Statcounter

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Väinö Linna ja Neuvostoliitto

Väinö Linna piti esitelmän Tampereen Paasikivi-Seurassa 29.11.1977: ”Ulkopoliittiset asenteemme kansallisen tietoisuutemme osana”. Luin jälleen kerran tuon esitelmän kokoelmasta: Väinö Linna, Esseitä (WSOY 2007). Esitelmä toi selvästi esille ne kadonneet viisaudet, joita pitäisi muistaa yhä Suomessa 2000-luvulla. Tiivistetysti sanottuna kadonneet viisaudet ovat tässä: YYA-takaisin ja Kekkonen (tai Paasikivi) presidentiksi. Mikäli Kekkonen tai Paasikivi eivät ole enää käytettävissä, Paavo Väyrynen voisi olla paras vaihtoehto näiden sijasta Suomen tasavallan presidentiksi Tarja Halosen jälkeen. En kaipaa Kekkosta itse persoonana, mutta arvostan sitäkin enemmän hänen idän politiikkaansa.

Väinö Linnan viisasta esitelmää lukiessa tuli yhä selvempi tietoisuus siitä, että revanssihenkisten järjestöjen, kuten Pro Karelia, politiikka on osoitettu Suomen kansakunnan kovissa kohtaloissa vakavaksi virheeksi: aggressioiden, pelkojen ja epäluulon levittäminen kansakuntaan on sellaista toimintaa, että sen harjoittajat pitäisi saattaa tasavallan presidentin arvovallalla lukkarin luokse kouluun, tarvittaesa lukkarin ärähdyksillä ja kepin taonnalla vahvistettuna.

ProKarelia on niin kuin Raamattu tietää kertoa "susi lammasten vaatteissa": puku päällä ja solmio kaulassa eivät tee sen puhujista rauhan ja sovinnon ihmisiä, jos ja kun revanssihenkiset tuhon ja epätoivon toivotukset Venäjää vastaan antavat lauseille sisällön.

Jo lyhyen harkinnan jälkeen pieni tyttökin metsämummon mökissä osaisi kysyä, vaikka ProKarelia-sudella olisi vanhan mummon mekko yllä: "Miksi sinulla on niin isot hampaat?"

Lisäksi kannattaa lukea Linnan matkakertomus ”Matkustimme Leningradiin ja Moskovaan” vuodelta 1964. Ihailtuaan ensin, että Neuvostoliitossa teatterit olivat täpötäynnä, vanhasta mummosta nuoreen tyttöön saakka seurasi yleisö yhtä innokkaana esitystä, Linna päättää esseen viisaasti: ”Meidän täytyy myös aina muistaa Neuvostoliiton kysymyksessä ollessa kaikki se mistä Neuvostoliitossa on lähdetty. Tsaarivallan aikana nämä suuret ihmisjoukot elivät tilassa joka kuului Euroopan takapajuisimpiin. Kun ne nyt ovat astuneet esiin luomaan uutta sivilisaatiota, on siinä uuden ja nuoren aiheuttamaa intoa. Myös pyrkimys tietoon ja kosketukseen taiteen kanssa lähtee osaksi samalta pohjalta”.

Seuraavaksi katkelmia Väinö Linnalta, väliotsikot ovat blogin kirjoittajalta.

Kansallinen tietoisuus

Määritelmä kansallinen tietoisuus voidaan ymmärtää hieman samalla tavalla kuin viime aikoina usein puheena ollut kansallinen identiteetti. – Kansallinen tietoisuus on osa yksilön tajuntaa, ja yleiseksi se tulee siksi, että se tavalla tai toisella koetaan monien ihmisten taunnassa. Tämän tietoisuuden sisältö vaihtelee tietenkin yksilöstä toiseen, hänen sosiaalisen asemansa, ideologiansa ja vielä monen muun seikan mukaan, niin kuin se vaihtelee yksilössä itsesäänkin, ikäkausien ja ympäristön muutosten myötä. Mutta jonkinlainen käsitys kansallisesta ympäristöstään, sen menneisyydestä ja tulevaisuudestakin useimmilla ihmisillä on.”

Eräs kansallisen tietoisuden merkittävimpiä ominaisuuksia on suhde muihin kansoihin, koska se tietoisuus herää ja selkenee herkästi juuri suhteessa ympäröivään maailmaan. Tämä on ollut hyvin ominaista meille suomalaisille, sillä niin itseriittoinen kuin kansallinen minämme on joskus tuntunut olevankin, on se siitä huolimatta punninnut ja peilannut itseään muiden kansojen kuvastimessa. Kuvassa on ilmennyt alemmuudentunteita yhtäälle, ylemmyyden- ja aggressiivisuuden tunteita toisaalle, ja joskus molempia yhtä aikaa ambivalenttina sekoituksena.”

Tärkein tekijä,jonka kautta määrittelemme suhdettamme muihin kansoihin, on ulkopolitiikka ja siihen liittyvät asenteemme. Tavallinen kansalainen ei tietenkään voi osallistua ulkopolitiikkaan muuten kuin juuri yleisen asennoitumisen tasolla sekä vaalikäyttäytymisen yhteydessä.”

