perjantai 17. heinäkuuta 2009

Isänmaallinen



Isänmaallisuuteni ei ole rakentunut vihassa "jotakin" vastaan, vaan kunnioituksessa vanhempiini ja tuntemuksessa elämän kauneudesta. Hyvin sopivaa onkin, että isänmaallisuuteen liittyy tuo isä-sana! Savonlinnassa on luonnollista antaa arvoa elämän kauneudelle ja kulttuurille: jokainen savonlinnalainen arvostaa omaa kotiseutuaan, kauppatoria ja Olavinlinnaa erityisesti. Savonlinnassa Olavinlinnan juurella on kasvanut luonnollisesti tajunta, että valtakuntien rajat ovat vuosituhansien aikana vaihtuneet moneen kertaan ja moneen paikkaan. Menneisyyden rajoista ei kasva tämän vuoksi myyttejä, jotka häiritsisivät isänmaallisen ihmisen reaalista suhdetta omaan aikaan.





Tämän tähden lienen outo lintu suomalaisena isänmaallisena miehenä, sillä minulla isänmaallisuus ei rakennu vihollisuuden avulla. Isänmaallisuuteni tulee hyvin ymmärretyksi, kun ymmärtää lapsuuteni Savonlinnassa ja ongelmattoman suhteen vanhempiini. Tänään saavuin lasteni kanssa vanhempieni luo Savonlinnaan.



Lasten kanssa kävimme tänään syömässä lörtsyt ja teimme laivalla kiertoajelun Savonlinnan edustan saaristossa. Meidän oli helppo kokea isänmaallisuutta ja nauttia Suomen lipun kauneudesta.
Suomen lippu on kauneuden symboli Savonlinnassa

Edellä kerrotulle väitteelle on vankka teoreettinen perusta, jota olen väitöskirjassani ”Q-evankeliumi ja psykohistoria” käsitellyt mm. sivuilla 51–52.

Lapsuus ja nuoruus luovat persoonallisuuden perusrakenteet. - - - Grandiositeetti, suvaitsemattomuus, mustavalkoisuuteen turvautuminen ja ihanteellisuus ovat puolustuskeinoja identiteetin menettämisen tunnetta vastaan. Nämä tunteet palautuvat lapsuuden ristiriitatilanteisiin. Lapsuuden tärkeiden henkilöiden näkemykset ja vanhemmuus ovat peruslähteitä ihmisen itsearviolle ja vaikuttava tekijä aivojen rakenteelle ja kemialle. - - - Latenssi-iässä koettu pettymys isään tämän passiivisuuden, avuttomuuden, sairauden, alkoholismin tai avioeron tähden on uhka aikuisuudessa ilmenevälle yksilön tunne-elämälle. - - - Nuoruusiän merkitys persoonallisuuden rakenteiden uudelleenjärjestämisessä ja vakiintumisessa on korostunut. Jos nuorukainen saa kokea isänsä iloitsevan oman miehisyytensä hedelmästä, yliminä sallii projisoida alkuperäiset oidipaaliset toiveet tulevaisuudessa saavutettaviksi: nuorukainen luottaa löytävänsä äidin veroisen naisen aivan niin kuin isäkin kykeni löytämään.”

Väitöskirjaani varten iloitsin yhdestä kansanomaisesta artikkelista, jonka psykoanalyytikko Juha Kemppinen kirjoitti vuonna 2003. Hänen mukaansa lapset voivat saada isättömyydessä “reiän” sieluunsa. Tämän reiän he täyttäisivät fantasioilla ja demoneilla. ”Kun sellaiset demonit jylläävät sielussa, poika tuntee itsensä hyveelliseksi repimällä alas sen, minkä ’isä’ on rakentanut. Kaikissa kulttuureissa isään liittyvä alkaa merkitä paholaista”. Tällaisesta isättömästä ihmisestä voi kehittyä joukkosielu, joka helposti kiinnittyy ja hukkuu ylimääräiseen emotionaalisuuteen ja joukkotunnelmointiin (Kemppinen, Juha 2003. Yhteiskunnallisen muutoksen häviäjät: Isättömät pojat. Ystävien kesken 2/2003: 4-9).

Minulla isä ja äiti ovat olleet aina läsnä elämässäni lapsuudestani alkaen. En ole hetkeäkään epäillyt heidän rakkauttaan ja kunnioitustaan minua kohtaan. Sen vuoksi en ole myöskään etsinyt aikuisuudessani mustavalkoisesta suvaitsemattomuudesta tai ihanteellisuudesta ratkaisuja lapsuuden ristiriitatilanteisiin palautuviin tilanteisiin. Otaksun, että monen ryssävihan taustalla on lapsuuden sekavat ja yhä ratkaisemattomat tunteet isää ja äitiä kohtaan, mutta aikuisuudessa pahoille tunteille etsitään kansallisen mytologian avulla ”tarjolla oleva objekti”. Kellarpellon ala-asteella sain kokea onnistumisen riemua, sain kokea myös voittamisen riemua hiihtokilpailuissa, joissa isä tuki minua kiitettävästi. Talvisalon yläasteella koulu sujui pelkkänä nautintona, havaitsin oppimisen helpoksi. Lapsien kanssa kävimme tänään katsomassa vanhaa kouluani. Minulla ei ole mikään häpeä lähestyä vanhaa kouluani: en hölmöillyt edes siinä iässä.


