lauantai 11. heinäkuuta 2009

Sydämeni jäi Pietariin - Pohjolan Venetsiaan

Sain olla jälleen vähän aikaa kaupungissa, jossa tahtoisin elää ja asua. Pietari on megapoli, joka on minun mieleeni. Valitettavasti perheen ja työn tähden olen sidottu Suomeen. Luultavasti olen sellainen ihminen, joka tuntee voivansa hengittää vapautuneesti megapolin vilinässä. Pietarissa paistoi aurinko ja juuri tuolloin keski-ikäinen mies luulee saapuneensa paratiisiin, koska pitkäsäärisiä solakoita pietarilaisia kaunottaria on varmasti lukumääräisesti enemmän kuin kauniita naisia koko Suomessa. Tämä ei ole edes rasistinen huomautus, vaan täysin ymmärrettävä jo väkimääränkin tähden. Udelnajan puistossa kävelimme ja nautimme elämästä. Mieltäni häiritsi toki kauniissa säässäkin vähäisessä määrin typerät kantelut, joihin tuomiokapituli ei kyennyt vastaamaan heti tuoreeltaan tyrmäävästi, vaan siirsivät valmistelun tutkinta-asiamiehelle. Videossa on murto-osa valtavasta puistoalueesta. http://www.youtube.com/watch?v=Zp2kAngSQ0o

Kotimme lähikaupassa, paikallisessa Karusel-ruokakaupassa luulin yhä enemmän saapuneeni kulinaristien paratiisiin tai taivaaseen. Suomessa kauppojen ruokavalikoima on äärimmäisen pelkistetty. Ruokakaupassa lihat olivat mehukkaita, valikoima oli valtaisia. Minua hurmasivat erityisesti soija-tuotteet, joita ei löydy Suomesta mistään kaupasta rehellisesti sanottuna yhtään mitään. Venäjällä valikoiman rikkaus selittyy sekä suurella väkimäärällä että valtion suurella koolla. Soija-tuotteet tulevat erityisesti korealaisten välityksellä Pietariin. Poikani oli hurmaantunut eläviin rapuihin.


Kaupan eteisessä oli pikkuinen kännykkäkauppa, jonka tuotevalikoima oli monipuolisempi kuin koko Helsingin Itäkeskuksessa, jossa kaikissa liikkeissä on itse asiassa samat tuotteet. Kännyköiden kauneus pisti silmiin. Olimme harmissamme, että meidän piti ostaa vain kuukausi sitten Helsingissä kännykkä vaimolle, koska vanha rikkoutui. Silloin ei ollut aikaa lähteä Pietariin. Niin maksoimme 400 euroa edellispäivänä liikkeeseen tulleesta Sony Ericsson kännykästä. Pietarista olisi helposti löytynyt kännykkä 80-100 eurolla. Tuotemerkkejä oli muitakin kuin Sony Ericsson ja Nokia tarjolla, erityisesti Samsung, LG ja Motorola rikastuttavat vaihtoehtoja. Jälkimmäisiä oli jopa mahdoton löytää Helsingin Itäkeskuksesta kuukausi sitten. Kaikki tarjolla olevat mallit olivat Helsingissä sanan mukaisesti ”kenkäpuhelimia”. Itse kävin ostamassa, kun harvoin on vapaata ja aikaa käydä kaupoissa, kahdet kengät. Vaimon mielestä ostetut kengät olivat vähän liian sporttiset, mutta halusin korjata taantumuksellista imagoni sporttisemmaksi. Vapaa-ajan käyttöön kengät maksoivat 80 euroa ja konservatiivisemmat mustat kengät työkäyttöön 20 euroa. Nyt oli Pietarissa alennusmyynnit. Valokuvassa köyhän miehen halvat ostokset Pietarista.