Neuvostoliiton-vastaisen ulkopolitiikan virhe Suomessa

Niin kuin on monesti todettu, on itsenäisen Suomen ulkopoliittinen kohtalonilmansuunta ollut itä, eli suhteemme Neuvostoliittoon. Kun Neuvostoliiton syntymä oli Suomen itsenäisyyden edellytys, olisi luullut, että molempien valtioiden välisten suhteiden hyvälle kehityksele oli mitä parhaat lähtökohdat. Tunnetuista syistä ne kuitenkin kääntyivät onnettomaan suuntaan, ja siitä oli seurauksena, että itsenäisen Suomen ulkopolitiikan suurimpana ongelmana on ollut suhteemme Neuvostoliittoon; ensimmäiset kolmekymmentä vuotta virheitä tehdessämme ja toiset kolmekymmentä vuotta niitä korjatessamme, ja tästä syystä suhteemme Neuvostoliittoon ovatmyös vaikuttaneet voimakaasti kansalliseen tietoisuutemme. Siksi meidän on katseltava menneisyyyttämme avoimesti, koska käsityksemme siitä on osa nykyisiä ja tulevia asenteitamme”.

Sodanedellisen ajan viralliset ulkopoliittiset asenteemme Neuvostolittoon olivat parhaassakin tapauksessa muodollisen neutraalit, niin että ne juuri ja juuri täyttivät kansainväliset muodollisuudet. - - Asianomaisten valtioelinten passiivisuuden lisäksi luotiin sen ohessa voimakasta Neuvostoliiton-vastaista kansalaismielipidettä, joka vetosi aggressioihin, pelkoihin ja epäluuloon. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa se ehti syöpyä perin syvälle varsinkin lukeneiston keskuudessa, mutta ideologisin painotuksin sävytettynä se vaikutti myös laajempiin kansankerroksiin. Kun nämä asenteet lukeneiston piirissä usein edustivat oikeistoradikalismia, eivät ne sellaisina voineet tosin painua kovin syvälle, mutta lievempinä versioina ja tietynlaisina heijastuksina ne levisivät hyvinkin laajalle. Kun tämä kehitys sitten huipentui sodiksi, ja koko tiedotuskoneisto levitti noita asenteita sotapropagandan kautta, on luonnollista, että tuo neuvostovastaisuus läpäisi niin laajojen kansanjoukkojen tietoisuuden kuin se käytännössä oli mahdollista”.

Kun tämä Neuvostoliiton-vastaisuus liitettiin kansalaistuntoon, ja jopa maan itsenäisen olemassaolon edellytyksiin, muodostui se tästä syystä hyvin olennaiseksi osaksi monen suomalaisen kansallista tietoisuutta. Kärjistyneimmillään se merkitsi sitä, että nuo tunteet elivät toisiinsa kytkeytyneinä niin kuin siamilaiset kaksoset, jolloin neuvostovastaisuus oli yhtä kuin suomalaisuus, ja päinvastaisessa tapauksessa lievästikin ymmärtävät asenteet leimattiin melkeinpä maanpetokseksi. Syvin ja vaikein ongelma Neuvostoliitto-suhteissamme on ollut juuri tuon neuvostovastaisuuden liittäminen kansallistuntoon ja kansalliseen olemassaoloon, sillä myöhemmin ulkopoliittisen suunnanmuutoksemme sen vuoksi on pitänyt käydä hyvin syvältä kansallisen minuutemme kautta. Sen on tarvinnut merkitä hyvin monille ihmisille vaikeata asennemuutosta, ja vain uusien sukupolvien on ollut helpompi omaksua uudet kansalliset ajattelutapamme.”

Aggressiosta ystävyyteen, pelosta luottamukseen


Vaikka kärsitty tappio oli selkeästi osoittanut entisen suuntauksen vararikon, oli suurien kansanosien kohdalla uudelleenasennoituminen kaiken hämmennyksen keskellä ongelmallista. Ne uudet ulkopolitiikan tavoitteet, jotka valtion johto määritteli, oli kuitenkin koko kansan omaksuttava ja sen kautta rakennettava uusi kansallinen tietoisuus. Ei ollut vain luovuttava entisistä aggressioista, pelosta ja epäluulosta, vaan uskottava ystävyyden ja luottamuksen mahdollisuuteen ja lopulta niiden toteutumiseen. Tiedämme, että se monille merkitksi lähtemistä ’lukkarin luokse kouluun’, jämäämään päähän ulkopolitiikan aapistoa, ja monet meistä muistavat vieläkin lukkarin ärähdykset ja kepin taonnan lattiaan”.

