keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Venäläisväestön syrjintä Baltiassa ja The Soviet Story


Baltiassa pitäisi valita toinen tie kuin The Soviet Story –elokuvan tarjoama vihan, koston ja syrjinnän tie.

Arkkipiispa Jukka Paarma kasvatti aivan oikeaan suuntaan ProKarelian väkeä, kun opasti, että ”haavojen kantaminen kuuluu ihmisyyteen” (Karelia Klubi. Elokuu 2005). Valitettavasti ProKarelian levittämä The Soviet Story elokuva lähtee päinvastaisesta ajatuksesta: sen mukaan isien oletetuista ja tehdyistä pahoista teoista myös lasten ja lastenlasten tulee saada rangaistus.

The Soviet Story käyttää tarkoitushakuisesti tunnettua metaforisen retoriikan menetelmää vaurioittaakseen nykyisen Venäjän Federaation, sen poliittisten johtajien ja Venäjän kansalaisten mainetta.

1. The Soviet Story-filmin metaforisen retoriikan vaarallisuus
2. Ģirts Valdis Kristovkisin diskriminaatiopolitiikka
3. Rakennettu virheistä ja väärennöksistä
4. Okkupaatiomyytti
5. The Soviet Story hyökkää Venäjän Federaatiota vastaan
6. Diskriminaatio Baltian alueella
7. Myöskään Suomessa ei syytä välinpitämättömyyteen

Katso seikkaperäinen raportti The Soviet Storyn metaforisen retoriikan menetelmästä, jonka avulla tahdotaan stigmatisoida venäläisväestö: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/thesovietstoryjuhamolari.pdf

tiistai 29. syyskuuta 2009

Upea päivä

Aamulla vein poikani päiväkotiin, minkä jälkeen jatkoin suoraan juoksulenkille. Juoksu ei ollut ihan niin loistavaa kuin pari päivää sitten, mutta sain juostua aamulenkiksi 7 kilometriä.

Päivällä valmistelin vastausta tuomiokapitulille. Se on hyvin seikkaperäinen – toisin kuin tutkinta-asiamiehen raportti. Vastauksestani tulee yli 40 sivua pitkä ja se sisältää sekä kuvallista aineistoa että ennen julkaisemattomia henkilöanalyysejä tietyistä henkilöistä, joihin tutkinta-asiamies väittää minun suhtautuvan ”paranoidisesti”. Tiedän, ettei vastauksen tarvitse olla valmis yhdessä hetkessä. Pääasiat ovat kuitenkin jo valmistuneet. Ehkä huomenna tai ylihuomenna saan vastineen valmiiksi, jotta ystävät voivat oikolukea sen ennen kuin lähetän kapituliin. En pyytele siinä anteeksi.

Päivällä sain iloisen sähköpostin Säätiöstä Historiallinen muisti (”Fond Istorizeskaja Pamjat”, Фонд "Историческая память"). Historiatutkimuksen kansainvälisten ohjelmien johtaja Olesja Orlenko (Олеся Орленко) kertoi myös tulevansa Moskovaan korkeantason konferenssiin, jossa käsittelemme historian väärentämistä. Myös hänellä on esitelmä ilmeisesti Aleksander Djukovin kanssa (Александр Дюков). Olesja kertoi kiinnostuksesta tavata, mutta valitettavasti en vielä tiedä, missä hotellissa asun Moskovassa.

Iltapäivällä kävin toisen kerran juoksulenkillä. Seitsemän kilometrin juoksu ei maistunut ihan parhaalle mahdolliselle. Minun ongelmani on innostua paikoitellen sen hetken tunnelmiin nähden liian vauhdikkaaseen juoksuun vain sen tähden, että näen kuntoilijan, josta voisin juosta ohi. Tuon piirteeni tähden juoksen tarpeettoman reippaasti ja jalkani väsyvät, vaikka tarkoitus olisi vain verrytellä. Pääpiirteittäin juoksu meni kuitenkin paremmin kuin viime viikon lenkit. Esikouluikäinen poikani kävi juoksulenkkini aikana vaimoni saattamana азбука:ssa, jossa vuosia sitten pienet lapset opettelivat kirjaimet. Tällä hetkellä nämä opettelevat kirjoittamaan kirjeitä.

Tyttäreni sai myös kuulla ilouutisen: poliisi löysi takaisin varastetun vespan. Pienen korjauksen jälkeen tytär saa taas nauttia vespastaan.

Illalla sain hyvää opetusta venäjänkielisellä logopedillä. Opiskelu alkoi С –kirjaimesta, eteni З-kirjaimeen ja Ц-kirjaimeen. Sitten opettelin Ч, Щ ja Ш-kirjaimia, mutta en oppinut Ж-kirjainta. Ongelmia oli myös Ы- ja Л- kirjaimissa. Minulla on suomalainen korostus, jonka haluan pois venäjän puhumisesta. Lorut ovat hyvä apuväline kirjainten oppimisessa niin, että ne täytyy lausua oikein.

Аты-баты - шли солдаты,
Аты-баты - на базар,
Аты-баты - что купили?
Аты-баты - самовар.
Аты-баты - сколько стоит?
Аты-баты - три рубля.
Аты-баты - кто выходит?
Аты-баты - ты и я.

Sovimme, että käyn koko lokakuun logopedillä viikottain. Tämän lähtölaukauksen jälkeen siirrymme myöhemmin itse Moskovassa pidettävän esitelmän lukemiseen ja lausunnan parantamiseen. Logopedi kertoi, että muutamat amerikkalaiset olivat samalla tavalla pyytäneet joskus apua, jotta esitelmä tulisi lausuttua hyvin venäjäksi.

Tässä Länsi-Uusimaa -lehden tunnistamistesti, jossa kysymys 3 selvittää erästä mahdollisesti tuttua henkilöä.

Tvist kring Pojoherde fortsätter



Pia Santonen berättar (svenska nyheter/ YLE) som "Tvist kring Pojoherde fortsätter". Läs mer: http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=168529

På detta sätt säger Pia:

Det fortsätter att koka kring Pojo finska församlings kyrkoherde Juha Molari.

Esbo stifts färska utredning visar att Molari har burit prästdräkt i demonstrationer trots att han nekat det. Han får också kritik av utredningsmannen för sina kritiklöst pro-ryska åsikter, han har bland annat öppet stött den så kallade Nashi-rörelsen i Ryssland som han jämför med scouterna i Finland.

Enligt utredningen tål Molari ingen kritik mot sina egna åsikter som han för fram på ett aggressivt sätt.

Utredningen har gjorts efter klagomål mot Molari av bland annat generalsekretaren för föreningen Pro Karelia som jobbar för att återställa Finlands gränser som de var före vinterkriget.

Kyrkoherde Juha Molari har nu tid till den 9 oktober att ge ett utlåtande om utredningen till domkapitlet.

"Vihakieli"?

Selvitykseni suomalaisten nationalistien toimintatavoista on valmistunut. Esittelen sen Moskovassa kongressissa, johon olen saanut kutsun. Tilaisuuden teemana on tuolla historian väärentäminen. Myös Säätiöstä "Historian muisti" sain tänään postia ja sovimme, että tavataan samassa kongressissa, jossa meillä molemmilla on esitelmämme.

Viranomaismenettelyksi juristin koulutuksen saanut Jorma Back käyttää poikkeavaa kieltä, jonka hän on omaksunut Internetin nimimerkeiltä ja anonyymeiltä kirjoittajilta. Nämä "nationalistit" ovat saavuttaneet täten etappivoiton. Back kirjoittaa ”kohujulkisuudesta”, ”erittäin aggressiivisesta ja vihan täyttämästä” kielestä, mutta jopa ”aatteellisesta jakomielisyydestä”. Back kirjoittaa minun ”lähes vainoharhaisesta suhtautumisesta”. Kun vastaan mielestäni tiukasti, ehkä tarpeettoman tiukasti seurakuntaneuvostolle, joka oli joutunut ikävään välikäteen, Back kirjoittaa minun joutuneen ”käsittämättömään raivonpurkaukseen” ja ”primitiivisen raivokkaaseen ensireaktioon”. Onko Back saanut asianmukaista käyttäytymistieteellistä koulutusta, jotta hän voi käyttää noin leimaavaa kieltä?

Minun kielenkäytöstäni hän antaa esimerkiksi lähinnä sen, että vastaan johonkin herjanheittoon internetin blogin keskusteluissa ”paskat”.

”Raivokohtauksen” yleiskielinen merkitys tarkoittaa lähinä ovien paiskomista ja esineiden paiskomista lattialle sekä sen mukaista kielenkäyttöä. ”Käsittämätön raivonpurkaus” ja jopa ”primitiivinen raivokohtaus” on jotakin vielä järkyttävempää kuin tavanomainen ”raivokohtaus”. Internetissä eräs henkilö kuvaa primitiivisen raivokohtauksensa omilla sanoillaan seuraavasti: ”Huusin sille kurkku suorana ja annoin tulla kaiken vihan, mitä tunnen sitä kohtaan ulos”. LL Tiina Koskela-Koivisto on määritellyt hillitsemättömän raivokohtauksen primitiiviseksi puolustusmekanismiksi, jonka tuntomerkkeihin kuuluu mm. kimppuun käyminen. Back jälleen kerran loihtii mielikuvituksensa varassa tapahtumien kulun niin kuin hän pelkän mielikuvituksensa varassa loi jouluaamun jumalanpalveluksen kuulijakunnan ja mielenosoituksen tapahtumien kulun, mutta sitä vastoin hän ei kuule ketään silminnäkijää. Kritiikkini on tiukka, mutta se on kaukana mistään ”primitiivisestä raivonpurkauksesta”. Tosiasioiden kulku oli aivan päinvastainen kuin Backin ”raivokohtaus” –väite leimaa: sain tiedon seurakuntaneuvoston lausunnosta, joka sisälsi lukuisia asiavirheitä, jotka loukkasivat minua, vaikka jälkikäteen ymmärsin, että neuvosto oli joutunut ikävään kompromissitilanteeseen jonkun hysteerisen ihmisen tai nationalistien painostuksen tähden. Itse toimitin kuitenkin yli 200 ihmiselle Pyhän Marian kirkossa Pinjaisten onnettomuuden muistohetken: tilaisuus oli nuorta poikaa, hänen omaisiaan ja ystäviään kunnioittava harras hetki. Tilaisuuden jälkeen kirjoitin viestin neuvostolle, jossa moitin sitä asiantuntemattomuudesta. Menin rippileirille, jossa ohjelma jatkui iltapalalla, iltaohjelmalla ja iltahartaudella sekä hiljaisuudella.

Back kirjoittaa minun kokevan ”vainoharhaisuutta”, mikä on erittäin loukkaava ilmaus tässä yhteydessä, kun olen pikemmin sanonut ja kirjoittanut, ettei Venäjän tähden ole oikein levittää pelkoa ja huolestuneisuutta, niin kuin ProKarelia ym. ovat todistettavasti levittäneet. Vainoharhaisuus synonyymi sanalle paranoia. Vainoharhaisuus liittyy erityisesti skitsofreniaan, mutta myös vainoharhaiseen persoonallisuushäiriöön tai esimerkiksi de Clerambaultin syndroomaan. Esittääkö Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta-asiamies selvityksessään kirkkoherran sopivuudesta kirkkolain mukaisessa käsittelyssä, että kirkkoherra on vainoharhainen sanan yleiskielisessä merkityksessä? Back ei anna mitään näyttöä, että sanaa tulisi ymmärtää toisessa merkityksessä.

Back kutsuu minua ”jakomieliseksi”. Jakomielisyys on yleiskielisessä merkityksesä ”psykoottinen häiriö, jolle ominaista aistiharhat, harhaluulot, ajatusten hajanaisuus, tunneilmaisujen niukkuus tai outous sekä taantuminen”. Jakomielisellä dopamiinin reseptoreita on liikaa. Jakomielisyydestä on runsaasti tieteellistä kirjallisuutta. Back leimaa minut ”aatteellisesti jakomieliseksi”, jolloin tunne-elämäni olisi siis outo, niukka ja taantunut sekä ajatukset hajanaiset ja harhaluuloiset. Onko Backin oma kielenkäyttö tuomiokapitulin käsittelyä varten asianmukaista.

Tutkinta-asiamies on omaksunut internetin keskustelupalstojen nimimerkkien ja anonyymien kirjoittajien leimaavan kirjoitustyylin minua vastaan. Ilmiö on tuttu myös koulukiusaamisessa, jossa joukon hullaantuneessa paineessa suhteellisen tasapainoinen ihminenkin osallistuu kiusatun herjaamiseen. Olen poiminut joitakin esimerkkejä internetissä kirjoitetusta herjauksista minua vastaan, mutta en paljasta tässä näiden nimimerkkien ja anonyymien kirjoittajien identiteettiä, vaikka joukossa on myös seurakunnan työntekijöitä. Tätä herjaamista minun nimeäni vastaan harjoitetaan sekä avoimilla että minulle suljetuilla keskustelufoorumeilla. On luonnollista, että vastaan tuollaisten ilmausten jälkeen tylysti. Ehkä Kristus oli – erään kertomuksen mukaan – kesy uhrilammas, joka ei ääntänsä korottanut, mutta minusta ei ole Kristukseksi, kun minua pilkataan. Pidän oikeuteni vastata tarpeen vaatimalla tavalla. Kaikki herjaukset eivät ole tulleet edes internetissä julkisiksi, sillä valtaosan blogiini lähetetyistä pilkkakirjoituksista olen sensuroinut. Lisäksi saan kotiini ja sähköpostiini sekä fyysistä turvallisuuttani että mainettani uhkaavia herjauskirjoituksia. Sen jälkeen voidaan kysyä eri tavalla, onko se ylimielisyyttäni ja itsekehuani, jos vastaan eräässä tilanteessa jollekin ylioppilaspojalle, että tämän on turha pilkata minua epäpäteväksi tohtoriksi, jos tämä itse ei ole vielä istunut päivääkään edes yliopistossa. Backin mukaan vastaukseni on itsekehua. Pääsääntöisesti en osallistu mainittuun keskusteluun. Back ei jälleenkään ottanut huomioon tilannetta, kun löi leiman minua vastaan, mutta syynä lienee se, että Backin pääasiallinen lähde oli eräiden nationalistien ylläpitämä Wikisitaatit, joihin on koottu minuun liitettyjä lausahduksia. Se ei ole kuitenkaan minun ylläpitämä sivusto. Pyydän siis kapitulia tutkimaan itsensä kautta, millaisilta nämä herjakirjoitukset minua vastaan tuntuisivat, jos ne sattuisi itse kuhunkin itseensä. Vasta sen jälkeen voidaan vastata reilusti siihen, olenko muka vihapropagandan lähettiläs!

