sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Läskit pois!

Tiistaista perjantaihin olin kovassa flunssassa. Myös pikku kuumetta oli ainakin siitä päätellen, miten hiestä ja vilusta kärsin. Onneksi nämä olivat lomapäiviä, joten sairastaessa eivät työt kärsineet. Tiistaina oli toki töitä aamusta iltaan - se oli poikkeus kahden viikon lomajaksossa. Erityisesti illalla iltakirkossa oli ikävä olo, kun yskiminen häiritsi kovasti puhumista. Tarkoitukseni oli viedä jo perjantaina tyttäreni Savonlinnaan, jossa hänellä alkoi tänään sunnuntaina ratsastusleiri (esteleiri). Siirsin menon varhain lauantaille, koska perjantaina oloni oli yhä surkea. Lauantai ja sunnuntai ovat vielä lomapäiviäni, maanantaina alkaa rippileiri.

Flunssalle ja huonolle ololle tiesin hyvän parannuskeinon. Ymmärrän toki, että flunssassa pitää levätä, mutta toisaalla sisätiloissa ei ole syytä myöskään liikaa oleilla. Raikas ulkoilma myös voi olla hyvää terveydelle ja tervehtymiselle. Yskin ja ajoin autolla Savonlinnaan lauantaina aamulla, mutta sen jälkeen lähdin kevyelle juoksulenkille. Harjoitella ei saa tietenkään sairaana. Kuumettahan minulla ei enää lauantaina ollut (en ainakaan mitannut). Ajattelin, että Pitkäniemen mäkisellä metsälenkillä saan haukata happea, kävellä ja hölkätä varovaisesti. Se ei voi olla pahaksi. Yllättäen huomasin, että juoksu tuntui oikein hyvältä. Juoksin keveästi mäet ylös, mutta mäkien päällä kävelin ja nautin ulkoilmasta. Loppujen lopuksi juoksin tällä tavalla kymmenen kilometriä.

video
Ylämäet muistuttavat terveellä tavalla huonosta kunnosta ja turhista läskistä. Kuva lauantain juoksulenkiltä.

Juoksulenkin jälkeen kevyt sauna ja hyvä ateria sekä pitkä uni.
Lauantaina illalla olo oli jo tervehtynyt. Flunssa oli ohi, kuumeilukaan ei tullut. Olen hyvin varovainen sairauden jälkeen lenkkeillessä, koska sain onnettomuuden seurauksena lähes 20 vuotta sitten sydämeni mitraaliläppään osaproteesin. Proteesi on kuin magneetti joka kerää bakteereja, jos niitä on tarjolla. Siksi ei sovi hullutella.

Sunnuntaina ajattelin lähteä jo varhain aamulla juoksulenkille, mutta valitettavasti vanhempani nukkuivat pitkälle päivään. Ovat eläkeläisinä oppineet lepämään jo aamulla. Olisivat saaneet nukkua minun lenkkeillessä, mutta äitini oli vienyt lenkkikenkäni tuntemattomaan paikkaan kuivumaan, joten venyttelin pari tuntia lihaksiani, kunnes pääsin lenkille. Lihasten ”liiallinen” venyttely ei ole hyväksi itse juoksulle: tänään juostessa askel painoi jo enemmän, ylämäissä lihakseni tunsivat rasituksen tarpeettoman hyvin. Olin ajattellut juoksevani aamulla puolimaratonin, mutta juoksin vain kymmenen kilometriä samaisella maastolenkillä kuin eilenkin. Kävelinkin jonkin verran, sillä pitkän lenkkeilytauon – käytännöllisesti katsoen jo toista vuotta – ja flunssan jälkeen on syytä aloittaa vain nautiskellen. Voi juosta, kunhan ei rasita itseään! Itse lenkillä annoin itseni väsyä pienissä vastamäissä, joita juoksin, mutta kokonaisrasitus jäi alhaiseksi. Lenkiltä palattuani vanhempieni luo nostelin jonkin aikaan vanhoja tuttuja rautapainoja. Sen jälkeen alkoi matka Savonlinnasta Helsinkiin, sillä jo huomenna varhain aamulla alkaa rippileiri Tammisaaren alueella.