Presidentti Urho Kekkosen taakse eivät ole asettuneet vain merkittävimpien poliittisten puolueidemme johtoelimet, vaan laaja ja voimakas kansalaismielipide. On täysin oikeutettua tulkita asiantila niin, että uuden ulkopolitiikkamme olennaiset tavoitteet ja päämäärät ovat läpäisseet melkein kaikki kansankerrokset ja muodostuneet siten osaksi kansallista tietoisuuttamme. Suomen ja Neuvostoliiton valtioiden välisen poliittisen suhteen sisällön määrittelee ystävyys- ja yhteistyö- ja avunantosopimus, mutta se vaatii lisäkseen ystävyys- ja yhteistyöhalua myös yleisen mielipiteen tasolla. Sen aikaansaaminen on vaatinut sitkeätä, pitkäaikaista työtä, ja vaatii sitä tietenkin edelleen, joskin on todennettava tyytyväisenä, että ainakin raskaimmat ylämäet on noustu ja päästy tasaisemmalle maalle.”

Nämä ylämäet on noustu molempien presidenttien, Paasikiven ja Kekkosen johdolla, ja näin kolmenkymmenen vuoden päästä on jo helppo nähdä heidän työnsä suuri kansallinen merkitys. - - Ja viimeisenkin vastustajan on varmasti ainakin sisimmässään myönnettävä, että sodanjälkeinen ulkopolitiikkaamme on perustunut sille pohjalle, joka on ollut luonnollinen ja kestävä ja jolle maamme ulkopolitiikan olisi pitänyt rakentua jo aikaisemmin.

Rauhan ja yhteistyön toivottava olotila

On myös totta, että presidenttien Paasikiven ja Kekkosen toimintalinjoissa on ollut tietty ero. Välittömsti sotaa seuranneissa olosuhteissa joutui presidentti Paasikivi korostamaan meille, että uudelleenasennoituminen Neuvostoliittoon on kansamme kannalta välttämätöntä, ja tästä välttämättömyydestä hän kehotti tekemään hyveen. Hieman tyylitellen voidaan sanoa, että presidentti Kekkosen linja on poikennut Paasikiven linjasta siinä, että hän on on korostanut tuon hyveen arvokkuutta sinänsä, ei vain välttämättömänä vaan luonnollisena pohjana ulkopoliittiselle suuntauksellemme. Yksinkertaisesti sanoen, meidän ei tule olla ystäviä Neuvostoliiton kanssa siksi, että olemme hävinneet sodan, vaan siitä huolimatta; koska rauhaan ja yhteistyöhön perustuvat suhteet ovat kahden naapurikansan välillä toivottava ja onnellinen olotila. Tämän asennoitumisen pohjalta on presidentti Kekkosen ulkopolitiikka ollut aktiivisempaa, uusia yhteistyön ja kanssakäymisen muotoja etsivää entisten vahvimistamisen lisäksi.”

28 kommenttia:

  1. "Väinö Linna varasti meiltä moraalin ja on siksi yhdeksäs sotarikollinen. Hänetkin olisi pitänyt sulkea Katajanokalle!"

    VastaaPoista
  2. Ajattelit sitten rakentaa aikakoneen? No, ylivertaisella Venäläisellä Teknologiallahan kaikki on mahdollista.

    VastaaPoista
  3. "revanssihenkisten järjestöjen, kuten Pro Karelia, politiikka on osoitettu Suomen kansakunnan kovissa kohtaloissa vakavaksi virheeksi: aggressioiden, pelkojen ja epäluulon levittäminen kansakuntaan on sellaista toimintaa, että sen harjoittajat pitäisi saattaa tasavallan presidentin arvovallalla lukkarin luokse kouluun, tarvittaesa lukkarin ärähdyksillä ja kepin taonnalla vahvistettuna."

    Kirkkoherra Molari, miksi pidätte Pro Kareliaa revanssihenkisenä järjestönä? Pro Karelia ei levitä agressioita, pelkoja eikä epäluuloja. Järjestö toivoo täysin rauhanomaisesti, että Venäjä tunnustaisi Suomen valtion oikeuden siltä pakolla ja vääryydellä riistetyihin alueisiin. Asialla ei ole mitään tekemistä agressioiden ja pelkojen kanssa. On vain toivomus, että Pariisin rauhansopimuksessa tehty vääryys korjataan täydessä sovussa siten, että Venäjä tunnustaa Suomen oikeuden näihin alueisiin.

    VastaaPoista
  4. Jotkut tutut ovat todella moittineet Väinö Linnaa tavalla, jota minun on vaikea ymmärtää, jos vaikka katsoo Linnan mainittua esitelmää.

    ProKarelian päätoimittaja Saksi kirjoittaa koko ajan uhkakuvia Venäjästä, sen laajentumishalusta, tulevasta katastrofista tai presidentistä. Todellakaan ei pidä paikkaansa, ettei järjestössä ne pari toimivaa henkilöä levittäisi aggressioita, pelkoja ja epäluuloja. Juuri mistään muusta ei ole nimenomaisesti kyse kuin aggressioita ja vihasta. Ne eivät muutu sivistystyneeksi oikeuskeskusteluksi sillä, että niitä esitellään puku päällä ja solmio kaulassa maastopuvun ja rynnäkkökiväärin sijasta.

