sunnuntai 13. syyskuuta 2009

EI revanssille, KYLLÄ luottamukselle

Vuoden 2009 alussa kohuttiin sekä televisiossa, sanomalehdissä että Internetin keskustelukanavilla, koska Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka korosti kirkon aktiivista roolia maanmuuttajien kotouttamisessa ja kouluttamisessa. Tässä Helsingin diakoniaopisto ja Järvenpään seurakuntaopisto ovat uranuurtajia, hän kuvaili tuolloin. Muistan hyvin, miten 23.2.2009 MOT käsitteli kattavasti piispa Heikan tähden syntynyttä kohua.

Jo alkuseurakunnalle on poikkeuksellista ja ainutlaatuista, että se pyrki kokoamaan eri etnisistä taustoista tulleet yhteen. Erityisesti apostoli Paavalin kirjeissä on tästä periaatteesta upeita uskontunnustuksen kaltaiseen asemaan kohonneita ilmauksia. Myös kaste- ja lähetyskäsky kehottaa tunnetusti menemään ja kastamaan ”kaikki kansat”. Vuoden 2009 alussa piispa Heikka selvitti selkeästi rasismin vastaisen kirkollisen toiminnan periaatteet: "Jeesuksen sanoma velvoittaa kaikkien ihmisten kunnioittamiseen. Ihmisarvo on kiistaton riippumatta siitä, mistä taustasta ihminen tulee. Kirkolle ja sen jäsenille rasismin vastustaminen on siis totinen paikka." Kirkko ei voi antaa vähäkään periksi siitä uskostaan, että ihmisten syrjiminen on kirkon opin ja Jumalan tahdon vastaista. Tämä alkuseurakunnan linjanveto on tullut erityisen kiperäksi ja ajankohtaiseksi maailmamme globalisoitumisen ja monikulttuuristumisen tähden. Myöskään talouslama ei tee alkuseurakunnan linjanvetoa yhtään helpommaksi. Tässä tilanteessa on liian helppoa paeta hiljaisuuteen ja sallia kaikenlaiset vihamielisyyttä tukevat ilmaisumuodot ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ja naapurivaltioita vastaan. Kristitty täytyy sanoa ehdottomasti EI sellaisille vihan ja epäluulon ideologioille. Kristitty rakentaa luottamusta ja rakkautta.

ProKarelia
on toistuvasti esittänyt The Soviet Story –propagandafilmiä, jonka tähden useat psykologit ovat ilmaisseet huolestumisensa, koska filmin avulla luodaan vihamielinen tunne nykyistä Venäjää ja venäläisiä vastaan. Suomessa asuvan suurimman maahanmuuttajaryhmän syrjintää korostaa edelleen se, että ProKarelian henkilöt pitävät luottamusta mahdottomana voimassaolevien rajojen ja rauhansopimuksen tilanteessa. Liikkeessä ei haluta ainoastaan kumota rauhansopimukset ja voimassaolevat valtiolliset rajat, vaan myös tuhota Venäjän ja usean EU-valtion välinen kaasuputkihanke. Yhteistyötä, luottamusta ja kaikkien ihmisten kunnioittamista vastaan ProKarelia sijoittaa uhkakuvat, oikeusprosessit ja propagandafilmit. Karjalan palautussuunnitelmassa ei ainoastaan siirrettäisi maa-aloja, vaan myös paikalla olevalta venäläiseltä väestöltä riistettäisiin kansalaisoikeudet. On päivänselvää, että ProKarelian toiminta lisää venäläisvihamielisyyttä ja ihmisten syrjintää. Pelko Venäjän valtiota kohtaan siirtyy Venäjän kansalaisiin kohdistuvaksi torjunnaksi ja vihamielisyydeksi, kun tällainen venäläinen on ostamassa kiinteistöä, tekemässä liikesopimusta tai ihan vain ilmaisemassa omia tunteitaan.

Luonnollisesti on muistutettava, että ProKarelia ei ole ainoa eikä ulkoisten muotojensa mukaan rumimman näköinen rasismia edustava taho Suomessa. ProKarelian puolestapuhujat eivät ainakaan julkisesti pukeudu pelottaviin nahkahaarniskoihin ja näyttele iholle tatuoituja kuvia. Joskus solmio ja puku ovat suden naamiaisasu: revansistinen sydän ja henki ratkaisevat, eivät pukeutumistyylit.