Talvisalon koulu Savonlinnassa

Juoksu tuli yhä tärkeämmäksi elämässäni. Joskus juoksin aamulenkin ennen koulua, sitten pyöräilin 5 kilometriä kouluun ja koulun jälkeen kotiin. Tämän jälkeen saatoin pyöräillä 15 kilometriä Kellarpellosta Kyrönsalmen kentälle juoksuharjoituksiin ja juoksuharjoitusten jälkeen kotiin. Sain kokea tervehenkistä ystävyyttä Orvo Paateron, Pentti Tynin ja Leevi Seppäsen vetämässä ”lössissä”, jossa juoksivat myös maailmanmestaruuksia ja muista arvokisoja voittaneita huippu-urheilijoita. Sekä urheiluystävät että kotini tekivät luonnolliseksi, että en edes nuoruudessani koskaan maistanut alkoholia tai tupakkaa – enkä ole senkään jälkeen maistanut alkoholia tai tupakkaa. Elämä on ollut jo itsessään nautittavaa ilman päihteitäkin.

Lukiolaispoikana ”Loikansaaren mummin” merkitys kasvoi. Hän tuki kasvua kristilliseen uskoon ja Raamatun tuntemiseen. Mitään kääntymystä pahasta elämästä uuteen elämään ei tarvinnut tapahtua, koska elämääni ei ole hallinnut mitkään konfliktit. Psykologia, biologia ja historia kiinnostivat lukiolaispoikaa kovasti. Luonnollisesti otin näistä kokeista aina kympit – usein luokan parhaat numerot. Koulu oli kuitenkin liian helppoa, että sitä varten olisin tehnyt kotitöitä tai kotiläksyjä. Välitunnit riittivät koulua varten. Lasse Virenistä kertovan teoksen ”Juoksemisen salaisuudet” harjoitusohjelmat olivat tarkasti kopioitu omaksi juoksuohjelmaksi, jopa liian kurinalaisesti. Tästä seurauksena olin loistava harjoituksissa, mutta kilpailujen tullessa jo tarpeettoman uupunut tai rasitusvammainen. Elimistö ei tahtonut kestää kovaa harjoittelua. Aamulla saatoin juosta 10 kilometriä, illalla 20 kilometriä – tai jopa 50 kilometriä hiihtoa talvella. Kiitos kovalle harjoitukselle ja kirjoitusten jälkeen metsätöille, että varusmiespalvelu oli Lappeenrannassa ja Haminassa aivan hupaisaa nautiskelua, mitä tulee fyysiseen suorittamiseen. Kaikessa tässä elämässäni isä ja äiti ovat olleet kunnioittaen läsnä. Pienessä Simunassa kävin isän kanssa metsätöissä ja ansaitsin opintorahoja. Kunnioituksemme on ollut koko ajan molemminpuolinen. Jumalan käskykin kehottaa kunnioittamaan vanhempiaan.


Israelissa vaikuttanut psykohistorioitsija Iakov Levi on pohtinut köyhyyden, perhetaustan ja uskonnollisesti ilmaistujen fantasioiden suhdetta selvittäessään terroristien mielenlaatua ja halua marttyyriuteen, Jos normaalin aggressiivisuuden kokeminen suhteessa isään estyy, kun isä on poissa pojan oidipaalisessa vaiheessa, syntyy ahdistus, jossa vihataan jotakin, jota myös äärimmäisesti tarvitaan eli puuttuvaa isää. Tällöin split-lohkomisessa hallusinaation – tai jopa paranoian – myötä usko Isään tulee rakkauden ilmaukseksi. Siihen voi liittyä epäluuloa ja jopa vihamielisyyttä ”vääräuskoisia” kohtaan. Todellisuusperusteen puuttuessa regressoidutaan istukkamaiseen tilaan muodottomassa vihassa. Kun isä on poissa, äidin pitämä ankara kuri ja alistaminen tuottavat regression pojalle, joka on oidipaalisessa vaiheessa. Pojalta puuttuu kiinnekohta, jotta persoonallisuus ankkuroituisi reaalisuuden tajuun. Pojan ankara kohtelu aiheuttaa katkeroituneen syyllisyyden tunteen, joka kasvaa hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi. Nyt aikuisena olen tajunnut monien psykoanalyyttisten tutkimusten valossa, mikä suuri Jumalan lahja on ollut, että isä ja äiti ovat olleet aina läsnä elämässäni.

Minulla ei ole ollut sen enempää ”puuttuvaa isää” kuin ”puuttuvaa äitiä” eikä vanhemmillani ole ollut mitään muukalaisvihaa tai naapurivaltoja vastaista revanssihenkeä. Ehkäpä juuri sen tähden isänmaallisuuteni on tällä hetkellä rakentavien ratkaisujen etsimistä nykyisen reaalisen maailman ja elävien ihmisten kohtaamisen hyväksi. Ainoastaan se minua vihastuttaa yhä edelleen, että nykyisyyden reaalinen kohtaaminen luottamuksessa, kunnioituksessa ja vuorovaikutuksessa tuhotaan tietyissä tapauksissa tahallisesti tai revanssihenkisissä liikkeissä vallitsevan aidosti sairaan mielen tähden. Silloin rakkauden sijaan on yritetty luoda vihaa ja alistamista. Savonlinnassa Suomen lippu on kauneuden symboli, elämän rakastamisen puolesta. Suomen lippua ei koristella täälläpäin verellä ja aseilla, vaan sinisillä järvillä ja taivaan kauneudella.