    VastaaPoista
  5. "Tsaarivallan aikana nämä suuret ihmisjoukot elivät tilassa joka kuului Euroopan takapajuisimpiin." Taloustietelijänä tiedät tietysti, että vuosina 1870-1913 Venäjän kansantuote kasvoi vuosittain kaksinkertaisesti verrattuna länsi-eurooppalaisiin maihin. Lähtökohta oli tosin tosi matala, mutta mitä olisikaan tapahtunut, jos ei olisi tullut ensin sotaaa ja sitten 70 vuoden mustaa aukkoa.

    Miksi safkalaiset ja laajemminkin vasemistoälyköt (esim. de Beauvoir, Sartre, Webbit, Shaw,Laski) ihailevat yksinvaltaisia diktaatoreita, kuten Stalinia, Maoa, Castroa? Sinun ihailusi kohde on Putin ja nyt myös Kekkonen, joka voidaan laskea samaan sarjaan, niin monta kertaa hän käveli eduskunnan ja hallituksen yli. Onko syynä se täydellinen valta, jolloin ei tarvitse välittää sellaisista asioista kuin demokratia, sananvapaus tai riippumaton oikeuslaitos.

    VastaaPoista
  6. Kukaan tuttavani ei ihannoi yksinvaltaisia diktatuureja.

    Arvostan kovasti Putinia, mikä ei ole suinkaan puolestapuhe yksinvaltiuden puolesta, vaikka sellainen vääristynyt käsitys Venäjästä on yritetty luoda suomalaisessa mediassa 2000-luvun aikana.

    Kekkosen toimissa on varmasti monta asiaa, joita en hyväksy, mutta kyse oli ystävällisten ja toimivien suhteiden rakentamisesta Venäjään, kun sitä vastoin taustalla oli aggressioiden, vihan ja koston perinteet. Tuosta näkökulmasta katsottuna Kekkosella on aina arvokas viesti suomalaisille: Parempi etsiä ystävät läheltä. Voin yhtyä Kekkosen haluun rakentaa hyvät suhteet itänaapuriin.

    Ystävällisissä ja luottamuksellisissa suhteissa ei ole pisaraakaan diktatuurin ihailua; pikemmin päinvastaisissa malleissa on sairaalloista vihan ja väkivallan ihailua.

    VastaaPoista
  7. Aggressiota ja pelkoa Venäjää vastaan voi ammentaa vaikka seuraavista:

    "Toimittajat kysymykseen, eikö asia olisi helpointa ratkaista kuten 30-luvulla; tankeilla ja tulijoita tervehdittäisiin kukkasin, Deljagin vastaa:
    ”Tarvitaan vielä 5-8 vuotta, että tämä mielipuolinen nationalismi kypsyttää ihmisiä. Toiseksi meidän saatava kuntoon oma maamme. Kolmanneksi, mitä me näillä hulluilla junteilla teemme? Mitä Venäjä tekisi Ansipilla – näyttäisi häntä eläintarhassa vai?”"

    "Moring ei artikkelissaan ”Venäjä opettaa naapureilleen historiaa” vielä ymmärtänyt sitä, että hyväksytyllä asetuksella Moringin tapaiset toimittajat lähtevät linnaan. Luvassa on maksimissaan viisi vuotta vankilaa."

    "Venäjällä suosittua Odnako-ohjelmaa vetävä televisiotoimittaja Mihail Leontjev vaati Venäjää valloittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä Baltian maat ja likvidoimaan ”etnisen rikollisuuden” näissä maissa. Hänen mielestään Baltian maiden itsenäisyys ei ole perusteltu. Enemmistö paikallisista äänestäjistä on Leontjevin mielestä natseja.
    ”Natsit ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi harrastaa normaalia kanssakäymistä eikä heille voi antaa tavanomaisia oikeuksia”, Leontjev sanoi Nisni-Novgorodissa pidetyssä seminaarissa.
    ”Heitä täytyy ampua. Kuula on ainoa argumentti natseja varten”, hän lisäsi"

    Jätän harjoitustehtäväksi, minkä järjestön jäseniltä lainaukset ovat.

    VastaaPoista
  8. Deljaginin ja Leontjevien näkemykset ovat höperöjä, joita voi ilmaista vain venäläinen humoristi tai höperö; niistä ei pidä lukea säveliä Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.

    Sitä vastoin Moring on merkillinen kirjoittaja, jonka sanomisia pitääkin arvostella ärhäkkäästi. Kovin moni muu toimittaja ei kirjoita yhtä paljon "paskaa" Venäjästä kuin mainittu henkilö. Suomen PEN on onneksi riittävän pieni piiri, ettei siellä ole liian monta vastaavaa tyyppiä.

    VastaaPoista
  9. Koostuuko Suomen Antifasistinen Komitea humoristeista vai höperöistä, kun se levittelee tällaisia juttuja? Ja kysymyshän ei ollut varsinaisesti Moringista, vaan siitä, että Suomen Antifasistinen Komitea uhkaa Venäjän laittavan Moringin ja muut neuvostovastaiset toimittajat vankilaan.

