perjantai 4. syyskuuta 2009

Kirkkoherra Molarin perhe antifasistisessa kaupunkisotaharjoituksessa

Tänään kävin venäläisen vaimoni ja Aleksander-pojan kanssa Itäkeskuksessa kenkäostoksilla. Pojallani on tällä hetkellä Suomen kansalaisuus, kunnes hänelle haemme lähipäivinä myös Venäjän kansalaisuuden. Itäkeskuksen virolaisesta kenkäkaupasta löytyivät sopivat nahkakengät juhlakäyttöä varten. Myös minua palvellut suomalainen naismyyjä oli oikein viehättävä, katsoi kauniisti silmiin ja hymyili oikein iloisesti. Kaupassa oli ilo asioida! Kenkäostokseeni olin tyytyväinen, sillä tiistaina 20.10.2009 haluan kävellä kunnollisissa kengissä, kun Pietarissa olen seuraamassa Suomen suurlähetystössä sosiaali- ja talouhistoriaa käsittelevää kansainvälistä foorumia.

Kotiin palasimme HKL:n bussilla, jota ajoi arabimies, otaksuttavasti eräs niistä muslimeista, joita jumalaton kampanja oli pahoittanut. Kävimme päiväkodista hakemassa 6 vuotta vanhan poikamme, hänen jolla on siis jo sekä Suomen että Venäjän kansalaisuudet.

Kotipihalla alkoi kaupunkisotaharjoitus pojan kanssa, jota on - niin kuin valtaosa blogin lukijoista jo erinomaisesti tietää - jo hyvin koulutettu oikeaksi antifasistiksi. Nyt koulutuksena oli kaupunkisotaharjoitukset, mutta tämä tapahtui metsässä asuvan köyhän väen puolesta. Maastoutuminen oli sen tähden tärkeää.


Aleksander ei ottanut kovin innostuneesti osaa harjoituksiin, vaikka vähän aiemmin oli jo selvästi hymyillyt minulle asian johdosta, kun katsoin häntä ja puhelin asiasta. Pieni poika sammui kesken harjoitusten. Hän vaatii selvästi lisää kenttäkestävyyttä. Rattaat olisivat sinänsä käyneet hyvin panssarivaunusta kiivaassa sotaharjoituksessamme. Nämä rattaat olemme saaneet lainaksi venäläisiltä maahanmuuttajilta, naapureiltamme.


Esikoululaispojan mukaan tämä Helsingissä käytävä sotaharjoitus imitoi kuitenkin Ruotsissa käytävää sisällissotaa, jossa ruotsalaiset pahat fasistit yrittävät metsästää köyhää metsässä asuvaa ihmisväkeä. Poikani oli hyvin kasvatettuna ihmisenä tietysti hyvien, mutta avuttomien ihmisten puolella. Hänelle ei sopisi mitenkään Jussi Halla-ahon ja vastaavien tyyppien vihamielisyydet muukalaisia tai mitään väestöryhmää vastaan. Kivääri tuli hyvin ladatuksi. Kranaatit lensivät pahoja ihmismetsästäjiä vastaan.


Sotaharjoitus päättyi onnellisesti, sillä venäläinen poikani pelasti sorretut ruotsalaiset ihmiset pahoilta ihmismetsästäjiltä.

Minä en leikkinyt lapsuudessani ja nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla sota- ja aseleikkejä, koska kodissani vallitsi voimakkaasti asevastainen ilmapiiri. Itse en ole kieltänyt esikoululaista poikaani sotaisista leikeistä, sillä ne näyttävät sopivan luonnollisesti ihmisen varttumiseen. Pelkokuvien kanssa on hauskaa ja psykologista leikkiä, myöskään sopiva fyysisyys ei ole pahaksi. Poikaa ei pidä kesyttää tytöksi eikä toisinkaan päin. Jos pojalleni sopii omasta luonnosta käsin tällaiset leikit,joita itse en saanut leikkiä ja joita vaimoni ei tyttönä leikkinyt, hän saakoon leikkiä. Itse asiassa sotaharjoitus tapahtui myös hyvän puolesta: venäläinen poikani pelasti sisällissodan kourissa kärsiviä ruotsalaisia metsän köyhiä ihmisiä toisilta ruotsalaisilta, pahoilta ihmismetsästäjiltä.