maanantai 31. elokuuta 2009

Historiasäätiö ja Historiakomissio

Historiallista muistia säilyttävällä säätiöllä, ns. Historiasäätiöllä (“Фонд Историческая память”) on sisarellinen yhteys Venäjän Federaation viralliseen historiakomissioon. Itse Sergei Naryškin (Сергей Нарышкин), Venäjän Federaation historian väärentämistä vastustavan komission päällikkö (Глава Комиссии при президенте РФ по противодействию фальсификации истории), antoi haastattelun vasta pari päivää sitten. Tällöin hän kuvasi myös osuvasti surulliseksi kehittyvää tilannetta Euroopassa (KM.RU, 28.08.2009).

Historiasäätiöllä on nyt vihdoin tyylikkäät kotisivut: tällä hetkellä sivustoilla on keskeisellä sijalla edellä kerrottu Sergei Naryškinin ja Aleksander Djukovin (Александр Дюков) haastattelut. Vasili Vankov (Василий Ваньков ) oli tehnyt haastattelut. Naryškin antoi haastattelussa suoran tukensa Historiasäätiölle.

Naryškin arvioi mainitussa haastattelussa ns. uutta revanssionistista historiallista lähestysmistapaa, joka on alkanut yleistyä Euroopassa. Vääristynyt historiankirjoitus tyypillisesti syyllistää Venäjää Neuvostoliiton historiallisena perillisenä. Erityisen huomionsa Naryškin lausui Baltian ns. miehitysmyytistä. Naryškin antoi samassa yhteydessä myös suoran tukensa Aleksander Djukovin (Александр Дюков) ja Historiasäätiön työlle. Djukov kuvaili vakavia sisä- ja ulkopoliittisia seurauksia, joihin historian väärentäjät pyrkivät. Neuvostoliiton "miehityksen" ja "kansanmurhan" nimissä väärentäjät yrittävät oikeuttaa sen sorron, jossa venäjänkieliseltä vähemmistöltä vietäisiin poliittisia ja taloudellisia oikeuksia Baltiassa. Historian väärentämisellä siis naamioidaan poliittiset tarkoitusperät (”извращенная история маскирует сугубо политические причины”). Lopulta Venäjää vastaan esitetään myös aluevaatimuksia. Kaiken kaikkiaan pyrkimyksenä on Venäjän aseman ja kansainvälisen imagon heikentäminen. Naryškin ja Djukov ymmärtävät hyvin, että hyödyt ovat suuremmat kuin Venäjälle koituvat mahdolliset kustannukset tilanteissa, joissa Venäjä toimii aktiivisesti historian väärentäjiä vastaan. Edelleen mainitut asiantuntijat muistuttivat, että Molotov – Ribbentrop –sopimusta tulee arvioida 70 vuotta sitten olleesta tilanteesta käsin: nykyaikaisin vaatimuksin historian tuomariksi asettuminen ei ole sopivin lähestymisnäkökulma menneisyyteen. Eihän kukaan nykyajan lähtökohdista käsin enää tuomitse Texasin liittämistä Yhdysvaltoihin?

Mainittujen kotisivujen etusivulla on myös kertomukset kahdesta suomalaisesta antifasistista (Johan Bäckman ja Juha Molari) niin kuin tarkkasilmäinen tunnistaa vasemmasta laidasta valokuvista vähän Vladimir Putinin ja Dmitri Medvedevin haastattelujen yläpuolella.

ProKarelian revanssististen aktivistien Kari Silvennoisen ja Veikko Saksen kantelu kirkkoherra Juha Molaria vastaan oli hyvin näyttävästi esillä Historiasäätiön sivulla: http://www.historyfoundation.ru/news_item.php?id=648.


Mitä suomalaiset, virolaiset, liettualaiset ja latvialaiset antifasistit voisivat oppia tämän perusteella? Monet rehelliset ihmiset ovat tähän saakka alistuneet ja ovat säikkyneet, minkä tähden he ovat jääneet anonyymeiksi sivusta seuraajiksi tai hiljaisiksi vetäytyjiksi, kun revanssistista uutta historian väärennöstä tekevät tahot ovat toimineet häikäilemättömän röyhkeästi, uhanneet rehtien ihmisten toimentuloa ja mainetta. Historiakomissio vapauttaa nyt antifasistit rehellisyyteen oikeudenmukaisuuden ja historiallisen totuuden hyväksi: yksin pieni ihminen voi ehkä tuntea itsensä pieneksi, mutta nyt tilanne on tervehtymässä. Nyt on taas syytä älykkääsen rohkeuteen silloin, kun on aihetta kritisoida esimerkiksi venäläisvastaista revanssistista väärentämistä ja alistamista, jota harjoitetaan Pohjolassa ja Baltian alueilla.