    VastaaPoista
  10. Poliittinen kova satiiri ja musta huumori on tarpeen, kun Moring kirjoittaa mitä kirjoittaa. Totta kai kaikenlaiset tunteet saattavat vaikuttaa itse kussakin, eikä tunteet ole aina pyhät ja kauniit, mutta luonnollisesti on selvää, että Venäjän Federaatio ja historian komissio paljoa - tai itse asiassa tuskin yhtään - välitä Suomen antifasistisen komitean uhkauksista, koska SAFKA:lla ei ole luonnollisesti sellaista toimivaltaa. Välttäisin puhumasta Venäjän puolesta tuomioilla, joihin meikäläisillä ei ole mitään toimivaltaa, mutta myönnän, että olen itsekin sanonut, että ProKarelian yrityksen muokata sotasyyllisyydet ylösalaisin ja järjestää revanssisesti Karjalan maat ym. Suomelle voi virittää Venäjällä historian komissiossa mielenkiintoa. Toistan kuitenkin, ettei suomalaisilla safkalaisilla ole mitään sanottavaa tai vaikutuskanavaa (eikä edes suhdetta) Venäjän isojen poikien asioihin tai päätöksiin.

    VastaaPoista
  11. Juha, kävimme juuri hyvän ja rakentavan keskustelun Viron tapahtumista vuosina 1939-40. Kuten itse kirjoitat, Neuvostoliiton toiminta oli tuolloin törkeää.

    Kuten totesimme, Viro ei liittynyt vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Suomalaiset ensyklopediat kertoivat 70- ja 80-luvuillakin totuuden tapahtumista. Viro liitettiin Neuvostoliittoon Stalinin näytösparlamenttivaalien jälkeen. Ja tuo todellisuudessa Stalinin ja hänen apulaistensa valitsema parlamentti pyysi Viron liittämistä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun maa oli jo täynnä neuvostojoukkoja. Suomalaisissa ensyklopedioissa käytettiin siis 70- ja 80-luvuillakin tapahtumista sanaa miehitys.

    Nyt safkalaiset, Leena Hietanen ja Johan Bäckman vaativat tämän miehityssanan käytöstä vankeutta suomalaisille toimittajille yms. He väittävät miehitystä myytiksi ja kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Ainakin Leena Hietanen väittää vakavissaan Viron liittyneen Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti.

    Tulisiko sinun mielestäsi ne suomalaiset historioitsijat ja opettajat, jotka ovat jo Kekkosen ajoista lähtien käyttäneet sanaa miehitys, nyt vankeusrangaistuksen uhalla vaientaa? Eihän edes Neuvostoliitto vaatinut heille mitään rangaistuksia eikä maahantulokieltoja.

    VastaaPoista
  12. Toistan vielä kerran, että suomalaisilla ei ole mitään sanan valtaa Venäjän Federaation korkeatason historian komissiota varten. On aivan yhdentekevää, mitä joku suomalainen esittää asian johdosta. Itse asiassa olisi parasta, ettei kukaan esittäisi Suomessa mitään, koska meillä ei ole toimivaltiutta esiintyä toisen valtion puolesta asiassa.

    Myöskään Venäjällä ei uskoakseni kuljeta äärimmäisiä polkuja pitkin, joita Venäjän kommunistisessa puolueessa ja äärinationalistisessa Rodina-puolueessa muutamat äkkiväärät poliitikot tahtovat ehkä esittää.

    "Miehityksestä" puhuminen muuttuu uskoakseni - mutta se on vain arvailuani - ongelmaksi niissä tilanteissa, joissa siihen liitetään sellaisia revanssihenkisiä ja alistamiseen tai diskriminaatioon liittyviä poliittisia tarkoitusperiä kuin Baltiassa on pahimmillaan esiintynyt. Vakava historian tutkimus tai historian keskustelu pienien erimielisyyksien ja ristiriitaisuuksien kanssa ei varmaan ole mikään ongelma.

    Itse olen käyttänyt ilmaisua "miehitysmyytti" tässä edellä esittämässäni tarkoituksessa: todella ja tarulla tahdotaan perustella russofobista ja venäläisvihamielistä alistamista; "historia" on puhtaasti politiikan pelinappula tällaisessa tarkoituksessa. Siinä unohdetaan kokonaan omat ikävät siirrot. Venäjällä ei ole mielestäni mitään yritystäkään Stalinin vallan palauttamiseen, vaikka harvat kommunistit ja yltiönationalistit saattaisivat sellaistakin toivoa. Siksi historian komissio tuskin ottaa ohjelmakseen Stalinin pahojen tekojen kiistämisen. Historian komissio on uskoakseni - ja taas on vain vähemmän oppinut arvaukseni - tarkoitettu nykyisyyden ja tulevaisuuden rakentamista varten etnisiä, kulttuurisia, poliittisia ja uskonnollisia konflikteja välttävän asenteen hyväksi.

    VastaaPoista
  13. "Antifasistien riemuvoitto: SAFKA-asetus voimaan!

    Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev on allekirjoittanut humanistien ja antifasistien jo kauan odottaman asetuksen. Pravda 20.5.2009 kertoo tämän asetuksen tuottamasta riemusta Venäjällä."