Pietarilaiset ystävät kyselivät kovasti, miten minua vastaan tehdyt kantelut etenevät. Ihmettelimme yhdessä suomalaisten russofobisuutta. Erityisesti merkillisenä pidimme saamiani huomautuksia tuomiokapitulin edustajilta, että matkustaisin liikaa Venäjällä ja minun ei pitäisi muka kirjoittaa edes lehtijuttuja Venäjän kauppatie –lehteen. He kysyivät, miten minä menettelen tuollaisten huomautusten tähden. Kerroin, että en ota niitä huomioon, koska mitkään tuollaiset vaatimukset tai tuomiot eivät olisi laillisia tai toimivaltaisia. Niitä ei pidä yksinkertaisesti ottaa huomioon. Eräs suomalainen ystävä oli hyväntahtoisuudessaan toki säikähtäneempi ja kirjoitti minulle viestin, että jättäisin toistaiseksi kaiken yksityisen julkisen matkailun, kirjoitukset ja yhteydenpidon. En säiky kuitenkaan olkihattuja, vaikka noita hattuja pidettäisiin miten pyhinä.

Poikani kanssa kävin elokuvissa kotini lähettyvillä. Elokuvateatteri oli aivan valtaisan upea. Olimme katsoneet suomeksi muutama päivä aiemmin Ice Age, mutta nyt oli hauska katsoa sama elokuva venäjäksi. Venäjällä elokuvasta oli 3D-versio. Erityisesti kiinnitti huomiota elokuvateatterin vessat, joissa pikkupojan kanssa piti käydä luonnollisista syistä. Vessat olivat kuin pieniä palatsia, myös aivan upean siistit. Harmi, että minua hävetti liikaa valokuvata vessaa! Elokuva- ja kauppakeskuksen käytäävä kuitenkin kuvailin. Videossa pieni osa tästä keskuksesta, joka on aika lähellä kotiamme. http://www.youtube.com/watch?v=ixY_Yu9mYX4
Kotimatkalla näin metropolin kääntöpuolen. Pietarista Siestarjoelle oli valtava ruuhka. Neljäkymmentä kilometriä vei jopa Jaguarilla 2 tuntia. Miten kauan enemmän olisikaan kulunut aikaa, jos minulla olisi ollut Lada tai Volga! Pietarissa en pitänyt autoani missään erityisesti vartioidulla alueella, vaan omalla piha-alueella. Vanha autoni ei enää ketään kiinnosta, joten uskalsin jättää sen vartioimattomalle piha-alueelle.




Venäjän puoleisella raja-asemalle pääsimme aivan jonottamatta ja rajamuodollisuudet sujuivat täydellisesti niin kuin meillä olisi ollut Medvedev tai Putin kyydissä. Rajaviranomaiset laskivat jopa leikkiä ja nauriskelivat. Perheeni mukana oli toki pietarilainen ystävämies, samanikäinen kuin meikäläinen, ja hänen avovaimonsa, äskettäin kaksikymmentä vuotta täyttänyt kaunotar. He tulevat kylään kahdeksi viikoksi. Suomen rajalle piti vähän jonottaa. Suomen rajaviranomaiset olivat tavalliseen tapaan sanattomia viranomaisia, jotka katselivat vain tuimasti passia ja ihmistä. En sanonut itse ääneen tuota hämmästyttävää eroa, mutta vieraamme kysyivät autossa ihmetellen, miksi suomalaiset rajaviranomaiset ovat niin vihaisen näköisiä. Samat vieraamme ihmettelivät, miten Rajahovissa vessat olivat niin kamalan epäsiistejä, kun vähän aiemmin Venäjän puolella Teboilin vessat olivat ihan siistit. Kerroimme, että Suomessa pitää valitettavasti varautua vessojen siivottomaan kuntoon. Suomalaiset eivät ole erityisen hygienisiä, vaikka tiet ja puistot ovat siistejä.

Lopulta saavuimme Helsinkiin iltapäivällä. Vettä satoi kaatamalla, mutta hyvä seura pelasti pahassa säässä. Suomalaisen miehen elämä tuntuu tällä tavalla ihanalta, kun on kyennyt vapautumaan tarpeettomasta russofobiasta, joka häiritsee yhä kovin monien suomalaisten käyttäytymistä. Seuraavat kaksi viikkoa ovat minulla "melkein" lomaa: käyn vain loman aikana hyväksymässä seurakunnan laskut ja keskeytän loman yhdeksi päiväksi viikon kuluttua tiistaina, jolloin toimitan arki-illan ehtoolliskirkon. Lomalla kirjoitan kirjaani Kaukasuksen rauhaa järkyttävistä terroristeista ja heidän ulkomaisista suhteistaan.