lauantai 1. elokuuta 2009

Rippileiriltä toiselle rippileirille



Mennyt viikko on ollut erityisen hieno pienen rippileiriryhmän kanssa. Minua on jonkin verran häirinnyt sairaana juostun lenkin tähden keuhkoihin painunut kuiva yskä. Onneksi meitä oli useampi opettaja, sillä leirin aikana tapahtui myös seurakuntamme alueella onnettomuus, minkä tähden minulle tuli poissaoloja rippileiriltä.

Jumalan silmissä kaunis


Rippileirillä koen sympatiaa näitä 14- tai 15- vuotta vanhoja nuoria kohtaan, sillä omakin tytär ”pääsi ripille” eli tuli konfirmoiduksi vasta kesäkuun alussa Helsingissä Viikin kirkossa. Nämä rippilapset ovat samanikäisiä.

video
rippileirillä oli hieno kokemus paistaa leirinuotiolla makkaraa ja laulaa lauluja kauniissa ilmassa meren rannalla.

Eilen kerroin viimeisen illan iltahartaudessa, että itse kukin on Jumalan silmissä kaunis. Se lause ei saa jäädä vain siihen, että luotamme itsemme kauniiksi tai komeaksi Jumalan silmissä, vaan Jumalan hyväksyntä saa ja pitää vaikuttaa uskallukseemme hyväksyä itsemme ihmisten edessä, kavereiden ja vieraiden ihmisten parissa.

Tänä aamuna aamujumalanpalveluksessa oli luettavana tekstinä konfirmaatiomessun evankeliumi. Tekstin perusteella Jeesus vaikuttaa jopa vihaiselta. Kerroin nuorille, että Jeesus todellakin vaikuttaa vihaiselta kovien sanojensa tähden, mutta hän sanoo nuo kovat sanat aikansa uskonnollisille ja muille johtajille sekä vastuunkantajille, koska hän rakasti ihmistä. Jeesus sanoi jopa vihaisesti, koska hänen kävi niin kovasti sääli alistetun, laiminlyödyn ja halveksitun lähimmäisen tähden. Välinpitämättömyys riistää sitä vastoin elämältä merkityksen, mutta Jeesus palautti kullekin ihmiselle merkityksen siihen, miten hän elää elämänsä ja kohtelee toisia ihmisiä.

Jeesus-tunnilla luimme Luukkaan evankeliumista lukuisia Jeesukseen liittyviä kertomuksia ja vertauksia, joissa aina tuli tuo sama piirre esille: Jeesus saattaa puhua hyvin tiukkasanaisesti, koska rakastaa huono-osaista, demoniseksi syrjäytettyä lähimmäistä. Toki Jeesuksen rakkaus ei ole sokeaa ja välinpitämätöntä, vaan totuudellista: totuudellista tämän asianosaisen elämää kohtaan ja ympäröivän yhteiskunnan asenteita kohtaan. Kun sikäläinen uskonnollispoliittinen järjestelmä teki kovin monista ihmisistä ja erityisesti muukalaisista demonisia moninaisten poliittisten ja uskonnollisten myyttien avulla, Jeesus järkytti tuon alistamismallin karkottamalla mainitut ”demonit” – ja kaiken lisäksi kovin helposti! Jeesus lähetti seitsemänkymmentä sanansaattajaa ympäri Israelia, jotta nämäkin vapauttaisivat ”demoneihin orjuutetut” ihmiset. Uskonnollispoliittinen valtarakennelman edustajat vihastuivat, kun demonisiksi orjuutetut ihmiset vapautettiin täysin puhtaiksi ja kelvollisiksi Jumalan lapsiksi!

Luonnollisesti rippileirien sisältönä on kristinuskon puitteissa ja kirkon rajoissa ihmisarvon mukainen kunnioitus ja elämän rakkaus Vapahtajan hoidossa. Siksi rippileireillä ja kirkoissa en puhu antifasistisesta työstä ihmisarvon hyväksi politiikan ja talouden kentällä. Minulla antifasistinen vakaumukseni kohoaakin luonnollisena jatkeena sille, että haluan katsoa avoimesti maailmaa Jeesuksen seuraajana: Jeesuksen seuraajana en sen vuoksi pakene "tuontaivaallisiin", vaan koen sääliä ja myötätuntoa lähimmäisistämme, jos heitä sorretaan poliittisten myyttien avulla.

Tänään pääsin iltapäivällä kotiin, mutta jo huomenna kello 7 täytyy lähteä liikkeelle, sillä kello 10 on Pohjan kirkossa jumalanpalvelus ja sitten iltapäivällä Hämeenlinnassa avioliittoon vihkiminen. Maanantaina alkaa jo varhain aamulla uusi rippileiri. Maanantaina on myös kello 18 Pohjan kirkossa muistohetki Billnäsin onnettomuuden johdosta. Sitten minulla on viikon aikana – rippileirin ohessa – myös muutamia hautajaisia. Rippileirin päätöspäivänä lauantaina on myös ainakin kahdet häät. Sunnuntaina on sitten molempien rippileirien konfirmaatiot – toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Siinä välissä on myös erään vauvan kastejuhla.