    Kuten hyvin Juha tiedät,lainaus on omasta kirjoituksestasi 20.5. Otsakkeesta saa kuvan, että asetus on Safkan aikaansaannos. Kuinka voit nyt kirjoittaa: "mutta luonnollisesti on selvää, että Venäjän Federaatio ja historian komissio paljoa - tai itse asiassa tuskin yhtään - välitä Suomen antifasistisen komitean uhkauksista, koska SAFKA:lla ei ole luonnollisesti sellaista toimivaltaa." Pientä epäloogisuutta, muttei toki ensimmäistä kertaa.

    VastaaPoista
  14. "SAFKA-asetus" on pienten ihmisten huumoria, savolaishuumoria. On kai aivan selvää, ettei SAFKA:lla ole mitään puheenvuoroa, kun Moskovassa tehdään päätöksiä! Jos tuo ei ollut selvää, sitten todellisuudentaju on SAFKA:n vastustajilla kovasti hämärtynyt.

    "SAFKA-asetus" ilmaisee myös sen, että asiansa puolesta Venäjän historian komission sisältö on varsin ihanteellisesti samansuuntainen kuin SAFKA:n toiminnan toivoisi olevan. En suinkaan tarkoita ihan kaikkia näkemyksiä, joita yksittäiset ihmiset ilmaisevat Suomessa "Venäjän hyväksi" tai "nimissä".

    Kun aloitin kirjoittamisen SAFKAAN, aloin kirjoittaa sitä varten, että diskriminointi kansallisten, uskonnollisten tai kielellisten tekijöiden tähden vähenisi - ainakin asiaan kiinnitettäisiin huomiota enemmän. Minua kiinnosti kokemusteni tähden venäläisvihamielisyys, jota Suomessa ja Baltiassa esiintyy. Mielestäni tuolta osin intressini on sama kuin Venäjän historian komission ja voin kirjoittaa "SAFKA-asetus". Toki silloin on myös toiveeni, että SAFKA pysyisi tietyissä puitteissa - luottamuksen ja kunnioituksen rakentamisen hyväksi - eikä antifasismin nimissä lyötäisi kaikella intohimolla ja voimalla ihan jokaista liikkuvaa ja pysähtynyttä.

    VastaaPoista
  15. Mainittakoon, että luultavasti ensimmäisenä (?) Suomessa kirjoitin jo aikoja sitten mainitun lain kehittelystä, sen aloitteen tekijästä (mm. SAFKA:n sivuilla) ja lopulta lain voimaantulosta mainitussa viittauksessa. Kiinnostukseni on ollut siis seurata lain valmistumista. Olen lähestynyt joitakin historian komission henkilöitä, jotta kirjoittaisin artikkelin aiheesta, mutta en ole tavoittanut näitä henkilöitä. On siis hyvä ymmärtää, että iso pojat ovat erikseen kuin me pienet pojat ja tytöt, jotka täällä blogissa leikimme viisauksien avulla. Jos jollakin on joskus joku lehtihaastattelu tai vastaava, se ei tarkoita suhdetta mainittuun komissioon. Ylipäätänsä SAFKA edustaa vain itseään - ja tuskin edes silloin aina jokaisen jäsensä näkemyksiä.

    VastaaPoista
  16. Mitäpä tuumaat Mauno Koivistosta? Häntä et maininnut vanhojen hyvien aikojen presidenttien listassasi.


    Cheers,

    J. J.

    VastaaPoista
  17. ""SAFKA-asetus" on pienten ihmisten huumoria, savolaishuumoria." Otsakkeessa ei ole hippuakaan "savolaishuumoria". Se on ennemminkin arogantti "me teimme sen". On uskomatonta, että teologian ja valtiotieteen tohtorit ovat onnellisia siitä, että Venäjällä kriminalisoidaan vapaa tieteellinen keskustelu. Se ei edes koske vain venäläisiä vaan meitä kaikkia.

    Anna kun arvaan, safkalaisilla on jo olemassa lista ilmiannettavista suomalaisista ja virolaisista. Listasta löytyy tietysti Paju, Masso, Oksanen, Jakobson, Zetterberg, Susiluoto ja ketä muita sieltä näkyykään.

    Jokaisen safkalaisen kunnia-asia on kertoa totuus fasisteista ja russofobeista. Hävetkää.

    VastaaPoista
  18. Kukapa kirjoittikaan:

    "Jos tuollainen erityiskomitea perustetaan, ilmoittaudun Suomen kansalaisena vapaaehtoiseksi tarkkailijaksi Suomen ja Viron natsismin tarkkailijaksi!"

