyttä ja rauhantyötä tukeviksi. Nykyinen juhlakalenteri ja käytännöt ovat pitkälti perintöä aikakaudelta, jolloin fasismi nosti päätänsä Saksassa ja Suomessa ja jolloin väkivallan avulla ratkaistiin poliittisia erimielisyyksiä. ETYJ-päätös opastaa rauhanomaisempaan kanssakäymiseen.

OSCE PA Draft Resolution Condemning Totalitarian Regimes OSCE PA Vilnius, 2.7.2009

DIVIDED EUROPE REUNITED:
PROMOTING HUMAN RIGHTS AND CIVIL LIBERTIES IN THE OSCE
REGION IN THE 21st CENTURY


1. Recalling the United Nations Universal Declaration of Human Rights, the Helsinki
Final Act, and the European Charter of Fundamental Rights;
2. Taking into account the developments that have taken place in the OSCE territory in the past 20 years since the fall of the Berlin Wall and the Iron Curtain;
3. Noting that in the 20th century, European countries experienced two major totalitarian regimes, the Nazi and the Stalinist, which brought along genocide, violations of human rights and freedoms, war crimes and crimes against humanity;
4. Acknowledging the uniqueness of the Holocaust, reminding participating States of its impact and the continued acts of anti-Semitism occurring throughout the 56-nation
OSCE region, and strongly encouraging to vigorously implement the resolutions on
anti-Semitism adopted unanimously by the OSCE Parliamentary Assembly since the
Annual Session in Berlin in 2002;
5. Reminding the OSCE participating States of their commitment “to clearly and
unequivocally condemn totalitarianism” (1990 Copenhagen Document),
6. Recalling that awareness of history helps to prevent recurrence of similar crimes in the future, whereas honest and thorough debate on history will facilitate reconciliation based on truth and remembrance;
7. Aware that the transition from communist dictatorships to democracy cannot take
place in one day, and that it also has to take into account the historical and cultural backgrounds of the countries concerned;
8. Emphasizing however that it is the obligation of governments and all sectors of
society to strive tirelessly towards achieving a truly democratic system that fully
respects human rights, without making differences in political culture and tradition a pretext for the non-implementation of commitments;
9. Deploring that in many countries, including some with long-standing democratic
traditions, civil liberties are in renewed danger, often because of measures taken to
counter so-called ‘new threats’;
10. Recalling the initiative of the European Parliament to proclaim 23 August, when the Ribbentrop –Molotov pact was signed 70 years ago, as a Europe-wide Day of
Remembrance for Victims of Stalinism and Nazism, in order to preserve the memory
of the victims of mass deportations and exterminations;

Merkitys Suomelle?


Suomen sotarikolliseksi tuomitut fasistit veivät suomalaiset hirvittävään revanssi- ja valloitushenkiseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan fasisti-Saksan aseveljinä. Nämä rikolliset aiheuttivat lukuisten suomalaisten sotilaiden ja siviilien tarpeettoman kuoleman sekä olivat saattamassa miljoonaa leningradilaista kuolemaan nälän, sairauksien ja pommitusten tähden. Nykyinen maailmamme on yhä enemmän monikansallinen. Keskuudessamme elää ihmisiä, jotka ovat tulleet monista eri valtioista, myös entisen Neuvostoliiton alueelta.

Turvallisuusjärjestön päätöslauselma ilmaisee merkittävää kansainvälistä tahtotilaa, jonka tähden olisi johdonmukaista, että Suomessa tarkistettaisiin vuotuisia nationalistisia liputuspäiviä ja –juhlia, erityisesti niiden sisältöä ja nimiä, sekä lopetettaisiin kaikki yritykset kumota sotarikollisten syyllisyydet. Erityisesti evankelisluterilaisen kirkon tulisi olla nyt moraalisena esimerkkinä ja tukea ETYJ-päätöslauselman tähden uudenlaisen turvallisuus- ja yhteistyön syntymistä. ETYJ korostaa nimenomaisesti erityistä tarvetta valveutuneisuuteen, jotta vastaavia rikoksia ei enää tapahdu. Siksi ETYJ on myös historian vääristämistä vastaan.