KARJALA TAKAISIN -nimimerkki kirjoittaa 6.7.2009 klo 22:41, että olisin aiheuttanut ”katastrofin suomalaisten ja venäläisten suhteille”, koska ”sinä olet tyhmä”. Nimimerkki ROPO kirjoittaa 15.1.2009 klo 09:09 minua vastaan, että esitän ”provosoivan huu haa –mielipiteen” ja ”papukaijana” suollan kaiken ”ulos paskan muodossa”.

Suhteellisen tunnettu ”nimimerkki” PANU kirjoittaa 13.8.2009 klo 15:01, että kirjoittaisin ”juttuja, joissa ei ole järkeä eikä holttia. Solvaat ja vainoat karkeasti yksittäisiä virolaisia ihmisiä tavalla, jota voi kutsua miltei rasistiseksi”. Panu jatkaa 14.8.2009 aamuyöllä kello 4:09 solvaustani: ”Olet sinä kyllä kumma tyyppi. Tuliko Kremlistä käsky, että älkää nyt omia ampuko?” Myöhemmin hän määrittää minut Venäjän kansan vihamieheksi, kun kirjoittaa 6.7.2009 kello 15:36: ”Jos sinä oikeasti haluat olla Venäjän kansan ystävä, sinä et voi olla Venäjän suurvallan ja venäläisen imperialismin ystävä”. Panu käyttää kovia sanoja 4.7.2009 kello 14:15: ”Sinun uskottavuutesi pappina on niin mennyt, että paras kun eroat tuosta virasta nyt etkä ensi viikolla. Perusta vaikka yhdessä "antifasistikaveriesi" kanssa tänne uusi Moskovan patriarkaatin haaraosasto”. Vähän myöhemmin humanistiksi itseään tituleeraava Panu kirjoittaa 6.8.2009 kello 3:22: ”enkä ole ollenkaan vakuuttunut Juha Molarin nuhteettomuudesta”. Panu hyökkää voimakkaasti sitä vastaan, että haluan lasteni saavan kaksoiskansalaisuuden ja oppivan Venäjän kielen: 7.8. klo 14:51: ”Kyllä minusta Molarin tulisi ennen kaikkea huolehtia siitä, että hänen lapsensa omaksuvat tämän isänmaan ja tämän yhteiskunnan arvot. Venäjän kieltä ja kirjallisuutta voi silti harrastaa, ja Venäjän suuresta kulttuurista löytyy hyviäkin moraalisia esikuvia: Anna Politkovskaja, Viktor Popkov, Aleksandr Jesenin-Volpin...” Hän syyttää minua ja perhettäni moraalittomiksi 4.8.2009 kello 11:19, koska emme ole Venäjän suurimman puolueen vastustajia: ”Minun mielestäni se, että maata käytännössä edelleen johtaa KGB:n - Gestapon veroisen sortojärjestelmän - entinen upseeri Putin, on todiste siitä, että maa on yhä moraalittoman hirmuvallan alla, ja minusta Suomella on oikeus ja suoranainen inhimillinen ja moraalinen velvollisuus edellyttää maassa asuvien venäläisten olevan uskollisempia Suomelle ja ihmisyydelle kuin entiselle KGB-upseerille ja hänen edustamalleen barbarialle”. 4. elokuuta 2009 kello 1:24 samainen henkilö rinnastaa minut ”kansan hajottajaksi” ja ”maanpetturiin verrattavaksi henkilöksi”, koska puolustan venäläisten oikeutta omaan identiteettiin ja kieleen. Hänen mielestään sellainen oman perinteen mukainen identiteetti olisi ”legitiimi syy karkottaa asianomainen Suomesta, ja sellaiseen identiteetinmuodostukseen rohkaisevaa suomalaista pidän kansan hajottajana ja hyvin läheisesti maanpetturiin vertautuvana henkilönä”. Rasismin vastustajanakin itseään markkinoinut Panu osoittautuu mitä pahimmaksi geneettisen tai ainakin kulttuurisen rasismin tukijaksi, kun kirjoittaa 12. heinäkuuta 2009 klo 10:11 suoran kehotuksen: ”Menepä sydämesi perässä sinne Onnelaan (”Venäjälle”)” ja kehittää 21. elokuuta jopa rukouksen minun nimeeni, mutta en julkaise tuota rienaavaa rukousta, jonka hän lähetti blogiini:

Venäjäni,
tee minusta imperialismisi välikappale,
niin että sinne, missä on onnea, toisin onnettomuuden,
missä vapautta, toisin orjuuden,
missä vakautta, toisin levottomuuden,
missä itsenäisyyttä, toisin vieraan vallan,
missä omaa kulttuuria, toisin Venäjän kulttuurin,
missä uskollisia vaimoja, toisin raiskaavat soltut,
missä raittiutta, toisin votkan,
missä savuttomuutta, toisin mahorkan röyhyt.
(PANU)

Nimimerkki klerk kirjoitti 14.8.2009 kello 11.08 oikeudestani toimia pappina hyvin uhkaavalla tavalla: ”Kuten sanoin länsimainen yhteiskunta sietää dissidenttejä tiettyyn pisteeseen saakka ja sittenkään ei hirtetä tai murhata, kuten kommunistivaltioissa on tapana. Molari ylitti tämän pisteen tietoisesti ja tässä tulos.” Nimimerkki Miss Ann Thrope kirjoitti 17.08.2009 kello 17:34 varsin loukkaavasti: ”Ei kukaan järkevä suomalainen usko tämän maanpetturipapin juttuja”.

Iltalehden keskustelukanavalle nimerkki ”Molari ulos kirkosta” kirjoitti 03.05.2009 kello 07:28, etten sovi papin virkaan ja jatkoi kello 10:10 parjausta: ”Erotkoon papin virasta ja ylistäköön Stalinia sen jälkeen missä haluaa, mutta ei Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa”. Kello 10:19 hän jatkaa vaatimusta erottamisesta ja kirjoittaa myös ”kunnialliset ja isänmaalliset suomalaiset eivät näe Molarin toiminnassa mitään tukemisen arvoista. Entisen NL:n ja nykyisen Venäjän p-seen nuolijat eivät ole koskaan olleet Suomessa arvossaan”. Sama nimimerkki kirjoittaa 6.5.2009 kello 22:33, että minut pitäisi julkisesti häväistä niin kuin hän itse asiassa tekeekin: ”Venäjän propagandakätyrit tulee julkisesti häväistä. Juha Molarin hyökkäykset Viron valtiota, virolaisia ja suomalaisia kohtaan ovat törkeitä. Lähimmäisenrakkaus merkitsee pappi Molarille vain venäläisten rakastamista ja r-ssän hegemonian palauttamista Baltian maihin. Miksei hän vaihda kansallisuuttaan ja muuta Venäjälle?”. 7.5.2009 klo 7:16 hän virittää saman epäilyn kuin Back selvityksesään: ”täytyy ihmetellä, miten hän ehtii hoitaa yleensä kirkkoherran virkaansa, joka näyttää olevan hänelle sivubisnes. Paljonkohan Venäjä maksaa propagandatyöstä?

Nimimerkki ”takaisin Venäjälle” kirjoittaa 08.05.2009 kello 17:46, että ”sen kun vaan pakkaamaan ja takaisin Venäjälle ja kiireesti, hus, hus!” Nimimerkki Perhonen ei päästä sen vähemmällä 08.05.2009 kello 17:46: ”Stalinistipappi tulisi kyyditä Moskovaan. Hyi häntä”. Anonyymi-nimimerkki kirjoittaa 12.7.2009 kello 11:23, että ”toimita itsesi ja perheesi mitä pikimmin ystäviesi luo paratiisiin. (”Venäjälle”)”. Ja edelleen Anonyymi-nimimerkki toistaa 13.7.2009 0:16 vaatimuksensa: ”Kyllä tekisit palveluksen meille ja omalle perheellesi viemällä heidät ja itsesi omaan paratiisiinne”. Toinen Anonyymi-kirjoittaja kirjoitaa 12.8.2009 kello 13:39, että ”eiköhän sieltä Venäjältä aina löydy hommia hyödyllisille idiooteille!” ja jälleen Anonyymi-nimimerkki 12.8.2009 kello 14:03, että ”Tervemenoa taivaallisen lahjan alkuperämaahan. Mitä nopeammin lähdet, sitä parempi!”. Vastaavia solvauksia on lukuisia, mutta useille on tyypillistä, että ne ilmaantuivat sen jälkeen, kun Espoon tuomiokapituli asetti tutkinta-asiamiehen tehtäväänsä, jolloin rasistit ja äärinationalistit katsoivat saavansa rohkeuden solvausten hyväksyttävyyteen.

Anonyymi-nimimerkki kirjoittaa 12.8.2009 klo 0:47, että ”Eroa jo ihmeessä virastasi. Teet elämän helpommaksi itsellesi, kirkolle ja lukemattomille solvaamillesi ihmisille”. Anonyymi -kirjoittaja kirjoittaa 12.8.2009 kello 10:12 ”Ei tuon moraalisesti kuvottavan Molarin touhujen setviminen ole mieltäylentävää puuhaa kellekään, mutta hienoa että olet jaksanut pistää pökköä kiukaaseen. Vielä kerran kiitos, Helena”. Anonyymi-nimimerkki kirjoittaa 11.8.2009 kello 14:32 parhaat solvauksen taitonsa hyödyntäen: ”Olet sitten työnhaussa, eli virka meni? Totisesti, Jumala ON! Jumala on nostanut miekkansa nimensä turhaan lausujaa, nimensä liassa ja veressä uittajaa vastaan! Totisesti on Hän koston Jumala! Saatana on joutunut väistymään!
HALLEELUUJAAAAA!
HALLEELUUJAAAAA!
HALLEELUUJAAAAA!


Anonyymi-kirjoittaja 11.8.2009 kello 23:49 ilmaisee näkemyksiä, jotka valitettavasti näyttävät hallitsevan jopa Backin selvitystä: ”Molari jos kuka kirjoittelee erittäin halventavia ja fobioita täynnä olevia kirjoituksia suomalaisista, virolaisista ja viime aikoina erityisesti USA:sta. Venäjä taas näyttää olevan Jumalan valitsema kansa ja Putin uusi profeetta. (Tosin viime aikoina tuntuu, että myös Iranin Ahmadinejad saattaisi olla profeetta). Minulta ei valitettavasti tuollaiselle mustavalkoisessa maailmassa elävälle, solvauksia latelevalle idiootille riitä sympatiaa. Menköön vaan rajan toiselle puolelle paratiisiin, mitäs täällä itseään kiduttaa”. Anonyymi-kirjoittaja solvaa 11. elokuuta 2009 kello 3:51: ”Juha Molari puolustaa pahuutta, koska Juha Molari on paha mies. Juha Molari tietää tämän hyvin itsekin, minkä näkee siitä, ettei hän osaa vastata kysymykseen muuten kuin kiertelemällä ja venkoilemalla”.

Toinen Anonyymi-kirjoittaja yrittää loukata hyökkäyksellä navan alle, kun kirjoittaa 9.8.2009 kello 9:44: ”Juha, totuus on se, että olet surkea naistenmies, minkä tiedät itsekin, mutta venäläisen naisen saa kuka tahansa suomalainen mies. Tiedän sen erittäin hyvin omasta kokemuksesta”. Ja jälleen uusi Anonyymi-kirjoittaja keksii huonon itsetunnon 10.8.2009 klo 15:06: ”Sinulle riittää rangaistuksesi oma alennustilasi - ja se, ettet sitä kykene tajuamaan. Kuka tahansa terve ihminen halveksii sinua. - - - Tikahdu rauhassa omaan itsesääliisi. Kukaan muu ei sinua sääli”. Jälleen uusi anonyymi-kirjoittaja oivalsi yrittää solvausta teologisen tieteen ala-arvoisuuden avulla, kun kirjoittaa omasta aloitteestaan minun henkilökohtaiseen blogiini, jossa en toki käy pääsääntöisesti keskustelua kyseisten törkimysten kanssa ja kauheimmat pilkkakirjoitukset sensuroin: 6.8.2009 kello 14:09 ”Molari on osoittanut että hänellä on hyvin vajavaiset tiedot Venäjän historiasta ja ilmeisimmin myös rajalliset kyvyt ymmärtää sen dynamiikkaa. Ymmärtää kyllä miksi mies valitsi haastavimpien alojen sijaan teologian jossa selviää selittelemällä ja "totuuksia" toistelemalla. Historiatiede ei sovi lappusilmäisille lahjattomille harrastelijoille. Heitä varten on kotiseutututkimus ja sukututkimus”.