Helsingissä odotti innokas poikani, jonka kanssa lähdin vielä Linnanmäelle. Sitä ennen käväsin juoksemassa Kontulassa lenkkipoluilla keveän 7 kilometrin juoksulenkin. Odotan innolla, kun nämä kaksi seuraavaa viikkoa ja kaksi rippileiriä ovat ohi, sillä sitten pääsen toivottavasti säännöllisesti juoksu-urheilun pariin. Tavoitteeni on juosta liki koko vuoden kaksi kertaa päivässä, toki terveyttäni vaarantamatta. Maraton ei ole tavoitteeni, mutta olisi ihan mukava juosta joskus keväällä 2010 maraton alle 3 tunnin aikaan. Sitä vastoin yritän päästä vauhdikkaaseen juoksukuntoon, jotta 1500 metriä menisi alle 4 minuutissa ja 5000 m alle 15 minuutin. Eiväthän nämä ole mitään maailman tai Suomen huipputuloksia, kun nuoret miehet juoksevat kilpaa, mutta 45 vuotisten sarjan ikämiessarjoissa ne voisivat olla ihan kovia tuloksia. Sitä ennen kuitenkin tarvitaan paljon harjoitusta, paljon onnea terveyden kanssa ja älykästä työpäivän järjestelyä. Uskoakseni painokin tipahtaa noin 20 kilogrammaa lenkkeilyn ansiosta tulevn vuoden aikana. Talvella olen vanhastaan juossut kelistä riippumatta, tuskin talvi on ilmaston lämpimisenkään jälkeen nyt ongelma. Erityisesti Pirkkolassa on talvellakin upeasti hiekotetut juoksuväylät. Rautaa, B-vitamiinia ja monivitamiineja aion syödä toisin kuin tällä hetkellä. Tavallinen ruoka riittää aivan hyvin tavallista elämää varten, mutta runsas juokseminen vaatii poikkeuksellisen paljon ravinnolta. Hemoglobiini saattaa laskea harjoittelun seurauksena, kuten olen joskus havainnut. Luonnostaan hemoglobiini on minulla noin 165-170, joten varsin korkea. Viime analyysissa se taisi olla 168.

Kirkkoherran viranhoidon ohessa tein IT-opintoja ammattikorkeakoulussa ja tohtoritutkinnon yliopistossa, mutta nyt minulla ei ole juuri mitään perheen ohessa näiden molempien jäädessä pois. Aluksi ajattelin opiskella uuden tutkinnon, mutta ymmärsin, ettei minulla ole aikaa vakinaisesti istua luennoilla ja käydä tenteissä. Lisäksi vaimoni hyvätahtoiset ja hyvin tarpeelliset huomautukset ”läskistyvästä” vatsastani opastivat jo vihdoin terveemmän elämän puoleen. Olen myös vakuuttunut siitä, että sydämmen ja keuhkojen säännöllinen rasittaminen vauhdikkaan juoksun avulla ovat hyödyksi itselleni, jotta voi ylipäätänsä hyvin. Keski-ikäisen miehen on vain tehtävä päätös oman elämänsä hyväksi ja aloitettava kuntoilu. Jos sitä ei tee nyt, seuraukset näkyvät koko ajan yhä pahempina ja kuntoilun aloittaminen muodostuu koko ajan yhä vaikeammaksi.

Lenkkeilyn voi toki aloittaa ilman mitään kilpailullisia päämääriäkin. Minun on vaikea löytää ryhtiä säännölliseen lenkkeilyyn, jos en aseta jotakin ”tavoitetta” tai ”unelmaa” itselleni. Siksi kilpailut voivat olla hyvin tarpeellisia itse tärkeämmän, kuntoilun, ”apuvälineitä”. Lisäksi juoksukuntoni kehittyy tavanomaisesti aika nopeasti, jos olen juossut säännöllisesti kaksi tai kolme viikkoa. Silloin syntyy jo luonnostaan kilpailuvietti, kun vertailee lenkkivauhtia ikätovereiden kilpailuvauhtiin.

Nämä juoksuharjoitukset eivät suinkaan tarkoita, että mitenkään olisin jättämässä Venäjä-kirjoittelua ja –harrastustani sivuun. Päinvastoin: minusta tulee yhä sitkeämpi ja määrätietoisempi, kun argumentoin terveen kanssakäymisen puolesta kaikenlaisia – pahatapaisempia ja hienostunempia - SS-haihattelijoita vastaan, joita tavataan Baltian ja Suomen alueella aivan liian kanssa.