    VastaaPoista
  19. Totta kai olisin mielellään mukana tuollaisessa komissiossa, jonka tarkoituksena on estää historian käyttö sorron, alistamisen ja diskriminaation lähteenä. Siksi voin kirjoittaa, että osallistuisin mielelläni siihen. En näe mitään häpeällistä Venäjän historian komissiossa, vaan pidän sitä oikein luonnollisena toimena. Pikemmin se on luonnollinen jatkumo, kun jo tahdotaan torjua äärimmäisiä lahkoja, uusnatseja, terroristeja yms. Venäjän historian komissio on kuitenkin huomattavasti korkeamman tason instituutio kuin mihin yksikään safkalainen pieni ihminen voisi kurottautua edes ilmiantajaksi - sitä paitsi minun persoonaani ei sovi "ilmiantaminen", vaan pikemmin olen närkästynyt kaikenlaisiin "ilmiantajiin" ja "selkään puukottajiin", joihin olen törmännyt omassa elämässäni. Ilmiantamisen sijasta olisi kiinnostavaa perehtyä tarkemmin toimittajien ym. poliittisiin intohimoihin ja Venäjä-suhteisiin/vastaisuuteen.

    Mauno Koivistoon en ole kyennyt koskaan muodostaa reflektoitua näkemystä. Ilmari Susiluodon kanssa olen joskus jutellut ja saanut postia, eikä minulla ole hänen kanssaan sellaista törmäävää konfliktia kuin ehkä eräillä muilla henkilöillä. En koe tarpeelliseksi ristiriitojen tekemisen, vaikka ehkä joitakin eri korostuksia onkin. Muutama vuosi sitten kirjoitin aika myönteisen kirja-arvostelun Susiluodon teoksesta "Suuruuden laskuoppi", vaikka kaikki ei miellyttänyt teoksessa.

    VastaaPoista
  20. Jos Safkan lausumat ovat savolaisesta huumoria, niin turha on sitten hutkia Rautajärveä. Naurettava tyyppihän hän Linnalla oli.

    VastaaPoista
  21. Vai Molari haluaa presidentiksi Väyrysen, joka vehkeili NL:n kanssa saadakseen presidentiksi Karjalaisen, jota hänen oma puolueensa ei halunnut edes ehdokkaaksi.

    "Historian kulkua taaksepäin ei voi tuupata..." Jos Linna olisi sanonut noin 1957, hän olisi ollut rohkea. Vuonna 1977 hän osoitti vain, että hänen ajattelukykynsä oli pysähtynyt, kun kaunokirjailijan ura päättyi.

    VastaaPoista
  22. Juha, kirjoitat että kommunismia ja natsismia ei voida rinnastaa. Olen samaa mieltä kanssasi.

    Kirjoitat myös että Stalinin ja Hitlerin voi rinnastaa (heidän yhtälaisten pahojen tekojen vuoksi). Olen tässäkin suhteessa samaa mieltä.

    Virossa ja Euroopassa (Europarlamentissa etc.) ei olekaan rinnastettu kommunismia ja natsismia aatteena, vaan on tuomittu kommunismin RIKOKSET ja rinnastettu ne natsismin rikoksiin. Tässä suhteessa en ymmärrä, miksi sinua häiritsee valtavasti tämä kommunismin rikosten rinnastus natsismin rikoksiin, koska suuri osa kommunismin uhreista oli venäläisiä.

    Mm. Viron pääministeri, sisäministeri ja oppositiojohtaja ovat kaikki entisiä kommunistipuolueen jäseniä. Eivät he tue aatteen rinnastamista natsismiin, koska silloinhan he tuomitsisivat myös itse itsensä. Aatteen nimissä tehtyjen rikosten rinnastaminen on aivan toinen asia.

    VastaaPoista
  23. Minä en hyväksy "rikoksia" minkään aatteen nimissä. Se ei häiritse, jos rikokset tuomitaan.

    Se, mikä tietyissä käyttöyhteyksissä saattaa häiritä, on tiettyjen aatteiden nimissä tehtyjen rikosten tuomitseminen, kun tuomitseminen käyttötarkoitus on pikemmin moderni poliittinen peli kuin rehellinen monipuolinen itsearvio. Rikosten tuomitseminen voi olla myös uudenlaisen poliittisen mytologian tekemistä, jossa stigmatisoidaan osapuolia menneisyyden merkkien avulla. Juuri tuo stigmatisoiminen - leimaaminen - ja sen avulla alistaminen häiritsee, rikosten tuomitseminen on sinänsä OK.

    Koen myös anakronistista jälkiviisautta, jos kommunismi ja fasismi tuomitaan samalla tuomiolla, vaikka toki (1) tuomiossa oli kyse "rikoksista" eikä aatteista sinänsä; ja (2) vaikka tosiasiassa totalitarismi on pahaa minkä tahansa nimisen aatteen nimissä. Kunnioitan yhä lukiovuosieni lempikirjaani Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.

    VastaaPoista
  24. Alkaako tulla pupu pöksyyn kun alat vetää takaisin? Ikävä kyllä mikään nettiin päässyt ei katoa, ja parhaat palat on kerätty wikisitaatteihin

    http://fi.wikiquote.org/wiki/Juha_Molari

    Sieltä vaikka tuomikapitulin edustaja löytää helposti esimerkiksi sen, kun ylistit Hietasen tankkilausuntoa:

    "Vasemmisto on ollut aneeminen, kyvytön historian ja politiikan ajanmukaiseen keskusteluun, mutta nyt vihdoin on uusi polvi nostanut päänsä esille. Nyt vihdoin suomalaiseen keskusteluun on tullut uudestaan raikas tuulahdus, jonka jälkeen ei enää ole pakko alistua oikeistopropagandaan. Nyt on taas Suomen koko kansalla lupa hengittää vapautuneesti! Bäckman ja Hietanen vapauttivat viimeistään tällä esiintymisellä hiljaiseksi alistetun väestömme täysiarvoisiksi."