Juoksulenkillä

Tänään pääsin vihdoin juoksulenkille rippileirin ja kuivan yskän jälkeen. Viimeksi kävin lenkillä sunnuntaina Savonlinnassa. Juoksu oli kuitenkin poikkeuksellisen raskasta. Reisissä ei ollut tarmokkuutta. Myös hengitys ei toiminut tyydyttävästi. Päätinkin jo pian, että teen vain lyhyen intervallityyppisen vauhtileikittelyn, mutta sitäkin piti keventää. Normaalisti juoksen kevyen tasavauhtisen lenkin siten, että pidän juoksuvauhtina noin 2.50-3.20 min/km, mutta yhtämittaisesti juoksen vain 800-1500 metriä, kunnes kävelen ja ehkä venyttelen vähän. Nyt tunsin itseni väsyneeksi, joten päätin juosta vähän ripeämmin, mutta vain yhtämittaisesti 400 m, kunnes kävelisin tai hölkkäisin 100-200 m, minkä jälkeen voisin taas juosta ripeästi kuntopolulla noin 400 m. Ensimmäinen sujui vielä loppuun saakka, mutta sitten minun piti juosta nämä reippäät pätkät entistä lyhyempinä, ehkä vain 200 metrin mittaisina. Vasta ihan viimeisen aikana sain terveen tuntuman heikkovoimaisiin jalkohini. Tällä tavalla juoksin varovaisesti 5 kilometriä pienen verryttelyn jälkeen. Odotan, että yskä häviää täysin ja vapaudun rippileireiltä, jotta voin aloittaa juoksuharjoittelun kaksi kertaa päivässä. Ehkä sitten myös vyötäröni ympärymitta kaunistuu. Olen erään pariskunnan kanssa jutellut, jos lähtisin heidän mukaansa silloin tällöin maraton-ryhmään.

Ei-papillisia tehtäviä

Huomennakaan en aio jättää ei-papillisia tehtäviä. Kirjoitan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kolme artikkelia Venäjän talouspolitiikasta ja sosiaalihistoriasta. Olen tehnyt yhden haastattelun opinnäytetyönsä Moskovan talousalueesta kirjoittaneelle nuorelle miehelle. Toisen haastattelun tein helsinkiläiselle tutkijalle, joka on selvittänyt siirtymätalouksien ja Venäjän sosiaalihistoriaa. Jälkimmäisen miehen tapasin Kauppakorkeakoulun CEMAT:n vuosijuhlassa keväällä 2009, mutta nyt tein siis haastattelun. Kysyinkö siis lupaa joltakin kirkolliselta taholta näiden kirjoitusten kirjoittamiseen, koska olen saanut suoranaisia kehotuksia tuollaiseen järjestelyyn (luvan kysymisen tarpeeseen)?

En tietenkään, sillä minua ei tippaakaan hetkauta se, mitä joku kirkollinen taho omissa spirituaalisissa sfääreissään tykkää tai ei tykkää näistä kirjoituksistani ja harrastuksistani. Kirkollisia matriikkeleita ja seurakuntien kotisivuja selatessa voi hyvinkin nähdä, että lukuisat papit ovat jopa poliittisten puolueiden jäseniä, osallistuvat urheiluseuratoimintaan, ovat rotareita tai lionclubilaisia, ovat vapaapalokuntalaisia ja ovat jopa yrityselämässä omistajasuhteissa! He toki kelpaavat niin kauan kuin he tukevat vallitsevaa suomalaiskansallista ryssämytologiaa, jota itse en sitä vastoin voi hyväksyä, koska uskon Jeesukseen ja seuraan hänen esimerkkiään karkottaen tuollaiset demonit!

En pidä isyyslomaa

Kotona raskaana oleva vaimo laskee, että vauvan pitäisi syntyä noin 2 viikon kuluttua. Hänellä on kova työ olla pienen pojan kanssa kotona, kun hoidan kutsumusvirkaani hautajaisissa, häissä, jumalanpalveluksissa ja rippileireillä. Luonnollisesti nukun rippileireillä. Esikoispojan syntyessä ymmärsin niin kuin yhä ymmärrän, että lääkärit ja kätilöt palvelevat synnyttävää äitiä, mutta en laiminlyö pappisvirkaani, jos on toimitus. Niin minä vein synnytyslaitokselle synnytystä varten, lähdin hautajaisin, tulin takaisin laitokselle, lähdin kastamaan ja vihkimään, tulin takaisin yöksi laitokselle ja sain todistaa esikoispojan syntymää. Sitten lähdin suoraan varhain sunnuntaiaamuna toimittamaan jumalanpalvelusta. Toki olisin suunnitellut rippileirien ja omien lomieni sijoittumisen toisin, jos olisin tiennyt riittävän varhain vauvan tulosta, mutta nyt eletään näissä puitteissa. Neljännen lapsen – kolme poikaa ja yksi tyttö – syntymä ei ole enää sellainen merkillisyys, että se sekoittaisi työkyvyn ja muun vastuullisuuden. Ei toki ensimmäinenkään sekoittanut.