Anonyymi toivottaa 5.8.209 kello 23:45, että ”Toivottavasti saat kenkää virastasi ja pääset muuttamaan ihannevaltioosi. - - - edellytyksesi hoitaa virkaasi ovat oman käytöksesi takia todella ongelmalliset. - - -Voisit hyvin hakeutua itse muihin töihin, kun viran hoito ja oma käytöksesi ja kirjoittelusi aiheuttavat jatkuvasti konflikteja ja pahennusta”. Ja jälleen uusi Anonyymi kirjoittaa 4.8.2009 kello 9:45: ”Vastako nyt Molaria ollaan erottamassa? Ihmettelen suuresti, kuinka olet voinut toimia seurakunnan virassa näinkin kauan”. Uusi anonyymi kirjoittaa 4.8.2009 kello 14:34 ”Iloitsen silti mahdollisuudesta, että pappisurasi on ohi”, mutta vähän ennen 3.8.2009 kello 11:09 moittii kovasti: ”Juha miksi sensuroit kommentteja??

ANONYYMI kirjoittaja moittii 14.8.2009 kello 0:22, että ”Leimaat russofobeiksi kaikki, joiden kuva Venäjästä poikkeaa omastasi.” Vähän aiemmin kirjoittaja vertasi Venäjää ”aikuistuvaksi kehitysvammaiseksi lapseksi” (30.7.2009 kello 7:47). Noin tuntia myöhemmin 8:20 hän päästää pitkän vuodatuksen: ”Venäjää voisi verrata raivokohtauksia saavaan lähelle terminaalivaihetta edenneseen Alzheimer-potilaaseen, jolla on syfilis. Venäjä nimittäin hyökkäilee naapurimaihinsa, sen imperiumi natisee liitoksissaan, talous on romahduksen partaalla ja kansalaiset syövät kulkukissoja henkensä pitimiksi, henkisesti ollaan jämähdetty neuvostoaikaan, josta muistetaan valikoivasti vain osia. Ja vaarana on, että Venäjä levittää korruptoituneisuuttaan naapurimaihinsa”. Ja pienen hetken kuluttua sama kirjoittaja kirjoittaa minua vastaan kello 9:44 isoilla kirjaimilla blogiini: ”KIRKKOHERRA JUHA MOLARI. HÄPEÄ JA LOPETA VALEHTELU. - - - ÄLLÖTTÄÄ NUO VALHEELLISET KIRJOITUKSESI PYHÄN MIEHEN KAAVUSSA.

ANONYYMI PASTORI, jonka identiteetin toki tiedän ja jonka virka-aseman kaikki lukijat tietävät pastoriksi, kirjoittaa 30.7. 2009 kello 5:19 minua vastaan, että ”Venäjän valtio on liian usein historiassa näyttänyt pedonkasvonsa, erityisesti suomalaisille. - - Suomi ja suomalaiset lienevät yksi maailma orjuutetuimmista kansoista. - - Mielestäni Venäjän valtio on edelleen taipuvainen isovenäläisten perinteiden jatkamiseen, pienten naapurikansojen riistoon ja alistamiseen”. Saman aamuyön aikan kello 6:25 mainittu pastori kirjoittaa minun näkemyksiäni vastaan: ”Pietarilaisessa kahvilassa voisin vakuuttaa kuulevani suomalaisten lapsiorjien itkua. Kristittynä voin antaa anteeksi venäläisille, mutta mielestäni Venäjän valtion on tunnustettava tehdyt vääryydet ja toimittava niin, ettei historia toista itseään”. Pastori lapista kirjoittaa 1.8.2009 kello 7:28 ”Pyydän, että otat vakavasti kirkkoherran kutsumuksesi. Siihen kuuluu mielestäni kirkkomme yhteisen linjan mukaisesti pitää kiinni sodissamme kaatuneiden ja sotiemme veteraanien kunnioittamisesta. - - -Mikäli haluat poiketa kirkkomme yhteisestä linjasta ja tuoda esille poliittista yksityisajatteluasi, olisi kohtuullista tehdä siitä myös ammatinvalinnalliset johtopäätökset”. Mainittu pastori kovasti loukkaantui, kun kovistelin häntä siitä, että hänen ei pitäisi kehotella tekemään ammatillisia ”johtopäätöksiä”.

Anonyymi-nimimerkki kirjoittaa 28.6.2009 kello 14:02: ”Pahan pastori Molari näyttää Saatanaa ja kutsuu sitä Jumalaksi, hän näyttää meille helvetin ja kutsuu sitä taivaaksi. Häntä kustaan silmään, ja hän kutsuu sitä Jumalan kasteeksi”. Nimimerkki OOBIO kirjoitti jo 05.01.09 klo: 23:26 rikoslain vastaisen solvauksen: ”Panen pääni pantiksi - ja koska te, Molari, olette töissä FSB:ssä, niin varmaan pääni myös menee”. Näkökulma-keskustelukanavan nimimerkki "uska" nimitti 06.01.09 klo 12:03 "Juha Molari- vuoden paskanpuhuja"; 8.1.2009 kello 16:19 ”On kuin patologisen valehtelijan ongelma”, 8.1.2009 kello 17:21 ”taisteluhautoihin henkisesti jääneeksi” ja 22.2.2009 kello 18:40 ”asennevammaiseksi”. Sama "uska" –nimimerkki kirjoitti 1.03.09 – klo.18:28 minua vastaan: ”Perkele. Piti puhdistaa kiväärit ja käynpä ostamassa lisää patruunoita. - - maahanpetturuusblogista”. "Uska" liittyy ProKarelian Karjala-ohjelmaan ja kirjoittaa 23.11.08 - klo:20:00 ”Karjalassa on 300 000 venäläistä. Karjala Suomelle vain ilman venäläisiä” ja toivottaa 20.11.2008 kello 10:31 minulle poistumista Suomesta Venäjälle: ”rikolliset miehet kelpaavat Venäjälle”.

Nimimerkki archieG kirjoittaa 04.02.09 klo 22:44 ikään kuin moraalissani olisi ongelmia: ”Kuinkahan moni Herra Kirkkoherran seurakuntalaisista edes tietää, minkälaista kaksoiselämää seurakunnan paimen viettää?”. Kantelujen tähden hän aloittaa uuden kielenkäytön 13.4.2009 kello 16:24: ”ex-kirkkoherra - - Ja ex-kirkkoherrana”. Kokoomuksen asioita puolustava, akateemisen koulutuksen saanut Jukka-nimimerkki kirjoittaa 24.03.09 klo 21:23 että olisin ”natsifetissipastori”. TAPANI-nimimerkki keksii solvata 10.01.09 klo 20:29, että minulla olisikin ”heikko itsetunto, kateissa oleva fanaatikko”. ”Juuri sellaiset alistuvat persoonat ovat totalitaaristen järjestelmien selkäranka, järjestelmän väristä riippumatta. Syytät muita ihmisiä fasismista, etkä tunne omaa peilikuvaasi. Olet kova poika jakamaan ihmiset, kansat ja valtiot vuohiin ja lampaisiin, kuten jo aiemmin kirjoitin.” Edelleen TAPANI kirjoittaa 14.01.09 klo 12:05: ”Edustat täysin venäläisen propagandan aivopesemää yksilöä, jolle riittää venäläinen näkemys historiasta ja muista asioista”. TAPANI päättää kääntää asetelmat ylösalaisin samalla menetelmällä kuin Veikko Saksi, joka sanoo minun virittävän vihaa maiden välille, koska en hyväksy hänen vihamielistä näkemystä Venäjän poliittisesta johdosta ja sen tarkoitusperistä. Myös Tapani kirjoittaa 15.01.09 klo 09:26 ”Kaikkein eniten Suomessa russofobiaa levittävät ne ahdasmieliset ihmiset, jotka puolustavat kaikkia Venäjän ja venäläisten tekoja, - - - Normaali ihminen ymmärtää sen isovenäläisenä sovinismina.” Tapani yrittää kohdistaa hyökkäyksensä maineeseensa vaimoni kautta: 15.01.09 - klo:13:39 ”Kärsit itse hyvin heikosta itsetunnosta ja projisoit omia kompleksejasi mm. venäläisestä vaimostasi johtuen muihin. Kaikki Venäjään ja venäläisiin kohdistuvan kielteisen julkisuuden, historiankirjoituksen etc. otat kritiikkinä vaimosi kansallisuuden kautta itseesi ja omaan maailmankuvaasi. Haluat kieltää kaiken kriittisen puheen Venäjästä ja venäläisistä leimaamalla sen "ryssofobiaksi". Nostat venäläisen kulttuurin, arvomaailman ja ihmisoikeudet - ja itsesi - muiden yläpuolelle. Etkö ymmärrä, että tällaisella mustavalkoisella asenteellasi vain ja ainoastaan lisäät mainitsemaasi "ryssofobiaa". Kukaan omilla aivoilla ajatteleva ei halua samastua fanaatikkoihin”. Tämä TAPANI, joka kehuu ajavansa upealla Mersulla, kirjoittaa 30.03.09 klo 12:57 ”Olet alistuva laumasielu, etkä siinä eroa lainkaan Hitlerin ja Stalinin uskollisimmista seuraajista. - - Teille molemmille on yhteistä dogmaattinen maailmankuva ja fanaattisuus kaikessa tekemisissänne”. Hän kehottaa 2.6.2009 kello 12:48 ”Hankkiudu nopeasti lääkärintarkastukseen. Sinulla voi olla alzheimer”.

Akateemisen koulutuksen saanut LUCINDA-nimimerkki kirjoittaa 18.02.09 klo13:03, että kärsisin ”pahasta vainoharhaisuudesta”. Pari päivää myöhemmin 23.2. kello 15:15 hän kummastelee, että ”papilla on näin vääristyneet arvot” ja jatkaa 17:09 solvausta sillä, että olisin papin ”irvikuva”. 20.3.2009 kello 13:26 hän kutsuu minua halveksivasti ”kyllä on yksinkertainen pappi” ja 22.3.2009 kello 17:39 väittää, että eläisin ”satumaailmassa”.

Luonnollisesti nämä esimerkit ovat vain pieni katkelma internetissä levitettävää parjauskampanjaa minua vastaan, jonka tarkoituksena on luoda huono maine minulle suomalaisena ja pappina. Venäjään tasapainoisesti ja kunnioittavasti suhtautuvat ihmiset leimataan ohjelmallisesti internetin keskustelukanavilla nimimerkkien ja anonyymien kirjoittajien toimesta. Kaikin osin tuo leimaaminen ei ole suunnitelmallista, mutta se on myös poliittisesti tarkoitushakuista. Tällä tavalla toivotaan, että Venäjään myönteisesti suhtautuvien ihmisten uskottavuus ja toimintakyky heikkenisivät. Panettelijat säikähtivät syksyn 2009 alussa, kun tajusivat minun itse asiassa koonneen jo monta vuotta heidän kirjoituksiaan ja tutkineen heidän menettelytapojaan, vaikka he itse uskoivat tuhoavansa minua panettelun avulla. Minulle iskut eivät olleet iskuja, jotka tosiasiassa haavoittivat, vaan lähdeaineistoa nationalistien menetelmien ja psyykeen tutkimiseksi!

Ehkä leimaajien toinen tavoite olisi masentaa leimattu henkilö. Minulle ei ainakaan tuota vaikutusta ole ollut em. herjoista. Itse asiassa elän elämäni parasta aikaa: taas päässyt aktiivisen kaksi kertaa vuorokaudessa tapahtuvan urheiluharjoittelun piiriin. Tänään tuntui upealta juosta 7 km:n aamulenkki, illalla juostaan uudestaan. Teen myös työni ilolla ja riemulla, perheeni on kasvanut, saan nauttia uudesta autostanikin mutta ennen kaikkea olen saanut kutsun aloittaa hienot aivan uudet kirja- ja sanomalehtihankkeet Moskovassa arvovaltaisten politiikan tuntijoiden parissa. Nämä tapahtuvat luonnollisesti harrastuksena ilman ansaintaa.

Elämästäni ei ole suinkaan ilo poistunut parjauskirjoitusten avulla. Sinänsä on yhdentekevää nuo parjauskirjoitukset, mutta ainut huoleni on, että kokemattomat tai herkät ihmiset saattavat samaistua solvaajiin ja uskoa todeksi pilkkakirjoitukset, jolloin nämä sinänsä viattomat ihmiset joutuvat tarpeettomasti huolestumaan asioista, jotka eivät heille kuulu. Miksi luoda levottomuutta lähimmäisiin? Iskut sattuvat minuun lähimmäisteni huolestumisen tähden, itseeni kohdistuvat vyön alle tulevat iskut eivät sitä vastoin koske enää tähän seniiliin keski-ikäiseksi vanhentuneeseen mieheen. Tärkeää olisikin, että tuomiokapitulissa osataan vastata niin jyrkällä ja selvällä tavalla kuin mahdollisesta em. nationalistien parjausohjelmaa vastaan.

Kaiken jälkeen on pikemmin sanottava, että olen voinut säilyttää mieleni tyyneyden, työkyvyn ja iloisuuden poikkeuksellisen hyvin. Jos vastaan em. herjaaviin kirjoituksiin tylyn lyhyesti ja ehkä ivallisesti, katson siihen olevan hyvin myös perusteita. Jokaisen pilkkakirjoittajan kanssa ei ole syytä käydä keskustelua, minun pääasialliset keskustelufoorumit ovat kuitenkin akateemisella tasolla psykodynamiikan, politiikan ja historian tutkimuksessa maamme rajojen ulkopuolella. Olen kuitenkin koonnut nämä em. pilkkakirjoitusesimerkit ja lukuisan joukon muita vastaavia tietoja, koska niiden avulla voi hyvin tutkia internetissä harjoitettavaan ihmisten kiusaamista, jota toteutetaan poliittisen rasismin ja nationalismin aatteiden varassa, jopa ohjelmallisesti. Esittelen asiaa muiden ohessa myös Moskovassa korkean tason kongressissa, jossa teemana on historian väärentäminen.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Onko poliittiset oikeudet yhdenvertaiset kaikille viranhaltijoille kirkossa?