    VastaaPoista
  25. En suinkaan ylistä Hietasen tankkilausuntoa tuossa sitaatissa. Älä valehtele ja vääristele! Minulla on ollut aina erilaisia korostuksia joissakin detaljeissa, vaikka olemme yhtä mieltä siitä, että Virossa venäläisvastainen diskriminaatio on hävettävää ja aliarvoista. Pidän erittäin hyvänä Hietasen ja Bäckmannin ansioita siinä, että vihdoin sananvapautta käytetään ja uskalletaan keskustella, sillä jo vähän aikaa vasemmisto oli kovin aneeminen historian selityksen suhteen. Aneemisuus ei tarkoita, etteikö historiaa olisi selitetty, mutta isompi media ei kovin paljon noteerannut heitä.

    Tuomiokapitulin käsityksistä en piittää yhtään mitään, sillä heillä ei ole toimivaltaa näissä asioissa, jos kirjoitan tai jätän kirjoittamatta blogiin jotakin. Tuomiokapitulin edustaja ja muut byrokraatit voivat lukea vaikka pikkukylän huoltoaseman seinäpiirruksia ja tehdä niistä referaatin käsityksistäni, mutta minulle on se ihan yhdentekevää eikä muuta piiruakaan toimintaani.

    Anonyymin kirjoittajan hämmästyksessä kyse lienee lähinnä sellaisesta tulkitsijasta, joka on muodostanut mielikuvia meikäläisestä joidenkin ihmisten muodostamien fantasiakuvien perusteella sen sijaan että olisi alkuunkaan ollut hajulla sen enempää historiasta, Venäjän politiikasta kuin meikäläisenkään ajatusten yksityiskohdista.

    VastaaPoista
  26. Hienoa Juha, että olemme voineet käydä rakentavaa keskustelua ja löytäneet jo monia asioita, joista olemme samaa mieltä. On hienoa, että myös sinun mielestäsi kommnunismin rikokset voi tuomita.

    Suurimmat natsirikolliset tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja natseja on jahdattu sen jälkeen vuosikymmeniä. Paraikaa on alkamassa oikeudenkäynti yhtä väitettyä keskitysleirin vartijaa vastaan.

    Kommunismin ja natsismin välillä onkin valtava epäsuhta. Molemmissa järjestelmissä tapettiin tarkoituksella ihmisiä, mutta kommunistivallan rikosten toimeenpanijoita ei ole saatettu lainkaan edesvastuuseen teoistaan. Mitä Juha itse arvelet, miksi näin on käynyt ja onko se ollut oikein?

    VastaaPoista
  27. Molari kirjoittaa: "Totta kai olisin mielellään mukana tuollaisessa komissiossa, jonka tarkoituksena on estää historian käyttö sorron, alistamisen ja diskriminaation lähteenä."

    Valitettavasti tuollainen komissio on vain tekosyy historiantutkimuksen vapauden tukahduttamiseen.

    Rikoslaki on aivan riittävä ääri-ilmiöiden varalta, mutta sitäkin tulee käyttää harkiten. Muuten luodaan vain marttyyreja.

    VastaaPoista
  28. ""Miehityksestä" puhuminen muuttuu uskoakseni - mutta se on vain arvailuani - ongelmaksi niissä tilanteissa, joissa siihen liitetään sellaisia revanssihenkisiä ja alistamiseen tai diskriminaatioon liittyviä poliittisia tarkoitusperiä kuin Baltiassa on pahimmillaan esiintynyt. Vakava historian tutkimus tai historian keskustelu pienien erimielisyyksien ja ristiriitaisuuksien kanssa ei varmaan ole mikään ongelma.

    Itse olen käyttänyt ilmaisua "miehitysmyytti" tässä edellä esittämässäni tarkoituksessa: todella ja tarulla tahdotaan perustella russofobista ja venäläisvihamielistä alistamista;"

    Kiemurtelua. Ihminen ei voi yksin päättää sanojen merkityksistä, vaan hänen pitää käyttää niitä niin, että muutkin ne ymmärtävät (jos hän nimenomaan ei halua salata tarkoituksiaan).

    Jos ihminen vielä kuuluu tiettyyn ryhmään ja käyttää sen sanastoa, muilla ihmisillä on oikeus päätellä, että hän yhtyy ryhmän tapaan määritellä asiat. Safkalainen Petri Krohn kiistää kategoerisesti Viron miehityksen ja uskoo, että Virossa tapahtui "vallankumous" ja että Viro "vapaaehtoisesti" liittyi NL:oon.

    VastaaPoista