Venäjällä onkin tämän mukaisesti perustettu komitea historian väärentämistä vastaan. Suomessa on kuitenkin tällä hetkellä uudistukset riittämättömiä, jotta ETYJ:n päätöksen henki ja sisältö toteutuisivat. Käytännössä kirkot toimittavat merkittävimmät kansalliset juhlapäivät ja seppeleiden laskut haudoille. Siksi kirkoilla tulisi olla aloitteellisuutta uudistaa nationalististen juhlien sisältöä uuden ETYJ-päätöksen mukaiseksi, jotta fasistisen Saksan aseveljeyttä ei jatkosodan osalta enää juhlittaisi. Kärsineet suomalaisperheet tulisi yhä edelleen muistaa kunniakkaasti, kanssakäyminen veteraanijärjestöjen kanssa säilyisi keskeisenä tekijänä näissä uudistetuissa juhlissa, mutta juhlien nimiä, sisältöä ja tavoitteita pitäisi uudistaa niin, että yhtä hyvin maahanmuuttajat kuin syntyperäiset suomalaiset voisivat yhtyä turvallisuus- ja yhteistyönrakentamiseen näinä juhlapäivinä.

Turhia nationalistisia juhlia fasistien aseveljinä?

Keväisin on toistaiseksi vietetty merkillistä nationalististen juhlapäivien sumaa kirkoissa ja hautausmailla, kun kansallisena veteraanipäivänä (esim. 27.4.2009), kaatuneiden muistopäivänä (17.5.) ja puolustusvoimien lippujuhlan päivänä (4.6.) on vietetty jumalanpalveluksia ja laskettu seppeleitä sankarihaudoille. Lisäksi itsenäisyyspäivänä on nämä riitit toistuneet. Kansallinen veteraanipäivä on nuorempi tulokas kuin kaatuneiden muistopäivä, jonka ohjeistus periytyy sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin 1.5.1940 antamaan päiväkäskyyn. Lisäksi kesäkuun alussa on Puolustusvoimien lippujuhlan päivä, joka on luonteenomainen monien valtioiden puolustusvoimille. Tämä on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1942, mitä ennen juhlittiin valkoisten voittoa punaisista sisällissodassa. Tämän kolmen liputuspäivän ryppäästä olisi selvästi karsittavaa, sillä nykyinen käytäntö tukee Suomessa historian väärentämistä ikään kuin Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto ei olisi ollut niiden fasistien rinnalla, jotka ETYJ on nyt kuitenkin selväsanaisesti tuominnut.

Suomessa ETYJ:n päätös on erityisen kriittinen


Suomessa tilanne on ETYJ:n päätöksen jälkeen erityisen kriittinen, myös Baltiassa joudutaan harkitsemaan tiukempaa otetta fasisteille osoitettuja suosionosoituksia vastaan. Neuvostoliitossa tehtiin tiukasti tiliä aina Nikita Sergejevitš Hruštšovin raportista 25.2.1956 alkaen (Никита Сергеевич Хрущев. О культе личности и его последствиях. Доклад XX съезду КПСС. "Известия ЦК КПСС", 1989 г). Saksassa on tehty tiliä fasismin rikoksia ja antisemitismin ilmiöitä vastaan. Sitä vastoin Suomessa ja Baltian alueella on yhä elätelty mielikuvia omasta sankaruudesta.

Sankarihaudoilla lukee usein patsaissa, että ”kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”, vaikka on hyvin tiedossa, että Suomen fasistishenkinen johto halusi de-humanisoida venäläisiä, niin kuin sanottiin siihen aikaan ”ryssiä”, revanssihenkisesti ja imperialistisesti tappaa leningradilaiset ym. nälkään ja natsi-Saksan kanssa pommeihin, jotta laajat alueet Leningradin ympäristöstä ja muualta voitaisiin siirtää Suomen hallintaan neuvostoliittolaisten miljoonien ihmisten kuoleman jälkeen. Suomalaiset ja venäläiset sotaveteraanit ovat syyttömiä siihen sodan syttymiseen, jonka fasismi ja stalinismi johtivat Euroopan. Tällä hetkellä Suomessa suojellaan kuitenkin yhä edelleen epärehellisyyttä politiikkojen ja revanssihenkisten järjestöjen (ProKarelia) keskuudessa. Tilanteen korjaamiseksi ETYJ:n päätöslauselman mukaisesti tulisi nyt erityisen selkeästi ja jyrkästi sanoutua irti fasistien aseveljien – sotarikollisten - sotaseikkailujen glorifioinnista.

Tilanteen tervehdyttämiseen olisi tärkeää, että juhlakalenteria uudistetaan kevään nationalististen juhlien osalta. Juhlien muotoja ja sisältöä tulisi uudistaa rauhan pyrkimysten mukaiseksi, kun samalla muistetaan sotaveteraaneja molemmilla puolin rajaa. Kirkon oman sanomankin kannalta pitäisi olla ihan mahdotonta, että se antaa edes hiljaisen tukensa leningradilaisia vastaan tehdylle fasistisimperialistiselle sotaretkelle.