Olen hyvin tietoinen, vaikka jos Espoon tuomiokapitulille muodostuisi tutkinta-asiamiehen kömpelön selvityksen tähden sekava mielikuva yhdenvertaisuuslain ja perustuslain sitovuudesta, että Eduskunnan oikeusasiamies valvoo myös julkista tehtävää hoitavan kirkon laillisuutta yhdenvertaisuuslain johdosta.

Tutkinta-asiamies Jorma Back (Kok.) kirjoittaa selvityksen johtopäätöksissä, että ”Hän [Juha Molari] tulee esiintymän julkisuudessa ja teksteissään poliittisesti sitoutumattomana mutta ottaen äärimmäisen selkeästi myös kantaa Venäjän ja venäläisten puolesta niin Suomessa kuin Baltiassakin. Kommenteillaan hän tulee sivuamaan Suomen valtiojohdon tapaa hoitaa maamme ulkosuhteita”. Myös muissa kohdissa hän arvostelee sitä, että osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Otan myöhemmin kantaa kysymyksiin siitä, miten kantelijat Veikko Saksi ja Kari Silvennoinen, joita Back selvästi ihannoi ja suojelee, ovat ottaneet jopa aggressiivisesti kantaa Suomen valtiojohtoa vastaan (mm. Tarja Halosta, Matti Vanhasta ja Paavo Lipposta vastaan) ja edistäen monella eri tavalla vihamielistä diskriminaatiota erityisesti venäläisiä vastaan.

Back ei selvityksessään lainkaan tiedosta yhdenvertaisuutta, kun arvioi minun julkista keskusteluani verrattuna Suomen papiston ja kirkollisten muiden viranhaltijoiden osallistumiseen poliittisesta keskustelusta. Blogissani olen kuitenkin selväsanaisesti kirjannut jo otsikossa huomautuksen: "blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä (valitettavasti) edusta Suomen ev.lut. kirkon kantaa.”

Suomen eduskuntavaalien pappisehdokkaita on ollut perinteisesti lukuisia vuosikymmenien aikana. Heidän poliittinen profiilinsa on ollut lähinnä Kokoomus, kunnes profiili sai punaväriä viime sotien jälkeen. Jokainen muistaa yhä Kari Suomalaisen pilapiirroshahmon Kokoomus-puolueelle, liperipukuisen papin, mikä pilapiirros ei siis syntynyt ihan tyhjänpäiväisen assosiaation avulla. Evankelisluterilaisen kirkon pappi asetettiin ehdolle eduskuntavaaleissa vuosina 1919–1966 jopa 528 kertaa. Kokoomus asetti yli puolet kaikista pappisehdokkaista.

Evankelisluterilaisen kirkon viranhaltijoissa on yhä edelleen iso joukko pappeja ja muita viranhaltijoita, jotka ovat ottaneet osaa eduskunta- ja kunnallisvaaleihin ja muuhun puoluetoimintaa aivan viime vuosiin saakka. Miten tuomiokapituli huolehtii, että perustuslaillisen yhdenvertaisuuden mukaisesti valvonta- ja kurintoimenpiteet toteutuvat myös näiden viranhaltijoiden suhteen, jos minun katsotaan jopa poliittisesti sitoutumattomana ottavan kantaa poliittisiin kysymyksiin liian leimallisesti ja kirkkolain vastaisesti ”sopimattomalla tavalla” viranhaltijalle? Jotkut alla mainittavista viranhaltijoista kuuluvat myös Espoon tuomiokapitulin ja hiippakunnan alaisuuteen. On selvää, että kapituli joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen syrjinnästä, jos se aikoo rajoittaa kansalaisvapauksiani ja asettaa minut eriarvoiseen asemaan muiden kirkollisten viranhaltijoiden tähden sillä perusteella, että näkemykseni Venäjästä ovat ehkä keskimääräistä luottavaisemmat.

Vaaleihin osallistuneita ja puoluetoimintaan osallistuneita pastoreita ovat olleet viime aikoina mm. Jouni Lehikoinen, Ville Auvinen, Mika Ebeling, Pia Harmokivi, Kurt Hellstrand, Mika Ilvesmäki, Jukka Immeli Riitta Jaakkola, Kimmo Jaatila, Heikki Järvi, Tapani Kaitainen, Matti Kallioinen, Anne Kauppinen, Vesa Kiertokari, Hannu Kähärä, Kaija Laalo-Lipponen, Hellevi Malinen, Veikko Malk, Pekka Murtolahti, Anne Peltomaa, Vesa Pöyhtäri, Teemu Salminen, Ismo Seivästö, Jorma Susi, Pauli Tuohioja, Ilkka Wiio, Kari Penttinen, Seppo Aaltonen, Hannu Hartala, Simo Koivunen, Risto Krogerus, Eevakaarina Launis, Petra Pohjanraito, Anneli Rantalaiho, Olli Valtonen, Harri Matti Vähäjylkkä, Mikko Wirtanen, Maritta Tynkkynen, Nina Suomalainen, Marjatta Kaartinen, Matti Nyberg, Jyrki Koivikko, Jari Jaskari, Hans-Christian Daniel, Kari Nikulainen, Veli-Matti Hynninen, Tapio Lampinen, Ismo Nieminen, Leevi Piispa, Heikki Keränen, Markku Tulander, Lasse Vahtola, Matti Pikkarainen, Paavo Moilanen, Pirkko Arola, Riihimäki, Jorma Harju, Katri Rinne, Markku Suokonautio, Seppo Antero Särkiniemi, Torsti Äärelä, Tapani Kaitainen, Antero Keinänen, Seppo Särkioja, Aila Isotalo, Miika Ahola, Sari Arponen, Marjaana Härkönen, Unto Lampinen, Terho Pursiainen, Risto Utriainen, Lars Nisula, Karl af Hällström.

Kirkollisiin viranhaltijoihin kuuluvat myös kanttorit, jotka ovat asettuneet ehdokkaiksi poliittisten puolueiden listoille vaaleihin: Eero Heino, Riitta Helenius, Pertti Lehtonen, Tuija Niemistö, Jan-Erik Nyholm, Pauli Pietiläinen, Tapio Rekola, Sonja Smedjebacka, Irina Kaukinen, Olli Salomäenpää, Risto Vähäsarja, Juha-Pekka Kähkönen, Laura Aho.

Diakonit, jotka ovat osallistuneet vaaleihin poliittisissa puolueissa: Pirkko Aulen, Juha Auvinen, Raija Eeva, Pia Erake, Anneli Jokimies, Terhi Hakala, Riitta Hakulinen, Jari Huhtasalo, Jorma Kakkonen, Ulla Karppila, Reijo Kettunen, Johanna Kinnunen, Kitti Kumpulainen, Aila Laaksonen, Irmeli Lehikoinen, Riitta Luume, Benita Nyman Marko Pasma, Sari Pölönen, Tiina Räsänen, Reijo Siivonen, Katriina Tenhonen, Piia Valonen, Anne Valtonen, Aini Vepsäläinen, Tarja Vesikallio, Tuulikki Vuorinen, Merja Åkerman, Irja Kousa, Seija Muurinen, Sari Niinistö, Terttu Pohjalainen, Ulla Valtonen, Satu Louejoki, Päivi Liu, Carita Sjöholm, Tuija Töyräs-Lindroos, Eija Grahn, Kirsi Kalliotähti-Palm, Anna-Stina Tulokas, Ritva Viitala, Anneli Jokimies, Sakari Lahti

Nuorisotyöntekijät, jotka ovat ottaneet osaa poliittiseen toimintaan: Marjut Haapasaari, Sirpa Hotari, Jorma Jussila, Tuulevi Juvonen, Veli Markku Järvinen, Merja Kinnunen, Raimo Kivistö, Taisto Lipponen, Arja Männistö, Jaakko Ovaska, David Pettersson, Kaarina Peuraniemi, Esko Repo, Markku Saarinen, Pia Saarinen, Mika Tenetz, Juha-Pekka Tulijoki, Kari Tupala, Jari Tuukkanen, Kari Tynkkynen, Helena Valkeinen, Kari Vapaakallio, Ulla Widenoja, Sonja Wiik, Ilpo Ylikoski, Mikko Airas, Joni Heikkilä, Ahti Hynynen, Kari Tapani Mononen, Pekka Wilska, Antero Rönkä, Heikki Alanen, Markku Ihander, Henrik Ketola, Jyrki Kiukkonen, Laura Kolehmainen, Klaus Myllymäki, Maritta Kopsala, Jari Oksanen (en tarkistanut, ovatko kaikki mainituista nuorisotyönohjaajista kirkollisessa virassa, sillä jotkut voivat olla myös kunnallisia nuorisotyönohjaajia).

Papiston osallistuminen mielenosoituksiin

Espoon tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Jorma Backin raportti antaisi aihetta tiukkaan moitteeseen jokaisen kirjoitetun lauseen tähden. Hänen ajatteluansa näyttää hallitsevan merkillinen kuvitelma, että papisto ml. kirkkoherra voisi välttää kaikkia ristiriitoja, vaikka järjettömäksi käynyt järki ja revanssihenki olisivat ottaneet vapauden levittää mm. venäläisiä ja Venäjän valtiota stigmatisoivaa vihapropagandaa, joihin liittyy myös voimassaolevia valtiosopimuksia rikkovia aluevaatimuksia. Miten on mahdollista, että papiston tulisi vaieta tuollaisen vihapropagandan ilmaantuessa? Miten on mahdollista, että Jorma Back liittyy ProKarelian agendaan valheellisilla väitteillään kääntäen asetelmat ylösalaisin, ikään kuin vihapropagandan vastustaminen olisikin itse asiassa ”vihan täyteistä” ”kohujulkisuutta”, joka poikkeaa Suomen tavanomaisesta historiantulkinnasta ja ulkopolitiikasta?

Oli kiehtovaa tehdä lyhyt katsaus muun papiston osallistumisiin mielenosoituksissa, puhumattakaan puoluetoimintaan!

15.2.2003 järjestettiin Kansainvälinen toimintapäivä Irakin sotaa vastaan. Tampereella ja Nokialla suunnittelu- ja puhevastuussa pastorin virkanimen kanssa olivat mm. Pertti Haapalainen ja Tampereen evl. seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastori Ilkka Hjerppe.

Syksyllä 2007 Turun Mikaelin kirkon kirkkoherra Sakari Sarkimaa oli aktiivinen Iranin erään kurdin tähden järjestetyissä yhteiskunnallisissa protesteissa. Tilaisuuksia järjestettiin jopa kirkossa.

Jotkut muistavat yhä hyvin, miten vuonna 1997 Eduskunnan edessä parin tuhannen henkilön mielenosoituksessa myös Munkkiniemen kirkkoherra Juhani Ormio puhui hallituksen esitystä vastaan, jonka mukaan kauppojen aukioloa laajennettaisiin sunnuntaisin. Kirkkoherra ei selvästikään liittynyt Suomen hallituksen viralliseen politiikkaan, vaan otti kantaa julkisella paikalla sisäpoliittisiin kysymyksiin.

Parisuhdelaista järjestetyn äänestyksen aikana syyskuussa 2001 kokoontui eduskuntatalon portaille mielenosoittajia, jossa myös oli paikalla pastoreita, jotka eivät hävenneet virkaansa.

Ns. Pride-kulkueessa tai -mielenosoituksissa on nähty kirkon viranhaltijoita ns. Kirkon Yhteys-liikkeen innoittamana (23.-29.6.2008). Myös 22–28.6.2009 Helsingin Pride-viikkolla Kirkon viranhaltijoita näkyi Yhteys-liikkeen puitteissa sekä kulkueessa että infopöydän pitämisen tähden. Kesällä 2009 Pride-kulkue keräsi n. 3000 osallistujaa. Kulkue oli jopa kilometrin mittainen. Kulkueen kirkollinen osasto mm. "Yhteysliike yhdenvertaisuuden puolesta kirkossa" -kyltteineen näkyi Iltasanomien julkaisemassa videossa, josta kuva, jossa näkyy ainakin kaksi virkapukuista pappia (http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/1705058)


Pride-kulkueessa luterilaisen kirkon papeilla - ainakin osalla heistä - oli jopa pappistunnukset esillä. Oliko tuo Raamatun, kirkon uskon ja virantoimituksen mukaista toimintaa? Lukuisat luterilaiset viranhaltijat ovat olleet aktiivisia ja jopa esiintyneet kirkon viranhaltijoina näissä yhteiskunnallisissa tempauksissa, vaikka niitä ei voi kaiketi pitää virantoimitukseen kuuluvina asioina: pastorit Liisa Tuovinen, Heikki Leppä, Arja Pentti, Soili Juntumaa ja Jaana Partti sekä diakonissa Arja Tuunela.

Tuomiokapitulin tulee noudattaa yhdenvertaisuutta perustuslaillisten vapauksien ja oikeuksien tulkinnassa, kun se arvioi, millä perusteella Raamatun kieltämän homoseksuaalisen kanssakäymisen puolesta marssivat kirkon viranhaltijat olisivat käyttäytyneet mielenilmauksissaan kirkon uskon ja lain mukaisessa järjestyksessä, tai miksi yhteiskunnallisissa protesteissa Irakin sodan, kurdien kohtalon tai hallituksen kauppojen aukioloa koskevan lainsäädännön ym. tähden julkisissa mielenilmauksissa avoimesti kirkon viranhaltijoina esiintyneet papit eivät toimisi vastoin kirkollisen viranhaltijan käyttäytymisvaatimuksia, mutta sen sijaan venäläissyrjintää provosoivaa ProKarelian The Soviet Story –elokuvaa vastaan järjestettyä mielenosoitusta seurannut ja ideologisesti tukenut kirkkoherra olisi menetellyt sopimattomasti.

