tiistai 14. heinäkuuta 2009

Terroristin mieli

Kesäloma tarjoaa ihania mahdollisuuksia, jotka olin jo unohtanut, sillä edellisen kerran vietin kesälomaa kesällä 2007. Tänä aamuna heräsin vasta kello 8 ja kirjoitin rippikoululaisille leirikirjeet postitettavaksi. Kanslisti sai tehtäväksi pistää kirjeet postiin. Sen jälkeen minulla jatkui oikea kesäloma. Pidimme seuraa venäläisille ystäville, jotka etsivät matkavaihtoehtoja Tukholmasta Italiaan. Kävin ostamassa uudet piilolasit, sillä silmät eivät enää kestäneet vanhoja lasia ja urheiluharrastukset ennättivät tyrehtyä ärtyneisiin silmiin. Vein poikani ja naapuripojan sekä äidit jalkapalloharjoituksiin, minkä aikana sain vihdoin odottamani teokset.

Minua kiinnostaa terroristin psykologia - väitöskirjani tähden. Luultavasti terroristin psykologian avulla saa kärjistyneen kuvan siitä, mitä voi tavata tavanomaisten revanssihenkisten järjestöjen tai puolueiden johtajien ja heidän innokkaiden kannattajistakin. Luultavasti terroristipsykologia on kuitenkin jossakin määrin yleispätevää. Miten revanssihenkisyys syntyy ihmisen psyykeessä ja liikkeen toimintatavoissa? Miksi oman identiteetin rakentamista varten naapuri pitää määritellä niin ylenmääräisen huolestuttavalla tavalla pahaksi ja uhkaavaksi, että loppujen lopuksi pitää toivoa ja suunnitella jopa mielikuvissa vaaralliseksi kasvaneen naapurin tuhoamista?

Ajankohtainen tarpeeni on luonnollisesti Tšetšenian tähden taistelevien paikallisten ja ulkomaisten terroristien ”ymmärtämisessä”. Olen tällä hetkellä pohtinut prikaatinkenraali Hunkar-Pashi Israpilovan (Хункар-Паши Исрапилов)elämäntarinaa. Käyn tällä tavalla kunkin julkkisterroristin elämäntarinan läpi.

Tänään sain vihdoin amerikkalaisen CIA-asiantuntijan kirjoja, joissa pohdittiin terroristin psyykettä monesta eri näkökulmasta. Jerrold M. Post kirjoitti nämä teokset tai oli eräänä kirjoittajana muiden mukana: The Psychological Assessment of Political Leaders: With Profiles of Saddam Hussein and Bill Clinton; When Illness Strikes the Leader: The Dilemma of the Captive King; The World's Most Threatening Terrorist Networks and Criminal Gangs; ja The Mind of the Terrorist: The Psychology of Terrorism from the IRA to al-Qaeda. Nyt riittää lukemista kesälomaksi, kun samanaikaisesti otan selvää venäläisestä aineistosta, jota olen saanut!

Jerrold M. Post on toki näkökulmaltaan enemmän psykoanalyytikko ja psykiatri, joka hyödyntää rohkeasti narsismiteorioita, kuin sosiaalitieteilijä tai historiantutkija. Hän ei kuitenkaan vastuullisena ja oppineena ihmisenä hylkää jälkimmäisiäkään näkökohtia. Venäjältä ostamani teokset valottavat voimakkaammin propagandan mukaisia psykologisia tekijöitä, yhteiskunnallisia tekijöitä ja rahoitusuhteita. Missään tapauksessa ei ole tehtävä ristiriitaa venäläisen ja amerikkalaisen terroristitutkimuksen välille tämän otoksen valossa, sillä Post on vain omaan näkökulmaansa erikoistunut yksi tärkeä kirjoittaja. Hänen eläkevuosiensa kirjat ovat myös kansanomaisia, vaikka toki kiinnostavia. Itse tahtoisin pohtia terroristikirjaa varten yhtä hyvin noita amerikkalaisen asiantuntijan tekemiä havaintoja kuin toistaiseksi esille tulleita venäläisiä näkökohtia.

Terroristin mieli on vain yksi osa kiinnostustani. Toinen osa on vaikeampi, sillä toistaiseksi on ollut aivan mahdotonta ymmärtää, miksi Heidi Hautalan, Finrosforumin ja eräiden länsimaisten "terroristiemojen" mieli on liian myönteinen terroristeja kohtaan. Nainen vaikuttaa vaaralliselta ihmisoikeusseikkailijalta, joka viihtyy lähinnä riitaa ja separatismia virittävien ihmisten luona Venäjällä. Miten Hautala voi kaveerata henkilöiden kanssa, jotka hallinnoivat Kavkaz-Centerin sivustoa?

Jossakin määrin yritän saada myös käsitystä siitä, ovatko suomalaiset ja eräät muut länsimaiset terroristeille suosionosoituksia antaneet henkilöt vilpittömästi vain tyhmiä vai ovatko he muuten vakavasti häiriintyneitä. Luultavasti heidän ainut motiivinsa on puhua ja toimia tavalla tai toisella Venäjää vastaan. Jos jotakin minä "vihaan", niin kuin on syytetty minun teksteissä olevan muka liikaa "vihaa", vihaan kyseistä vihanpropagandaa, jossa ei säälitä siviili-ihmisten kärsimyksiä mainittujen terroristien tähden. Syntyvässä kirjassani terroristi ei ole koskaan sankari!