torstai 24. syyskuuta 2009

Avarasydäminen ei pelkää vaan löytää ystäviä ja mahdollisuuksia

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että haluan ja voin hyvin elää ilman russofobiaa. Olen eilen ja tänään sopinut sekä varmistanut asian, että menen syksyn 2009 aikana (virallisen viikottaisen vapaapäivän aikana) Moskovaan Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin (Российский Институт Стратегических Исследований, РИСИ) johtajan kutsusta. Venäjän presidentti perusti tämän instituutin vuonna 1992. Netistä löytyy googlettamalla enemmän tietoa hienosta instituutista. Keskustelemme mahdollisen venäjänkielisen kirjan julkaisemisesta, jossa käsittelisimme ehkä myös terroristien rahoitusta ja värväystä Tshetshenian ja Venäjän vastaisessa sodassa, mutta erityisesti sotarikollisten ja natsien glorifiointia yms. Kirja ilmestyisi venäjäksi ja suomeksi tai venäjäksi ja englanniksi. Ajattelen kuitenkin, että venäjä ja englanti olisi paras yhdistelmä, jotta kirjan merkittävyys poliittisessa keskustelussa lisääntyisi. Suomenkielisiä on kuitenkin vain liki samanverran kuin pietarilaisia asukkaita. Jo pelkästään Komsomolskaja Pravdan lukijamäärä on moninkertainen Suomen väkilukuun. Toki rakastan suomen kieltä, mutta sen viestinnällinen arvo olisi aika niukka kansainvälisen politiikan ja historiantutkimuksen piirissä. Englantia osataan lukea myös Baltian alueella, jossa joskus suomi saattaa teettää vaikeuksia.

Käsittelen Moskovassa esitelmässäni historian väärentämistä Suomessa ja Baltian alueella teoreettisen viitekehyksen ja esimerkkien valossa. Pitää jonkin verran harjoitella, että esitys sujuu luontevasti venäjäksi. Tuotan aineiston venäjäksi, mutta ehkä keskustelun käyn englanniksi, sillä intensiivinen venäjänkielinen keskustelu käy joskus liian nopeasti, kun en ole kieli-ihmisiä. Tilaisuus palvelee Medvedevin perustaman historian väärentämistä vastustavan komission työalaa (Комиссия по противодействию попыткам фальсификации истории в ущерб интересам России). Kongressin erityisenä aiheena on nimenomaisesti historian väärentäminen, jota tapahtuu valitettavasti omana aikanamme, jotta viha ja vastakkainasettelu sekä poliittisten ääriryhmien suosio vahvistuisivat. Paikalle saapuu korkeantason edustus presidentti Medvedevin administraatiosta. Tällainen kongressi hyvin osoittaa sen tarpeellisuuden, joka äskettäin perustetulla komissiolla - valitettavasti - on yhä oman aikamme Euroopassa. Itse koen komission ihmisoikeuskomissioksi, joka on tärkeä instrumentti kaikkinaisen syrjinnän ja vihanlietsonnan vastustamisessa, jota on viime vuosina harjoitettu historian myyttien avulla. Kerroinkin tänään erittäin miellyttävälle toimittajalle, että en kysy nyt sinulta, olivatko isovanhempasi punaisia vai valkoisia, vaan haluan kohdata sinut sinänä. En edes tiedä, olivatko isovanhempani punaisia, valkoisia vai jossain muualla. Sellaisen stigman lyöminen menneisyyden avulla nykyisiä ihmisiä vastaan on diskriminoivaa.

Onneksi joskus saa oppia ja kokea uutta: uudet kokemukset helpottavat kuitenkin sitä ahdistusta, johon turhanpäiväiset parjauskampanjat minua vastaan voisivat viedä, jollei näitä iloisia avartavia mahdollisuuksia olisi. Toki elämäni kaikenlaiset kokemukset, perhe ja urheilu sekä erityisesti kristillinen usko auttavat suhtautumaan loppujen lopuksi aika huolettomasti tilanteeseen. Huolettomuus ei kuitenkaan tarkoita, että laiminlöisin perusteellisen juridisen ja tapahtumakohtaisen arvioinnin tutkinta-asiamiehen asiassa. Siihen voinen ehkä jo liittää myös tuoreet tietoni Kari Silvennoisen Tampereen poliisille jättämästä tutkintapyynnöstä ja tutkimuksen tuloksista.