En ota kantaa sinänsä em. muihin viranhaltijoiden toimintaan julkisuudessa, vaan totean vain, ettei menettelyni ole mitenkään poikkeava Suomen kirkon viranhaltijoiden pitkässä traditiossa. Pikemmin leimallista on, että nyt pappi joutuu vaikeuksiin vain, koska hän ei hyväksy Venäjää vastaan viritettävää vihaohjelmaa. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, että The Soviet Story elokuva on koettu sekä Venäjällä että Baltian alueella venäläisten keskuudessa hyvin häpäisevänä. Propagandaelokuva ei käytä ainoastaan väärennyttyä aineistoa ikään kuin todellisina dokumentteina, vaan esimerkiksi filmin kohdassa 1 h 7 minuuttia häpäistään Venäjän nykyistä kansallishymniä, kun taustalla näytetään manipuloituja ruumisröykkiöitä. Olisiko se kohtuullista, että Suomen Maamme-laulun aikana näytettäisiin suomalaisten raiskaamien venäläisten naisten kuolleita ruumiita, joita varten riittäisi aineistoa omastakin takaa, mutta erityisesti poimittaisiin ympäri maailmaa pahimmat kuvat ihmisraadoista, joiden väitetään täten joutuneen Suomen nykyisen väestön uhreiksi?

Onko todella niin, että Venäjää ja venäläisiä saa syrjiä, haukkua ja leimata, mutta tuota syrjintää ei sovi edes papin arvostella, koska sellaista syrjintää pidetään kirkossamme ja yhteiskunnassamme sivistyneen asiantuntijuuden pyhänä tuntomerkkinä”

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Пресс-релиз

Пресс-релиз: Церковный следователь Йорма Бак выразил свое восхищение действиями Про-Карелии, выступив с докладом против приходского настоятеля Юхи Молари на заседании духовного капитула
г. Эспоо 16.сентября 2009 года



Следователь духовного капитула епархии г. Эспоо Йорма Бак подготовил объяснительный доклад о возможном «недостойном сана поведении» священника Юхи Молари. Доклад был публично зачитан на заседании капитула 16 сентября 2009 года (номер дела 2009-00205, номер протокола 215/2009). Выводы расследования грозят настоятелю Молари лишением должности или другим серьезным наказанием. Под «недостойным сана поведением» следователь Бак подразумевает тот факт, что священник Молари, во-первых, позволяет себе открыто отзываться о России и русских с одобрением и поддержкой, а во-вторых, столь же открыто критикует организацию Про-Карелия за неприкрытый реваншизм и русофобию. Духовный капитул Эспоо обязал настоятеля ответить на обвинения до 9 октября 2009 года. Между тем главным принципом законности в отношении себя и других Юха Молари считает открытость и гласность, именно поэтому он уже не раз заявлял о своем праве на противоположную точку зрения и собственную оценку всех событий, которые будут изложены ниже. Кроме того, по мнению священника, публичное обсуждение происходящего поможет усилить общественный интерес к действиям финских национал-политических движений, деятельность которых в Финляндии практически полностью замалчивается!

Следствие духовного капитула епархии г. Эспоо началось с того момента, когда на Юху Молари были поданы две официальные жалобы. Обвинения активистов Про-Карелии, Кари Сильвеннойнена и Вейкко Сакси (который вдобавок является главным редактором организации) последовали одна за другой, - 22 и 23 апреля 2009 года. Чуть раньше в духовный капитул с клеветническими претензиями в адрес священника пришли два письма, подписанные Хеленой Хюотю и Матти Метсялампи. В отличие от про-карельцев, эти авторы то ли забыли, то ли не сообразили оформить свое возмущение надлежащим образом, так что их письма остались лежать в архивах епархии как образец современных пасквилей и кляуз.

СЛЕДОВАТЕЛЬ ЦЕРКВИ ЗАЩИЩАЕТ ПРО-КАРЕЛИЮ


Молари считает, что объяснительному докладу, составленному следователем, явно недостает обоснованности и компетентности, несмотря на юридическое образование его автора. Защищая реваншистов, следователь Бак тем самым поддерживает их требования по возвращению Карелии Финляндии. По его словам, Про-Карелия является законной организацией, умеющей вести деловой диалог с другими лицами, соблюдая все правила «хорошего тона». С другой стороны, настоятель Молари в докладе Бака предстает одержимым манией преследования субъектом, устремившим свои подозрения как лично на руководителей Про-Карелии, так и на деятельность организации в целом. Таким образом, критика священника якобы совершенно беспочвенна и необоснованна.

Здесь, на наш взгляд, будет нелишним вспомнить о широко известной в России и Германии истории о совершенно неожиданной заявке на проведение геологической разведки и разработку шельфа Финского залива, которую активисты Про-Карелии внезапно подали в министерство труда и экономики Финляндии (то ли с целью добычи полезных ископаемых со дна моря, то ли с целью срыва газпромовского проекта «Норд-Стрим», осуществление которого предполагает газопровод, идущий по дну моря из Выборга в Германию). В заявке Про-Карелия не кривя душой пообещала отказаться своего прожекта в том случае, если российское правительство вновь сядет за стол переговоров и наконец-то отдаст Карельскую область в полное и безраздельное владение Финляндии. И ни о каких денежных компенсациях от России в данном случае и речи быть не может!

И если в прибыльности Про-Карельских бизнес-планов можно усомниться, то их неподкупность и бескорыстие никаких сомнений не вызывает, поскольку финские власти официально подтвердили, что ни Россия, ни Газпром платить ничего никому не обязаны, поскольку воспрепятствовать утверждению газопровода «Норд-Стрим» вряд ли удастся. Получается, что заявка Про-Карелии была изначально шулерским ходом, впрочем, обычным среди действий реваншистов. Вейкко Сакси неоднократно писал о том, что газопровод представляет собой военную угрозу для Финляндии. Адвокат Кари Сильвеннойнен также неутомимо напоминает официальным инстанциям о своем существовании. В качестве юриста Про-Карелии Сильвеннойнен затеял в России судебную тяжбу, требуя передачи в финскую собственность ряда карельских лесных массивов и жилых строений, которые были покинуты их владельцами в послевоенное время. Более того, реваншистами была развернута активная кампания по официальному снятию приговоров с лиц, осужденных за преступления, совершенные в ходе Второй мировой войны. Однако, по мнению следователя кафедрального капитула Йормы Бака, такие действия являются оправданными и заслуживают одобрения и поощрения. Между тем в апреле 2009 года хельсинский апелляционный суд удовлетворил иск настоятеля Молари по поводу профессиональной небрежности адвоката Сильвеннойнена. Видимо, решение суда и толкнуло Сильвеннойнена и Про-Карелию на путь отмщения.

Основное место в критических выпадах Бака отводится тому факту, что строптивый настоятель нарушает устоявшийся конформизм и симпатизирует России больше, чем это ”положено” в Финляндии. Следователь называет отзывы Молари о России ” восторженными и идеализированными”. Критикуя священника, Бак пишет о том, что точка зрения Молари представляет собой ”необъективное восхищение Россией и русскими, которое не соответствует официальной исторической концепции и совершенно противоречит общепринятым взглядам на новейшую историю взаимоотношений с Россией, Эстонией и другими странами Балтии”. Из рассуждений следователя, тем не менее, не становится ясно, в чем же заключается суть упомянутой выше традиционной исторической концепции и официально-правовых связей с Россией и Эстонией. Во всяком случае, до сегодняшнего дня установки Про-Карелии и других национал-патриотов не считались «официальной исторической концепцией» Финляндии, хотя враждебное отношение к России за последние несколько лет, к сожалению, явно усилилось. К счастью, правительство Финляндии не теряет здравомыслия, в большинстве случаев осуждая выходки про-карельцев. Финские политики в целом также не поддерживают антироссийские настроения, популярные в Балтийском регионе, однако их вежливый нейтралитет зачастую перерастает в обычное замалчивание тех связанных с Россией конфликтов, которые регулярно происходят в Прибалтике.

Следователь Бак критикует Юху Молари, - доктора теологии и экономиста, - за то, что его ”интересы не ограничиваются интересами прихода”, насчитывающего немногим более 2000 человек. Бак упрекает настоятеля в том, что тот пишет и печатает статьи на темы международных отношений и ведет собственный блог. Бак не понимает, зачем священнику понадобилось писать статью о беспорядках в Иране и консультироваться по этому поводу с известным московским экспертом по международным отношениям Виктором Манойло. Бак считает, что Юхе Молари было совершенно незачем соглашаться и давать интервью государственному телеканалу Финляндии именно в то время, когда в Хельсинки приезжал Владимир Путин. Бак думает, что мнение финского священника относительно конфликта, разгоревшегося вокруг похищения пятилетнего Антона Салонена, никак не должно совпадать с мнением премьер-министра России, которое тот высказал на пресс-конференции в Финляндии. Однако самым непристойным и недостойным сана настоятеля выражением симпатий к России в глазах Бака стала прочитанная Молари три года назад проповедь, в которой он посмел сослаться на роман Ф.М.Достоевского «Преступление и наказание». Священник вспомнил тот момент, когда совершивший преступление Раскольников соглашается на просьбы Сони покаяться и постепенно обретает подлинную веру, хотя окружающие презирают и сторонятся его, считая безбожником. (Заинтересованные могут прочитать крамольную проповедь сами, перейдя по ссылке сюда: http://personal.inet.fi/atk/molari/saarnat4.htm#joulu).

Но цитирование таких фрагментов таких романов таких писателей, по мнению следователя, финским умам противопоказано, ибо смущает и в заблуждение вводит. И, несмотря на все вышеизложенное, - заключает Бак, - священник Молари не собирается рвать свои связи с Россией, о чем заявляет открыто и публично!..

Сейчас настоятелю Юхе Молари грозит отлучение от должности. Еще одной причиной этого является его участие в совместной демонстрации Движения «НАШИ» и «Ночного дозора», которая состоялась в Хельсинки в марте этого года. Он присоединился к демонстрантам в хельсинском порту, не сняв церковного облачения, и в этом же виде решился дать интервью телерепортерам. По словам Молари, им двигало желание узнать о проблемах прав человека в Эстонии из живого общения. В телеинтервью, которое было отснято прямо в порту Хельсинки, священник рассказал о том, что уже давно изучает ненависть и как черту человеческого характера, и как общественное явление. Его докторская диссертация также была посвящена психодинамике ненависти, именно поэтому он сам всегда на стороне мира и согласия.

Юха Молари не скрывает своего участия в демонстрации, собравшей вместе финские, эстонские и русские общественные организации с целью привлечь внимание к проблемам нарушения прав русского населения. В докладе следователя демонстрация «Наших» представлена как масштабное и даже грандиозное предприятие, хотя на самом деле на месте присутствовали представители пяти различных национальных организаций, пришедшие выразить свою поддержку русским жителям стран Балтии, лишенным права голоса из-за политики апартеида. Йорма Бак также неоднократно подчеркивает свое отрицательное отношение к защите русского населения и «слишком позитивным взглядам на Россию».

В день проведения демонстрации Софи Оксанен и Имби Пайю выпустили демо-версию книги «За всем стоял страх» (”Kaiken takana oli pelko”), красной нитью которой стала мысль о том, что все проживающие в Эстонии русские являются оккупантами. Соиздателями книги стала КАПО - тайная эстонская полиция. Примерно в это же время Про-Карелия провела презентацию латвийского пропагандистского кинофильма «Советская история» (”The Soviet Story”), который открыто обвиняет Советский Союз в начале второй мировой войны. И конечно же, все русские, живущие сейчас на территории Эстонии, Латвии и Литвы являются… догадайтесь кем? – правильно, оккупантами! А любая неприятность, случающаяся в России сейчас, есть расплата за оккупационные злодеяния в прошлом. Причем авторов картины не смущает тот факт, что материалы, использованные в качестве доказательств, зачастую сфальсифицированы, причем неумело и грубо.
Ситуации в Хельсинки и Тампере копируют друг друга. Вероятно, поэтому следователь Бак начинает свое расследование с мартовской демонстрации в Хельсинки, хотя Кари Сильвеннойнен и Вейкко Сакси подали свои жалобы на священника после апрельских событий в Тампере.

Интересующиеся могут прочесть весь доклад Йормы Бака в блоге Юхи Молари: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/lehdistotiedote-tutkinta-asiamiehen.html

У настоятеля Молари крепкая русско-финская семья: русская жена и двое «международных» сыновей. Обвиняя священника в избыточных симпатиях к России, его противники даже не задумываются о том, насколько их нападки близки к дискриминации.

ДИСКУССИЯ ВОКРУГ ВОЕННЫХ ПРЕСТУПЛЕНИЙ


Особое место в своем докладе следователь Бак отводит оправданию Ристо Рюти, пятого президента Финляндии, осужденного за преступления, совершенные с ходе второй мировой войны, и критикует священника Молари за то, что тот считает вынесенный Рюти приговор справедливым. Между тем решение суда до сих пор в силе. Расследование подобных инцидентов подчиняется закону о военных преступлениях, который входит в сферу действия конституции Финляндии и вступает в силу согласно установленному процессу. Мнение депутатов парламента на этот счет на редкость единодушно. В истории Финляндии это один из немногих законов, которым регулировались события, произошедшие до его принятия. Так, например, с помощью данного закона были освобождены так называемые «белофинны», осужденные за участие в гражданской войне 1918 года.

