perjantai 28. elokuuta 2009

Elämäni autot

Kun ostin uutuutta loistavan Audi 80 –auton 1980-luvun lopulla esikoisen syntyessä, sain paljon osakseni ihmettelyä. Minulla oli varmasti kiiltävin auto kaikista seurakuntamme papeista. Sain pitää itse piispaa kyydissä, kun hän kävi piispantarkastuksella seurakunnassamme.

Pidin useita vuosia tuota autoa, vaikka se ei tyydyttänyt tehottoman moottorinsa tähden seurakuntapastorin mielihaluja. Seuraava auto oli kuitenkin selvä hyppy tehokkaampaan elämään. Jo vihdoin aloin löytää itseni. Toisen lapseni syntyessä vaihdoin autoksi 90-luvun alussa BMW 535i –auton, joka käsivaihteisena liikkui varsin sulavasti 3,5 litran moottorin ansiosta. Lisäksi autossani oli kaikki mukavuudet, joita siihen aikaan ei ollut vielä monissa autoissa: sähköikkunat, ilmastointi, kattoluukku, luistonestojärjestelmä, ABS jne.


BMW joutui kokemaan kovia, koska naapuripojat vanhempiensa läsnäollessa ja suostumuksella saivat pitää autoani jalkapallopelissä maalitolppana. Jotakin pientä maalautin omaan laskuun, mutta sanomattakin selvää on, että tähän autoon kohdistui ilkivaltaa. Ruosteisen auton omistaja ei juuri parkkipaikalla säästellyt, kun aukoi oman autonsa ovea meikäläisen autoa vastaan. Lopulta havaitsin, miten kalliiksi tulee uusien kesärenkaiden osto, koska vanteisiin sopi vain kovin kalliit renkaat.
Seuraavassakin autossani 90-luvun alkupuolella oli persoonallisuutta, mutta moottoriteho laski kovasti. 2 litran moottorilla Citroen XM liikkui leppoisasti. Tilaa oli kuitenkin nyt autossani kohtuullisesti. Auto oli varsin monipuolinen. Hydraalinen jousitus ei ollut sekään paha kokemus.


Tämän jälkeen kärsin muutamasta huonommasta autosta avioeron jälkeen, kunnes seuraava parempi ostos on 2000-luvulla, kun ostin pieneksi hetkeksi Audi A4 –auton.

Poliisin mukaan uutta hohtava autoni, Audi A4, loisti bensa-aseman hallissa eikä konstaapeli tykännyt minusta muutenkaan. Meikäläisen elämää alettiin penkoa perinpohjaisesti. Tuon penkomisen aikana vaihdoin itselleni Mercedes 560 SEC –auton. Se on ollut paras kokemus autoistani toistaiseksi. Moottorissa riitti tehoa 5,6 litran moottorin tähden. Luonnollisesti auto oli kaikilla mukavuuksilla, mitä vanha Mersun lippulaiva saattoi tarjota.


Kun käräjäoikeus julisti minulle tuomion ja ulosottomies otti yhteyttä, oli luonnollista, että luovuin autostani jo ennen kuin se lunastetaan valtiolle konfiskaationa. Sen jälkeen olin monta vuotta autoton mies, kunnes hovioikeus keväällä 2004 julisti minut vapaaksi kaikista syytöksistä. Silloin ostin Mercedes ML-maasturin. Tehoa ei autossa ollut ihan valtavasti, mutta 3,2 litran moottori ei kuitenkaan ollut ihan laiskin mahdollinen. Neliveto toi myös kaikkea mukavuutta ajamiseen. Ostin maasturin käteisellä. Pidin sitä aika monta vuotta, kunnes aloin kyllästyä ihan hyvään autoon. Nyt jälkikäteen tuntuu, että olisi pitänyt säilyttää maasturi vielä muutama vuosi. Halusin auton, joka on enemmän ajajan auto eikä vain kuljetusvaunu.


Jaguar S-type on varsin tavanomainen ja konservatiivinen, mutta silti mukava kokemus. 3 litran moottori on kuitenkin varsin pieni ja tehoton. Luonnollisesti tässäkin autossani on kaikki tarjolla olevat varusteet niin kuin aiemmissakin autoissani. Seuraava autoni lienee kuitenkin taas maasturi, ehkä Toyotan tai BWM:n maasturi, myös Hummer on herättänyt uteliaisuuttani, mutta vähän isommalla moottorilla kuin aiempi maasturini. Toki ostaisin jo nyt uuden auton, mutta taloustilanteeni ei salli tarpeetonta rahan kuluttamista uusiin kulkuvälineisiin.




Ihmisiä arvioidaan ja leimataan aivan oudosti yhä edelleen autojen perusteella, vaikka kukin saa itse valita autonsa kaupasta markkinoilla olevan tarjonnan mukaisesti. Meikäläisellä autot ovat olleet jopa alemman keskiluokan tavallisia autoja. Kukin tekee siis päätöksensä omien tarpeidensa mukaan. Olen siis sitä mieltä, että antaa ihmisten ostaa mitä itse kukin tahtoo, mutta pitäköön itse kukin huolen siitä, että hän itse säilyttää tyytyväisyytensä omaan elämäänsä.