Olin tänään Turun Sanomien toimittajan haastattelussa. Halusin korostaa pelotonta kanssakäymistä kaikkien ihmisten kanssa. En tiedä onnistuinko viestissäni. En halua sitä, että venäläistä ja Venäjästä luodaan uhkakuva, koska meille olisi eduksi, jos voisimme löytää iso naapurimme iloiseksi mahdollisuudeksi. Mielestäni ongelmia on aika paljon meissä itsessämme, jos emme ryhdy rakentavaan vuorovaikutukseen Venäjän kanssa. Kuten Moskovasta tullut kutsu huipputason kongressiin osoittaa, että meikäläinen kyläpappi voi ihan hyvin löytää ihmeellisiä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, jos vain tahtoo luopua tarpeettomasta vihan ja revanssin ylläpitämisestä. Sellainen on ollut myös antifasistien viesti mielenosoituksissa. Surullista on, jos tuo viesti on vääntynyt vääräksi. Silloin toki antifasistien pitää katsoa vähän omaa pärstää peilistä, mutta erityisesti on mietittävä, missä määrin tarkoitushakuisesti on luotu Venäjään ystävällisesti suhtautuvista tahoista tahallisesti paha ja vääristynyt kuva kotimaisia poliittisia päämääriämme varten. Kerroin myös toimittajalle täydennyksen, miten tutkinta-asiamies referoi keskusteluani puutteellisesti: tutkinta-asiamiehen mukaan olisin sanonut puhuvan paljon venäläisistä, koska venäläisiä on paljon ja he ovat läheisiä minulle. Sitä vastoin tutkinta-asiamies unohti kirjoittaa, että heti seuraavassa lauseessa kerroin pitäneeni kurdeille ja somaleille maahanmuuttajaleiriä jo 10 vuotta sitten - lienee ensimmäisen seurakunnallinen maahanmuuttajaleiri Suomessa (?). Olen puhunut ja toiminut myös muiden ryhmien puolesta usein, mutta näköalojen nyt kaventuessa minun Venäjä-yhteyteen kaikki muut teemat näyttävät samentuvan ja jopa unohtuvan kriitikkojeni silmistä. Ehkä he eivät vain hallitse iso aineistoa? Tätä tutkinta-asiamies ei luonnollisesti muistanut kirjoittaa raporttiinsa.

Toimittaja kysyi taas, miten näen tulevaisuuteni. En osannut miettiä, miten minun käy. Katson Suomen Perustuslain, Yhdenvertaisuuslain, EU:n perussopimuksen ja monien muiden juridisten perusteiden valossa, että tuomiokapituli liikkuisi hyvin heikoilla jäillä, jos ne aloittaisivat sanktiot minua vastaan. Valitettavasti tutkinta-asiamies Jorma Back oli lukenut heikosti tai tahallisesti ignoroinut asiaa koskevan juridisen perustan, kun aloitti sympatiseerata ProKareliaa rangaistusvaatimuksissa. Surullista on, että syyttäjänäkin toiminut henkilö ei osaa prosessioikeudessakin tunnettuja perusteista. (1) Tosiasiapuoli eli näyttökysymysten selvittäminen puuttuu tutkinta-asiamiehen selvityksestä täysin: hän ei ole kuullut yhtään todistajaa, vaan on esittänyt vain anonyymien ihmisten väitteitä. Kukaan asiassa siteerattu ei ole todistaja, vaan kaikki ovat kuulleet muiden puheita! Hän ei anna näyttöä edes niistä kirjallisista asioista, joiden tähden hän kovasti parjaa minua: ei ole näyttöä, että saarnaisin enemmän Venäjästä kuin Jumalasta; hän ei esitä näyttöä, että poikkeisin suomalaisen poliittisen johdon ulkopolitiikasta kritiikittömästi Venäjä-ihailuun, kun taas voi hyvinkin sanoa, että Silvennoinen ja Saksi poikkeavat Tarja Halosen ja Matti Vanhasen ulkopoliittisesta suhtautumisesta mm. Venäjään ja jopa Viroon. (2) Vielä huonommin tutkinta-asiamies näyttää hallitsevan oikeuskysymykset, joiden avulla pitäisi arvioida asioiden relevanssia. Mielestäni hän liikkuu paikoitellen niin pahasti "harmaalla alueella", että se saattaa johtaa oikeudellisiin vastatoimiin tutkinta-asiamiehen sananvalintojen ja johtopäätösten tähden. Valitettavasti olen niin kiireinen oman viranhoitoni kanssa, että en ennätä aina pistää riittävän tiukalle ProKarelia faniksi osoittautunutta tutkinta-asiamiestä. Hän ei muuten kerro selvityksessään, millaisessa kanssakäymisessä hän on ollut kantelijoihin. Hän ei paljasta myöskään muita sidoksiaan, mutta tuskin hän pistää pahaksi, jos niitä selvitän kapituliin antamassani vastineessa lokakuun alussa.

Löysin juuri, että Länsi-Uusimaa –lehti oli julkaissut Elina Laihon kirjoittaman kertomuksen tapauksestani. Siinä toimittaja katselee tapahtumaa molemmista näkökulmista.