Итак, следователь Бак порицает Юху Молари за то, что тот в приватных текстах высказывался против планов возвращения Карельских земель Финляндии и критически высказывался о действиях военных преступников, в особенности именно Ристо Рюти. Впервые Ристо Рюти как политик стал известен тем, что во время гражданской войны 1917-1918 гг. запретил продовольственную помощь арестованным сторонникам левых партий, среди которых было множество простых рабочих. Уже тогда Рюти активно требовал введения смертной казни для социалистов и предлагал принять ”решительные меры ” по отношению к Советскому Союзу. 29 февраля 1940 года на собрании в хранилище Банка Финляндии Рюти, ставший к тому времени премьер-министром, заявил министру обороны Юхо Ниукканену о том, что окончание Зимней войны с Россией ”можно считать лишь временным перемирием”. Таким образом, мирный договор был для Рюти лишь лисьей уловкой, лицемерным маневром, о чем знали и присутствовавшие на совещании маршал Маннергейм и генерал Хайнрих.

Будучи уже президентом страны, 14 июня 1941 года Рюти принял решение о содействии плану Барбаросса, о чем на следующий же день известил гитлеровское правительство через генерал-лейтенанта Эриха Хайнриха. В военном архиве К.Й.Миккола имеется ряд документов, свидетельствующих о том, что 1 октября 1941 года в президентском дворце в Тамминиеми состоялся праздничный ужин, на котором присутствовали маршал Маннергейм, генерал-лейтенанта Хайнрих, министр обороны Рудольф Валден и президент Рюти. Торжество было посвящено успешному захвату Аанислинна, то есть Петрозаводска. Военные и политики были так уверены в победе, что праздновали ее заранее, поднимая бокалы с красным вином в честь активного наступления!

4 июня 1942 года Рюти впервые лично встретился с Гитлером, который посетил Финляндию с государственным визитом. Гитлер просто очаровал Рюти, произведя на него совершенно неизгладимое впечатление: ”Он [Гитлер] человек тонкой души и большого сердца, легкоранимый и благонамеренный”, – эту восторженную запись можно прочесть в дневнике Рюти, хранящемся в Государственном архиве Финляндии.

Выступая против позиции настоятеля Молари, Йорма Бак, – который помимо своих расследований является образованным юристом и активным политиком, членом Национальной коалиционной партии, – смело заявляет, что приговор, вынесенный Ристо Рюти после войны, является незаконным. Между тем решение суда еще никем не было отменено. В конец 2008 года в Верховный суд Финляндии поступил иск Кари Сильвеннойнена, требовавшего снять обвинения с преступников Второй мировой войны. Рассмотрев иск, суд ответил Сильвеннойнену отказом на основании необоснованности выдвинутых требований. Менее чем через полгода непримиримые борцы с Россией Кари Сильвеннойне и Вейкко Сакси подали на Юху Молари официальные жалобы, в связи с чем и завертелось расследование Йормы Бака, посланного разбираться в обстоятельствах духовным капитулом г. Эспоо.

Между тем в расследовании наблюдается целый ряд фактических ошибок. Одной из наиболее существенных, например, является подозрения в приписке выходных дней, чем якобы грешит священник. Йорма Бак перетасовывает события по собственному желанию, так что складывается впечатление, что настоятель Молари посещает Россию ”слишком часто”, сам себе назначая для этого свободные дни. На самом же деле единственное недоразумение было связано с зимним отпуском пастора, который пришелся на первую неделю января 2009 года. За полгода до этого настоятель представил духовному капитулу график своих свободных дней, который был одобрен без малейших проблем. К тому же график был вывешен на церковной доске объявлений, помещен в свободный доступ в Интернет и роздан всем сотрудникам церкви. Согласно графику, священник получил свободную неделю, которую провел в детском лыжном центре Юлляс в Лапландии, где не столько катался на лыжах, сколько бесплатно исполнял обязанности так называемого «горного священника». За эти семь дней он повенчал две молодые пары и отслужил четыре мессы. В 2008 году Юха Молари вообще не использовал своего отпуска, так что согласно законам Финляндии получил право на 38 свободных дней в течение следующего года.

Заключительной претензией следователя Бака к священнику стала журналистская деятельность Молари, который в качестве добровольного корреспондента пишет статьи на темы экономики и культуры и публикует их в достаточно популярных в России газетах. Поездки в Россию для настоятеля привычны и незатруднительны, – у него есть все что нужно: годовая виза и собственная машина. Дорога из Хельсинки до Петербурга занимает пять часов. Следующий «рейс» намечен на 20 октября: в этот день консульство Финляндии проводит конференцию, посвященную проблемам российской экономики. И хотя поездка отнимет еще один свободный день, священник Молари не жалеет об этом, поскольку на таких встречах завязываются исключительно интересные знакомства и плодотворные сотрудничества.

История настоятеля Юхи Молари вызвала широкий резонанс в российских СМИ: около полусотни изданий опубликовали статьи, посвященные жалобам, поданным на священника и начавшемуся следствию; крупнейшая газета России опубликовала два отчета; историческое общество «Память», одним из приоритетов которого является борьба с историческими подделками, также не осталось в стороне от событий. Ссылки по теме собраны здесь: http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/suomalainen-media-suojelee.html

А в изданиях Финляндии царит тишина: ни финские журналисты, ни финская общественность по каким-то причинам не желают замечать травлю, развернутую против финского священника смелыми русофобами.

Дополнительные сведения:
Юха Молари, настоятель, GSM 044 322 2661
Улла-Майя Хальме, адвокат-асессор, тел. 09 8050 8839
Перевод с финского О.Пуссинен, olga.pussinen@gmail.com

Logopedille

Tänään päätin muuttaa ensi tiistain suunniteltua ohjelmaa vapaapäivälleni. Olin innostunut Rimma Salosen oikeudenkäynnistä Tampereella. Matka on kuitenkin sen verran pitkä, että jään Helsinkiin. Olen ollut myös hiukan väsynyt parin heikommin nukutun yön jälkeen. Siksi nukuin tänään töitten jälkeen jopa tunnin päiväunet enkä lähtenyt juoksulenkille. Haluan juosta juoksuni vain, jos tunnen itseni hyvin nukkuneeksi. Viime yönä koko perhe nukkui samassa sängyssä, joten meikäläiselle jäi tilaa kaikkein vähiten. Lyhyt uni ja varhainen herätys kello 6 jättivät kehon väsyneeksi. Huomenna juostaan taas entistä vireämmin, kun pietarilainen vieraskin on jo lähtenyt kotiinsa ja pääsen nukkumaan rauhassa työhuoneeseeni. Intohimo juoksemista varten olisi valtaisa, mutta pitää säilyttää järki päässä, kun keho on huonosti levännyt yön tähden. Eilen tunsin itseni vanhemmaksi kuin yhtään kertaan kahteen vuosikymmeneen juoksulenkillä – ja se on jo paljon! Juoksuvauhti kiihtyi paikoitellen tuntuvasti alle 3 minuutin kilometrillä, mikä aiheutti jo turvallisuusriskin kun juoksin kaksi kertaa hitaampien hölkkääjien ohi vauhdilla – liki lentäen. Olo oli vain hämmästyttävän vahva jokaista lihassolua myöten. Tänään nukun ja huomenna juoksen taas.

En mene oikeudenkäyntiin, vaan menen tiistaina logopedille. Savolaisella miehellä olisi toki monien koiranleukojen mukaan opeteltavaa myös suomenkieltä varten. Tällä kertaa ajattelen kuitenkin Moskovassa pidettävää esitelmääni presidentin adminstraatiolle. Minulle tämä on hienoin hetki, vaikka toki ymmärrän, että monelle muulle tuollaiset esitelmät Moskovassa lienevä jokapäiväisiä. Valmistauduinjo ostamalla parempia vaatteita. Ystävälliset anonyymit kirjoittajat ovat moittineet, että ostin liian halvan puvun, mutta mitä sille voi, että en osaa koskaan tyydyttää lajitovereitani Suomessa. 2000-luvun alussa jouduin oikeudessa perustelemaan, miksi minulla on muka liian kallis vaatemaku. Nyt anonyymit kirjoittajat parjaavat minua köyhän rievuista, joissa häpäisen kirkkoni ja isänmaani! Tällä kertaa puku ei ollut Hugo Boshin eikä Armanin puku, koska ne eivät miellyttäneet minua, vaan ihan kotimaista tuotantoa (Turo). Se sopi kehooni parhaiten. Yritän välttää häpäisemästä isänmaatani anonyymien kirjoittajien mieliksi ja käytän muilta osien kyseisiä arvotuotteita Moskovassa.

Logopedilla opettelen lausumaan venäjänkielen kirjaimia ja sanoja oikein. Fonetiikka on kaikkien kuulemieni suomalaisten venäjänosaajien ongelma, jopa venäjänkielen opettajat puhuvat kuulemani mukaan kovin suomalaisittain venäjää. Korvani kärsivät, mutta valitettavasti en osaa lausua sanoja niin ettei venäläinen tunnista puhettani vierasmaalaisen puheeksi. Haluaisin lausua venäjää niin ettei venäläinen näe mitään eroa aitoon venäläiseen lausumiseen. Siihen tarvitaan luultavasti lukuisia käyntejä logopedilla. Suosittelen suomalaisille venäjänkielen opiskelijoille logopedia: venäläisille voi olla vaikea arvailla, mitä me luulemme sanovamme venäjäksi.

Tänään Pohjan Pyhän Marian kirkossa ja seurakuntatalolla vietimme körttipyhää. Oli upea kuunnella körttilauluja. Tällä kertaa tuntui hyvältä erityisesti ne laulut, joissa vanhat körtit lauloivat muukalaisuudestaan maan päällä. Hyviä olivat myös ne veisut, joissa mahdottomissa oloissa uskallettiin kuitenkin anoa toivoa elämään.


Eilen Turun Sanomissa toimittaja Merja Ilpala-Klemm kertoi minun virkaurani kohtalosta ja tilanteesta. Pikkuvirheitä lukuunottamatta koen jutun tasapainoiseksi ja kiihkottomaksi: toimittaja ei halua selvästikään luoda jännitteitä, vaan lieventää niitä. Pikkuvirheitä olivat mm. liittyminen käsitykseen, jonka mukaan olisin liperit kaulassa osallistunut Putinia tukevien Nashi-nuorten mielenosoitukseen Tampereella. Paikalla ei ollut Nashi-nuoria, vaan Noznoi Dozor, Yövartio. Lisäksi en ollut pappispuvussa. Lisäksi tämä prosessi minua vastaan ei ole itse asiassa toinen, vaan ainakin jo kolmas. Ensimmäisellä kerralla SETA suuttui 1990-luvun alussa minuun, kun ilmoittauduin varsin tylysti vastustavani kirkon seksuaalietiikan muuttamista. Silloinen keskustelu levisi myös lehtiin ja televisioon. Loppujen lopuksi Strömholm kirjoitti tapahtumien kulusta väitöskirjansa ”Det är fråga om större thing”, jota varten hän haastattelikin minua ym. Minä osallistuin Aslan ry:n kirjahankkeeseen "Syntyjä syviä" sekä Suomen teologisen instituutin vuosikirjaan. Jälkimmäiseen kirjoitin analyysin luonnollisesta laista ja kultaisesta säännöstä antiikin aatevirtausten valossa. Tilannehan kärjistyi silloin siihen, että kirkon konservatiiviset tahot vaativat puolestaan arkkipiispa Vikströmin eroa. Minua vastaan erottamisvaatimuksia esittivät Setaa lähellä olleet aika merkittävät poliitikotkin, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, mutta kantelijana oli varsinaisesti Ari Saukkonen ja joku muu, jonka nimen olen jo unohtanut. Lisäksi olen kuullut, että ainakin Helsingin piispa on saanut tiedusteluja minun tähteni, koska olin julkistanut Juudaksen evankeliumin suomennoksen pääsiäisviikolla muutama vuosi sitten. Silloin evankeliumista kohistiin kovasti ja meikäläistä haastateltiin kaikissa uutislähetyksissä. Joku otti herneen nenäänsä, koska luuli minun suosivan harhaoppisen uskon voittokulkua luterilaiseen kirkkoon.

Onneksi olen kesytetty jo 90-luvun jälkeen enkä ole yhtä teräväsanainen kuin silloin. Aina olen hallunnut vain hymyillä ja pitää uskollisesti kutsumuksen, johon kuuluu kuunnella väärentämättä Jumalan sanaa.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Ystävien kanssa


Eilen saapui Pietarista kylään ystävämme, kuusivuotiaan poikamme kummi. Olen ollut vieraastamme huolimatta aika itsekeskeinen, mihin osansa on vaikuttanut huonosti nukuttu yö. Nukutin poikaa (6 v), mutta nukahdin hänen viereensä, minkä tähden en nukkunut yöllä kovin vapautuneesti. Sänky oli sen verran ahdas. Kaikesta huolimatta käyn vielä iltapäivällä juoksulenkillä. Keskimäärin 15 km päivässä on tässä vaiheessa syksyä ihan sopiva kuntoilumäärä.

Vanha pukukin on mennyt jo rikki muutamista kohdista. Onneksi vaimo osaa korjata, joten olen selvinnyt virkatehtävistä paikatussa puvussa. Tänään päätin kuitenkin ostaa uuden puvun Moskovan tilaisuutta varten. Rahaa ei ole kuitenkaan paljon käyttää. Sovittelin arvokkaita ja halvempia pukuja eri liikkeissä, mutta olin tyytyväinen, että löysin Haloselta mallikappaleena olleen puvun edullisesti. Hinta oli 170 euroa, mutta alennuksen jälkeen vain 120 euroa. Parempaa pukua en kokenut, vaikka sovittelin naapuriiikkeissä liki tuhannen euron pukuja. Aina ei hinta ratkaise. Tärkeintä on se, että puvussa tuntuu hyvältä. Taas vaimoni tulee avukseni ja lyhentää 2 cm hihoista, jotta puvun alta paita näkyisi. Muuten olen hyvin tyytyväinen.

Huomenna on Pohjassa kirkossamme körttipyhä. Saarnaaja tulee Huopalahdesta. Jumalanpalveluksen ja kirkkokahvien jälkeen lauletaan Siionin virsiä ja pidetään seurat. Vanhaan körttiläisyyteen kuului välttää pukeutumisella ja muulla tavalla koristautumista, sillä ihmisen oli paras ymmärtää oma alhaisuutensa ja sellaisena kerjätä Jumalan armoa. Nyttemmin körttiläisyys on muuttunut joustavammaksi ihmiselämän tarkkaillussa. Vanhojen köyhille ja kurjille annettu malli armon kerjäämisestä on kasvanut vahvaksi vastuullisuudeksi lähimmäisistä, ketään syrjimättä tai väärämielisesti ylentämättä.

Ps. olen tänään (vapaana lauantaipäivänä) etsinyt kaikkea mahdollista informaatiota poliitikoista Ģirts Valdis Kristovskis ja Mart Laar sekä heidän ideologista suhteista Suomeen ja Baltian venäläissyrjintään myöhemmin Moskovassa pidettävää esitelmääni varten. Jos löydätte jotakin kiinnostavaa, kertokaa toki!

torstai 24. syyskuuta 2009

Avarasydäminen ei pelkää vaan löytää ystäviä ja mahdollisuuksia

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että haluan ja voin hyvin elää ilman russofobiaa. Olen eilen ja tänään sopinut sekä varmistanut asian, että menen syksyn 2009 aikana (virallisen viikottaisen vapaapäivän aikana) Moskovaan Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin (Российский Институт Стратегических Исследований, РИСИ) johtajan kutsusta. Venäjän presidentti perusti tämän instituutin vuonna 1992. Netistä löytyy googlettamalla enemmän tietoa hienosta instituutista. Keskustelemme mahdollisen venäjänkielisen kirjan julkaisemisesta, jossa käsittelisimme ehkä myös terroristien rahoitusta ja värväystä Tshetshenian ja Venäjän vastaisessa sodassa, mutta erityisesti sotarikollisten ja natsien glorifiointia yms. Kirja ilmestyisi venäjäksi ja suomeksi tai venäjäksi ja englanniksi. Ajattelen kuitenkin, että venäjä ja englanti olisi paras yhdistelmä, jotta kirjan merkittävyys poliittisessa keskustelussa lisääntyisi. Suomenkielisiä on kuitenkin vain liki samanverran kuin pietarilaisia asukkaita. Jo pelkästään Komsomolskaja Pravdan lukijamäärä on moninkertainen Suomen väkilukuun. Toki rakastan suomen kieltä, mutta sen viestinnällinen arvo olisi aika niukka kansainvälisen politiikan ja historiantutkimuksen piirissä. Englantia osataan lukea myös Baltian alueella, jossa joskus suomi saattaa teettää vaikeuksia.

Käsittelen Moskovassa esitelmässäni historian väärentämistä Suomessa ja Baltian alueella teoreettisen viitekehyksen ja esimerkkien valossa. Pitää jonkin verran harjoitella, että esitys sujuu luontevasti venäjäksi. Tuotan aineiston venäjäksi, mutta ehkä keskustelun käyn englanniksi, sillä intensiivinen venäjänkielinen keskustelu käy joskus liian nopeasti, kun en ole kieli-ihmisiä. Tilaisuus palvelee Medvedevin perustaman historian väärentämistä vastustavan komission työalaa (Комиссия по противодействию попыткам фальсификации истории в ущерб интересам России). Kongressin erityisenä aiheena on nimenomaisesti historian väärentäminen, jota tapahtuu valitettavasti omana aikanamme, jotta viha ja vastakkainasettelu sekä poliittisten ääriryhmien suosio vahvistuisivat. Paikalle saapuu korkeantason edustus presidentti Medvedevin administraatiosta. Tällainen kongressi hyvin osoittaa sen tarpeellisuuden, joka äskettäin perustetulla komissiolla - valitettavasti - on yhä oman aikamme Euroopassa. Itse koen komission ihmisoikeuskomissioksi, joka on tärkeä instrumentti kaikkinaisen syrjinnän ja vihanlietsonnan vastustamisessa, jota on viime vuosina harjoitettu historian myyttien avulla. Kerroinkin tänään erittäin miellyttävälle toimittajalle, että en kysy nyt sinulta, olivatko isovanhempasi punaisia vai valkoisia, vaan haluan kohdata sinut sinänä. En edes tiedä, olivatko isovanhempani punaisia, valkoisia vai jossain muualla. Sellaisen stigman lyöminen menneisyyden avulla nykyisiä ihmisiä vastaan on diskriminoivaa.

Onneksi joskus saa oppia ja kokea uutta: uudet kokemukset helpottavat kuitenkin sitä ahdistusta, johon turhanpäiväiset parjauskampanjat minua vastaan voisivat viedä, jollei näitä iloisia avartavia mahdollisuuksia olisi. Toki elämäni kaikenlaiset kokemukset, perhe ja urheilu sekä erityisesti kristillinen usko auttavat suhtautumaan loppujen lopuksi aika huolettomasti tilanteeseen. Huolettomuus ei kuitenkaan tarkoita, että laiminlöisin perusteellisen juridisen ja tapahtumakohtaisen arvioinnin tutkinta-asiamiehen asiassa. Siihen voinen ehkä jo liittää myös tuoreet tietoni Kari Silvennoisen Tampereen poliisille jättämästä tutkintapyynnöstä ja tutkimuksen tuloksista.

Olin tänään Turun Sanomien toimittajan haastattelussa. Halusin korostaa pelotonta kanssakäymistä kaikkien ihmisten kanssa. En tiedä onnistuinko viestissäni. En halua sitä, että venäläistä ja Venäjästä luodaan uhkakuva, koska meille olisi eduksi, jos voisimme löytää iso naapurimme iloiseksi mahdollisuudeksi. Mielestäni ongelmia on aika paljon meissä itsessämme, jos emme ryhdy rakentavaan vuorovaikutukseen Venäjän kanssa. Kuten Moskovasta tullut kutsu huipputason kongressiin osoittaa, että meikäläinen kyläpappi voi ihan hyvin löytää ihmeellisiä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, jos vain tahtoo luopua tarpeettomasta vihan ja revanssin ylläpitämisestä. Sellainen on ollut myös antifasistien viesti mielenosoituksissa. Surullista on, jos tuo viesti on vääntynyt vääräksi. Silloin toki antifasistien pitää katsoa vähän omaa pärstää peilistä, mutta erityisesti on mietittävä, missä määrin tarkoitushakuisesti on luotu Venäjään ystävällisesti suhtautuvista tahoista tahallisesti paha ja vääristynyt kuva kotimaisia poliittisia päämääriämme varten. Kerroin myös toimittajalle täydennyksen, miten tutkinta-asiamies referoi keskusteluani puutteellisesti: tutkinta-asiamiehen mukaan olisin sanonut puhuvan paljon venäläisistä, koska venäläisiä on paljon ja he ovat läheisiä minulle. Sitä vastoin tutkinta-asiamies unohti kirjoittaa, että heti seuraavassa lauseessa kerroin pitäneeni kurdeille ja somaleille maahanmuuttajaleiriä jo 10 vuotta sitten - lienee ensimmäisen seurakunnallinen maahanmuuttajaleiri Suomessa (?). Olen puhunut ja toiminut myös muiden ryhmien puolesta usein, mutta näköalojen nyt kaventuessa minun Venäjä-yhteyteen kaikki muut teemat näyttävät samentuvan ja jopa unohtuvan kriitikkojeni silmistä. Ehkä he eivät vain hallitse iso aineistoa? Tätä tutkinta-asiamies ei luonnollisesti muistanut kirjoittaa raporttiinsa.

Toimittaja kysyi taas, miten näen tulevaisuuteni. En osannut miettiä, miten minun käy. Katson Suomen Perustuslain, Yhdenvertaisuuslain, EU:n perussopimuksen ja monien muiden juridisten perusteiden valossa, että tuomiokapituli liikkuisi hyvin heikoilla jäillä, jos ne aloittaisivat sanktiot minua vastaan. Valitettavasti tutkinta-asiamies Jorma Back oli lukenut heikosti tai tahallisesti ignoroinut asiaa koskevan juridisen perustan, kun aloitti sympatiseerata ProKareliaa rangaistusvaatimuksissa. Surullista on, että syyttäjänäkin toiminut henkilö ei osaa prosessioikeudessakin tunnettuja perusteista. (1) Tosiasiapuoli eli näyttökysymysten selvittäminen puuttuu tutkinta-asiamiehen selvityksestä täysin: hän ei ole kuullut yhtään todistajaa, vaan on esittänyt vain anonyymien ihmisten väitteitä. Kukaan asiassa siteerattu ei ole todistaja, vaan kaikki ovat kuulleet muiden puheita! Hän ei anna näyttöä edes niistä kirjallisista asioista, joiden tähden hän kovasti parjaa minua: ei ole näyttöä, että saarnaisin enemmän Venäjästä kuin Jumalasta; hän ei esitä näyttöä, että poikkeisin suomalaisen poliittisen johdon ulkopolitiikasta kritiikittömästi Venäjä-ihailuun, kun taas voi hyvinkin sanoa, että Silvennoinen ja Saksi poikkeavat Tarja Halosen ja Matti Vanhasen ulkopoliittisesta suhtautumisesta mm. Venäjään ja jopa Viroon. (2) Vielä huonommin tutkinta-asiamies näyttää hallitsevan oikeuskysymykset, joiden avulla pitäisi arvioida asioiden relevanssia. Mielestäni hän liikkuu paikoitellen niin pahasti "harmaalla alueella", että se saattaa johtaa oikeudellisiin vastatoimiin tutkinta-asiamiehen sananvalintojen ja johtopäätösten tähden. Valitettavasti olen niin kiireinen oman viranhoitoni kanssa, että en ennätä aina pistää riittävän tiukalle ProKarelia faniksi osoittautunutta tutkinta-asiamiestä. Hän ei muuten kerro selvityksessään, millaisessa kanssakäymisessä hän on ollut kantelijoihin. Hän ei paljasta myöskään muita sidoksiaan, mutta tuskin hän pistää pahaksi, jos niitä selvitän kapituliin antamassani vastineessa lokakuun alussa.

Löysin juuri, että Länsi-Uusimaa –lehti oli julkaissut Elina Laihon kirjoittaman kertomuksen tapauksestani. Siinä toimittaja katselee tapahtumaa molemmista näkökulmista.

Sydämen asia

Ensi sunnuntaina 27.9.2009 vietetään maailman sydänpäivää, jossa tänä vuonna on erityisenä teemana hyvinvointi työssä.

Tulin tietoiseksi sydänpäivän lähestymisestä, kun kaksi työtoveriani oli pukeutunut tänään punaiseen paitaan, jossa sydämen asia tulisi paremmin mieleen.

Minulle sydän on henkilökohtainen asia. Huippukuntoisena juoksevana pastorina koin onnettomuuden liki 20 vuotta sitten. Olin sunnuntaina toimittanut kasteet, mutta olo alkoi heiketa. Maanantaina alkoi kuukauden virkavapaa ammattimaista juoksuharjoittelua varten, mutta jo maanantaina jouduin kuitenkin Kallion terveyskeskuksen kautta ambulanssikyydillä Malmin sairaalaan, josta minut siirrettiin tajuttomana Laakson sairaalaan ja Meilahden sairaalan teho-osastolle. Laakson sairaalaa en enää muista, koska olin tuon ajan aivoinfarktin, aivokalvotulehduksen ja verenmyrkytysshokin tähden tajuttomana. Niskan ruvesta oli lähtenyt Staphylococcus aureus –bakteeri keskeiseen verenkiertoon vakavin seurauksin. Meilahden sairaalassa koin lopullisen järkytyksen juoksuhaaveilleni, kun mitraaliläppäni vaurioitui ja jouduin sydänleikkauslistalle. Pääsin varsin nopeasti sydänleikkaukseen, jopa päivää suunniteltua aiemmin, koska en pelännyt leikkausta 13. päivänä perjantaina. Mitraaliläppäni sai carpentiere-osaproteesin paikkaamaan repeämää, jonka bakteeri oli aiheuttanut sydämeen. Pahimmillaan CRP oli noin 300, verenpaine 60-40 ja sydän värisi 240 kertaa minuutissa. Sellaisessa olossa en jaksanut edes lausua mitään rukouksia, vaan kristillinen usko oli pikemmin sen varaan jättäytymistä, että nyt on Jeesuksen hoidettava heikkoa pappia, joka ei jaksa enää lausua kokonaista rukoustakaan. Toki minä aloin elpyä antibiootin ja verenmyrkytystä torjuvan lääkityksen tähden nopeasti, jolloin jopa etsin ja luin lääketieteellistä kirjallisuutta onnettomuudestani lääketieteen kirjastossa.

Hengissä oleminen ei ole sellainen itsestään selvyys kuin saatamme pitää ja olla kiittämättömiä Luojan antamasta elämästä. Minulle elämäni on tullut sydämen asiaksi. Olen kokenut miten lähelle kuolemaa saattaa joutua, vaikka olisi terveimmät elämäntavat ja kauniit suunnitelmat. Sydänleikkaus ei ollut mikään murros vakaumustani ja uskoani varten, vaan pikemmin luterilainen uskonvanhurskaus syveni elämän karussa kokemuksesta eletyksi, kun aiemmin se oli enemmän kirjoista opittua. Luterilainen uskonvanhurskaus kertoi minulle myös sen, että ihminen ei tule pyhäksi, viattomaksi ja synnittömäksi missään elämänsä vaiheessa, ihmisyys ei katoa edes sen rujoudessaan. Evankeliumi on Jeesus Kristus ihmisen hyväksi.

Sydämen asia ei saa unohtua heti kun onnettomuudesta on selvitty. Ymmärsin jo pian, että terve ja vahva sydän on parempi sydänleikkauksenkin jälkeen kuin huonosti hoidettu sydän. Lähdin varovaisesti juoksulenkille: lähtökohtana oli koko ajan kuunnella sydäntä. Uroteot eivät ole enää tavoitteitani. Vuosi sydänleikkauksen jälkeen juoksin jo maratonin Pirkkolan puistossa ja Keskuspuistossa. Kilpailuihin en kuitenkaan uskaltautunut lähimmäisten huolestuneisuuden tähden vielä vuosikymmeneen, kunnes Forssassa hölkkäsin äärimmäisen varovaisesti maratonin aikaan 3.04 ja sitten Tukholmassa juoksin tuttujen seurana maratonin. Tällä hetkellä yritän lenkkeillä kaksi kertaa päivässä. Tänään lienee vaikea lenkkeillä edes yhtä kertaa, koska aamulla lähdin töihin jo kello 7 ja illalla palaan kotiin kello 21 aikaan. Sydän on opettanut, ettei pidä myöskään intoilla liikaa: iltamyöhään on paras rauhoittua ajoissa, sillä myöhäinen iltalenkki voi tehdä sydämen rauhattomaksi jolloin nukkuminen vaikeutuu.

Sydämen tähden en ole kieltänyt elämää, vaan olen alkukatkeruuden jälkeen rakastanut elämää entistä enemmän. Suuria unelmia elättänyt nuori pappismies koki katkerasti sydämensä vaurioitumisen, koska huipputavoitteet olivat luonnollisesti ohi juoksu-urheilussa, vaikka eivät ne olisi välttämättä toteutuneet edes terveellä sydämellä. Nyttemmin olen havainnut, että Luojan antama kauneus on löydettävä jokainen päivä. Olisi väärin käpertyä tiukan ankarasti murehtimaan menetettyjä päiviä toisenlaisten mahdollisuuksien varassa.

Jos jollakin on yhä sydän terve, hänen olisi aivan oikein huolehtia nyt sydämestään, jotta voisi mahdollisimman hyvin välttää sydän- ja verisuonisairaudet. Jos sydän ei ole enää terve, silloin on löydettävä paras hoito sydämelle, jotta elämän kauneus pysyisi ilmeisenä yhä edelleen.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kaunis kortti


Sain tänään kauniin kortin työpaikalleni Pohjan kirkkoherranvirastoon. Siinä olivat nämä sanat.

”Sielunhoidon kauneus on siinä, että ihminen voi kokea edes hetken ajan, että hänet otetaan huomioon” (kirkkoherra M. Pitkänen).
Kiitos erittäin lämminhenkisestä konfirmaatiosta 9.8.09. Toivon koko sydämestäni, että Sinua ei eroteta pappisvirasta. Teet työtäsi sydämellä ja toivon sinulle voimia jatkaa. Kaikkea hyvää toivoen…


Tällainen kortti tuntui hyvältä!!! Totta kai minun täytyy miettiä myös pahinta mahdollista päätöstä, jolloin menettäisin jopa virkani. Anonyymit ja nimimerkit voivat rohkeasti toivotella sellaista pahaa minulle sekä vaurioittaa samalla seurakunnassani toimintaedellytyksiä, koska paha maine vaikuttaa. Toisaalla en murehdi tappiotani liikaa, jos se paljastaa suomalaisten uusnationalistien häikäilemättömyyden. Sitten voimme olla varmoja, etteivät he ainakaan ole ihmisten perusoikeuksien ja -vapauksien puolella.

En tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin ammattini. Ehkä sellaisen ilmoituksen jälkeen olisi kiire myydä auto ja yrittää maksaa velkoja pois, jotta työttömänä voi olla velattomassa tilanteesa. Sen jälkeen eläisin luonnollisesti sosiaaliviraston avulla. Työttömyyskorvaushan olisi minulle minimaalinen, koska en kuulu ammattilittoon. Yhtäällä olisi hyvä olla köyhä, mutta vapaa. Juoksisin harjoituslenkkini 2-3 kertaa päivässä ja ensi kesänä voittaisin joitakin maraton kisoja, ehkäpä jopa alle 2.30 ajalla (?). Internetissä ja muutenkin voisin olla aktiivinen. Tuskin minulla olisi suuriakaan työnsaantiedellytyksiä useaan vuoteen, jos lainkaan enää ennen eläkeikää. Eihän pappi juuri muuta ansiotyötä saa, jos virkansa menettää.

En tiedä, miten käsittelisin vihan sellaisessa tilanteessa ilman, että viha purkautuisi kirkollista instituutiota ja ProKareliaa vastaan. Olisi parasta olla provosoitumatta vihaan, vaikka vihastuttaisi. Parempi olisi olla toimelias kuin katkera. Luultavammin toimisin juuri samalla tavalla kuin tähän saakka olen toiminut eikä minulla olisi mitään erityisempää vihaa. ”Häpeän” viran menetyksestä kestäisin hyvin, koska häpeily ei auttaisi mitään. Yrittäisin jalostaa vapautumisen perheeni ja itseni hyväksi . Ilman toimeentuloakin voi elää. Sen havaitsin vuosina 2002-2004. Silloin toimeentuloni oli jopa huomattavasti pienempi kuin nyt olisi pahassa tapauksessa. Silloin opiskelin ja sain vain opiskelijarahan enkä yhtää mitään muuta. Vapaana työttömänä voisin kirjoittaa ilmaisia juttuja harrastukseni hyväksi sanomalehteen.

Televisiotoimittaja kysyi tänään, mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa. En muista tarkasti mitä vastasin yllättävään kysymykseen televisiokameran edessä, mutta kerroin jotain sellaista, että nukkuisin yön yli ennen kuin päättäisin mitä tehdä. Taistelisin kuitenkin virkani puolesta eikä tuomiokapitulille sellainen ratkaisu tulisi keveäksi. Käytännön toimista on turha spekuloida, vaikka vihassa kuvittelee ihan mitä tahansa. Olen sanonut jopa, että tuomiokapituli saisi nähdä mielenosoitukset. Sekin on mahdollista, mutta mietin pikemmin, mitä sellainen auttaisi. Kirjoittaisin artikkeleita yhä enemmän venäläistä lukijakuntaa varten ja tekisin arvioita suomalaisesta poliittisesta kehityksestä. Tyhjä aika pitäisi kai täyttää tällaisella harrastuksella sikäli kuin ei juoksentele kuntopoluilla. Tänään kävin aamulla kello 7 juoksulenkillä ja lyhyt vain 7 kilometrin lenkki tuntui taas paremmalta kuin edellisinä päivinä.

Jos kapituli päätyy huomautuslinjalle, joka merkitsee siis kompromissia ProKarelian ja minun välillä, olisin pettynyt. Kunnioitukseni kapitulia kohtaan ei vahvistuisi eikä toimintatapani muuttuisi mitenkään. Se ei ratkaisisi tilannetta mitään, vaan siirtäisi ongelman taas uudestaan kohdattavaksi vähän ajan kuluttua. Totta kai olisin huomautuksen jälkeen huolellisempi, millaisten anonyymien ja nimimerkkien antaisin provosoida minua tyhmiin väittelyihin, koska minä kannan vastuuta mutta nimimerkit eivät. Sitä vastoin en ole edelleenkään yhtään pahoillani, että useat kansalaisjärjestöt järjestivät maaliskuussa 2009 mielenosoituksen Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan julkistamista vastaan. Imbi Paju kuvailee melko pöyristyttävällä tavalla, että 1941-1944 natsit tappoivat Viron juutalaisia ”sivistyneesti” ja Heino Noor pitää natsien harjoittamia rankaisutoimia ”Inhimillisinä”! Natsihistorian kaunistaminen tehdään tuossa kirjassa venäläisvihamielisyyden puolustukseksi tarkoitushakuisesti. Myös The Soviet Story elokuva ansaitsi mielenosoituksen, olihan teos tehty, jotta voitonpäivä tulkittaisiin ”massamurhaajien voiton juhlana”. Vihamielisyys on ilmaistu elokuvateknisten keinojen avulla siten, että nykyinen Venäjä ja venäläiset leimataan massamurhaajiksi. Elokuvassa täsmälleen kohdassa 60 minuuttia näytetään nykyistä Punaista toria ja samanaikaisesti ruumiskasoja, seitsemän minuuttia myöhemmin katsojan annetaan kuulla Venäjän Federaation kansallishymni, mutta näytetään ruumisröykkiöitä. Ruumisröykkiöt siirretään siis elokuvan leikkausten avulla vihaksi nyyistä Venäjää ja Baltian alueella asuvaa venäläisväestöä vastaan. Goffmanilta lainaamani lempikäsite on ”stigmatisoiminen”: nyt nämä venäläiset on stigmatisoitu –leimattu –massamurhaajiksi, vaikka he eivät edes eläneet 1940-luvulla! Kuvaavaa on, miten Mart Laar nimitti halveksien Maksim Revaa valloittajaksi ja miehittäjäksi, kun 23.8.2009 Viron museossa käsiteltiin elokuvaa.

Tosiasiassa pitäisi puhua vakavasti siitä, etä Amnesty International katsoi 30 % väestöstä eli 420 000 ihmistä Virossa joutuneen syrjinnän uhreiksi. Marjo Lauristin katsoi, että yli 50 % venäläisväestöstä kokee syrjintää työnhaussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 11.7.2008 asian johdosta jopa tuomion. YK:n kidutuksen vastainen komissio moitti, että Virossa venäläisväestöä kohdellaan liian väkivaltaiseksi pidätysten yhteydessä. Rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen neuvoa-antava komitea kiinnitti huomiota venäläisväestön ja muukalaispassiväen alisteisuuteen Virossa. Kesällä 2009 EU esitti virallisen vaatimuksen Virolle, jotta EU:n rodullista tasa-arvoa edellyttävä direktiivi pitäisi pian pistää täytäntöön. Virossa on ongelmia vähemmistön kohtelussa, vaikka Veikko Saksi on taas äskettäin sanonut, ettei näe mitään ongelmaa Tallinnassa, jos muka venäjänkieli kuuluu joka paikassa. Kysyisinkin, missä Tallinnassa näkyy kauppojen ikkunoissa, julkisissa laitoksissa ja muualla venäjänkielisiä ilmoituksia ja mainoksia. En löytänyt sellaisia, kun tein kaupunkikierroksen Tallinnassa, vaikka Tallinnassa ihmiset todella puhuvat kaikkialla venäjää! Saksin hyvä tuttu Henn Pölluaas on jopa pikkupuolueensa Viron kansallinen herääminen puitteissa vaatinut, että Virossa pitäisi antaa etusija alkuperäisväestölle. Hän moittii tiukasti monikulttuurisuutta, toki moitteet eivät pysähdy vain Viroon, vaan hän leimaa myös Tarja Halosen ja Mauno Koiviston suomettuneiksi. Minun on vaikea tuntea häpeää siitä, että en hyväksy edellä mainittujen tahojen harjoittamaa suvaitsemattomuuden, venäläisvihamielisyyden puolesta harjoitettua PR-kampanjaa. Äskettäin Saksi vertasi Viron venäläistä vähemmistöä liki salaiseen armeijaan uhkatekijänä. Kirkon on mielestäni reilua ja oikein korottaa äänensä rasismia, syrjintää ja suvaitsemattomuutta vastaan. Myös antifasistien on oikein aktivoitua ihmisoikeuksien puolustamisessa, mutta tällöin on toki varottava, että viesti ei väänny vastakohdakseen edes vastapuolen ilkukurisissa tulkinnoissa.

En siis todellakaan tiedä, mikä on elämäni 2 tai 10 vuoden kuluttua, elänkö, teenkö työtä ja missä teen työtä. Olen aistinut keskustelujen vuoksi ilmapiirin kuitenkin sellaiseksi, että olen avoin harkintaan ja ehkä johtopäätösten tekemiseen, jos löydän riittävän toimeentulon muistakin töistä. Olen ollut yli 20 vuotta pappi, mutta ehkä sitä oppisi jotain muutakin elämässä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Monta kertaa olen saanut ihmetellä, että Jumala voi johdattaa ihmeellisesti ja siunaten jopa vastakohtiensa kautta, viedessään alas ja varmalta näyttävään tuhoon Hän luo kuitenkin uutta. Sen vuoksi olen pikemmin utelias uskossa ja toivossa kuin epätoivoinen ja pelokas.

Ps. sain tänään myös kaksi muuta todella mieltäni myönteisesti lämmittävää viestiä, mutta niiden sisältö saa jäädä jännittäväksi salaisuudeksi toistaiseksi. Mukavaa on, jos ei tarvitse olla yksin. Siksi pitäisin tärkeänä, että jos joku muu joutuu nationalistien vainon kohteeksi, hän ottaisi yhteyttä esimerkiksi minuun sen sijaan että hänet vaiennettaisiin hiljaiseksi.

Viestini meni perille


Havaitsin, että disinformaation keskellä menee joskus myös oikea viesti perille. Инфопортал Baltija -on selvästi tutustunut blogiini ja kertoi Rimma Salosen lehdistötilaisuudesta lukijoilleen. Mainittakoon, että mainittu infoportaali on varsin merkittävä viestikanava myös muuta venäläistä mediaa ja viranomaistyöskentelyä varten. Tärkeää tässäkin olisi, ettei kansalliset vihat ja kostontunteet heijastuisi perheen sisäiseen taisteluun, vaan media, viranomaiset ja poliitikot ymmärtäisivät oman toimintansa rajat paremmin kuin tähän saakka on tapahtunut. Kyse ei ole talvi- ja jatkosodan jälkeen uudesta sodasta, jossa tutkittaisiin voimavaramme ja kansallinen kunniamme.